Kuten otsikosta jo jokainen lukutaitoinen huomannee, nyt miuta vituttaa. Ja pahasti! Ensinnäki meille tuli ihaaaania (NOT) sukulaisia keskiviikkona ja ne roikkuu täällä vielä huomiseen, jollon tulee vielä lisää ihaaania sukulaisia ja muita hirvityksiä ku on Jontun rippijuhlat ja Sannan&Villen 18-v.-juhlat siin sit heti sen jälkeen... SAANKO KUOLLA? -___x
Niinsiis tää näiden sukulaisten joukkorynnäkkö keskiviikkona meille tarkotti tietenki sitä et mie muutin evakkoon. Nimittäin tallille. Otin jokaselle päivälle päivä- ja iltavuoron rakuunahevosten merkeissä, mikä käytännössä tarkottaa sitä et oon asustanu koko viikon tallilla, lähteny sinne heti herättyäni jonkun kyydillä, jolla on ollu asiaa kaupunkiin klo. 9:30-11:30 tietämillä ja tullu takas illalla kaheksan ja yheksän välissä. Siitä oonki sit karannu kiireen vilkkaa ruokkimaan Pulun ja Kredon + elvyttämään niitä viileellä vedellä näiden helteiden takii. Niiden kanssa oon sit jutellu henkeviä. Etenki Kredon tarhan edessä on tullu istuskeltua sille samalla voikukanlehtiä syötellen ja nauttien viileistä kesäilloista ja toinen toistaan upeammista auringonlaskuista. Ruuna kun on yksinään siinä ni pitäähän jonku sillekki välillä seuraa pitää! Nuo kaks on nii sulosia ku ne on alkanu hörisemää miulle ku oon kiikuttanu niille kesän ajan syötävää. :) Pelastaa aina paskimmanki päivän ku tulee tallille ja siel on kaks ihanaa hevosta korvat hörössä hirnumassa ja hörisemässä. Tältä toiselta tallilta oon palaillu aina joskus kymmenen tietämillä, joten tällä nerokkaalla selviytymissuunnitelmallani miulle jää noita rakkaita sukulaisia kestettäväks vuorokaudessa n. 3 tuntia. Nerokasta vaikka itse sanonkin! :D Eli sinänsä tää viikko on ollu ihan siedettävä ku oon viettäny sen erinomaisessa nelijalkaisessa seurassa.
Mut sit hemmetti että ärsyttää eilinen (nosiis toissapäivänen ku vuorokausi näköjää taas vaihtunu) tallipäivä. Tai ei siin tallipäiväs mitää, mie nautin olostani ku olin siel koko päivän yksinään ku kukaa ei ollu ottanu samalle päivälle miun kaa vuoroo mut sit siin vähän ennen kahta just ku olin saanu hepat harjattuu ja suitsittuu siin käytäväl ja oottelin et ratsastajat suvaitsis tulla et voisin käskyttää ne nostelemaa ne tonnin painoset satulat hevosten selkään, pöllähtää paikalle YLE:n reportteri uljaan aseenkantajansa (kameramies) kanssa. Ne siinä sit selitti et olivat perinneratsastusvastaavan kanssa sopineet että tulevat kuvaamaan ja tekemään jotain juttua. Olin ihan et noni great, eihä tää oo vasta ku kolmas kerta tänä kesänä ku miun hoitovuorolla tänne lappaa jotai reporttereita kameroineen... Vastailin tekohymyn takana piilotellen jotai ku se kyseli niistä hevosista ja juoksin odottamiseen kysriintyneen, lattiaa kuopivan Vilin ja tulijoita uteliaana tarkkailevan Rollon väliä vältellen samalla ahkerasti videokameran reitille osumista. Sit rupeski jo lupaavasti ulkona jyrisemää ukkonen ja mietin että kiva jos jompikumpi hevosista päättää säikähtää ja saaha jonku vetopaniikin ku mie en voi olla kahta hevosta rauhottelemas yhtäaikaa. Onneks ratsastajat saapu sit viimeinki ja päätettiin heittää hevoset karsinoihin ku ukkonen paukahti iha siin tallin päällä nii kovasti et jopa Rolloki siin käytäväl ovensuussa säpsähti. Mie liukenin taktisesti takavasemmalle ku reportteri ja kuvaaja hyökkäs kameroineen ratsastajien kimppuun ja pysyttelin kaukana kunnes ne lähti. Huokasin helpotuksesta ku olin onnistunu välttämään videolla näkymisen. Mutta miun helpotus oli ennenaikasta...
