Aivan ensimmäisenä viikonloppuna täällä ollessa nää ihanat vei miut vuorille. Roque Nublo on Gran Canarian toiseks korkein huippu ja siellä sijaitsee kaks valtavaa järkälettä tasasemman kallion päällä. Ajeltiin henkeäsalpaavan kauniita, villisti mutkittelevia vuoristoteitä ylös ja alas. Aurinko lämmitti ja poutapilvet muutti vinhasti muotoaan pysähtyessämme matkan varrella haukkaamaan välipalaa pieneen vuoristokaupunkiin. Ajatella, että joku oikeesti asuu sellasessa maisemissa, se ei vaan mahdu miun tajuntaan. Mie olin pelkkää hymyä, nautin niin sanoinkuvaamattoman paljon niistä maisemista ja sinisen taivaan nostattamasta keveyden tunteesta elettyäni edeltävät kolme kuukautta tukahduttavan harmauden musertamana.
Ensimmäinen etappi oli näköalapaikka, joka sijaitsi alkumatkalla hieman alempana kun lopullinen määränpäämme. Mut kyllä kelpas jo näitäki maisemia ihastella!
Jatkoimme matkaa autolla Roque Nublolle vievän luontopolun juurelle ja lähettiin kipuamaan. Oli upean aurinkoista, mutta melko kylmä tuuli.
Matkan varrelta löytyi jänniä onkaloita ja maisemat hiveli silmiä.
Täällä jos jossain sielu lepää.
Päästiin lopulta huipulle, asetuttiin toisen lohkareen kupeeseen ja katseltiin kauan kaukaisuuteen. Alapuolella avautui mahtava vuoristomaisema, pilvenhaituvat lipuivat loputtomalla taivaalla, horisontissa siinsi meri ja Teneriffa kohosi epätodellisen näköisesti pilvien keskeltä. Siellä ylhäällä aika menetti merkityksensä, eikä osannut muuta kun istua mykistyneenä luonnon kauneuden äärellä.
Paluumatkalla poikettiin vielä autolla Gran Canarian korkeimmalla huipulla, Pico de las Nievesillä. Siellä oli julmetun kylmä tuuli, mutta oli ihan käsittämätöntä, kuinka nopeesti pivet liikku ja muutti muotoaan. Miulla ei oo tuolta huipulta kuvia ku oli jokseenki kiire takas lämpimään autoon, eikä viittiny jäädä odottelemaan pilvetöntä hetkeä, mutta se näkymä on onneks tallentuneena miun sydämeen. Kertakaikkisen upea päivä!
Mie oon täällä niin onnellinen.
0 Comments:
Post a Comment