Muutamat kynnet taas

Jostain viime keväältä, kauniisti on koulun takia puolet kynsistä katki :--D

Taustalla olevaan paitaan piti tehä sopulit kynnet.

Microhelmien päälle ei kannata laittaa päällyslakkaa... :D Ne oli punasia...

Ihan kiva ku nyt näin kesän aikana on siisti sisätyö, jossa ei tarvii uiskennella käsivarsiaan myöten liimassa, maalissa, vedessä eikä missään muussakaan kynsiä murhaavassa tökötissä ni kynnet alkaa viimeinki elpymään ja on ekaa kertaa suunnilleen saman mittasia kaikki kymmenen! Nyt ku en onnistus tallilla niitä kauheesti katkomaan ni ois erittäin jees. Etusormien kynnet ei oo vieläkää täysin toipunu keväisestä parkkinahkanaamion kans läträämisestä vaan liuskottuu edelleen mut ehkä ne siitä! Saisivat vielä kaikki kasvaa muutaman millin ni jospa sit jaksas taas ideoida jotain uusia lakkauksia. Ärsyttävää ku miun kynnet on nii säälittävän pienet, se vaaleenpunanen osa on järettömän lyhyt ja sit ku valkonen osa hipoo pituudeltaan puolta senttii, miun kynnet näyttää lakattuna suunnilleen samalta mitä normaalilla ihmisellä lyhyiks leikatut kynnet.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Wings

Siivet saa vielä oman postauksensa. Elikkäs nämä on toteutettu silleen että piirsin 1:1 kaavan suunnittelemastani siiven muodosta. Taivuttelin sen mukaan rautalangasta kehikot, jotka päällystin lakanakankaalla. Sit leikkasin siiven muotoset palat organzaa, joiden reunat kävin läpi läpinäkyvällä kynsilakalla purkaantumisen estämiseksi ja pingotin ompelemalla käsin kankaat kehikoihin. Sit koristelin liimalla ja irtoglitterillä, sekä kimalleliimalla. Tein siiville myös valjaat, koska ne on teatterikäytössä aika must. Siivistä pitää vielä ottaa kuva auringonpaisteella, ne kimaltaa aika muikeesti!

Hyvin toimii siivet, kuten näkyy! :--DD

 

Me can flyyyyy~

Kävelin viimosena koulupäivänäni noi siivet selässä koulusta murjuun. Voitte varmaan kuvitella katseiden määrän, jonka keräsin! XD Ihme ettei ykskää autoilija ajanu ojaan.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Päivänvarjot ja parkkinahkaa

Pffft en mie mitää kuvii saa aikaseks ottaa. Olkoon tää sit nyt offical 5. jaksokertomus. Eli meillä oli ammattitaitoa syventäviä opintoja: siivet, viuhka ja päivänvarjo. Jakso alko uuvuttavalla kirpputorimaratonilla. Piti metsästää pitsiä, epäautomaattisesti aukeeva sateenvarjo, siipimateriaaleja, kangasta viuhkaan ja ties mitä. Ravasin kaikki Lahden keskustan kirpparit kolmena päivänä peräkkäin läpi ku aina jotain jäi uupumaan tai joku oli vääränlaista ja ufffhh... Mutta selvisin voittajana ja pääsin lopulta tekemään itse töitä.

Kävin ensin päivänvarjon kimppuun. Löysin koululta aivan ihanan pitsin, mutta pikaisten mittailujen tuloksena totesin sitä olevan ihan liian vähän... Myöskin kirppriltani haalima pitsiverho oli 20 cm liian lyhyt... Kolmas kerta toden sanoi ja löysin viimein tarpeeksi pitkän pitsiverhon, josta sitte askartelin ensimmäisen päivänvarjoni. Se tapahtu yksinkertasesti silleen että sateenvarjosta otettiin kangas pois, yhestä sektorista piirrettiin kaava ja sen mukaan leikattiin pitsistä 8 palaa, jotka ommeltiin yhteen ja lopputulos pingotettiin takas rungon päälle. Sit lisättiin vähän röyhelöä ja joku käsilenkki koristeeks ja valmista tuli. Aika piis of kakku. Ekan varjoni kanssa tosin kikkailin vähän ekstraa niin että lyhensin niitä mitälie rankoja ku nää kolmannetkaan pitsiverhot ei ois muuten riittäny. Näin itse varjo-osasta tuli vähän pienempi ku se sateenvarjo ois täyskokosena ollu aika huge.

