Ajatusvalssi

Huhtikuusta toukokuuhun

Oon tosi hyvä pitämään blogia ajan tasalla. Jospa sitä taas vaihteeks yrittäs kiriä vähän kiinni.

Pääsiäisen jälkeen Ville tuli pariks päiväks miun luokse Kuhmoisiin. Raukka niiskutti koko ajan ku oli allerginen noille wottamokomille. Lähinnä datailtiin ja syötiin hitosti. Tehtiin mm. oma sovelluksemme jauhelihapiirakasta ja vedettiin se yhellä istumalla kahteen pekkaan... Oli ehkä vähän hyvää! Täytteessä oli jauhelihaa, fetaa, oliiveja, kirsikkatomaatteja, sidosaineet ja päällä tietysti reippaasti juustoa. Oijoi. ♥

Ville lähti loppuviikosta takas Vantaalle jatkamaan kärsimistä yliopistossa ja me saatiin Minnan kanssa päähänpisto, että nähtäs viikonloppuna piiiitkästä, pitkästä aikaa. Ja ei kun tuumasta toimeen! Minna oli hurja ja ajo Mäntyharjulta tänne asti hakemaan miut niille. Juotiin täällä ensin aamu...taisiis päiväteet ja popsittiin Marie-keksejä ja sit kiepattiin Lahdessa Subilla ja köyhtymässä missäs muuallakaan ku Punnitse&Säästä:ssä. Mäntyharjulle viimein selvittyämme tutustuin Minnan höpöiseen kaniiniin, Pöpsöön ja sit herkuteltiin ja kateltiin leffoja yömyöhään. Tykkäsin jotenki kamalasti American Beautysta. Ja oli huippua kattoa Mulan ku olin nähny sen viimeks joskus lapsena. Jännästi sitä vaan osas kaikki laulut ja puolet vuoroanoista edelleen ulkoo. Junailin sunnuntaina takas Kuhmoisiin korvapuustinleipomisoperaation jälkeen. (Miun pitäs keksii tälle kämpälle nimi! Lahdessa oli murju ja Lpr on koti mut tää ei oo ihan kumpaakaan.)

Seuraavalla viikolla kävi töissä yks aamu pien moka kaurojen jakamisen kanssa, joten löysin itteni alkeistunnilta liikuttamasta yhtä heppaa. Viime ratsastuskerrasta oli ehkä puol vuotta aikaa ja viime ratsastustunnista vissiin kuus...? vuotta ja alla oli erittäin laiska suomenheppa, joten totaaaa. Jalat teki kuolemaa mut sain ratsuni jopa pysymään ravissa viimosen viidentoista minuutin aikana ja laukkaki nous, yay! Oli kyllä sinänsä ihan hyvä ja hauska asioiden mieleenpalautustunti siellä pikkuponien keskellä.

Seuraavan viikonlopun viettelin Lappeenrannassa ja sitä seuraavana perjantaina Varja tuli miun luo. Lauantaina 20.4. meillä oli foorumin veteraaniporukan kanssa tuparit/virkistysiltamat/lettukestit Kuhmoisissa. Katottiin pari leffaa, pelattiin Rappakaljaa ja mupellettiin lettuja, pizzaa ja läjä herkkuja. Aamupalaksi paistelin karjalanpiirakoita munavoilla ja olohuoneen lattiantasosta kömys sen verran koomasta porukkaa, että haettiin pahimmille koomapotilaille Ärrältä kahvit (ku en omista kahvinkeitintä), että raukat käynnistyiski joskus. Sunnuntaipäivä suju lepposasti höpistessä ja porukka lähti vasta illansuussa ajelemaan takas Tampereen suuntaan. Kiitoksia vaan kaikille osallistuneille ja tervetuloa uudestaan! :)

Varjan oli tarkotus lähtee takas Raaheen jo alkuviikosta mut hupsistakeikkaa vielä perjantainaki me kummatki touhuttiin tallilla ja käytiin työpäivän jälkeen ratsastamassa sillä samaisella Lumppa-ruunalla, jonka leveään selkään sain ensikosketukseni siitä pari viikkoa takaperin. Viikon aikana kateltiin tapamme mukaan leffoja ja syötiin lähikauppa puolityhjäksi. Wottaset sai myös läjäpäin koirankeksejä ja erikoishuomiota. Yks päivä oli jo niin lämmintä, että tarettiin nauttia ulkona jätskit! Mieli oli musta ku sunnuntaina koitti eron hetki, on se jännä miten jonkun seurassa vaan on niin hyvä olla ja miten vaikeeta on palata saattoreissulta takas tyhjän kämpän yksinäisyyteen.

