Hiihtoloma pohjoisen napapiirin kauniimmalla puolella
Hiihtoloma alko helmikuun viimeisenä perjantaina ja lähin mahollisimman kauas tunkkasesta etelästä eli Ivaloon jälleen! Törmäsin serkkuuni Riihimäelle menevässä junassa, olipa hassua nähä pitkästä aikaa. Riihimäellä oottelin yöjunaa, joka oli luonnollisesti myöhässä. Ei kuitenkaan ihan niin paljon ku viime kerralla. Asemalla oli ihan järkyttävä tuuli ja pakkastaki luvattoman paljon! Kaks viikkoa oli jo lukemat hiponu lähemmäs -30...
Junassa joku japsituristi nukku miun paikalla enkä viittiny herättää, joten hyppelin sit paikalta toiselle sitä mukaa ku juna täytty. Onneks parin paikanvaihdon jälkeen löyty sellanen paikka, mihin ei tullu enää ketään, joten sain lukea ja koomata siinä jonku kaheksan tuntia. Geishan muistelmissa pääsin puoliväliin ja sit torkuin pätkissä ehkä pari tuntii. Viis minuuttii ennenku junan ois pitäny olla Rovaniemellä, veturi kosahti. Niiiiin perus. Siinä sitte seisottiin semmoset 20 min ennenku päästiin jatkaa matkaa. Onneks bussi ootti junan matkustajii ja ihanan hyväntuulinen bussikuski pelasti päivän!
"Luukut on kiinni, elämä hymyilee ja suuntana Ivalo."
Tällä kertaa näin jo maisemia kunnolla ihan Rovaniemeltä lähtien ku ei ollu enää sysipimeetä niinku tammikuussa. Olin kyl jokseenki silmät ristissä ja päädyin kuuntelemaa musiikkia (Two Steps from Hell ♥) lähes koko 4,5-tuntisen matkan ajan. En oo aikoihi jaksanu kuunnella nii kauan musiikkia putkeen. O.o Taisin kyl taas torkkua jossain välissä, en oo ihan varma. Astuessani ulos bussista, sain ilokseni todeta Ivalossa olevan lämmin! Pakkasta oli hyvä jos pari astetta, ihan luksusta! Tuuli kyllä sit vaa aika reippaasti. Oottelin Varjaa saapuvaksi Inarista ja päästiin lopulta niille asti.
Raukalla oli vielä koulua (johon sen joka aamu kaheksaksi pakotin, soriii! Se oli kyllä urhea! ♥), joten pitkälti nukuin ja lueskelin siihen asti että Varja pääs kotiin sieltä kidutuslaitoksesta. Sain Geishan muistelmat loppuun ja tuli lukaistua myös joku ~400-sivunen pokkari nimeltään Emma ja mä. Suosittelen, se oli hyvä! Ja Geishan muistelmat myöskin tosi kiehtova. Viikon aikana yleisestiottaen syötiin herkkuja ja katottiin illat leffoja (TSH 1-3 ♥♥♥ hahaha Legolaksen ja Aragornin silmäpeli...... XD, Naapurini Totoro, Laputa - Linna taivaalla, Kissojen valtakunta ja Peter Pan).
Viikon extremeosuus sijoittui tiistaille, jollon lähettiin piknikille hitonmoisessa tuulessa Varjan ja sen kaverin, Annen, kanssa. Leiriydyttiin pienen järven rantaan ja toinen neuvokkaista partiolaisistamme sai nuotion syttymään siinä myräkässä, nostan hattua! Varja veisteli meille hienot grillitikut ja sitte paistettiin poron kuivalihaa ja vaahtokarkkeja omnomnom! Istuin just silleen että sain koko ajan kipinöitä syliin ja savua silmiin tuulen ansiosta ja miun takki, housut ja rukkaset haisee yhä edelleenki ihan savustetuilta vaikka ne oli sen jälkeen ulkona tuulettumassa kolme vuorokautta. Mutta mikäs siinä, oon taas yhtä kokemusta rikkaampi. Torstai-iltana nähtiin upeat revontulet.