Me ooteltiin että ukkoskuuro meni ohi ja et asfaltit vähä kuivu ja laitettiin sit hepat kuntoon puoltoista tuntii myöhässä kaupunkikierrosta varten. Ne kaikki mokomat oli kuitenki kieroillu niin että se kuvaaja tuliki viel takas videoimaan ku ne niillä hevosilla ympäriinsä ratsastaa. Autoin ratsastajat selkään ja hipsin talliin siivoilemaan kevosten käytävälle jättämiä sotkuja. Sit tuli kuvaaja ja ne ilosena sielä ratsasti vähän aikaa. Sit tää kuvaaja keksi että haluu videolle ku nää jätkät nousee hevosten selkään ja mie onneton satuin just siihe ovensuuhu ku toinen niistä huikkaa et tulisinko pitää Viliä ja roikkuu jalustimes ettei satula keikahda. Vastasin et nojoo okei mut en haluu kuvaan! Menin sitte sinne pitämään hulivilihevosta paikallaan (joka kyllä ahmi sellasel antaumuksel ruohoa että ois pysyny paikallaan ihan ilman pitämistäkii...) ja houkuttelin sen pään sieltä ruohonkorsien seasta ja kilttinä tyttönä autoin ratsastajan kyytiin. Kuitenki koko sen ajan se kuvaaja kekkuloi siinä kameroineen ja mitäpä muutakaan ku kuvas ja voi että miun teki mieli nylkeä se. Ois ees pysyny siellä missä se alotti kuvaamaan koska sit oisin ollu koko ajan Vilin pään takana piilossa mutta ei, tietenki se siirty nii et mieki näyin kokonaa siinä kuvassa vaikka yritin kääntää päätä visusti poispäin sieltä missä arvelin kameran olevan... Ja tietenki ne oli ottanu just sen pätkän sitte paikallisuutisiinki. ETTÄ KIITTI NIIN VITUSTI PRKL!!! DJLjDASKLFJlksdfjklsjkljfsldkvj kljgrslk grjlashbl IHAN VAAN LIEVÄSTI VITUTTAA LALALALALAAAAAAAA!!!!!!! Helvetti miun toimenkuvaan rakuunahevosten hoitajana ei tosiaan kuulu mikää kameroille posettaminen, tosi hehkee näky varmaan ku oon iha jossai heinänkorsis ja hiukset sojottaa joka suuntaan, käsivarsis parit hevosenkuolat ja naama ku jollai retardilla omnomnom. Ihme ettei sen kameran kuvakenno syöpyny sellasen materiaalin kuvaamisesta!
Ja ainiin, YLE:n nettisivuillekki ne oli ottanu pari kuvankaappausta sieltä videoilta ja mie en kertakaikkiaan käsitä miks ne oli valinnu toiseks kuvaks semmosen mis ratsastaja on just nousemas selkään, sil on äärimmäisen epäedustava ilme, Vilillä myös ja mie näyn kivasti viel siin vieressä. ONNEKS Vilin turpakarvat peittää miun naaman!!! Vttu siinä vaiheessa jos miun helvetin ruma naama ois näkyny kokonaa, oisin kyl oikeesti ollu valmis murhaamaa jonku... Voisivat nyt ees vähän kattoo millasia kuvia juttuihinsa laittavat, pari sekuntii myöhemmin videolta otettu kuva ois luultavasti ollu ratsastajanki kannalta paljon edustavampi... HUOH.
Noni nyt oon tarpeeks vittuuntunu vittuuntuakseni jo ennakkoon huomisesta joka tulee olemaan megavitutuksen multihuipentuma. Nimittäin ne juhlat. Tänne on taas kutsuttu yli 60 ihmistä, mie en käsitä miks niitä pitää kutsuu aina nii monta!! Ja en saa mennä ees tallille vaa miun pitää kärsii tääl niiden kaikkien idioottien parissa joille jokaselle erikseen saan selittää mihin oon menossa opiskelemaan ja miltä nyt tuntuu ja että asuntoa etin ku ne tulee kysymää ja GRAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!! Sit ne kaikki selittää mitä miun kannattaa tehä ja ei kannata tehä ja kuin ne joskus oli opiskelijoita ja teki sitä ja tätä jajoo hitto melkein miuta kiinnostaaki niiden jutut! Please somebody shoot me! Sulkeudun huoneeseeni enkä astu ulos jalallanikaan ennenku viimonenki vieras on lähteny tai sit karkaan ikkunasta ja meen tallille kokoamaan mielenterveyteni viimosia rippeitä Pulun rauhottavaan seuraan. Laadin tohon oveen jonku lapun mis lukee valmiiks vastaukset niiden kysymyksiin ja kehotus pysymään poissa. Tyyliin:
-No moi.
