Heinäkuun vikana viikonloppuna oli miun mittakaavassa sangen villi meno. Sannan belgialainen poikaystävä oli sen viikon käymässä Suomessa ja ne visitoi Lappeenrannassa. Mie olin lupautunu hoitamaan Mervin heposia ja muita eläimiä taas vaihteeks, mutta lauantaina laitettuani hepat nukkumaan lähettiin Villen, Sannan ja Maximin kanssa aika extempore keskustaan. Mie ja Ville mentiin kattomaan The Lone Rangerin myöshäisnäytös (ikäänku en olis ollu jo ihan tarpeeks väsyny työviikon jäljiltä ja siihen päälle vielä viikonlopun aamuherätykset näiden hoidettavien heppojen takia) ja Sanna lähti esittelemään Maximille Lappeenrannan jännittävää (NOT) yöelämää.
Leffa (joka oli muuten varsin viihdyttävä kaikessa överiydessään) loppu joskus vähän jälkeen puolenyön ja mein oli tarkotus ajella siitä kiireen vilkkaa Sannan kyydillä kotiin nukkumaan, koska miun piti olla aamulla päästämässä hevosia laitumelle seittemän maissa ja Villellä oli myös työaamu, mut joku sai loistavan tuuman että mennäänpä vielä yksille! Miullaki sattu olemaan onneks tai ehkä pikemminki epäonnekseni henkkarit mukana ni ei voinu vedota siihen etten pääse sisään. En ookkaan tainnu koskaan nähä Lappeenrannassa yöllä niin paljon ihmisiä liikkeellä! Ei sillä et kovin monena yönä Lappeenrannan keskustassa oisin nuohonnukkaa baareista puhumattakaan. Sannan pari kaveria oli varannu meille pöydän Ompun yläkerrasta ja linnottauduttiin sinne juomiemme kanssa. Päädyin taas johonki holittomaan litkuun, jonka ryystämisessä Sanna onneks autto, kuskina ja näinollen holittomalla linjalla kun oli.
Kyllä porukalla juttu luisti ku Sannan kavereilla oli jo ihan kivat pohjat alla ja Ville tilas oluet Maximin kanssa. Kuulin et ne oli kiusannu dj-parkaa käymällä alkuillasta esittämässä ihan jäätäviä musiikkitoiveita: Tuulia ja Robinia BECAUSE OUR BELGIAN FRIEND WOULD LOVE TO HEAR FINNISH MUSIC!!!!!! Raukkaparka oli kuulemma liuennu kärsivän näkösenä baaritiskille laitettuaan soimaan Puuttuvan palasen... Tämän jälkeen ne oli toivonu Güntheria BECAUSE OUR BELGIAN FRIEND LOVES GÜNTHER!!!!!!! Siinä vaiheessa yläkerrassa ei vielä onneks ollu ollu kamalasti porukkaa... Meiän tultua paikka oli lähes täyteenammuttu ja pöydässämme syntyi lisää kuningasideoita. Olisitte nähny dj:n ilmeen ja tuskastuneen ruumiinkielen ku OUR BELGIAN FRIEND marssi Sannan kanssa eräiden yllyttämänä toivomaan Teeny Weeny String Bikiniä BECAUSE PLEASEPLEASEPLEASE HE LOVES GÜNTHER AND WOULD LOVE TO HEAR THAT SONG!!!!!! Naurettiin ihan kyyneleet silmissä ku se todellaki alko seuraavana soimaan ja ne lähti tanssilattialle koko konkkaronkka. Mie jäin ihan suosiolla pöytään nauramaan mahani kipeäksi ja vahtimaan laukkuja ja juomia, ooooh dear...