Perjantaina tuli valvottua neljään Peter Pania katellessa, tosin Varja nukahti jo ihan leffan alussa. Lauantaina lähettiin sitte yhdessä kohti etelää. Junamatka oli sangen mieleenpainuva, vietin koko 12-tuntisen Varjan jalkatilassa junan lattialla muutaman käsilaukun, muovipussin, takin ja tietokoneen seassa ku meille ei riittäny paikkalippuja eikä oikein paikkojakaan. Mut mikäs siinä, ei lattiamatkustaminen ollu lainkaan hullumpaa! En kyllä nukkunu ku maksimissaa puol tuntii, ei oikee väsyttäny. Varja taasen nukkua tuhis miunki edestä. Riihimäellä vaihettiin taas junaa ja sit oltiinki jo Lahessa, kello yheksän aamulla. Saatettiin Anne Kouvolan junaan ja sit mentii Trion eteen jonottaa et Mäkki aukee... :D:D Terveellisen aamupalan jälkeen Mimi liittyi seuraamme ja ostettiin sillekki samanlainen aamupala mupellettavaks. Sitte matkattiin murjuun.
Lahteen oli hiihtoloman aikana tullu kevät! Lämpötila oli laskenu nollan tietämille ja teiden asfaltti oli sulanu näkyviin. Aurinko paisto ja linnunlaulu säesti kaunista päivää.
Syötin vierailleni suklaaneliöitä jälkiruuaks. Sit orjuutin ne raahaamaan kauppakasseja ku käytiin ruokaostoksilla. Illalla Mimin lähdettyä leivoin Varjalle hirveet vuoret pullaa ja siinä sivussa suklaakeksejä. Totesin vähän liian myöhään etten omista kaulinta enkä pullasutia, joten vesipullo sai toimittaa kaulimen virkaa ja iso, käyttämätön sivellin leikki pullasutia. Kyllä hätä keinot keksii! Napitettiin leffoja (murjussa oleilun aikana katottiin Henkien kätkemä, Kikin lähettipalvelu, Maailman ympäri 80 päivässä näytelty versio, Geishan muistelmat ja Housea) ja herkuteltiin leivoksilla, cokiksella ja parilla jumbopussillisella karkkia. Seuraavana päivänä eli maanantaina nukuttiin pitkään ja käytiin illansuussa kaupungilla naureskelemassa kirjastossa hauskasti äänteleville itsepalvelulainausautomaateille ja vinguttamassa visaa Sokoksella. Tein kanakastiketta ruuaks ja kuunneltiin siinä samalla Hevisaurusta ja muuta kehittävää. Se oli kyllä pr0! Sen jälkeen dippailtiin juustoo, kurkkuu ja porkkanaa. Mupellettiin myös pullaa ja karkkipoppareita sekä niitä karkkeja, mitä oli vielä edelliseltä päivältä jälellä. Ja cokista. Hyi hemmetti, en haluu ees aatella sitä rasvan ja sokerin määrää. Paisun ku pullataikina! Näkee kyllä taas mahasta että on tullu mätettyy herkkui viimone viikko. Siinä kävi sit niin että kahen leffan jälkeen katottiin vielä jakso Housea. Ja sitte toinen. Ja kolmas. Ja neljäs. Ja hupsheijaa, kello oliki kaheksan aamulla! Miun kouluhan olis alkanu varttii yli mut ahkerana amiksena hautauduin peiton alle nukkumaan. Parin tunnin päästä herätyskello piti metelii merkiksi siitä, et Varjan pitää lähtee junalla kohti Helsinkiä ja Girugameshin keikkaa. Noustiin aika koomasina ja selvittiin juna-asemalle, jossa Anne liitty taas meiän seuraan. Jätettiin hyvästit ja sit nappasin itteeni viimein niskasta kiinni ja raahustin koulunpenkille. Vaivaset viis tuntii myöhässä. :) Mutta oli se sen arvosta! Kiitos! ♥
torstai 10. maaliskuuta 2011
Randomraportti
Ja en taaskaa ainakaa kirjota koulussa hehe. Ahhhhkera amis. No muttaku on kuvankäsittelyy ja tein oman työni loppuun ajat sitte enkä jaksa alottaa seuraavaa ku ei muutkaa oo viel siin vaiheessa. Niin ja oon täs nyt pari tuntii yrittäny tulostaa yhtä kuvaa mut tuo koulun kiva väritulostin ei oikein oo yhteistyöhalunen. :)))) En oo vasta ku viis kertaa ravannu tonne yläkertaan ja oottanu puolta tuntia sen raksuttaessa että joko nyt, joko nyt?
