Joku laiskamakkara on taas melkein jaksanu päivittää blogia. Tänään teen parannuksen! Nää ekat lauseet on aina kaikkein vaikeimmat, yleensä jumitun jo otsikkoon. Mutta nyt näyttää jo lupaavalta! Jo viisi lausetta + otsikko! Kyllä tästä vielä blogiteksti tulee.
... Jos tulee. Ei jaksa. Jaksaa. Njääh... JAKSAA. Pakko nyt. Niinjuu ette varmaan haluu lukee miun päänsisäistä väittelyä. *Ottaa itseään niskasta kiinni ja pakoittautuu oikeasti aloittamaan.*
Mihis sitä viime kerralla jäätiin? Marraskuuhun kaiketi. Huhhuh, tuntuupa kaukaiselta. Sillon taisin mainita siitä paimenpatsaasta. Se saatiin onnellisesti ajallaan valmiiksi. Tai miun parihan siitä melkein kaiken teki, itelleni jäi vaan patsaan naama, paimensauva, sekä kaikkea sekalaista pikkuhommaa, kuten vaatteiden laskostamista, patsaan maalaamista, kolojen tilkitsemistä ja sen semmosta, joten sanoisinpa että kaikki kiitos ja kunnia herra paimenesta kuuluu parilleni. Laiskasaila vaan laiskotteli koko jakson... Ainiin nää prosessikuvatki on parini ottamia ku ite en saanu aikaseks. Yllättävää. Mitähän ees tein koko jakson? Kyl mie koulus istuin... mut taisin olla ainoastaan fyysisesti läsnä, henkisesti jossain ihan toisella planeetalla.
 |
| Runkona mallinuken torso, jolta poistettiin brutaalisti tissit sahaamalla ne irti. :) Hökkelin päälle kasattiin kaikkea retkipatjasta putkieristeisiin. Kädet ja jalat on kipsivaloksia oikeista ruumiinjäsenistä. |
|
 |
| Kun runko oli valmis, lisättiin liimaliisteriin kastettuja kankaita vaatteiksi ja ne kovettuivat kuivuessaan nykyiseen muotoonsa. Viimenen kuva on vaiheesta, jossa paimen on maalausta vaille valmis. |
 |
| Maalattuna. |
 |
| Herra paimen. Korkeutta hänellä 190 cm ellei enemmän. |
 |
| Ukon pärstä ilman partaa, muovattu savesta ja paperoitu sen pohjalta tehtyyn muottiin. |
Ja tässä vielä koko seimiasetelma kuvattuna erittäin huonossa valossa erittäin huonolla kameralla koulun aulassa, johon patsaat kärrättiin niiden palauduttua tilaajansa eli Hollolan kirjaston ikkunasta.
Nyt on sitte meneillään mahdoton tehtävä. Eli maskottipuvun pään toteuttaminen. Kuinka idiootti ihmisen pitää olla että valitsee aiheeksi elefantin?! Ma ei voi ymmartaa. Ihanku en ois jo muutenki tarpeeks hidas, aikaansaamaton ja toivoton. Sit vielä rupeen väsää jotai järkyttävän suuritöistä elefanttia jonka lopullisest toteutuksest miul ei oo hajuukaa. ÄLY HOOOOOIIIIII~
 |
| Plastoliinista muovailtu pienoismalli, jonka avulla tein kaavat isompaan hökötykseen. |
 |
| Ulkoavaruudesta maapallolle laskeutunut scifimonsteri? |
|
|
Tänään istuin 10 tuntia koulussa... Tuskaa. Mutta sain aikaseks viimein alottaa kasaamaan norsua - mikähän tuo materiaali on? - retkipatjasta, tai ihan sen tapasesta levystä. En tuu saamaa tota ikinä valmiiks... Eikä miul oo viel ees mitää hajuu mistä teen sille poimuisen nahkan tai syöksyhampaat. Kärsän toteutuski on hakusessa. Ja mihinköhän hittoon piilotan kurkistusaukot ja hengitysreikiä että tuon kanssa on ylipäätään mahollista liikkua? I'm doomed!
0 Comments:
Post a Comment