Ilta eteni ja eipä aikaakaan ku siellä oltiin jo toivomassa lisää Güntheria... Maxim Sannan kavereiden saattelemana vaihtelun vuoksi. OUR BELGIAN FRIEND vetosi tälläkin kertaa ja Touch Me:n tahdissa pistettiin jälleen jalalla koreasti. Jostain kumman syystä Ville päätti jäädä miun seuraks pöytään istumaan, haha. Ruvettiin lähtemään joskus puol kahen maissa ja oli aika hasardia mennä vieraaseen taloon keskellä yötä hitto suoraan jostain baarista. Olis ollu ihan jännittävä tilanne jos isäntäväki oliski jostain syystä palannu jo sovittua aiemmin kotiin ja heränny siihen että niiden eläintenhoitaja toikkaroi pimeässä eteisessä kohti sohvaa. Alunperinhän oli tarkotus nukkua kummatki yöt kotona mut ajattelin et pääsen vähä helpommalla jos oon jo valmiiks aamulla tallin vieressä ni voin mennä jatkamaan unia ku hepat on pihalla.
Aamulla oli varsin zombie olo koko viikon heikkojen yöunien jäljiltä mut edeltävä ilta oli kyllä ehdottomasti valvomisen arvonen.
Late night with our Belgian friend
Vadelmaparatiisi
Vadelmia on kypsyny tänä vuonna ihan tolkuton määrä. En oo koskaan aikasemmin ollu järin innostunu marjojen poimimisesta, mutta tota pensaissa notkuvaa marjanpaljoutta en vaan kertakaikkiaan oo voinu jättää sinne mätänemään. Oon aina työpäivän jälkeen keränny litran jäätelörasian täyteen ku vattupöheikkö sijaitsee just siinä työmatkan varrella, enkä käsitä miksei siellä oo käyny ketään muuta samoilla apajilla, sitä marjaa on niin järjettömästi ihan yleisesti ja ahkerasti käytetyn polun molemmin puolin. Jätskirasiat täytty niin tiuhaan, että kävin ostamassa ihan marjaämpärin vadelmia varten. Pakasterasioita sain myös juosta kaupasta joka toinen päivä lisää.
Yleisestiottaen säät on suosinu marjanpoimijaa, mut voin kertoo ettei oo hyvä idea poimia vattuja jos on jossain vaiheessa päivää satanu, vaikka näyttäs siltä, ettei sateen vaaraa enää ole. Iki-ihana Suomen kesä kyllä pitää huolen, että vettä tulee lisää. Ryöpyittäin. Juuri kun olet pääsemässä vauhtiin märkien vadelmien noukkimisessa. Siellä sitä rämmittiin yks päivä vattupusikossa alusvaatteita myöten märkänä. Totesin jossain vaiheessa et sama kai se on kerätä ämpäri täyteen ku sen märemmäks ei enää voi tulla. Vituttiko? Voi kyllä. Mutta kolmen litran vattusaalis ja kuuma suihku lievens sentään vitutusta vähäsen.
Miulla on pakastimessa vadelmia yli kymmenen litraa ja oon syöny varmaan toisen mokoman. Tallillekki vein rasiallisen. Toisaalta on helpotus, et nuo luonnossa jäljellä olevat marjat alkaa olla jo ylikypsiä, johan siellä pusikossa on kömytty ihan riittämiin.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Itsensähemmottelulauantai
Jokunen viikko sitte viettelin pitkästä aikaa viikonloppua ihan yksinään. Päätin kavereiden puutteessa lähteä lauantaina yksin, omassa seurassani Lahteen hemmottelemaan itseäni. Nukuin niin pitkään ku unta riitti ja sit valmistin rauhassa maittavan aamiaisen: kauraleipää ja jogurttia kera itsekerättyjen vadelmien ja puristinpa vielä pari appelsiiniaki mehuksi. En tykkää kaupan mehuista, sitrushedelmää sisältävät litkut maistuu aina siltä ku sinne ois puristettu sekaan kuoretki ja marjamehut taas on usein liian makeita. Mutta ai että jos jaksaa ite puristaa hedelmistä mehua! ♥
Sen jälkeen oli tarkotus pikadatailla ja yrittää laittaa bussia odotellessa hiukset jotenki kivasti mut yks hippiäinen rupeski höpöttämään miulle naamakirjan chatissa ja sen rupeaman jälkeen pitiki juosta vaan suoraan hiukset luonnontilassa bussiin. Sinänsä ihan hyvä vaa etten ehtiny ees yrittää tapella tukkapehkoni kanssa koska a) oisin vaan turhautunu ku en osaa laittaa niitä mitenkään b) ulkona tuuli aivan helvetillisesti, joten hiusten laittaminen ois ollu ihan yhtä tyhjän kanssa ku ne ois räjähtäny muutenki ekan kymmenen metrin kävelyn aikana.