Junailin itelleni valokuvauksesta hyväksluvun eli vapaapäviä torstaisin! Viime torstain käytin livistämällä kotiin. Kävin samalla kyselemässä työssäoppimispaikkaa Lpr:n teatterilta. Se ei oo vielä ihan varmaa mut luultavasti pääsen ainaki puoleks ajasta eli kaheksaks viikoks. Pitäs vissii yrittää uskaltaa soittaa jonnekki Imatran teatterille jos niille pääsis loppuajaks, hyih, en uskalla! Soittaminen on jotain liian kamalaa... x__x' Jo pelkkä ajatuski saa pulssin nousemaa kahteensataan...
Muttamutta. torstaina oli pikkusisarusten penkkarit. Sain nii kauheet määrät karkkii Sannalta et ihan hirvittää. Se oli pukeutunu peikoks ja Ville puolestaan cowboyks. Mieki olin omissa penkkareissani cowboy, vai pitäskö sanoo cowgirl ja miul oli oikeen punarautias quarterratsuki mukana lännensuitsineen. Voi niitä aikoja, siel rekan kyydissä oli huippua! Torstaina en tainnu syyä muuta ku herkkuja...
Perjantaina oli luvassa Winskinhoitoa ja tosiaan siihen Nata-heppaan tutustumista. Illalla vietettiin äitin synttäreitä hyvän ruuan merkeissä ja söin taas kyllä koko viikon edestä, phuhu. Ruoka oli iha taivaallista. Alotettii ankanmaksalla ja shampanjalla, pääruuaks oli poron sisäfilettä vadelma-punaviinikastikkeella ja herkkutattivatruskoita sekä tietty hyvää parikytvuotista viiniä viinikellarista. Jälkiruuaks oli iha järkyttävä annos tuorejuustovanukasta ja vadelmamelbaa + portviiniä ja sen jälkee syötii vielä juustoja, nomnomnommm! En kyllä oo aikoihin popsinu nii paljon kerralla enkä voi ees käsittää kui miun mahaan mahtu nii paljon ruokaa!
Hyppäsin pois Lahden sijaan Tikkurilassa, koska järjestettiin Hilun kanssa Mimille pienimuotoset yllätysjuhlat ku sillä oli ystävänpäivänä synttärit. Touhuttiin pöytä täyteen herkkuja ja koristelin ihQt kiemurapillit ja isot lasit käherretyllä lahjanauhalla. Olin edellisiltana askarrellu meille pelottavat juhlahatutki. :'D Sit ku pahaa-aavistamaton Mimi saapu ovelle, laitettiin yks sen lempibiiseistä soimaan ja Hilu tyrkkäs postiluukusta rappukäytävän puolelle hurjan "YLLÄTYS"-plakaatin. Synttärisankarimme oli hiukkasen niinkun wtf ja juttu valkeni sille vasta ku se astu ovesta sisään ja sai tervetuliaismaljan kätösiinsä. Tuputettiin Mimille lahjat ja sit mässättiin ihan järkyttävä vuori herkkuja ja kikateltiin sohvalla loppuilta. Huhhuh, apua. Juttujen taso taas 10++ Lähin illalla Lahteen ja raahasin pari postausta takaperin näkynyttä maalauspohjaa mukanani. Tuskaa! Mutta pääsin onnellisesti perille nyssäköineni ja sain ilokseni huomata jättäneeni murjun taas kivan räjähtäneeseen tilaan. Tiskivuori lallallaaaa...