Olin vapun töissä ku ei ollu parempaakaan tekemistä ja toukokuun ekan viikonlopun viettelin kotona. Olin jokseenki uupunu, joten en jaksanu käyä ees moikkaamassa Noksua. Koirien kanssa käytiin pari pitkää, rentouttavaa kävelylenkkiä metsän siimeksessä, äitin kanssa paistettiin munkkeja ja isi hemmotteli kaikkia kotonaolijoita taas suussasulavan herkullisilla aterioilla. Leivoin vielä ennen lähtöä tuolle mestarikokille ja arjen sankarille kahvipullat pakastimeen muutamaks viikoks.

Viime viikolla sain helatorstain lisäks myös perjantain vapaaks ku olin tosiaan sen vapun töissä. Käytin pitkän viikonlopun hyväks ja matkustin vuorostani Varjan luo Raaheen. Neljä päivää kulu liian nopeesti ja niihin mahtu elokuvia, jäätelöä, kiinalaista, kirpputoreja ja parasta seuraa. Seuraava viikonloppua pidempi vapaajakso onki sit vasta elokuun jälkeen, yffh. Pienen reissuni aikana tänne etelään oli tullu kevät. Koivuihin oli viimein puhjennu ne kauanodotetut hiirenkorvat ja ruoho viheriöi. Pian maailma on taas kaunis.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Pääsiäinen

Vietin pääsiäislomani Lappeenrannassa pitkälti syöden, syöden ja syöden vähän lisää. Tuli sitä käytyä Amien kanssa joku päivä lenkilläki nauttimassa kauniista kevätsäästä. (Inga jäi mielummin sohvalle makaamaan.)

Kävin tietysti myös tallilla moikkaamassa hepolaisia parinaki päivänä. Näin myös pitkästä aikaa Noksun ja Ullan omistajan, oli kiva vaihtaa kuulumisia. Noksu oli kasvattanu aivan järkyttävät mursunviikset viimetalvisten amisviiksien tilalle! Sain houkuteltua pikkuveljeniki yks päivä mukaan kameran kanssa ni sain Noksusta jonkinmoiset rakennekuvat. Kyllä se vaan on kasvanu ja vantteroitunu ku vertaa viimevuotisiin kuviin. Johan se elokuussa täyttää kolme.

Tarhassa oli unelias tunnelma...

Noksu oli ainoo, joka oli hereillä.

En kestä tota ylähuulta! :'D

Noksu maaliskuussa 2012

Noksu maaliskuussa 2013

Riiviö alkas olemaan jo aika passelin kokonen ratsu miulle!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Jäällä 23.3.2013

Kävin jälleen kotona, porukat piti perinteiset kaamoksentappojuhlansa (oon syntyny Lapissa ja aina kaamoksen väistyttyä noilla oli tapana pitää juhlat sen kunniaks lähimmille ystävilleen hyvän ruuan merkeissä ja tämä on jatkunu näihin päiviin saakka). Ruoka oli herkkua tälläkin kertaa, mutta nää vieraat on tässä lähivuosina pyöräyttäny kammottavia, mekastavia kakaroita, jotka oli tietty mukana ni meinas kyllä pää hajota jo ekan viiden minuutin jälkeen... Mutta ei siitä sen enempää. Käytiin äitin ja koirien kanssa jäällä lauantaiaamuna. Kummatki koiruudet innostu hakemaan palloa. Ja Amie veti ilmeellä, kuten aina.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Perhepotretteja

Tämä kuvaa meitä aika hyvin.

