Vadelmaparatiisi

Vadelmia on kypsyny tänä vuonna ihan tolkuton määrä. En oo koskaan aikasemmin ollu järin innostunu marjojen poimimisesta, mutta tota pensaissa notkuvaa marjanpaljoutta en vaan kertakaikkiaan oo voinu jättää sinne mätänemään. Oon aina työpäivän jälkeen keränny litran jäätelörasian täyteen ku vattupöheikkö sijaitsee just siinä työmatkan varrella, enkä käsitä miksei siellä oo käyny ketään muuta samoilla apajilla, sitä marjaa on niin järjettömästi ihan yleisesti ja ahkerasti käytetyn polun molemmin puolin. Jätskirasiat täytty niin tiuhaan, että kävin ostamassa ihan marjaämpärin vadelmia varten. Pakasterasioita sain myös juosta kaupasta joka toinen päivä lisää.

Yleisestiottaen säät on suosinu marjanpoimijaa, mut voin kertoo ettei oo hyvä idea poimia vattuja jos on jossain vaiheessa päivää satanu, vaikka näyttäs siltä, ettei sateen vaaraa enää ole. Iki-ihana Suomen kesä kyllä pitää huolen, että vettä tulee lisää. Ryöpyittäin. Juuri kun olet pääsemässä vauhtiin märkien vadelmien noukkimisessa. Siellä sitä rämmittiin yks päivä vattupusikossa alusvaatteita myöten märkänä. Totesin jossain vaiheessa et sama kai se on kerätä ämpäri täyteen ku sen märemmäks ei enää voi tulla. Vituttiko? Voi kyllä. Mutta kolmen litran vattusaalis ja kuuma suihku lievens sentään vitutusta vähäsen.

Miulla on pakastimessa vadelmia yli kymmenen litraa ja oon syöny varmaan toisen mokoman. Tallillekki vein rasiallisen. Toisaalta on helpotus, et nuo luonnossa jäljellä olevat marjat alkaa olla jo ylikypsiä, johan siellä pusikossa on kömytty ihan riittämiin.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Itsensähemmottelulauantai

Jokunen viikko sitte viettelin pitkästä aikaa viikonloppua ihan yksinään. Päätin kavereiden puutteessa lähteä lauantaina yksin, omassa seurassani Lahteen hemmottelemaan itseäni. Nukuin niin pitkään ku unta riitti ja sit valmistin rauhassa maittavan aamiaisen: kauraleipää ja jogurttia kera itsekerättyjen vadelmien ja puristinpa vielä pari appelsiiniaki mehuksi. En tykkää kaupan mehuista, sitrushedelmää sisältävät litkut maistuu aina siltä ku sinne ois puristettu sekaan kuoretki ja marjamehut taas on usein liian makeita. Mutta ai että jos jaksaa ite puristaa hedelmistä mehua! ♥

Sen jälkeen oli tarkotus pikadatailla ja yrittää laittaa bussia odotellessa hiukset jotenki kivasti mut yks hippiäinen rupeski höpöttämään miulle naamakirjan chatissa ja sen rupeaman jälkeen pitiki juosta vaan suoraan hiukset luonnontilassa bussiin. Sinänsä ihan hyvä vaa etten ehtiny ees yrittää tapella tukkapehkoni kanssa koska a) oisin vaan turhautunu ku en osaa laittaa niitä mitenkään b) ulkona tuuli aivan helvetillisesti, joten hiusten laittaminen ois ollu ihan yhtä tyhjän kanssa ku ne ois räjähtäny muutenki ekan kymmenen metrin kävelyn aikana.