Viikko meni miten meni, koulussa alettiin nyt suunnittelemaan nukkeja. Mie teen jonku tosi randomin, teemana on kasvit ja miulla on aiheena hilla. Sille tulee kai lapintakki ja jättimäinen hilla killumaan päälaelle, hitto että tuun kusemaa koko homman. Mut ei ssshe mitään, en jaksa nyt murehtii asiaa koska oon puolentoista tunnin päästä lähössä armaasta murjustani, joka on muuten kerranki siisti (!), suuntana juna-asema, Riihimäen kautta Rovaniemelle ja sieltä bussilla edelleen Ivaloon. Hiphei, pääsen pois täältä kaupungin metelistä kokonaiseks viikoks! Olettaen et miun juna ei hyydy matkan varrelle.
perjantai 25. helmikuuta 2011
FREAK
 |
| FAIL. |
Ps. En haluu enää ikinä koskee vesiväreihin enkä peiteväreihin enkä ylipäätään mihinkään väreihin. En vain osaa. >___<'
Back in Business
Khhm... En ainakaan kirjota tätä koulussa tunnilla ehhehe :D:D Ahkera amis.
 |
| Todistusaineistoa! Miun istunta on kyl jotai iha järkyttävää... |
Melkeinpä tasan vuos sitte sain kunnian olla eka ihminen, joka kävi Pulun selässä ku sen ratsukoulutus alotettiin. Ku satuin olemaa kevyt ja tammalle tuttu. Sillä ei ollu sillon vielä edes satulaa. Muistan edelleen elävästi sen pimeen illan ku seisottii keskel kenttää ja makasin Pulun seläs mahallaa rapsutellen sen kaulaa samalla kehuen kummastunutta heposta kilpaa sen omistajan kanssa. Sit hivuttauduin varovasti istumaa ja voi että Pulun pyöree, lämmin selkä tuntu maailman täydellisimmältä paikalta. Siitä lähtien oon salaa haaveillu että pääsisin sinne kerran takas. Ja ei kyllä ollu pettymys ku sinä kauniina lauantaina kipusin Pullanmurun selkään. En oo ikinä istunu nii mukavassa kyydissä! Ihanku olis upottavan pehmees nojatuolis matkustanu.Vitsi että tolla tammalla on taivaalliset askellajit! Ja se oli muutenki ihanan reipas. Eka ratsastuskerta meni toisiimme totutellessa. Oli iha hassua istuu hepan kyyissä ku puoltoista vuotta oon touhunnu sen kans pelkästään maastakäsin. En oikeen osannu ees jännittää ku tunnen hevosen kuitenki sen verran hyvin. Pulu oli varsin menevä tapaus, eihä se olis malttanu kävellä aluks ollenkaan! Hassu pieni. ♥ Taino, ei mikään kovin pieni jos tarkkoja ollaan. Kruisailtiin kentällä tunnin verran ja sitte vein hikisen ratsuni hyvillä mielin talliin. Harjasin ja rapsuttelin, heitin loimet niskaan ja vein takas tarhaan nauttimaan auringosta.
Illemmalla kävin vielä Winskin luona. Olin luvannu liikuttaa senki, mutta epäröin jonkin aikaa että mennäkkö selkään vai juoksuttaakko vaan. Mut kerran ku sen Pulupikajunan kyytiinki olin kavunnu, ni aattelin että ratsastetaan nyt sit kunnolla.Winski höris miulle ku hain sen tarhasta. Ratsastin kentällä ilman satulaa kaikessa rauhassa, täydessä hiljaisuudessa, lumihippujen leijaillessa taivaalta. Tunnelma oli taianomainen. Winskillä ei ollu mihinkään kiire, se käveli vakaasti eteenpäin ja teki nätisti kaiken mitä pyysin. Ilman satulaa ratsastaminen on kyl ehkä maailman ihaninta! Ainaki sellasella hevosella, johon voi luottaa ja joka ei turhia hötkyile, tosin sillon aikanaan ratsastustunneilla vetelin satulattomat tunnit ilosena aina niillä tallin reippaimmilla kaahottajilla... :D On kyllä hauska miten erilaisia persoonia Pulu ja Winski on. Ne on ku yö ja päivä. Pulu on tosi utelias ja seurallinen, sellanen kunnon introvertti. Se on aina innolla menossa mukana, vauhdikas ja energinen. Pilkettä silmäkulmastakin löytyy. Tamma myös rakastaa rapsuttelua yli kaiken. Winski taas on todella rauhallinen ja äärimmäisen kiltti, mutta ei kovinkaan seurallinen. Se on selvästi harkitsevainen eikä sähellä ja pitää mielummin vähän etäisyyttä ku tunkee syliin tai no päätänsä se kyllä tykkää hangata jokaiseen vastaantulijaan. Ja osaa se Winskiki välillä kepposia keksiä.
