Eläviä veistoksia

Nyt voin viimein valottaa, mitä oon puuhaillu tän jakson alkupuoliskon. Nimittäin me tehtiin taas eläviä veistoksia. Tällä kertaa aiheena oli Lahden patsaat ja maamerkit. Lasse Kantola ohjasi, puvustus on Helin Salomaan nimissä, Salpauksen kampaamolinja hoiti hiukset ja maskeerauksen, Lahden Liina&Ekoakseli teki noi kaikki isoimmat rakenteet, kuten radiomastot, hyppyrimäen ja vesitornin ja mie tein jotain tarpeistoa ja värjäilin parit vaatteet. Nää studiokuvat on ottanu Pia Rautio ja niiden jälkeen tulevat kolme kuvaa puolestaan Jussi-Pekka Kekki. Veistokset oli esillä viime viikolla Lahden kaupungintalon puistossa ja niitä tuli kattomaan mm. hirvee määrä eduskuntaa.


Lumisotasilla. Näille värjäsin vaatteita ja hommasin kirjat sekä lumipallot.

Marolan piika ja Josefiina. Piian tulitikkutiara on miun käsialaa, samoin Mansikki, jonka tein viime syksynä Into the Woods-musikaaliin.

Vanha hautausmaa. Tähän tein ainoastaan hautakivessä olevan kyltin.

Lanu-puisto.

Lanu-puisto.

Lanu-puisto.

Kalapoika.

Aino-patsas.

Hyppyrimäet.

Radiomastot.

Vesitorni ja Vellamot.

Lahden ooppera.

Ruttotohtorin naamio on miun tekemä, se oli jo viime vuoden patsasperformanssissa mukana.
Työn patsaalle tein kirveen ja pintakäsittelin hatun, pöksyt sekä saappaat.

Tuolla vasemmassa ylänurkassa näkyy alkuperäinen Työn patsas.

Aino-patsas lopullisessa asetelmassaan paikan päällä.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Jalkapuoli kenguru

Onnistuin tossa eilen illalla rusauttamaan nilkkani oikein taitavasti astuessani alas eteisestä aulan erottavan rappusen. Aamupäivän sainki sit viettää terveyskeskuksessa jonotellen. Miun yhellä jalalla hyppely tuotti selvästi hoitohenkilökunnan keskuudessa hilpeyttä ku ensinnäki sairaanhoitaja otti miut hymysuin vastaan ja lähetti miut lääkärille soitettuaan sille ensin puhelimella: "Haluisikkos vilkasta sen yhen neidin jalkaa, joka äsken loikkelehti aulan poikki?" Sit se käski miuta hyppelemään varovasti ensin ilmottautumaan ja sit käytävän päähän odotustilaan.

Siinä sitte oottelin lähes tunnin verran, että pääsin lääkärin pakeille, joka lähetti miut röntgeniin hyväntahtosesti naureskellen: "Seuraavaks voisit loikkia tonne toiseen päähän sairaalaa ilmottautumaan röntgeniin ja sitte käyt kuvauksissa ja pompit takas oottamaan ni vilkasen niitä kuvia. Mut hypi hitaasti että ehin laittaa tän lähetteen ennenku oot perillä!" Sit se tuumas siinä hetken ja vissiin tajus että hei, voishan tota neitiä ehkä vähän armahtaakki ja antaa sille kepit... Niinpä miun piti loikkia yhellä jalalla enää viereiseen huoneeseen pyytämään kyynärsauvoja ja sen jälkeen pääsin koikkelehtimaan niillä ympäri terveyskeskusta.

Yhessä välissä ootellessani kaks ilmeisestikin toisilleen tuttua mummelia sattu törmäämään siellä odotusaulassa ja huhheijaa sitä niiden vuoropuhelua. Molemmat selitti suu vaahdossa toistakymmentä minuuttia toisilleen perinpohjasesti kaikki maholliset vaivat ja kolotukset joita oli ilmenny sitte viime näkemän, sekä tietysti lääkärikäynnit ja lääkitykset. Tuleeko miustaki vanhana tollanen? :'D

