Paratiisisaarella aika lentää siivillä. Suomi tuntuu jo kaukaiselta painajaiselta. Täällä jokainen päivä on hyvä päivä. Aurinko kipuaa horisontin takaa tervehtimään jokaisena aamuna ja taivas on öisin tähtikirkas. Mie oon voinu täällä niiiiin hyvin. Miun koko elämän kestäneet nukahtamisongelmatki kaikkos toisena iltana, ihan mieletöntä ku alkaa väsyttää jo puoliltaöin ja nukahtaa saman tien ku käy nukkumaan! Oon tästä ihan fiiliksissä, en oo koskaan ennen pystyny nukahtamaan näin mutkattomasti. Oon aina sanonu asuvani väärällä aikavyöhykkeellä ja totta se näköjään on, tää kahen tunnin aikaero ja 12 tuntia päivänvaloa on tehny kerrassaan ihmeitä. Ja varmasti stressin poistuminenki vaikuttaa.
Miun perusilme kuluneen kolmen viikon aikana. Me so truly happy!
Tykkään kauheesti tästä kaupungista. Asun Vecindariossa, Gran Canarian itäpuolella. Kaupunki ei oo mikään jättisuuri, mut ei myöskään pienimmästä päästä, vaan sangen mukiinmenevä. Ehkä parasta on se, ettei tää oo turistikaupunki vaan täällä näkee tätä ihan autenttista kanarialaista elämänmenoa. Rakastan näitä värikkäitä taloja, tienvarsien palmuja ja somia pikku puistoja. Täällä mikään, siis kertakaikkiaan mikään ei muistuta Suomesta ja hyvä niin, ei nimittäin oo tippaakaan ikävä. Miks Suomessa talotki on harmaita betonimöhkäleitä, eikö riitä että sää on harmaata paskaa? Oon vuokrannu huoneen asunnosta, jossa asuu miun lisäks kolme muuta ihmistä, mut nään viikoilla yleensä ainoastaan yhtä niistä, muut hengaa täällä lähinnä viikonloppusin. Vuokra on todella alhanen ku Suomen hintatasoon vertaa ja myöskin ruoka on edullisempaa. Syön muutaman kerran viikossa ravintoloissa jos ja kun en jaksa ite tehä ruokaa ja niistä saa ihan valtavia annoksia alle kympillä.
Arki rullaa mukavasti eteenpäin. Me treenataan pienellä porukalla aamupäivisin ja kolmena iltana viikossa on tunteja lapsille ja aikuisille. Oon saanu olla kaikessa mukana, lasten tunneilla apukätenä ja nuoraopettajana, aikuisten tunneilla oppilaana. Sirkusta siis riittää aamusta iltaan. Viikonloput on vapaita ja ne tuleeki kyllä ihan tarpeeseen että ehtii palautumaan seuraavaa treenijaksoa varten. Jalat oli pari ekaa viikkoa ihan tukossa jalkapohjista pakaroihin perjantain koittaessa, nyt kroppa alkaa pikkuhiljaa tottua uudenlaiseen harjotteluun ja viime perjantaista selvittiin jo melko kunnialla. Oon käyttäny vapaa-aikani seikkailemalla ympäri kaupunkia ja tekemällä pitkiä kävelylenkkejä ympäristöön. Nää ihanaiset täällä on myös käyttäny miuta rannalla, vuorilla, syömässä ja tutustumassa yöelämään. Mie kirjottelen parista reissusta erikseen postaukset ettei täst tuu ihan hirveen monen kilometrin mittanen.