Sunnuntaina kävin juoksuttamassa Pulun. Se oli lievästi sanottuna ylienerginen. Koko matkan kentälle se olis ravannu ja ku päästin sen lopulta kentän keskellä ympyrälle, se pyrähti laukkaan viskellen villisti päätään. Kesti jonkin aikaa neuvotella siitä, että juoksutusympyrä on pyöreä ja että suuntaa ei vaihdeta omin luvin kesken kaiken. Ei sille höslälle kyllä voinu muuta ku nauraa. Tamma taantu ihan pikkuvarsan tasolle. :'D Pakkanen kiristy siinä samalla ku oltii ulkoilemassa ja Pulun karvat oli iha valkees huurus ku lopeteltiin. Vitsit et se oli kaunis, kunnon kuurahevonen!Seuraavana viikonloppuna kävin taas ratsastamassa. Tällä kertaa meni jo huomattavasti rauhallisemmin. Pulu alko kuuntelee ja maltto keskittyy ja tuntu tosi kivalta! Se on kyl maailman ihanin otus! ♥ Voi ku oisin parempi ratsastaja, pelkään et pilaan hienon hevosen. Vaik Pulun kyydis onki mahtavaa, tykkään silti enemmän puuhata sen kans iha muuten vaan maasta käsin, harjailla ja rapsutella.
Viime viikonloppuna olin Kotkassa kaverini, Hennan, luona ja se mokoma heitti miut sielläki hevosen selkään! :D Tallustelin maastolenkin Aleksi-ponilla ja se oli varsin hauska tapaus. Ja hirmusen nätti! Olin kyllä iha umpijäässä sen tallirupeaman jälkeen vaik oli toppahousut ja kaikki. Sailaa ei vaan oo luotu tulipalopakkaseen. Tulis jo kesä!! Oli kiva nähä taas pitkästä aikaa, viime kerrasta taiski olla jo kolme vuotta. o__o Viime viikonloppu oli kyl varsinainen kaveriviikonloppu ku perjantaina olin Mimillä, lauantaina Kotkassa ja sunnuntaina lapsuuden kaverini, Iida tuli käymään. Ihana nähä ihmisiä!Tänää kävin taas hoitelee Winskin ja samalla tutustumassa uuteen, eli kolmanteen hoitoheppaan, Nataan. Se on sellanen tosi kiltti ja symppis 25-vuotias lämppäritamma samalta tallilta ku Winski. Saisin sitäki liikuttaa mut jää nyt nähtäväks, hoitaminen on kivempaa. On myös ihana ku tietää auttavansa muita, ku voi edes jossain tuntee ittensä hyödylliseks ja tarpeelliseks. Pitäs varmaa hakeutuu opiskelemaan heppa-alalle ku aina mie itteni tallilta löyän koulun sijaan.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Mission completed!
En ois ikinä uskonu näkeväni tätä päivää mut norsu tuli valmiiks! Hitto ku on nii surkee kamera Lahessa, melkeen saa kuvista selvää.
 |
| Mulkosilmä ja räpsyripset. |
 | ||
| Nam mikä kuvanlaatu! Pääki näköjää vinos. |
tiistai 8. helmikuuta 2011
Käteiskato
Käteinen ei säily miulla kyllä lompakossa hetkeäkään. Oon ostellu kaikkee aika ansiokkaasti tän kuun aikana.
 |
| Uusia söpöjä ruokalautasia murjuun! |
 |
| Ihanan lömpönen viltti kirpparilta 1€ :D |
 |
| Tätä en malta odottaaaaa!!! 8DDD |
 |
| Joku random puuvillaneule kirpparilta heräteostoksena 4€. |
 |
| Toivottavasti kesällä on sen verran lämmintä että tarkenen pukeutua tähän... |
 |
| Hauska hapsuneule, en voinu jättää kauppaan :') |
 |
| Farkut kirpparilta heräteostoksena 3€. |
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Uusi vuosi, vanhat kujeet
Ja niin koitti taas paluu harmaaseen arkeen...