Lahdessa jäin pari pysäkkiä myöhemmin pois ku yleensä, sillä olin netistä bongannu et Launeella on jäätävä määrä kirpputoreja yhessä rykelmässä. Ihan hieno saavutus, etten kahen vuoden Lahdessa asumisen aikana ollu kertaakaan eksyny siihen suuntaan vaik keskustaan oli vaan parin hassun kilometrin kävelymatka. Kiertelin siellä tavaran- ja vaatteidenpaljoudessa aikani, mutta koska olen maailman paras olemaan löytämättä itelleni yhtikäs mitään, lähin sieltä keskustaan tasan yhtä vanhaa sateenvarjoa rikkaampana. Hamstraan edelleen päivänvarjomateriaaleja (ikäänku koskaan saisin enää aikaseks sellasia väsätä).

Seuraavana hemmottelupäivän ohjelmassa oli elokuva. Päädyin sellaseen ku Suuri puhallus (Now You See Me) ja tykkäsin kovasti! Leffan jälkeen alkoki olla jo sen verran kova nälkä että kipitin hirveetä vauhtia kiinalaiseen buffetpöytään ja ahmin koko rahan edestä kaikkea mahollista sushista kanacurryyn. Sieltä kierinki sit jo hiljalleen bussiasemalle, nappasin tosin vielä säkillisen irtareita matkan varrelta Makuunista.

Sunnuntaina oli takotus käyä kuvaamassa heppoja tallilla mut ilma oli niin kurja et jäin suosiolla vaan kämpille lahnailemaan.

Eläinlapsia

Ihan uskamatonta, etten ollu saanu aikaseks raahata kameraa töihin vielä kertaakaan kuluneen puolen vuoden aikana vaikka miljoonasti oli ollu tarkotus, olis ollu upeita ilmoja kuvailla ja alkukesästä hevoset olis ollu vielä kaiken lisäks mielettömän kauniilla metsälaitumella. Noh, tossa heinäkuun puolivälin tienoilla tallille synty varsa ja sen ensiaskeleet pihamaalla sain sitten viimein aikaseks ikuistaa. En kyllä saanu pikku tammasta yhtään hyvää kuvaa, mutta julkaisen nyt kuitenki muutaman.

Varsuliini on kasvanu tosta hontelosta olennosta kolmen viikon aikana jo oikein terhakkaaksi pikkuneidiksi. Pitäs varmaan lähtee ulkoiluttamaan sitä kameraa toistekin, että sais muistoks kuvia muistaki hepolaisista ku en tuolla enää kauaa töissä ole. Tallin muu poppoo oli viety pellolle laiduntamaan varsan ulkoilua ennen, enkä jaksanu sinne asti tallustella kuvaamaan, mutta pari heppaa oli vielä tallin vieressä tarhailemassa, joten sain räpsittyä jokusen ruudun näistä kavereista.

 Bacardi on miun lemppari tältä tallilta, se on äärettömän herttainen ja huumorintajuinen KWPN-ruuna.

Samantha III eli Minni on yksityinen puoliveritamma.

Tallille saapu heinäkuun alussa myös kissanpentu. En henkilökohtasesti tykkää kissoista yhtään, joten tämä ei kyllä oo sulattanu miun sydäntä vaikka se kaikkien muiden mielestä onki niin ihku ja söpö. Mutta varsin kuvauksellinen tuo viattomien pikku hiirulaisten sarjamurhaaja silti on.

Ei enää niin pienet kirput

Miun pikkukirput laajenee ja vaalenee kovaa kyytiä. Salvadorin naamassa väri tuntuu pysyvän vähän tiukemmin, mutta Leo blondiintuu karvat pöllyten. Nuo elukat viljelee turkkiaan ihan joka paikkaan! Aivan Baltsun mittoihin pienet ei vielä oo (onneks) päässy. Ne painaa ehkä yhessä suunnilleen saman verran ku tuo yks ahmatti.

Vasemmalla Leonardo, oikealla Salvador.