Oon tutustunu mahtaviin ihmisiin ja löytäny myös hengenheimolaisen, iki-ihanan Eduardon, joka rakastaa tasapainoilua yhtä paljon ku mie! Edu on opettanu miulle ihan huikeita juttuja, viimisimpänä kävelyä puujaloilla ja korotettua rola-bolaa. Mie oon puolestanu saanu inspiroituu sen opettelemaan löysää nuoraa ja meillä onki jonkinsorttinen yya-sopimus, opetetaan toinen toisiamme. Kommunikointi on ajoittain erittäin mielenkiintosta ku meillä ei oo yhteistä kieltä, Edu puhuu suunnilleen saman verran englantia ku mie espanjaa (eli aika hiton vähän), mutta hyvin ollaan pärjätty tähän asti. Google translator on kaveri jos tulee tilanne että tarvii oikeesti saada jotain täsmällistä sanottua. Hauskinta tässä on se, että Edu on myös taiteilija sekä tekee rekvisiittaa, kuten mielettömiä päähineitä ja maskottipäitä paraateihin ja sirkusjuttuihin!
Mie oon koko sirkusurani ajan toivonu et löytäsin jonkun, joka vois opettaa miulle lisää tasapainoilusta ku Suomessa hirveen harva on siitä kiinnostunu ja Eduardo on vastaus miun rukouksiin. Tunnen itteni todella etuoikeutetuks ku saan oppia sellaselta mestarilta ja on muutenki ihan tavattoman suuri kunnia ku saan treenata täällä näiden taitavien ihmisten kanssa.
Yks miun tän reissun päämääristä oli päästä keskittymään tiukkaan nuoraan. Oon ottanu ilon irti nyt ku viimein on nuora vapaasti käytettävissä ja treenannu jokasena mahollisena päivänä. Harmi vaan ettei täällä oo ketään joka ois siihen erikoistunu, joten oon vissiin tuomittu pärjäämään näiden köysien ja vaijereiden kanssa omillani. Edu osaa tiukalla nuoralla jotain, mut miut nakitetaan aina opettajan rooliin tällä huikeella kolmen viikon nuorakokemuksellani jos jollekki ryhmälle tarttee sitä opettaa. Aamupäivät oon siis pomppinu vaijerilla ja vapaaillat puistossa omalla nuoralla. Tuleepa sekavaa ku nyt on kaks erilaista nuoraa kuvioissa, täällä niille on sentään eri sanat, tiukka nuora on cable ja löysä nuora cuerda floja.
Tiukka nuora on haastava ku on niin vahva tausta löysällä nuoralla. Tekniikka on kummassakin täysin erilainen, joten löysän nuoran osaamisesta on miulle tiukalla nuoralla enemmän haittaa ku hyötyä. Jalkapohjien lihakset on ainoot, jotka tietää, miten pitää toimia, koko muulla kropalla on pahoja ongelmia. Yritän käyttää tosi herkästi lantioo tasapainoiluun vaik tiukalla nuoralla pitäs olla ihan tiukkana varpaista päälakeen. Mut pitää ottaa päivä kerrallaan, ahkera treeni tuottaa kyllä tulosta, vaikkakin tuskastuttavan hitaasti.
Eli pelkkää hyvää tänne, oon niin onnellinen että hyppäsin tuntemattomaan ja antauduin seikkailun vietäväksi! Jokapäiväinen auringonpaiste tekee turvallisen olon ja ensimmäistä kertaa vuosiin miulla on aikaa itelleni. Mieli lepää, akut latautuu, on hyvä olla. Täällä mie viihdyn, että elämä osaaki olla ihanaa!
(Ja ei, en ole löytänyt täältä miestä. Hurmaava David on kaveri vaan ja ne toisen ihanan kaverin, Saran kanssa kuskaa miuta mihin tahansa.)
Tässä muuten vielä arkipäivä jokseenkin epämääräsessä videomuodossa. Mut kyllä siitä saa homman ideasta kiinni!
Taiteilijasielu, joka elää unelmaansa sirkusopintojen parissa. Intohimona nuorallatanssi ja suurimpana haaveena artistinura ulkomailla valmistumisen jälkeen. Toimii opintojen ohessa yrittäjänä keppihevosia näperrellen.
0 Comments:
Post a Comment