Taistelen edelleen fanttini kanssa, se etenee tuskastuttavan hitaasti. Mutta ehkä siitä jo hämärästi hahmottaa, mitä se yrittää esittää. Kankaiden kiinnitys on parhaillaan menossa ja sen jälkeen pitää kai enää maalata silmät. Kaks viikkoa aikaa, kohta iskee paniikki!
Täs jaksos meil on ollu fantin lisäks pintakäsittelyä ja se on hauskaa! Ollaan opeteltu mukaelmamaalausta ja se on hauskaa puuhaa se! Joka keskiviikko lotrataan kaljan, pigmenttien ja satojen eurojen arvosten siveltimien kanssa pienessä luokkahuoneessa ja ku iltapäivällä avataan erittäin voimakkaalta haiseva maalausöljyputeli, jolla viimeistellään mukailtava pinta, on kaikki ihan pöllyssä viimestään sillon ku on kotiinlähdön aika. :--DD Oon saanu aikaseks jonku tammiviritelmän, sekä viipaleen wnb-pähkinäpuuta. Viime viikolla yritettiin aikaansaada marmoria. Ja ai niin, hopeoitiin me sellaset tarjottimetki lyöntimetallilla! Eli nyt osaisin periaatteessa kullata mitä vaan vaikka aidolla lehtikullalla. Tänään päästiin imppaamaan kirkasta viinaa sellakan muodossa ku patinoitiin noita tarjottimia. :'D
 |
| Hopeoitu tarjotin, keskellä vielä alkuperäistä muovia näkyvissä. |
 |
| Ensimmäinen tammikokeilu (fail). |
 |
| Kuvassa näkyvä mäyränkarvainen häivin on arvoltaan yli 230€ :D |
 |
| Se yrittää epätoivoisesti olla marmoria siinä heikosti onnistuen. |
 |
| Wnb-pähkinäpuujäljitelmä. |
Ekalla viikolla koulussa oli suhteellisen siedettävää, vaikkakin aika yksinäistä. Miun piti mennä Hilulle sinä viikonloppuna mut se tuliki kipeeks ni kävinki moikkaa kummitätiäni Vantaalla ja menin sitte kotiin. Maanantaina lähin iha ekstempore koulun jälkeen ilman vähäisimpiäkään ennakkosuunnitelmia moikkaamaan Mimiä eli Vantaalle taasen. Hengattiin eka niillä mut sit keksittii lähtee häiriköimää Hilua ja vietin loppuillan Hilun luona ja tehden sille ruokaa ja leipoen pullaa. Oli hirmu virkistävää ja mukavaa! Sieltä lähin iltajunalla takas Lahteen. Kouluviikko kului taas ja perjantaina äiti ja Sanna toi Williamin tänne (Filou muuten lopetettiin 12. päivä kun se tuli niin kipeäksi, RIP, pikku Houdinia lämmöllä muistaen) ja hakivat miut kotiin. Viikonloppu meni heppaillessa ja siitä myöhemmin lisää. :)
Seikkailu jatkuu
Tapahtui viime jaksossa...
Saila ja Mimi mättivät hitosti karkkia, viettivät vuodenvaihdetta, saivat kuolakäsittelyn Winskiltä ja nousivat Lappeenrannassa junaan.