Röntgenissä ei ainakaan vielä näkyny mitään huolestuttavaa, kaikki luut oli tallella ja ehjän näkösiä mutta kuulemma pienet murtumat on siitä katalii, että ne saattaa näkyy vasta viikon päästä. Tässä sitä sit bodataan keppien kanssa ja toivotaan että koipi lähtee paranemaan. Ihan mielenkiinnolla ootan huomista työmatkaa junalta Dilaan ja vielä enemmän matkaa takasin päin ku se on 1,5 km jyrkkää ylämäkee. <|3 Oisin saanu saikkuu mut mitäs turhia, en mie jalkaani töissä tarvitse ku vaan saan keploteltuu itteni jollain konstilla paikan päälle. :--D

Mites mie nyt onnistun itteeni jatkuvalla syötöllä telomaan, eka se laitumellelaskun teilaus ja nyt jalka. Tätä ennen en oo koskaan joutunu ravaamaan lääkärissä ja nyt puolen vuoden sisään jo kahesti! Pitää vaa toivoo ettei tää putki jatku, me likey not doctors.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Helsinkivisiitti

Viime viikolla ahkeroin torstaina 11-tuntisen työpäivän, jonka aikana touhusin naakalle siivet. Sitä en vielä keksiny että miten saan ne läpsymään tai ylipäätään itse naakkaan kiinni mutta ehdin murehtia sitä huomenna. Nauratti ku työssäoppimisen ohjaajani, Lasse, tuli joskus kaheksan aikaan illalla teatteripuvustaja-Helin kanssa käymään alakerrassa ja Heli hihkas yllättyneenä että "Saila!" Siihen Lasse ykskantaan: "Joo, silläkään ei oo elämää." :--DD Mitäs me työnarkomaanit. Lähin yheksän jälestä junalla Vantaalle Hilun luokse yöks ja koska sain perjantain vapaaks tehtyäni torstaina tuplamittasen työpäivän, valvottiin pitkään ja höpistiin niin paljon että sain ääneni ihan käheeks. Molemmat tais nukahtaa kesken lauseen joskus puol viien maissa.

Perjantaina junailtiin Helsinkiin. Käytiin Itäkeskuksessa kiertelemässä ku etin yhen tilarin harjaan oikeenlaista lankaa ja koluttiin siinä samalla kaikenmaailman vaatekaupat sun muut liikkeet. Päätettiin myös vähän hippeillä ja allekirjotettiin The Body Shopissa Turkistarhaton Suomi-kansalaisaloitteet (vink vink, allekirjottakaa kaikki täysikäset eläintenystävät). Sit mentiin syömään ihan jäätävän kokoset pizzat Classic Pizza Restaurantiin, jota voin muuten suositella lämpimästi! Ihanan rapeet ja ohuet pohjat, sekä mielenkiintosia pizzavaihtoehtoja. Kyseinen pizzaketju on Suomen ainoa, jolle on myönnetty laatudiplomi. Ite söin sellasen pizzan mis oli savulohta, sipulia, mozzarellaa, jotain mätiä ja smetanaa, ihan älyttömän hyvää! Oli hiuuukkasen ähky olo sen annoksen jälkeen ja kierittiin tuskasina metroon ja kohti elokuvateatteria. Käytiin hakemassa ähkystä huolimatta karkkia ja juotavaa kaupasta ja oli tosi aikuinen olo siellä Disneyn uusimman leffan, Urhean, takarivissä istuskellessa imeskellessä poksuvia tikkareita. Molemmat oli ihan fiiliksissä ku löydettiin Tarjoustalosta noita lapsuudenherkkuja, jalan muotosia tikkareita, joita dipataan jauheeseen, mikä poksuu ja mekastaa suussa. Huippua! Leffaki oli hurjan ihana!

Sen jälkeen lähettiin takas Hilulle ja ehittiin olla möllöttää sielä hetki ennenku lähin takas Helsinkiin pikkusiskon luokse oottamaan kyytiä kotiin Lappeenrantaan. Isi oli työmatkalla Saksassa ja sen jälkeen pikkuveljeni kanssa illalla kattomassa Suomi-Ranska-jalkapalloturnausta (molemmat siellä ranskapaidoissa, ihme etteivät saaneet turpaansa :DD) ni ajeltiin sitte yötä myöten kotia koko komppania. Autoon oli haalittu ihan järkyttävä eväsvuori, joten mätin siinä sitte vähän lisää karkkia ja sipsiä ja ties mitä. Ainaki on hyvät rasvavarastot kerättynä talvee varten!