Seuraavaksi luvassa kuvapläjäys pienten ekalta viikolta. Räpsittiin näitä Varjan kanssa sikin sokin sekasin eikä miulla oo enää hajuukaan, mikä on kenenki ottama, joten anna krediitit kaikista parhaista kuvista varmuuden vuoksi Varjalle. Hurja nyt kattoa näitä ku pienet on kasvanu jo huimasti tässä välissä ja lähteny vaalenemaan kamalaa kyytiä. Ne tulee olemaan vitivalkosia vanhana, kun molemmat ovat huskyja väritykseltään. Mutta tässä nyt kuitenki pikku ylienergiaimpulssit, jotka ovat pelkkää korvaa ja räpyläjalkaa, sekä Balthazar, joka on vaan 100% pulla.

Vasemmalla Salvador, oikealla Leonardo.

Nämä uudet vintiöt on osottautunu tosi sosiaalisiks ja uteliaiks kullanmuruiks. Ne on aina rynnistämässä suorinta tietä seikkailuun ku häkin ovi aukeaa ja laiskanpulskea Baltsuki on innostunu seuraamaan perässä. Salvador on ihan käsittämätön pusumaakari, se kipuaa tasaisin väliajoin nuolemaan poskea, leukaa, suupieliä, nenää ja kaikkea mitä vaan ylettää. Se on pahempi ky ykskää yli-innokas koira. Pieni wotta suorastaan hukuttaa suukkoihin: puspuspuspuspuspuspuspuspus! Olis ehkä pitäny nimetä se Casanovaks. En oo koskaan tavannu vastaavaa. Se myös kirjaimellisesti yrittää aina uiskennella liiveihin... Kaula-aukosta on nimittäin hurjan kiva tunkea paidan sisälle sillon ku ihminen sitä vähiten odottaa! Samaan tuppaa syyllistymään sen veliki ja siitähän vasta riemu ratkeaa ku ne innostuu painimaan jossain mahan tienoilla. Voin kertoa, että se kutittaa. IHAN VÄHÄN VAAN. Että sellasia epeleitä!

Unelmien täyttymys: Cirque du Soleil

If you have no voice

SCREAM

If you have no legs

RUN

If you have no hope

INVENT

Jos joku sattuu muistamaan, sain joululahjaks lipun Cirque du Soleilin Alegriaan. Miun pitkäaikanen unelma nähdä kyseinen sirkus livenä toteutu siis viimein 16.3. Show oli aivan mielettömän upea! Hartwall-areena nyt tietty söi tapahtumapaikkana osan tunnelmasta, onhan neljän seinän sisällä aivan eri meininki ku sirkusteltassa, mutta kertakaikkisen mahtava kokemus joka tapauksessa! Lavarakenteet oli näyttävät, puvustus ja maskeeraus ihan omaa luokkaansa ja ohjelmanumerot oli henkeäsalpaavia ja aivan viimeistä piirtoa myöten täydellisiksi hiottuja. Elävä musiikki ja laulajat kruunasivat elämyksen.

Alegrian traileri antaa aika hyvää osviittaa ohjelmanumeroista:

On vaikee valita suosikkinumeroa ku kaikki oli niin käsittämättömiä, mut tulinumerossa oli tiivis tunnelma ja loppuhuipennos eli aerial bars (videolla esim. kohdassa 1:42) oli ihan mieletön. Myöskin pellet oli hulvattoman hauskoja, yleisö nauro välillä ihan kaksinkerroin.

Tätä kannatti odottaa koko tähänastinen elämä. Ja en kyllä aio missata tästä eteenpäin yhtäkään Cirque du Soleilin showta, joka rantautuu Suomen kamaralle, oli rahatilanne mikä hyvänsä!

Alegria
I see a spark of life shining
Alegria
I hear a young minstrel sing
Alegria
Beautiful roaring scream
Of joy and sorrow,
So extreme
There is a love in me raging
Alegria
A joyous,
Magical feeling

http://lyricstranslate.com

Pidin sirkusta edeltävänä perjantaina vapaapäivän ja piipahdin Lappeenrannassa. Kävin moikkaamassa Noksua, joka oli kasvanu ihan hemmetisti leveyssuunnassa. Se oli myös kasvattanu amisviiksistään kunnon mursunviikset, oh dear. Lauantaina lähin jo hyvissä ajoin Helsinkiin, kävin pikkuveljeni kanssa moikkaamaassa kaveriani Iidaa + hänen miestään ja sieltä hipsin sirkukseen ja sirkuksen jälkeen yöks Villelle. Sunnuntaina palasin bussilla Kuhmoisiin.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Vauvawottia!