Tiemme erosivat astuessamme ulos teknisestä viasta kärsivästä myöhässä olevasta junastamme Tikkurilan ensimmäisellä laiturilla. Turhaan kiiruhdin tuli hännän alla seuraavalle laiturille, jolta Rovaniemen yöjunan oli määrä lähteä, sillä sehän oli tietysti VR:n tavoille uskollisena myös myöhässä. ...Puoli tuntia. Aika taitavaa että Helsingistä lähtevä juna on jo Tiksissä nii paljon myöhässä aikataulusta. Tosin se varmaan oli ootellu matkustajia kaikista muista junista, jotka oli ollu Helsingis ja Pasilas myöhässä, arvelen ma. Oli miten oli, en luultavasti olis kestäny värjötellä asemalla enää yhtään kauempaa. Onneks se tsukutin suvaitsi saapua sieltä ja pääsin kipuamaan antiikkisen junavaunun hautovaan lämpöön. Jonkun matkaa matkustettuani selvis että lämmitys siinä reistaa pahemman kerran ja vaunus oli varmasti yli +25 astetta koska pärjäsin ilman neuletta. Mut en mie siit lämmöstä oikeestaa kärsiny ku oon tällane vilukissa. Muut matkustajat oliki sit iha tuskissaan. Penkit oli jotakuinki kamalus maximus, joten nukkumisesta ei tullu mitään, eikä miut kyl ees väsyttäny, jos totta puhutaan. Ahmasinki sit siinä aikani kuluks uusimman Artemis Fowlin yhellä istumalla kannesta kanteen. Vitsit että oli ihana taas lukee pitkästä aikaa! En oo aikoihin lukenu yhtään kirjaa kerralla. Jotain päälle 300 tais siitä löytyy sivuja niin yö suju rattoisasti lueksiessa. Oli hassuu ku olin ainoo hereillä oleva ihminen koko vaunussa. Ympärilt kuulu vaa tasasta tuhinaa ja kuorsausta. 13 tuntii junassa istuttuani havahduin siihen, että tunnin päästä oltas jo Rovaniemellä ja heti perään ihmettelin et miksei niin pitkään istuminen tunnu missään. Sit rupesin miettii ni sehä on aika perus datausaika mitä normaalisti lomilla koneen ääressä vietän ettätota joomoi. :'D
Juna saapui viimein Rovaniemelle aamun sarastaessa. Tai eihän se aamu vielä mitään sarastanu siellä pohjosessa, kaamos kun oli. Mahassa oli koko ajan sellanen jännä kutkuttava tunne ku pääsin junasta ulos. Olin Rovaniemellä, Lapissa, wihhihii! Kipitin kiireen vilkkaa bussiin, joka odotteli melkein junan vieressä ja asetuin istumaan ikkunapaikalle tapittamaan lumoutuneena maisemia. Oli ihan hassua ku tienviitoissa olevat paikannimet oli niin tuttuja: Ranua, Kemijärvi, Muonio... Hurja että oon asunu Kemijärvellä elämäni ekat viis vuotta tai jotain sinne päin. Ja sen jälkeen en oo käyny Lapissa talvisaikaan! Hymyilin ku vajaamielinen ku ajettii Joulupukin pajakylän ohi, siellä oon joskus vaahtosammuttimen kokosena käyny ja miul on siit jopa jotain hämäriä muistikuvia. Jälkeenpäin miulle on kerrottu et olin kyseises paikas pilannu tuttavaperheen poikien joulun ku en suostunu menee Joulupukin kammariin tapaamaan hra Pukkia vaan seisoin tomerana ovella tokaisten: "Pyh, se on vain joku typerä mies pukeutuneena joulupukin vaatteisiin." Saila neljä-vee, ilonpilaaja siis jo lapsesta lähtien :--DDD Matka jatkui ja maisemat muuttu aina vaan upeemmiks mitä pohjosemmaks edettiin. Joskus vähän ennen kymmentä alko taivas vaalenemaan ja mie taisin torkahtaa. Oli valosaa ku heräsin ja ulkona oli niin kaunista! Taivaanrantaan oli kerääntyny auringonnousun värjäämiä vaaleenpunasia pilviä kultareunuksilla (itse aurinko ei vielä tähän aikaan vuodesta kivunnut näkyviin horisontin takaa), tykkylumiset puut kimmels ikkunan toisella puolella, maasto kohoili ja laski, nautin! Imin itseeni sitä näkymää ku pesusieni. :D Tiellä ja pientareilla loikki välillä pörrösiä poroja, joiden hengitys huurus niiden tapittaessa ohi huristelevia autoja. Miun takana istuvat japsituristit oli haltioissaan ja niiden kamerat laulo kuten arvata saattaa. Lähemmäs viiden tunnin bussimatkan päätteeksi lähestyttiin viimein itse määränpäätä.