Miun sohvan alla majailee Mörrimöykky. Vahti-Baltsuri pitää järjestyksen yllä, gräyh!

maanantai 5. elokuuta 2013

Paapo & Patwick ♥

Näistä pikku pupusista en ookkaan pitkään aikaan ottanu kuvia. Paavo on muutenki ollu näistä vähimmällä huomiolla blogin puolella, Patrickin nöpönassu jättimäisine silmineen kun on niin vetoava verrattuna Paapo-wessukkaan. Tosin kyllä toi kolmanneks ylimmän kuvan ilme aiheuttaa miussa reaktion "VVOI PAAAAPOOOOO♥♥♥". Luonteeltaan Paavo sit puolestaan onki maailman kultaisin, se jaksaa istua sylissä rapsutettavana aina ja ikuisesti. Kumpainenkin voi toistaiseksi hyvin (ja) paksusti.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Heinätöitä ja vanhoja tuttuja

Juhannuksenjälkeinen viikko starttasi kevyellä 13 tunnin työpäivällä. Jäin vielä normaalin työpäivän päätteeks riehumaan heinävintille heinätöiden merkeissä. Purin millon kenenki kanssa hervottomia heinäkuormia ja mätin niitä liukuhihnalle, joka kuljetti ne vintin perälle, jonne ne kasattiin jäätävän kokoseks vuoreks. Heinämuodostelma oli iltaan mennessä levinny vintin keskivaiheille ja keskiviikkona ku jatkettiin, se kohos hipomaan monen metrin korkeudessa siintäviä katon poikkiparruja. Minä pienenä ja ketteränä sain loikkia siellä kaikkein ylimmäisenä ja latoa hullua vauhtia paaleja jonkinmoiseen järjestykseen muiden heitellessä niitä ylös heinähangoilla. Aurinko helli meitä lämmöllään ja jäätelöä kulu tauoilla tuuttikaupalla. Keskiviikkona toinen liukuhihnoista sanoutu irti sopimuksesta, joten paalien kanssa saiki urheilla pitkin vinttiä oikein sydämensä kyllyydestä. Ei ainakaan tarvii miettiä mitään salilla käymistä ku työn puolesta pääsee voimailemaan enemmän ku tarpeeks. Miun kädet on paisunu törkeesti, yähh. Onneks lihakset surkastuu äkkiä sit ku niit ei tarvii enää joka päivä käyttää. Mut jaksan nykyään vetää suorilta käsiltä leukoja!

Tiistaina jouduin töihintulotarkastukseen. Luulin et se ois joku ihan nopee juttu tyyliin sitä rataa mitä amiksessa mut siellähän meniki ikä ja terveys ku testattii kaikenmaailman näöt ja kuulot ja keuhkot ja hemoglobiinit (joka oli muuten 157, wtf?! Pitäs vissii rajottaa lihansyöntii) ja piti vastata miljoonaan kysymykseen ja loppujenlopuks se täti ei löytäny miusta mitään vikaa. Yllätyin erittäin positiivisesti ku kuulin pituuteni, olin kasvanu vielä lukioajoilta puol senttiä eli oon viimein saavuttanu sen unelmoimani täyden 165 cm pituuden, yay!!! Ainoo ongelma miulla on tässä työssä selän kanssa, ku alaselkä kipuilee aika ajoin. Terkkari ois lähettäny miut saman tien tutkimuksiin jos siellä olis ollu sille päivälle lääkärille vapaita aikoja mut eipä ollu, joten se käski sit vaan ite varaamaan ajan ku selkä tulee seuraavan kerran kipeeks. Oon tässä viime kuukausien kuluessa kuitenki tullu siihen johtopäätökseen, etten rupee riskeeraamaan ton selän kanssa ku se ei selkeestikään näin raskasta työtä kestä, joten en alotakaan syksyllä hevosenhoitajan oppisopimuskoulutusta. Miun nykynen työsopimus kestää elokuun loppuun asti ja sen jälkeen oon näillä näkymin muuttamassa takas Lappeenrantaan.