-Kyllä, olet kuullut ihan oikein mummilta/äitiltä/tädin kaiman koiran juomakupilta että olen saanut opiskelupaikan. (Miksi siis pitää kysyä vielä minulta erikseen...)
-Niin, Lahteen, tarpeistonvalmistusta.
-Eli siis teatterirekvisiitan yms. valmistusta...
-Joo nii se miustaki kuulostaa ihan mielenkiintoselta.
-Ei oo vielä asuntoa mut etin koko ajan.
-No ei tunnu nyt yhtää sen kummemmalta ku viikko tai kuukaus tai vuosi sitte.
*Tähän väliin selitystä omista kokemuksistasi, epäluuloistasi valintojani kohtaan, kannustavat kommenttisi, puisevat vitsisi ja muu, joka ei miuta kauniisti sanottuna kiinnosta*
-Joo kiitos ja näkemiin.
*Ja lopuksi vuosien saatossa erittäin uskottavaksi hioutunut kohtelias tekohymy*
Jossei sinulla ollut muuta, ole ystävällinen ja pysyttele oven sillä puolella, ovi on tarkoituksella suljettu.
Okei, ehkä oon vähän julma. Mut tässä mielentilassa ei kai muuta voi oottaakkaa... Hyi että tuo huominen! Pari tuntii hiostavassa kirkossa, sit loppupäivä hiostavas talossa 60 muun ihmisen kanssa ja kammottava meteli joka paikassa, kakarat hyppii pöydillä ja rohmuaa karkkia ja ramppaa miun huoneessa, missään ei saa hetken rauhaa, vittu oikeesti........... Ja joo ihan kätevää asennoituu näin jo etukäteen mut ei voi mitää. Nyt nimittäin tosiaan VITUTTAA.
ps. Tänää ku pyöräilin tallille ni joku pikku ötökkä lens heti alkumatkasta suoraan silmään ja kirveli siel ainaki tunnin ja kotona sain sen viimein keploteltuu pois mut silmä on ärtyny vieläki, nice!
pps. En saanu opiskelija-asuntoo Lahdesta, siel sivuil on vaa ilmotus et enää soluja ja kaksioita jäljellä... Tosikiva. Tässä sit kuukaus aikaa yrittää ettii jostai yksityiselt puolelt joku mis ois varaa asua, huoooh. Kun kivasti sitä opintorahaaki alan saamaa vasta siel marraskuussa ku oon täyttäny 20 vuotta jollon vanhempien tulot ei enää vaikuta tuen määrään. MITÄ VITUN IDEAA TOMMOSESKI ON?! Kyl mie nyt ymmärtäsin jos 18-vuotiaaks asti vanhemman tulot vaikuttaa mut mitä tekemistä vanhemmilla enää on 18-20-vuotiaan yksin asuvan elättämisen kanssa?!
ppps. Miun sääretki on oikein juhlakunnossa (ainiin VOIII VITUN VITTU pitää joku hemmetin mekkoonki huomen taas sulloutuu), toinen on ihan naarmuilla ku joku läheisriippuvainen pieni rotta vähä yritti kiivetä paljasta jalkaa pitkin syliin ja molemmis jalois on pohkeis kivat puolikkaan kämmenen kokoset (kipeet) mustelmat ku vähä ratsastelin capreissa tänää...
---
Joomutta jos yrittäsin tähä loppuun keksii jotain positiivistaki... Löysin siis tänään itseni Vilin selästä. Miisa, joka oli miun kans hoitovuoros koko päivän ehotti vaa et lähetää ratsastaa ja nii me sit mentiin. Se meni ekana Vilillä ja mie menin sit sen jälkeen vähän aikaa. Ehhehee en ollukkaa vuotee menny käyntii nopeempaa askellajii. Voi Vili-raukkaa ku joutu kestämää miun säätämistä selässään... Miun ennestäänki jo olemattomat ratsastustaidot on surkastunu kyl vuoden aikana nii ansiokkaasti et koht mennää jo miinuksen puolelle. Kyl mie vähä ravailin ja laukkasinki mut se meinas päättyy vähä huonosti ku Vili ois halunnu kiikuttaa miut vaa suorinta tietä tallille... Mut sain sen pysymää sillä aukiolla missä ratsastettiin ja sain sen joskus vielä takas käyntiinki... Tosiaan, Vili-parka... Ei voi muuta sanoa. Ainii tänhän piti olla positiivista, hups. Uus yritys!