Tässä miun pikkuwuiset 130g painavina kirppuina toisena päivänä täällä ollessaan. Seuraavassa postauksessa luvassa perhepotretteja ison B:n kanssa, kunhan jaksan käydä kuvat kunnolla läpi ja pienentää ne. Siispä rottakuvaspämmiä pelkäävät, teitä on varoitettu.

Saanen esitellä: Salvador ja Leonardo. ♥

Leonardo

Salvador

Leonardo

Salvador

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Toisilla meistä on loma

...mie saan nauttia moisesta lystistä luultavasti vasta ens vuoden kesällä ku noita lomapäiviä ei ehdi kertyä vielä tämän kesän riemuksi. Puhumattakaan sit mistään hiihtolomista! Mutta anyhow Varja tulla tupsahti ilahduttamaan miuta läsnäolollaan oman talvilomansa ajaksi. Mie raadoin päivät töissä ja iltasin tapitettiin wottien kanssa sohvalla löhöten miljoona leffaa ja popsittiin muutama jääkaapillinen ruokaa. Varjaki tuli perjantaina ihmettelemään tallielämää ja sit iltasella käytiin tsekkaamassa tämän kylän mahtava "elokuvateatteri". Viidellä eurolla Hannu ja Kerttu: Noitajahti, oli kyllä ihan tuon rahan arvonen kokemus. Istuttiin juhlasalityyppisen tilan yläparvella mukavissa penkeissä ja leffa heijastettiin projektorilla tavallista jonkin verran pienemmälle, rullattavalle valkokankaalle. Aika hauska kattoa elokuvaa yläviistosta ku yleensä on tottunu tapittamaan enemmänki alhaalta päin. Ja mikä parasta: ei tarvinny kärsiä 3D-elämystä vaan nähtiin koko komeus tuttuna ja turvallisena 2D:nä ilman helvetin rasittavia, valuvia ja painavia laseja ja tökkiviä efektejä.

Lauantaina lähettiin tuulettumaan Lahteen. Enpä ois uskonu odottavani innolla Lahteen pääsemistä ku oon aina vaan halunnu sieltä pois. Miun oli tarkotuksena hankkii tänne vielä muutama puuttuva juttu mut hupsistakeikkaa shoppailu riistäyty vähän lapasesta ja palasin päälle satasen köyhempänä takasin.

Alkuperäsessä ostoslistassa oli peräti hedelmäkori, purnukoita, fleeceä, rautalankaa ja ulkolämpömittari. Noh, nyt on myös hommattu lisää keittiövälineitä, katkoteräveitsi, magneettiteippiä, yrttiteetä, hakaneuloja, kulkusia ja suklaata. Tosin suklaata ei enää ole, se katos mystisesti heti kuvan ottamisen jälkeen... :D (Oli muuten aika hyvää, Milkan popcornhärdelli.) Punnitse & Säästä osottautu erityisen turmiolliseks paikaks, kävin siellä peräti kaks kertaa. Shoppailin ensin itelleni salmiakkimanteleita ja mustikkajogurttirusinoita ja sit tuli mieleen et sieltähän sais rotillekki vaikka mitä, joten raahasin mukanani myös hitosti kuivattuja banaanilastuja ja marjoja, kuorellisia pähkinöitä ja sokeritonta mysliä. Ne marjat ja myslit on kyl maistunu aika hyvin miullekki, hehe.

Meiän on jo viime kesästä asti pitäny käyä Varjan kanssa yksillä ja lauantaina toteutettiin tämä aikomus aika extempore paluubussia odotellessa. Bussiaseman halli oli menossa kiinni, mutta viereinen ravintola/baari palveli, joten kipitettiin rojuvuorinemme sinne ja tilattiin lonkerot. Olin ihan ihmeissäni ku miult ei kysytty papereita! Historiallinen hetki. Bussimatka meni rattosasti evääks ostettuja Makuunin irtarisäkkejä tuhotessa.