"Vittu kiinasta"

Tein tossa pari viikkoa sit töissä yks päivä välityönä päivänvarjon ku varastoihin oli ilmestyny ihanat pitsiverhot, eikä ollu parempaakaan tekemistä. Tää pääski jo seuraavana viikonloppuna yhteen taide-esitykseen erään oopperalaulajan asusteeksi ja kyseinen laulaja oli tämän nähdessään sanonu leikillään että ei tätä kukaa oo ite voinu tehä, ootte tilannu tän kiinasta! Ja sen jälkeen työssäoppimisen ohjaajani onki tokassu kaikesta mitä oon tehny että "vittu kiinasta". :DDD






 


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Uusia wottia!

Henna toi mukanaan kaks wottapoikaa miulle hoitoon. Ne on peräsin Kotkasta ku niiden omistaja oli tullu pikkusille allergiseks. Nämä sydämenmurskaajat etsii uutta, pysyvää kotia. Ottasin ne ite, mut niil on ollu vähän hengitystieoireilua, joten en haluu ottaa riskiä että omat poitsuni saa tartunnan. Nää uudet on kyllä jotain aivan älyttömän ihanaa luonteeltaan. Molemmat on hurjan reippaita, uteliaita, toimeliaita, ystävällisiä, tottuneita käsittelyyn ja tuo vaaleempi on aina ihan fiiliksissä jos sitä rapsuttaa. Nää on kyllä sulattanu miun sydämen jo ihan totaalisesti, vaikka ovat majailleet tuolla huoneennurkassa vasta viikon. Toivottavasti pikkuset löytää hyvän kodin! Miulta saa lisätietoa, jos joku tähän blogiin eksyneistä kiinnostuu.

Patrick
Paavo


Vanha kaveri ja vanheneva Nokinenä

Viime viikonloppuna Henna kävi vuorostaan meillä. Edellisestä vierailusta oliki kulunu kutakuinki tasan kuus vuotta. Jotenki ihan käsittämätöntä miten tää aika rientää! o__o

Käytiin tallilla liikuttelemassa Noksua ja Henna hevoskuiskaili vintiölle vähän käytöstapoja siinä ohessa. Tehtiin myös kierros Lappeenrannan keskustassa. Todettiin hiekkalinnan olevan vielä pystyssä, sataman tekevän kuolemaa ja kaikkien sellasten kauppojen olevan kiinni, mihin ois tarvinnu päästä. Mutta saatiinpa ainaki jäätävät säkilliset karkkia FilmTownista, sekä Noksulle 2-v. synttäriporkkanoita ja juoksutusdelta! Henna löys myös heposelleen, Jossulle, söppelin ketjunarun.

Kuvista kiitos Hennalle! :)









lauantai 8. syyskuuta 2012

Cuteness overload

Olin viime viikolla tutustumassa maailman suloisimpaan aasivarsaan! Joku äitin tutuntuttu omistaa maatilan, jossa kyseinen pörrötukka emänsä kanssa asustaa. Olin ihan myyty! En ollu koskaan nähny mitään sulosempaa. En haluukkaa isona heppaa ku haluun aasin! Pääsin noiden pitkäkorvien kanssa heti samalle aallonpituudelle, nuo kaks oli ehkä maailmankaikkeuden lempeimmät otukset. Ne kipitti korvat tötteröllä nuuhkimaan miuta ja kameraa, vauveli tunki syliin rapsutettavaks ja aasitamma puhis hellästi turpa vasten miun poskea. ♥ Nuo oli tavallaan samanlaisia ku hevoset mutta jotenki kuitenki niin erilaisia. Tuun yleensä hevosten kanssa hyvin juttuun, mutta ku ekaa kertaa tapaa vieraan hevosen, on ilmassa aina tietynlaista varautuneisuutta. Näiden kahen kanssa pääsin heti sellaseen yhteiseen, suljettuun, luottavaiseen kuplaan. Varmaan terapeuttisin kokemus ikinä. Samalla tilalla oli myös suokkitamma varsoineen. Sain ihastella kauniita eläinlapsia sydämeni kyllyydestä!








keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Työpäiväni kuvina

Sain kerranki aikaseks raahata kameran matkaan ja ikuistin yhen työssäoppimispäivän viime viikolta. Kyseiselle päivälle ei sattunu mitään kovin mielenkiintosta tekemistä, mutta saa tästä varmaan jonkinlaisen kuvan siitä, mitä Lahdessa touhuilen. Miun työtehtävät vaihtuu joka päivä ja se tässä onki niin huippua ku ei ehi kyllästymään ku aina saa olla tekemässä jotain sellasta, mitä ei oo tehny koskaan ennen.