En oo koko kesänä nähny ketään muuta ku perheenjäseniäni, joten luonnollisesti kaikkien sellasten ihmisten tapaamiset, joita ei oo nähny moneen kuukauteen, sattu samalle viikonlopulle. Ekana soitti Mervi ku olin junassa että tuutkos lauantaina heinätöihin. No mikäs siinä, sehän sujuu jo rutiinilla. Sit sovittiin Jasminin kanssa tapaaminen lauantaiaamupäiväks (nähtiin viimeks viime kesänä pikaisesti) ja kolmanneks miun pikkusisko palas Belgiasta vaihdosta. Perjantai-ilta ja alkuyö kulu tämän kyseisen siskoni, eli Sannan kanssa suu vaahdossa höpistessä ja sama meno jatku seuraavana aamuna Jasminin kanssa Lpr:n keskustassa venäläisten seassa pujotellessa ja illalla heinäpellolla. Olipas ihana nähä ihmisiä pitkästä aikaa!

Seuraavana viikonloppuna olin taas Mervillä heinätöissä ja viime viikonloppuna vahtimassa heppoja, kissoja ja kanoja + muutamaa muuta otusta. Totesin tossa just et oon ollu kaks kuukautta putkeen viikonloput Lappeenrannassa. Nyt tulevalle viikonlopulle ei oo suunnitelmia ku porukat on reissussa, joten en voi kipittää kotiin. Jos sitä menis vaik käymään Lahdessa tai jotain.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Juhannus

Juhannus sujui perinteiseen tapaan Koivikkoluodolla, eli eristyksissä perheemme ystävän mökillä pienessä saaressa keskellä Saimaata ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Onhan siinä mökkeilyssä kuitenki aina oma tunnelmansa ja yhteistä aikaa perheen kanssa osaa nykyään arvostaa ihan eri tavalla nyt ku nuorempana. Pidennetty viikonloppu tuli kyllä tarpeeseen, olin aivan hermoraunio ku siihen juhannusviikolle sattu just pikkulasten alkeisleiri... Luulin ennen tota leiriä, etten vois vihata kakaroita enää enempää. ...Kuinka väärässä ihminen voikaan olla! Mutta ei siitä sen enempää, rupee vaan vituttamaan ku ees ajattelen.

En ookkaa pitkään aikaan ollu nii täydellisen liikkumaton ku juhannuksena. Makasin vaan riippumatossa Amien kanssa lukien Hevoskuiskaajaa ja popsin ylettömät määrät ruokaa ja herkkuja. Amie viuhto Ingan kanssa hurmiossa pitkin saarta kaiken muun ajan ku se ei maannu riippumatossa tai istunu mökissä elätellen toiveita ruokapöydän antimista.

Äiti halus varpaisiinsa jotku piristävät lakkaukset seuraavan viikon riparia varten, joten maalailin sille samantyyliset sammakot, mitkä tein toissakesänä Varjan kynsiin. Villelle btw kiitos tämän postauksen kuvista.

Omat kynnet.

Tylsää ku ei voi töiden takia päästää omia kynsiä kasvamaan pitkiks saati sit lakkailla niitä ku ne räjähtää jo puolivälissä viikon ekaa päivää.

Tässä tortussa oli 1,2 litraa metsämansikoita! ♥ Nam!

Juhannusaattona piti tietysti käydä saunassa ja se oliki ihan oma projektinsa näiden hiusten kanssa. Yleensä jätän saunomisen Koivikkoluodolla väliin juuri siitä syystä, että tän tukkapehkon saaminen puhtaaks yksin ilman juoksevaa vettä on suuren työn ja tuskan takana. Joskus käy kateeks lyhythiuksisia miehiä, joiden tarvii vaan sutasta shampoo päähän ja kumota kauhallinen vettä perään ja that's it. Ja voi ku riittäski pelkkä shampoopesu, siitä vielä ehkä selviäis jotenkuten ku sen saa huuhdottua vaikka kylmällä järvivedellä mut hitto vie ku on pakko läträtä vielä hoitoaineenki kanssa, jos haluu saada hiukset harjattua vielä joskus tulevaisuudessa ja se ei lähe päästä ku ainoastaan lämpimällä vedellä. Tohon aikaan vuodesta järvivesi on järkyttävän kylmää, joten ei sinänsä tee mieli kastella pikkuvarvastaankaan, mut sit toisaalta ei viiti lotrata koko saunan vesivarastoakaan, etenkään jos on ensimmäinen saunoja. Päädyin sitte taiteilemaan vedenrajassa möllöttävältä kiveltä pää alassuin hiukset järvessä pahimmat shampoot päästä ja hoitoaine sai kyytiä saunassa lämpimällä vedellä. Asiaa toki auttais, jos olis joku kaveri, joka kaatais sitä vettä päähän ni sais ite kaks kättä käyttöön mut saunon aina yksin. Kauheen ongelman minäki saan jostain hiustenpesusta, lol.