 Päivänvarjon jälkeen tehdä hurautin siivet ja viuhkan ja vielä toisenki viuhkan. Sit vedin muoviprässillä blanconaamion, jonka savimalline oli muhinu pari kuukautta muovipussin sisällä kosteen pyyhkeen alla ja voitte varmaan kuvitella kuin muhevat tuoksut ja homekasvustot se oli sinä aikana ehtiny muodostaa. Blancosta en pistä kuvaa ku se on aika järq. Viimeistelin vielä nahkanaamionki. Ja se on tässä.

Naamio on commedia del arten hahmo, Zanni.

Olin laiska enkä jaksanu ees maalata sitä. Tai sanotaanko että en halunnu maalata sitä koska nahan maalaaminen tasasesti on mission impossible. Hankasin vaa mehiläisvahaa päälle ja toivoin et saan suoritusmerkinnän. Naamion viimeistelyn jälkeen huitasin muutamassa tunnissa pakollisen parkkinahkatyön, jossa ainoa pakollinen elementti oli 10 satulasepän ommelta. Kaikki muut vääns jotain nahkalaukkuja ja ties mitä hienouksia mut mie livahdin sieltä mistä aita on matalin ja tein minikokosen avaimenperän, jossa on peräti 20 satulasepän ommelta! Ja kokeilin siinä yhtä nahkan kohokuviointitekniikkaa ja värjäystä joten ei ollu valittamisen varaa ro:llakaan. :D Se kyllä nauro ku näki ton miun viritelmän.

Olin noin kolme viikkoo ennen koulun loppumista saanu jo kaiken valmiiks. Muut oli vielä ihan vaiheessa viuhkojensa ja siipiensä kanssa. En oikeesti voi käsittää kuin onnistuin olemaa nii nopee! Ku mie oon aina ollu se, joka on viimosena valmis. Tein sit vielä yhtenä bonustyönä toisen päivänvarjon, joka meni Varjalle synttärilahjaks. Löysin sattumalta just passelin, mustan rungon kirpparilta ja pitkällisen metssätyksen jälkeen myös kelvollisen pitsin. Tähän toiseen varjoon näin enemmän vaivaa ku ensimmäiseen ku lisäsin jopa reunapitsinki. Aikaa tän tekemiseen meni kylläkin yli puolet vähemmän ku siniseen tapaukseen ku tiesin miten pitää menetellä missäki työvaiheessa. Kaheksan tuntia intensiivistä työskentelyä ja valmista tuli. Opiskelijatoverit vaan pyöritteli päätään.

Varjon jälkeen ro ei keksiny miulle enää mitää tekemistä, joten se lykkäs miut työssäoppimaan tokavikaks viikoks Dilaan, jossa aloin suunnitella ens syksyä varten jotain friikkiä urkupatsaspukua. Saas nähä mitä siitäki tulee... Vikan viikon olinki anonu vapaaks, joten otin aikamoisen varaslähdön kesälomalle. :)

Viuhkoja

Oon tässä vetkuttanu ja vetkuttanu blogin päivittämistä sillä verukkeella että kerron vikasta jaksosta sit ku saan otettuu valmiista töistä paremmat kuvat. Mutta paskat, kesäkuu on jo melkeen ohi ja tuolla ne vaan yhä edelleen killuu kuvaamattomina... Ja ulkona sataa parhaillaan vettä et. Voisin nyt kuitenki esitellä viuhkat tässä näin niillä kuvilla mitä sillon toukokuussa oon ottanu ihkulla ikälopulla pokkarillani. Tätä ensimmäistä viuhkaa en koristellu millään tavalla, tein kaiken vaan helpoimman kautta nii et perusperiaate tuli itelleni selväks. Toisesta viuhkasta tein sit koristeellisemman.

Pliseerausten paikat harsittuna kahella erivärisellä langalla.

Pliseeraamista. Eli viuhkan kangas silitettii tollaseks haitariks. Ja piti muute olla just eikä melkein nuo kaikki taitokset, viuhkan rakentaminen on millintarkkaa työtä.

Kangas valmiina.

Tässä välissä väsäsin viukan rungon 1-2 mm ohuista puusäleistä, jotka muotoilin. Kaks reunimmaista leikkasin alumiinista, hioin ja päällystin kankaalla. Sit kaikki rei'itettiin ja kiinnitettiin mutterilla yhteen.