Innokas työssäoppija neljän tunnin yöunien jälkeen pirteänä kuin peipponen valmiina kohtaamaan päivän haasteet! (Ja Saila-kohta-22-vee omistaa edelleenkin pelkkiä heppalakanoita... XD)
Vaatteet niskaan ja kipinkapin äitin kyydillä rautatieasemalle 8:38 junaan.
Tällä saan matkustaa Lpr-Lahti-väliä niin paljon ku sielu sietää ja Kela maksaa koko lystin. :--D
Junamatkat kuluu tilareita ommellen...
Hyppään tunnin ja vartin kuluttua junasta ulos Lahdessa ja viipotan asemarakennuksen läpi.
Matkan varrella miuta tervehtii Mannerheim ratsuineen.
Inhoon yli kaiken Vesijärvenkadun meteliä, joten puikkelehdin töihin kaikkia epämääräsiä sivukujia pitkin. Jostain syystä tämän kadun varrella on aina hiljasta... :D:D Ja voi juku miten paheksuvia katseita sain ohikulkevilta mummoilta ku kaivoin kameran esiin ja otin kuvan.
Mäkeä alas. Hyppyrimäet näkyy taustalla.
And that's where I work.
Työhuone löytyy tämän oven takaa.
Ja tämä käytävä puolestaan johtaa itse teatterin puolelle.
Aamu alkaa naakkaneiti Unelman hahmottelemisella. Olin näköjää tosi taiteellisella tuulella, kuten luonnoksista näkee... (NOT) Punasella ympyröity, keltamekkonen kammotus on siis hahmo, joka miun pitäs tehä joulutorille liihottelemaan kepinnokkaan.

 Eipä siinä muu auta ku alottaa kasaamaan plastoliinia leivinpaperi-ilmastointiteippimöykyn päälle mallinetta varten.

Puoliltapäivin työ keskeytyy, koska pitää rientää Trioon, jossa oppilailla on performanssi.
Viime syksynä tekemäni laiha lehmä on myös raahattu mukaan ja kaikki pikkulapset käy onnessaan puristelemassa sen utareita... Mikä kakaroita oikein vaivaa?
Kesken performanssin saanki uuden, kiireellisen tehtävänannon: pitää maalata nelimetrinen Tervetuloa-plakaatti sadonkorjuutorin portin päälle liehumaan. Joten kipitän kangaskauppaan haalimaan tykötarpeet. Käyn myös matkan varrella sekatavarakaupan kautta hommaamassa silikonisprayta, jota tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa, sekä nappaan kaupasta mukaani savulohiwrapin, jonka vedän kauheessa kiireessä ennenku alotan miettimään lakanaa.
Tuumasta toimeen! Ompelen kujat lyhyille sivuille keppien pujottamista varten ja sen jälkeen alkaa operaatio 4 x 1,5 m puuvillakankaan silitys. Voin kertoa että helpommin sanottu ku tehty ku työhuoneessa on ehkä kaks neliömetrii vapaata työskentelytilaa. Havahdun joskus puol seittemän maissa että hupsistakeikkaa, pitäs varmaan lähtee kotiin päin. Miun työpäiväthän on kuuden tunnin mittasia mut ne aina tuppaa vähän venähtämään... :D
Kipitän tällä kertaa kaupungintalon puiston kautta juna-asemalle. Matkan varrella käyn pikaisesti hakemassa jotain syötävää kaupasta.

Tsukutsuku seittemän junalla takas Lappeenrantaan.
Junassa mupellan välipalaa. Ja ompelen taas heppaa.


 Juna on perillä puol yheksän maissa ja loppuillan dataaaaaaan. Sama rumba seuraavana aamuna, tosin päivän aikana onki taas aivan uudet työtehtävät. :)


maanantai 3. syyskuuta 2012

 
Ajatusvalssi - Wordpress Themes is proudly powered by WordPress and themed by Mukkamu Templates Novo Blogger