Sunnuntaina vietin käytännössä koko päivän keittiössä leipoen pizzaa, pullaa ja suklaamuffinseja ja illalla tapitettiin vielä jokunen leffa. Maanantaina Varja lähti kotiaan kohti sillävälin ku mie puursin töissä ja oli tosi masentavaa tulla tyhjään ja hiljaseen kämppään. Alkuviikko on taas pitäny totutella ankeaan yksinäisyyteen. Onneks tallilla on sentään mukava työkaveri ja seurallisia hevosia. Niin, ja onhan tuolla tosiaan viis yltiösosiaalista rottaa. Tai neljä, Balthazar on yltiösosiaalinen vaan jos on banaania tarjolla.

Uudet tuulet

Viime postauksesta onki aikaa ku on pitäny sen verran kiirettä. Muutin siis kuukaus sitte eteläiseen Keski-Suomeen pikkuruiseen, 2500 ihmisen kuntaan. Muutto ei jäänykkään yhteen kertaan vaan vaihdoin viikon päästä asuntoa, sillä ensimmäisen kämpän edellinen valopäävuokralainen oli polttanu sisällä... Se haju oli jotain sanoinkuvaamattoman vastenmielistä ja sain tuulettaa ja pestä kaikki siellä olleet kamani saatuani ne uuteen kämppään. Onneks ekaan muuttokuormaan ei mahtunu ekalla kerralla koko miun omaisuutta!

Tällä hetkellä siis asustelen viiden rottani kanssa 58 neliön ruhtinaallisen tilavassa kaksiossa. Vaikka asunto onki ikivanha, on tää kuitenki ihan asiallisessa kunnossa ja LÄMMIN!! Eka kerta ikinä ku voin talvella olla sisätiloissa ilman paksua neuletta ja tarkenen nukkua ilman villasukkia! Ei kyl oo tippaakaan ikävä murjua ja sen talvista 18 asteen lämpötilaa. Lisäks rakastan sitä, et on viimeinki kunnollisen kokonen, erillinen keittiö ja myöski tilava vessa. Niin vapauttavaa ku on tilaa, eikä tarvii elää polvet suussa sumpussa kaikkien tavaroiden kanssa! Hyvää on myös se, että saan rotat eri huoneisiin ni Balthazarin ei tarvii enää stressata vieraiden poikien hajusta.

Alotin työt heti muuton jälkeen, tallityöntekijän/hevosenhoitajan hommia, kokopäivätyö ja hevosia vähän vajaa 30. Oon kyllä tykänny, vaikkei tää ehkä oo miun unelma-ammatti mut teatterialan jälkeen kyllä hyvä kakkonen. Aamutallia tekemään on vähän nihkeetä nousta ku en todellakaan oo mikään aamuihminen, mut se aamuisin korviin kantautuva hevosten hörinä ku avaa tallinoven, tekee nousemisestaki ihan siedettävää. Työ on erittäin fyysistä ja se on miusta tosi hyvä juttu, ekaa kertaa ikinä saan nykyään iltasin unta. Ja on huippua ku voi syyä iha nii paljon ku mieli tekee ku kuluttaa hitosti päivän aikana. Köyhdyn kyllä myös hyvää vauhtia ku saan ravata tossa lähikaupassa niin tiuhaan.

On myös jotenki helpottavaa ku töissä ei tarvii koko ajan ajatella ja olla luova, tää homma on varsinaista aivolomaa. Oon töiden jälkeen paljon energisempi ja pirteempi ku koskaan koulussa tai työssäoppimassa, vaikka illalla sit sammunki ku saunalyhty painaessani pääni tyynyyn. Tähän mennessä miun aivot on käyny aina ihan ylikierroksilla ku oon yrittäny alkaa nukkumaan mut nyt ei tarvii enää stressata ku työtehtävät pysyy kutakuinki samana päivästä toiseen, eikä tarvii koko ajan olla luomassa jotain uutta. Jospa sitä taas joskus innostus vaikka piirtämään tai tekemään jotain muuta käsillään vapaa-ajallaan ku ei tarvii enää yrittää ylisuorittaa sillä alueella päivisin.