Seuraavaks sit liimasin kankaan kiinni puusäle kerrallaan ja poistin lopuks pliseerausmerkkilangat.

Vielä reunojen viimeistelyliimaukset ja viuhka on valmis. Tämä tapaus on siis avattava ja suljettava malli.

Sit koska olin jotenki mystisesti ja miulle täysin epätyypillisellä tavalla törkeen nopee, tein vielä bonustyönä avonaisen viuhkan, jota ei voi sulkea. Siinä on ton toisen viuhkan kankaan päälle liimaharson avulla kiinnitettynä pitsiä. Kahva on joku tosi hämärä hieromavempain, jonka löysin kirpparilta. En tajuu mite sain tänki tehtyä niin nopeesti, ei menny ku pari päivää.

Siivistä ja päivänvarjoista sitte seuraavassa postauksessa.

Opinnäytetyö

Nelosjaksossa vietin aikaa koulussa lähestulkoon 24/7. Tein tilaustyönä nukkeanukkeanukkea. 10-tuntinen koulupäivä oli aika perus mut nautin silti jollain kieroutuneella tavalla lähes joka hetkestä. Paperoiminen tosin oli äärimmäisen puuduttavaa touhua mut aijai sitku olin saanu kaikki ruumiinosat kasaan ja paikalleen ja pääsin pintakäsittelyn pariin... ♥ Olen työnarkomaani.

Nuken lisäks räpelsin opinnäytetyölleni kirjallisen osion, johon kaikki halukkaat pääsevät tästä. Sen sijaan että tekisin nyt järkyttävän pitkän kuvapostauksen valmistusvaiheista, ohjeistan kaikkia kipittämään kyseiseen linkkiin, selaamaan tylsien alkulöpinöiden ohi ja aloittamaan lukemisen suunnilleen siitä kun kuvat alkaa. Siellä on kaikki valmistusvaiheet kuvineen ja selityksineen, jos tuo pdf-tiedosto suvaitsee aueta. Omalla koneellani se lämpenee erittäin hitaasti.

Olipa taas homma mut tulipahan tehtyä! Sain kirjallisesta 3:n ja kaikista työn aikana suoritetuista näytöistä myös eli täydet pisteet, yay! Oon aika tyytyväinen siihen et selvisin työstä tosi itsenäisesti, miun ei tarvinnu kysyy apuu oikeestaan mihinkään, välillä vaan varmistella että meneehän nyt oikein ja kelpaako tämä. Oli kyllä ihan näppärää ku tuo tilaaja oli oma äitini, joka tarvitsi nukkea töihinsä ni ei ollu ongelmia tilaajan tavottamisessa ja erinäisten vaiheiden hyväksyttämisessä.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

We only part to meet again

Tää uudistunu bloggeri on ihan weird o__o'

Mutta siitä välittämättä ajattelin vihdoin saada aikaseks kirjottaa muutaman sanasen hiihtolomasta (vaikka siitä onki jo yli kuukausi), lähinnä itelleni muistoks siitä et oon tehny keväällä 2012 jotain muutaki ku opinnäytetyötä.

Varja tuli abiristeilyn jälkeen murjuilemaan muutamaks päiväks miun seuraks. Kateltiin leffoja ja mutusteltiin ties mitä, käytiin kirppareilla ja kaupungilla pääsemässä rahoistamme ja yks päivä tutustutin ahkeran abin amismeininkiin Vipusenmäellä. Viikonlopuks keksittiin aika ekstempore suunnata Lappeenrantaan ja siellä käytiin rapsuttelemassa Noksua, tekemässä iltatallia, ravattiin kaupungilla, käytiin kattomassa Saapasjalkakissa ja herkuteltiin kiinalaisessa. On käsittämätöntä, kuinka paljon voi miun kokoseen ihmiseen mahtua ruokaa... what a pig.

Viikonlopun jälkeen olin virallisesti hiihtolomalainen ja matkustettiin junalla Ivaloon. Siellä katottiin taas yllättäen läjä leffoja karkkivuoren juurella istuskellen, leivottiin mutakakku ja käytiin pulkkamäessä. Yks ilta kokeiltiin tehä susheja ja ne oli sanalla sanoen mielenkiintosia... Merilevä oli aika kammottavaa, mutta riisi-kurkku-olikohansenytkylmäsavulohi-yhdistelmä sit puolestaan toimi ihan mukavasti. Muutama päivä työskenneltiin ahkerasti Varjan äidin ravintolassa ja pääsin leikkimään tiskausvälineiden kanssa, se oli hauska kokemus!