Lahdessa jäin pari pysäkkiä myöhemmin pois ku yleensä, sillä olin netistä bongannu et Launeella on jäätävä määrä kirpputoreja yhessä rykelmässä. Ihan hieno saavutus, etten kahen vuoden Lahdessa asumisen aikana ollu kertaakaan eksyny siihen suuntaan vaik keskustaan oli vaan parin hassun kilometrin kävelymatka. Kiertelin siellä tavaran- ja vaatteidenpaljoudessa aikani, mutta koska olen maailman paras olemaan löytämättä itelleni yhtikäs mitään, lähin sieltä keskustaan tasan yhtä vanhaa sateenvarjoa rikkaampana. Hamstraan edelleen päivänvarjomateriaaleja (ikäänku koskaan saisin enää aikaseks sellasia väsätä).
Seuraavana hemmottelupäivän ohjelmassa oli elokuva. Päädyin sellaseen ku Suuri puhallus (Now You See Me) ja tykkäsin kovasti! Leffan jälkeen alkoki olla jo sen verran kova nälkä että kipitin hirveetä vauhtia kiinalaiseen buffetpöytään ja ahmin koko rahan edestä kaikkea mahollista sushista kanacurryyn. Sieltä kierinki sit jo hiljalleen bussiasemalle, nappasin tosin vielä säkillisen irtareita matkan varrelta Makuunista.
Sunnuntaina oli takotus käyä kuvaamassa heppoja tallilla mut ilma oli niin kurja et jäin suosiolla vaan kämpille lahnailemaan.
Eläinlapsia
Ihan uskamatonta, etten ollu saanu aikaseks raahata kameraa töihin vielä kertaakaan kuluneen puolen vuoden aikana vaikka miljoonasti oli ollu tarkotus, olis ollu upeita ilmoja kuvailla ja alkukesästä hevoset olis ollu vielä kaiken lisäks mielettömän kauniilla metsälaitumella. Noh, tossa heinäkuun puolivälin tienoilla tallille synty varsa ja sen ensiaskeleet pihamaalla sain sitten viimein aikaseks ikuistaa. En kyllä saanu pikku tammasta yhtään hyvää kuvaa, mutta julkaisen nyt kuitenki muutaman.
Varsuliini on kasvanu tosta hontelosta olennosta kolmen viikon aikana jo oikein terhakkaaksi pikkuneidiksi. Pitäs varmaan lähtee ulkoiluttamaan sitä kameraa toistekin, että sais muistoks kuvia muistaki hepolaisista ku en tuolla enää kauaa töissä ole. Tallin muu poppoo oli viety pellolle laiduntamaan varsan ulkoilua ennen, enkä jaksanu sinne asti tallustella kuvaamaan, mutta pari heppaa oli vielä tallin vieressä tarhailemassa, joten sain räpsittyä jokusen ruudun näistä kavereista.