Nnoooo. Yllätyin positiivisesti eilen tallilla ku tallimestari soitti ku yks ratsastajista oli soittanu sille tulevansa ratsastamaa Rollolla ja pyys miuta ottamaa hepan valmiiks sisään. Se jätkä oli viime vuonna sellane et se tuskin ees tervehti tullessaan talliin ja käyttäyty muutenki sangen koppavasti. Hain sitte kutakuinki puolinukuksissa olevan Rollon tarhasta, jonne sen just puolisen tuntii sitte olin heittäny sen tultua kaupungista. Ratsastajaa ei kuulunu ni aattelin helpottaa sen työtä vähän ja harjasin heposen oikein perusteellisesti. Se oli tietty piehtaroinu sydämensä kyllyydestä ku olin kastellu sen sienellä kaupunkireissun jälkeen. Kun Rollo kiilteli puhtautta ja jouhetki oli selvitetty, ratsastajaa ei kuulunu vieläkää ja laitoin heposen sitte karsinaan mutustamaan heinää ku sitä selvästi alko kyllästyttää käytävällä seisoskelu. Sitte tietenki noin kahen minuutin kuluttua siitä ratsastaja ilmaantu tallille ja tervehti kohteliaasti ja pyys miuta erittäin ystävällisin sanakääntein laittamaan Rollolle satulan ja suitset jos vain suinkin viitsin ja ehdin. Olin ihan et wtf, mistä nyt tuulee? Ja tein työtä käskettyä. Talutin hopotin vielä pihallekin ja avustin häntä kipuamaan selkään. Sit oottelin tallilla tunnin verran, hain Vilin ja Paavon sisään, annoin niille heinät ja ruuat ja siistin tallia. Sitte se jätkä tuli Rollon kans takas ja kysy huolissaan että en kai mie joutunu sen takia täällä oottelemaan (en, ois pitäny oottaa bussia muutenki). Autoin purkamaan Rollolta kamat ja vein sen karsinaansa. Ratsastaja meni vaihtamaa vaatteita ja siel samal kyseli miulta kaikkee ja lopuks vielä kiitti paljon avusta ja sano näkemiin. Ööööö. Niiku mitä hittoa? Olin suorastaan hämmästyny. Se ku on pari kertaa käyny ratsastaa, siis niillä kaupunkiratsastusvuoroil, ni se on sillonki vaikuttanu iha hyväntuuliselta ja ystävälliseltä, ei uskois et se on sama ihminen ku viime vuonna. Tulin hiljaa mielessäni siihen johtopäätökseen et se on aivopesty armeijassa. :D Tallimestarikaa ei meinannu uskoo korviaan ku tänää sille kerroin ton saman jutun ku se kysy mite eilen illalla meni. Hihii. Mut ihan positiivinen muutos kyllä, hienoa et ihmiset voi muuttua! Mie viime vuonna iha piruuttani aina tervehdin sitä pirteästi hymyillen, olin avulias ja huikkasin heipat ku se lähti vauhdilla ratsastuksen jälkeen tallilta. >:D
Ens viikko tulee olemaa vähä kevyempi, ei oo hoitovuoroi ku neljänä päivänä paitsi sit jos intoudunki varailemaa niitä tekemisenpuutteessa vielä lisää. Ihanaa ku on ollu nii lämmintä! Kerranki mie oon tarennu! Ja nyt ku oon ollu päivittäin koko viikon 8-11 tuntii tallilla, oon jopa saanu nukuttuuki ku se on jotenki nii mukavaa hommaa ja tulee joskus jopa juteltuu ihmistenki kanssa eikä ehi miettii miljoonaa asiaa jotka vaivaa mieltä jossei oo mitää tekemistä. Ja varmaa uus ennätys ku en oo tainnu ees itkee koko viikolla. Lol.
Oho, kello on neljä, aurinko nousee, pitäs vissii mennä nukkuu. Onneks miul on pimennysverho, ei tulis muute uinumisest mitää.
Vituttaa
Lähettänyt Saila klo 02:57
0 Comments:
Post a Comment