Hiluilun jälkeen jaksoin homehtua kotona peräti viikon verran. Sit meinas pää sanoo poks ja pakenin Varjan luokse. Joutenolo ei sovi miulle, keksispä pian jonku ratkasun tähän! Kotitonttuilu ja paras seura toi mukavasti actionia tähän mustuneeseen mieleen ja marras-joulukuun vaihteessa se kauan kaivattu lumiki liihotteli viimein valkaisemaan kuvottavan mutapaskamaan.
Ja mitäkö me tehtiin puoltoista viikkoa? No syötiin tietenki! (Pintaraapaisua naposteltaviamme esittävistä ruokapornokuvista kiitokset Varjalle!)
Kolmea pizzaa, puolta kiloa poronkäristystä, neljää hampurilaista, subipatonkia, pellillistä nachoja, vuoallista riisipuuroa, muutamaa litraa tomaattikeittoa, kulhollista kanasalaattia, 400g raejuustoa, kiloa mandariineja, kiloa porkkanoita, neljää kurkkua, kahta paprikaa, puolta litraa dippikastiketta, puolta kiloa omenoita, kilo joulutorttuja, pussillinen poppareita, pussillinen juustonaksuja, kahta pussillista karkkia, paketillinen salmiakkia, levyllinen suklaata, paketillinen After Eighteja, määrittelemätöntä määrää leipää, ja yhtä Polar-juustoa myöhemmin olo oli sangen tyytyväinen.
Okei tehtiin me vähän muutaki. Varja kävi koulussa sen minkä nuhaltaan kykeni, koottiin hienosti tv-taso, käytiin kirppareilla (ja tehtiin upeita löytöjä!), tapitettiin leffoja, lagattiin koneella, pidettiin pikkujoulut kuunnellen joululauluja, nukuttiin päiväunia ja naurettiin laadukkaille ja myös vähemmän laadukkaille jutuille. Kävin myös kävelyillä sillä välin ku Varja kituutti koulussa ja löysin ihania metsäpolkuja. Vanha Raaheki on kertakaikkisen inspiroivaa seutua, ne kaikki vanhat talot sisäpihoineen. Kuinka monta tarinaa niille talojen välisille kujillekki mahtuu... Siellä olis voinu vaan seikkailla ja seikkailla. Ellei olis ollu nii pirun kylmä! Yks aamu meni jo -20 rikki. Onneks Varja lainas sellasia toppavaatteita, joilla pärjäis varmaan pohjoisnavallaki. Kävelin siis vihreänä Michelinukkona ympäri maita ja mantuja.
Sellasta tällä kertaa. Itsenäisyyspäiväksi matkustin vastahakoisesti takaisin kotiin jatkamaan homehtumisprosessia. Nyyh. Parhaan ystävän luona on liian hyvä olla.
0 Comments:
Post a Comment