Ensimmäisen työviikon jälkeen lähin siis viikonlopuks kotiin ja tulin sunnuntaina uuteen asuntoon Balthazarin ja toisen muuttokuorman kanssa. Muuttaminen otti suuren pienen wottasen voimille ja se makas koko tavaroiden purkamisen ajan kantokopassaan ihan vihanneksena. Nostettuani sen häkkiin, se lysähti teatraalisesti maahan ovensuuhun ja jatko unia vielä muutaman tunnin niillä sijoillaan. Kurkku ja banaani sai sen elpymään ja seuraavana päivänä se oli jo sen verran toipunu edeltävän päivän koitoksista, että se kipus jopa häkistä tutkimaan uutta, ympäröivää maailmaa.

Seuraavana viikonloppuna kävin Tampereella hakemassa kaks uutta wottapoikaa Baltsurille kaveriksi. Ne oliki ovelasti vaihtaneet väriä, enkä tuonukkaan mukanani kahta badgeria vaan kaksi kirpunkokosta huskya. Mutta eipä sillä värillä väliä, ihastuttaviksi riiviöiksi ovat osoittautuneet yhtäkaikki! B suhtautu lapsosiin yllättävän hyvin, se muuttu ihan toiseks rotaks ku sai taas seuraa! Flegmaattinen Balthazar on jälleen iloinen ja utelias. :) Eka viikko meni vähän nahistellessa, mutta nyt kolmen kopla elelee jo onnellista ja sopuisaa yhteiseloa.

Viime viikonloppuna isi toi viimosen muuttokuorman, sekä Paavon ja Patrickin. Oli ihana saada neki vintilykset viimein tänne. Varja tuli myöskin viettämään tänne hiihtolomaansa ja siitä sitte enemmän seuraavassa postauksessa.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Huonoja, erittäin huonoja, hyviä ja erittäin hyviä uutisia!

Huhhei, tässä on tapahtunu nyt taas niin kauheesti viikon sisällä etten tiiä mistä alottasin.

Tää koko työttömyysaika on ollu miulle pelkkää riuduttavaa, stressaavaa odottamista. Loputonta työpaikkailmotusten ettimistä ja selaamista, epätoivoa ku mistään ei löydy mitään. Kaks viimosta viikkoa sen työhaastattelun jälkeen etenki oli pelkkää painajaista ku pyörin vaan kaikki yöt läpeensä voimatta nukkua, stressaten, toivoen ja odottaen. Odottamista inhoan kaikkein eniten. Ja sitä kun ei voi suunnitella mitään edes viikoks eteenpäin ku koskaan ei tiedä, pitääkö seuraavalla viikolla olla juoksemassa jonnekki työkkärin työllistämisneuvojalle vai ilmaantuuko jostain sittenki töitä.

Oloa ei helpottanu tippaakaan se, että Porthos-ressu sairastu viime viikolla. Se sai antibioottikuurin, joka tuntu aluks tehoovan mut sit rotan tila huononi. Haettiin uusi kuuri tujumpaa lääkettä ja tietty just viikonloppua vasten perjantai-iltana ku eläinlääkärille pääsemisestä ei ollu pariin vuorokauteen toivoakaan, sen tila tuntu romahtavan täysin. Olin jotakuinki hermoraunio lähtiessäni lauantaina vuorokaudeksi vahtimaan ystäväni eläimiä (heppoja, kissoja, liskoja, kanoja, kaloja ja yhtä koiraa) tonne vähän matkan päähän ja ravasin sieltä aamu-, päivä- ja iltatallien välissä lääkitsemässä ja syöttämässä sitä rottaraasua.

Sunnuntaina kotiutuessani iltapäivällä, tuntu että uus lääkekuuri alko viimein puremaan, Porthos oli paljon virkeempi ja alko syömään kiinteetä ruokaa. Hetkellisen toivonkipinän aikaansaama parempi mieliala kaikkos kuitenki saman tien avatessani koneeni, jota ei enää huvittanutkaan aueta. Se perkele päätti sitte levitä lopullisesti. Kauan se on jo varotellu tekevänsä kuolemaa mut eipä ois voinu paljon otollisempaa ajankohtaa valita... Ihan mukava tässä työttömänä yrittää jostain repiä rahat uuteen koneeseen ku sellanen on kuitenki pakko hankkia. Ja ikäänku tämä ei ois riittäny, miulle nous illalla ensimmäistä kertaa kaheksaan vuoteen kuumetta.