Illalla poltettiin vielä hieno kokko ja mentiin suht ihmisten aikoihin nukkumaan. Eiks tuukki ihan takajaloillaan seisova lohikäärme mieleen tosta ekan kokkokuvan tulihuipusta?

Lähettiin äitin ja koirien kanssa jo lauantai-iltana kotiin, että molemmat sai nukuttua yhet kunnolliset yöunet ennen seuraavaa työviikkoa ja että ehin sunnuntaina puolenpäivän junaan. Miehet jäi sinne vielä saunomaan ja syömään makkaraa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesän Kotkavisiitti

Oon tässä viimeaikoina vietelly pitkälti viikonloppuni Lappeenrannassa. Kesäkuun puolivälin hujakoilla busseilin pitkästä aikaa Kotkaan kuvailemaan Hennaa ja Jossua. Napsittiin eka Hennalle valmistujaiskuvat ja sen jälkeen Jossusta perinteiset rakennekuvat. Sit jatkettiin kouluratsastuksella ja lopuks ne hyppeli vielä pienenpientä ristikkoa, jonka Jossu ylitti kerta toisensa jälkeen niiku se ois ollu vähintäänki metrinen este. Pikku pystyeste ylitty samaan tyyliin ristikon jälkeen. Höpsö heppa. ♥ Mie pääsin köpöstelemään loppukäynnit. Kerranki oli suht siedettävä sää, vaikka valmistujaiskuvien jälkeen taivas meniki pilveen.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kämpän esittelykierros

Tällaisessa kaksiossa nykyisin asustelen viiden pienen mieheni kanssa. Tapettien, mattojen ja huonekalujen värit sointuu tosi ihkusti toisiinsa (NOT), mutta pääasia että on tilaaaaaaa ja ihanan lämmintä! Ensimmäinen asunto ikinä, jossa en palellu talvella.

Eteinen on jokseenkin hämärä loukko ja kaapistot on karmivaa 60-luvun designia. Mutta noita isoja, pariovellisia kaappeja on kolme, joista kahessa on vaaterekki ja kolmannessa hyllyt. Aivan mahtavaa ku kerranki saa kaikki paidat roikkumaan henkarista! Yks kaapeista on pyhitetty miun tallikamppeille, toisesta löytyy roikkuvat vaatteet, sekä liinavaatteet ja hyllylliset kaapit sisältää loput vaatteet ja kaikki käsityömateriaalit. Etualalla näkyy Paavon ja Patrickin häkin nurkka.

Kun ulko-ovesta astutaan sisään, suoraan edessä, käytävän päässä on vessa/kylpyhuone, oikealla on olohuone ja vasemmalla on makuuhuone ja keittiö. Paavo ja Patrick tosiaan asustelevat tossa olkkarin vieressä käytävässä.

 Olohuoneessa näyttää tältä. Miulla on myös oma parveke, johon johtaa huoneen perällä oleva ovi.

Rakas tietokoneeni (jonka nimi on muuten Tes Tosteron alias Tessu, voi kyllä, sillä on nimi :--DD) asuu olkkarissa ja sen vieressä lattialla majailee kamera. Tämän pöydän ääressä kulutan (yllättäen) käytännössä kaiken vapaa-aikani.