Viikko luonnollisesti kulu aika nopsaan ja pian jouduin jo palaamaan takas harmaaseen Lahteen jatkamaan opiskelunarkomaaneilua. Mutta kylläpä virkisti maisemanvaihdos ja paras seura! :)

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Wottamaiset otukset

Balthazar

Saanen esitellä uudet kumppanini, pikkuvintiöt Balthazar ja Porthos! Ensimmäinen sai nimensä itämaan tietäjän mukaan ja toinen muskettisoturin mukaan. Niin, tulihan sitä Wiltsun jälkeen vannottua, etten enää uusia wottasia ota mutta niinhä mie sanoin ennen Williamia ja kumppaneitaki... :D Nää riiviöt tuli miulle Helin kaverin kautta Tampereelta ja Heli omistaa näiden kaksi siskoa. Porthos on väritykseltään agouti, mutta veljensä värityksestä en oo vielä täysin perillä. Tällä hetkellä se on kauttaaltaan tummanharmaa ja toivon, että se jää sellaseks. Kummatki on varsin rohkeita ja pomppivaisia tapauksia ja vielä niin pieniä! Me lähetään tässä kohta koko komppania Lappeenrantaan ku miun opinnäytetyö on täysin valmis ja en tasan ollu jäämäs tänne murjuun homehtumaan! Siellä wottasia odottaa ihkauusi, iso häkki, jonka ostin kalliilla hinnalla heille kesäpalatsiksi. Sietää kelvata siimahännille!

Porthos

Porthos

Balthazar

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Pakollinen heppatyttåpäivitys

Omasta kamerastani posahti syksyllä kenno, joten rikastumista odotellessa oon ulkoiluttanu Villen kameraa. Tässä kevään mittaan oon saanu seurata Noksun ja Petterin hassuja leikkejä tarhassa, sekä kyseisten sankarien karkumatkoja. Noksua ollaan myös totutettu ohjasajoon ja se alkaa jo tosissaan hoksata homman idean. Viime kerralla se meni ensimmäistä kertaa omistajansa ohjastamana yksinään ympäri kenttää ilman et miun tarvitsi kävellä vieressä. Siitä tulee meille vielä hieno rekiheppa! Nokinenä on päässy myös kentälle juoksentelemaan vapaana, joskin sen mielestä olis kivempi vaan tunkea päätä lumihankeen ja syödä lunta ku juosta. Oon myös yrittäny keksiä Pirille tekemistä ku siitä on tullu kevään myötä sangen ylienerginen tapaus ja harjannu säkkikaupalla karvoja Helunasta. Ihan mahotonta aikaa tää kevät ja karvanlähtö! Iltatalleissa oon autellu aina ku oon ollu paikkakunnalla ja oon mie pari aamutalliaki raahautunu tekemään. Mutta pidemmittä puheitta muutama kuva viime viikoilta.

Ulla

Piri

Noksu

Petteri ja Nokinenä ♥

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Halvat on huvit

 Me has a stick! *ylpeä*

Me hazz a bigger one!

Unfair! Noksukin tahtoooo!

Oomnoomnooom.

"Hähäää!" "No pthyi pidä hyvänäs..."

Iltakävely jäällä

Sunnuntai oli kerrassaan loistava päivä, jonka kruunasi kävelylenkki koirien kanssa Saimaan jäällä auringonlaskussa. Inga on upeassa karvassa, Amie taasen puolikalju pentujen jäljiltä ja se viljelee niitä vähäisiäkin karvatuppojaan ympäri huushollia. Alkaa vesi puskemaan jo jään päälle ja kevätauriko haurastuttamaan jääkerrosta sen verran, että tais olla viimonen kävely jäällä tänä talvena. Mut ei haittaa, kevät tulee!!! Koirilla oli hauskaa, kuten kuvista voinee päätellä. Etenki Amie sai kauheita juoksuärinähepuleita ja pinko pitkin jäätikköä ku mikäki aropupu.

maanantai 19. maaliskuuta 2012