Maanantaina miun pikkusisko lähti viideks kuukaudeks vaihtoon Belgiaan ja oisin sitä halunnu mennä saattamaan lentokentälle mutta paskat, visusti sängynpohjallahan sitä maattiin puolkuolleena. Porthos meni taas alkuviikosta huonommaksi ja päästin sen seikkailemaan autuaammille juustomaille tiistaina. R.I.P. pikku muskettisoturi. ♥

Sitte sainki odotetun ja toivotun soiton. Kävin siis reilu pari viikkoa sitte työhaastattelussa yhellä tallilla ja ne ilmotti sieltä että tervetuloa heille oppisopimuksella. Oisin ehkä hypänny ilosta kattoon jossen ois maannu lahnana kuumeen kourissa. Voi sitä helpotuksen määrää: viimeinkin töitä! Tulin tammikuun aikana siihen johtopäätökseen, että ihan turha ees haaveilla teatterialan töistä ku paikkoja ei vaan kertakaikkiaan oo vapaana ja aloin etsimään itelleni hevosenhoitajan oppisopimuspaikkaa. Vaihdan nyt siis alaa ja muutan sunnuntaina pieneen maalaiskuntaan Keski-Suomeen. Ihana muuttaa taas omilleen ja alottaa kunnon elämä, jossa ei tarvii elää kädestä suuhun valtion tukien varassa. Ja ihana päästä tekemään rehellistä, fyysistä työtä!

Tää viikko on ollu kauheeta härdelliä ku oon laittanu miljoona sähköpostia joka suuntaan koskien töitä, asuntoa ja sen lisäks on pitäny viel metsästää oikee ihminen, joka vastaa sen alueen oppisopimusasioista. Sit pitää pakata kamat kasaan, käydä hyvästelemässä hevoset täällä päässä taas vähäks aikaa, tehä viel joitain hankintoja, niin ja yrittää samalla parantua tästä hemmetin pöpöstä. Enää ei onneks sentään oo kuumetta.

Oon opiskelujen alusta lähtien nipistäny rahaa säästöön niistä vähäisistäki tuloista, mitä miun tilille on tupsahtanu, joten laskeskelin et miulla on ehk just ja just varaa tilata tähän samaan syssyyn nyt sitte se uus kone. Oon jo pidemmän aikaa haaveillu pöytäkoneesta ja onneks omistan näppärän pikkuveljen, joka on asioista parillä ja lupas koota miulle kaverinsa kanssa turboyksilön. Nyt jos se hajoaa, ei ainakaan mene koko hökötys kerralla vaan luultavasti vaan yks osa, joka on suhteellisen helppo ja edullinen vaihtaa, hiphei! Laitoin koneen osat alkuviikosta tilaukseen ja ne on huomenna noudettavissa postista. Saan siis toivottavasti toimivan koneen matkaan uuteen asuntooni. (Tosin tässä mainittakoon, että pitkällisen maanittelun ja näppiksen raiskaamisen jälkeen kuollut läppärini päättikin elpyä ja hurisee tässä parhaillaan tyytyväisenä sormieni alla. En kuitenkaan jää oottamaan että tää tekee saman tempun uudestaan vaan päästän tän romuläjän eläkkeelle heti ku vaa mahollista.) Tosi mukavaa ku puolen vuoden sisällä on pitäny uusii kamera ja kone, kalleimmat jutut mitä omistan. Mut jospa nyt ei tartteis taas vähään aikaan murehtii kusevasta tekniikasta.

Balthazarin ja Porthoksen kasvattajilta tuli eilen viesti, että he tietäisivät muutaman rottapojan, jotka kaipaavat uutta kotia. Kyllähän tuolle B:lle pitää hankkia uus kaveri, joten kaiken tämän päätteeks maksoin jo ennakkoon kahesta söpöläisestä badgerpojusta, jotka meen toivottavasti jollain konstilla hakemaan Tampereelta sitku ne saavuttaa luovutusiän.

Noniin siinä tais suunnilleen olla viikon kuulumiset tältä erää, toivottavasti näin kaoottisia mokomaa ei tarvii elää ihan heti toiste!