Olohuoneen toista päätyä hallitsee kuningas Balthazar ja hänen ylivilkkaat alamaisensa, Leonardo ja Salvador. Kirjahyllystä löytyy muutama koriste-esine, pirun lohikääryle, kynsilakat ja -tarvikkeet, tähdellisimmät keppihevosompelutarvikkeet, muutama leffa ja kirjoja. Alin hylly on jostain kumman syystä Baltsurin lempipaikka, sieltä nimittäin löytyy säkkikaupalla rotanruokaa ja koirankeksejä.

Makuuhuoneesta ei löydy sen ihmeempiä asioita kun sänky, yöpöytä, pikkupöytä, jonka ääressä en koskaan tee mitään, sekä muutama heponen ja seinältä koulussa tekemäni siivet.

Keittiön kaapistot toistavat eteisen hurmaavan eleganttia tyyliä ja värimaailmaa. Rakastan kuitenki keittiöni tilavuutta, ihana mahtua tekemään siellä jotain! Murjun (Lahden kammottava opiskelijakämppäni) keittiö oli jotain niin ankeeta et nautin jokasesta aamusta ku mahun voitelemaan eväsleipäni keittiötasolla ja kinkkupaketti mahtuu samalle pöydälle leivän, margariinin ja leivänpaahtimen kanssa!

Keittiön ikkunan not so charming näkymä, mutta komeat sateenkaaret mollotti yks päivä talojen taustalla.

Tää kämppä on kokonsa puolesta iha luksuslukaali, etenki ku vertaa siihen sumpussa tavaroiden kanssa kitkuttamiseen Lahdessa. Asunto on myös huomattavasti paremmassa kunnossa ku mitä murju oli. Talossa oli just ikkunaremontti ni nyt on ikkunatki viimosen päälle modernit hyttysverkkoineen ja sälekaihtimineen. Kyllä kelpaa!

Miun pitäs keksii tällekki asunnolle joku nimi. Lahdessa oli murju ja Lappeenrannassa on koti, joten en oikeen tiiä mikskä tätä pitäs kutsua.

torstai 30. toukokuuta 2013

Huhtikuusta toukokuuhun

Oon tosi hyvä pitämään blogia ajan tasalla. Jospa sitä taas vaihteeks yrittäs kiriä vähän kiinni.

Pääsiäisen jälkeen Ville tuli pariks päiväks miun luokse Kuhmoisiin. Raukka niiskutti koko ajan ku oli allerginen noille wottamokomille. Lähinnä datailtiin ja syötiin hitosti. Tehtiin mm. oma sovelluksemme jauhelihapiirakasta ja vedettiin se yhellä istumalla kahteen pekkaan... Oli ehkä vähän hyvää! Täytteessä oli jauhelihaa, fetaa, oliiveja, kirsikkatomaatteja, sidosaineet ja päällä tietysti reippaasti juustoa. Oijoi. ♥

Ville lähti loppuviikosta takas Vantaalle jatkamaan kärsimistä yliopistossa ja me saatiin Minnan kanssa päähänpisto, että nähtäs viikonloppuna piiiitkästä, pitkästä aikaa. Ja ei kun tuumasta toimeen! Minna oli hurja ja ajo Mäntyharjulta tänne asti hakemaan miut niille. Juotiin täällä ensin aamu...taisiis päiväteet ja popsittiin Marie-keksejä ja sit kiepattiin Lahdessa Subilla ja köyhtymässä missäs muuallakaan ku Punnitse&Säästä:ssä. Mäntyharjulle viimein selvittyämme tutustuin Minnan höpöiseen kaniiniin, Pöpsöön ja sit herkuteltiin ja kateltiin leffoja yömyöhään. Tykkäsin jotenki kamalasti American Beautysta. Ja oli huippua kattoa Mulan ku olin nähny sen viimeks joskus lapsena. Jännästi sitä vaan osas kaikki laulut ja puolet vuoroanoista edelleen ulkoo. Junailin sunnuntaina takas Kuhmoisiin korvapuustinleipomisoperaation jälkeen. (Miun pitäs keksii tälle kämpälle nimi! Lahdessa oli murju ja Lpr on koti mut tää ei oo ihan kumpaakaan.)