"Valtio Lappi, valuutta euro, aikavyöhyke +2, lämpötila -19. Saatte laskeutumisluvan. Tervetuloa Ivaloon." ~Varja
Selvisin perille. Yhteensä 19 tuntia erinäisissä kulkuvälineissä istumista muutaman myslipatukan, suklaapatukan ja puolen litran vesipullon voimalla. Varja tuli miuta vastaan ja pääsin vielä hetkeksi henkilöautoon istumismaratonin päätteeksi. Nyt olemme siis maanantaissa, kello tulee kaksi ja ulkona alkaa pian hämärtää. Siitä alkoi ikimuistoinen viikkoni Ivalossa! :)
Ekana päivänä en ees ollu nii koomassa mitä olin luullu et olisin kun ottaa huomioon, etten ollu nukkunu ollenkaan (paitsi nyt ne pienet torkut bussissa). Ilta venyi pitkälle kun innostuttiin vähän höpöttämään ja lopputuolksena ajauduttiin vasta neljän jälestä unten maille. Mitäs 40 tuntii olin ollu valveilla sitä ennen :') Uni maittoi, mutta oli lyhytaikasta koska kolmen tunnin päästä me jo revittiin ittemme ylös lähteäksemme Inarissa sijaitsevaan Siidaan ihmettelemään saamelaiskulttuuria yms. Siellä tuli väkisinki Hilun poronhoitaja-asut ja muut Lapin asumisoloihin ja valtiomuotoon liittyvät filosofiset ajatelmat mieleen... :'D Syötiin Varjan äidin ravintolassa makoisaa porosoppaa ja illalla lähettiin kruisailemaan moottorikelkalla! Miul ei varmaan ikinä oo ollu nii paljon vaatteita päällä! Meinasin tikahtuu ku vedin päähäni kommandopipon. Oisin varmaan kuollu nauruun just siihen paikkaan jos oisin nähny itteni täysvarustuksessa. Mut onneks ulkona oli pimeää eikä pihalla ollu peilejä. Ja sit me vedettii kelkalla tunnin verran joen jäätä pitkin, lumi vaa pöllys, oli mahtavaa!
Tiistai-ilta tais olla ainoo koko viikolla ku nukahettii suunnillee ihmisten aikoihin. Kellon ympäri taidettii sängynpohjalla viihtyy ja sit pitiki nousta grillille Varjan kaverin kanssa popsimaan ranskalaisia. Sen jälkee ostin ihQja tuliaisia + kortit kavereille postitettavaks ja sit hipsittii kauppaan josta lähti matkaan iha tolkuton herkkuvuori. Illan suunnitelmana oli tapittaa leffoja, Varjan toinen kaveri liitty meiän seuraan ensimmäisen ajaks. Prinsessan ja Sammakon jälkeen jatkettiin Shrekeillä. Siinä samalla/välissä tuli paistettua poron kuivalihaa takassa (NOMNOMNOM), makoiltua ketarat ojossa pörrösellä matolla, datailtua, lipitettyä jääteetä ja mätettyä hitosti karkkia ja oheistuotteita... Laatuaikaa! :DD Valvottiinkohan me seittemään. Noh, seuraavana päivänä joka tapaukses lojuttiin sängyssä puol viiteen. Ja jatkettiin leffojen napittamista karkkien äärellä! Tuli taas valvottua ilosesti ja seuraavana päivänä pitiki sit jo haikein mielin pakata kamat kasaan ja lähteä takas kotia kohti. :( Miun olis oikeestaan pitäny viettää tää viikko koulun penkillä mut ei inspannu joten pidensin joululomaani viikolla karkaamalla Ivaloon.
Kaikenkaikkiaan viikko oli paras aikoihin! Leffoja, valvomista, viisaita ja vajaita juttuja ja kerrankin aikaa ystävän kanssa. Viihdyin ja oisin voinu jäähä sinne vaikka koko loppukuuks. KIITOS VARJA! ♥ Toivottavasti voidaan ottaa keväällä uusiks.
En oo koskaan ennen vuodattanu kyyneliä vilkuttaessani hyvästejä kenellekään. Mut eipä kai miulla ikinä oo ollu sellasta ystävääkään. Joten no, niin vain kävi kun bussi lähti huristelemaan takaisin Rovaniemeä kohti Ivalon keskustan läpi jättäen Varjan taakseen. Miss ya~