Seuraavalla viikolla kävi töissä yks aamu pien moka kaurojen jakamisen kanssa, joten löysin itteni alkeistunnilta liikuttamasta yhtä heppaa. Viime ratsastuskerrasta oli ehkä puol vuotta aikaa ja viime ratsastustunnista vissiin kuus...? vuotta ja alla oli erittäin laiska suomenheppa, joten totaaaa. Jalat teki kuolemaa mut sain ratsuni jopa pysymään ravissa viimosen viidentoista minuutin aikana ja laukkaki nous, yay! Oli kyllä sinänsä ihan hyvä ja hauska asioiden mieleenpalautustunti siellä pikkuponien keskellä.

Seuraavan viikonlopun viettelin Lappeenrannassa ja sitä seuraavana perjantaina Varja tuli miun luo. Lauantaina 20.4. meillä oli foorumin veteraaniporukan kanssa tuparit/virkistysiltamat/lettukestit Kuhmoisissa. Katottiin pari leffaa, pelattiin Rappakaljaa ja mupellettiin lettuja, pizzaa ja läjä herkkuja. Aamupalaksi paistelin karjalanpiirakoita munavoilla ja olohuoneen lattiantasosta kömys sen verran koomasta porukkaa, että haettiin pahimmille koomapotilaille Ärrältä kahvit (ku en omista kahvinkeitintä), että raukat käynnistyiski joskus. Sunnuntaipäivä suju lepposasti höpistessä ja porukka lähti vasta illansuussa ajelemaan takas Tampereen suuntaan. Kiitoksia vaan kaikille osallistuneille ja tervetuloa uudestaan! :)

Varjan oli tarkotus lähtee takas Raaheen jo alkuviikosta mut hupsistakeikkaa vielä perjantainaki me kummatki touhuttiin tallilla ja käytiin työpäivän jälkeen ratsastamassa sillä samaisella Lumppa-ruunalla, jonka leveään selkään sain ensikosketukseni siitä pari viikkoa takaperin. Viikon aikana kateltiin tapamme mukaan leffoja ja syötiin lähikauppa puolityhjäksi. Wottaset sai myös läjäpäin koirankeksejä ja erikoishuomiota. Yks päivä oli jo niin lämmintä, että tarettiin nauttia ulkona jätskit! Mieli oli musta ku sunnuntaina koitti eron hetki, on se jännä miten jonkun seurassa vaan on niin hyvä olla ja miten vaikeeta on palata saattoreissulta takas tyhjän kämpän yksinäisyyteen.

Olin vapun töissä ku ei ollu parempaakaan tekemistä ja toukokuun ekan viikonlopun viettelin kotona. Olin jokseenki uupunu, joten en jaksanu käyä ees moikkaamassa Noksua. Koirien kanssa käytiin pari pitkää, rentouttavaa kävelylenkkiä metsän siimeksessä, äitin kanssa paistettiin munkkeja ja isi hemmotteli kaikkia kotonaolijoita taas suussasulavan herkullisilla aterioilla. Leivoin vielä ennen lähtöä tuolle mestarikokille ja arjen sankarille kahvipullat pakastimeen muutamaks viikoks.

Viime viikolla sain helatorstain lisäks myös perjantain vapaaks ku olin tosiaan sen vapun töissä. Käytin pitkän viikonlopun hyväks ja matkustin vuorostani Varjan luo Raaheen. Neljä päivää kulu liian nopeesti ja niihin mahtu elokuvia, jäätelöä, kiinalaista, kirpputoreja ja parasta seuraa. Seuraava viikonloppua pidempi vapaajakso onki sit vasta elokuun jälkeen, yffh. Pienen reissuni aikana tänne etelään oli tullu kevät. Koivuihin oli viimein puhjennu ne kauanodotetut hiirenkorvat ja ruoho viheriöi. Pian maailma on taas kaunis.

maanantai 13. toukokuuta 2013