Ei enää niin pienet kirput
 |
| Vasemmalla Leonardo, oikealla Salvador. |
 |
| Miun sohvan alla majailee Mörrimöykky. Vahti-Baltsuri pitää järjestyksen yllä, gräyh! |
maanantai 5. elokuuta 2013
Paapo & Patwick ♥
.jpg)
.jpg)
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Heinätöitä ja vanhoja tuttuja
Juhannuksenjälkeinen viikko starttasi kevyellä 13 tunnin työpäivällä. Jäin vielä normaalin työpäivän päätteeks riehumaan heinävintille heinätöiden merkeissä. Purin millon kenenki kanssa hervottomia heinäkuormia ja mätin niitä liukuhihnalle, joka kuljetti ne vintin perälle, jonne ne kasattiin jäätävän kokoseks vuoreks. Heinämuodostelma oli iltaan mennessä levinny vintin keskivaiheille ja keskiviikkona ku jatkettiin, se kohos hipomaan monen metrin korkeudessa siintäviä katon poikkiparruja. Minä pienenä ja ketteränä sain loikkia siellä kaikkein ylimmäisenä ja latoa hullua vauhtia paaleja jonkinmoiseen järjestykseen muiden heitellessä niitä ylös heinähangoilla. Aurinko helli meitä lämmöllään ja jäätelöä kulu tauoilla tuuttikaupalla. Keskiviikkona toinen liukuhihnoista sanoutu irti sopimuksesta, joten paalien kanssa saiki urheilla pitkin vinttiä oikein sydämensä kyllyydestä. Ei ainakaan tarvii miettiä mitään salilla käymistä ku työn puolesta pääsee voimailemaan enemmän ku tarpeeks. Miun kädet on paisunu törkeesti, yähh. Onneks lihakset surkastuu äkkiä sit ku niit ei tarvii enää joka päivä käyttää. Mut jaksan nykyään vetää suorilta käsiltä leukoja!
Tiistaina jouduin töihintulotarkastukseen. Luulin et se ois joku ihan nopee juttu tyyliin sitä rataa mitä amiksessa mut siellähän meniki ikä ja terveys ku testattii kaikenmaailman näöt ja kuulot ja keuhkot ja hemoglobiinit (joka oli muuten 157, wtf?! Pitäs vissii rajottaa lihansyöntii) ja piti vastata miljoonaan kysymykseen ja loppujenlopuks se täti ei löytäny miusta mitään vikaa. Yllätyin erittäin positiivisesti ku kuulin pituuteni, olin kasvanu vielä lukioajoilta puol senttiä eli oon viimein saavuttanu sen unelmoimani täyden 165 cm pituuden, yay!!! Ainoo ongelma miulla on tässä työssä selän kanssa, ku alaselkä kipuilee aika ajoin. Terkkari ois lähettäny miut saman tien tutkimuksiin jos siellä olis ollu sille päivälle lääkärille vapaita aikoja mut eipä ollu, joten se käski sit vaan ite varaamaan ajan ku selkä tulee seuraavan kerran kipeeks. Oon tässä viime kuukausien kuluessa kuitenki tullu siihen johtopäätökseen, etten rupee riskeeraamaan ton selän kanssa ku se ei selkeestikään näin raskasta työtä kestä, joten en alotakaan syksyllä hevosenhoitajan oppisopimuskoulutusta. Miun nykynen työsopimus kestää elokuun loppuun asti ja sen jälkeen oon näillä näkymin muuttamassa takas Lappeenrantaan.
En oo koko kesänä nähny ketään muuta ku perheenjäseniäni, joten luonnollisesti kaikkien sellasten ihmisten tapaamiset, joita ei oo nähny moneen kuukauteen, sattu samalle viikonlopulle. Ekana soitti Mervi ku olin junassa että tuutkos lauantaina heinätöihin. No mikäs siinä, sehän sujuu jo rutiinilla. Sit sovittiin Jasminin kanssa tapaaminen lauantaiaamupäiväks (nähtiin viimeks viime kesänä pikaisesti) ja kolmanneks miun pikkusisko palas Belgiasta vaihdosta. Perjantai-ilta ja alkuyö kulu tämän kyseisen siskoni, eli Sannan kanssa suu vaahdossa höpistessä ja sama meno jatku seuraavana aamuna Jasminin kanssa Lpr:n keskustassa venäläisten seassa pujotellessa ja illalla heinäpellolla. Olipas ihana nähä ihmisiä pitkästä aikaa!
Seuraavana viikonloppuna olin taas Mervillä heinätöissä ja viime viikonloppuna vahtimassa heppoja, kissoja ja kanoja + muutamaa muuta otusta. Totesin tossa just et oon ollu kaks kuukautta putkeen viikonloput Lappeenrannassa. Nyt tulevalle viikonlopulle ei oo suunnitelmia ku porukat on reissussa, joten en voi kipittää kotiin. Jos sitä menis vaik käymään Lahdessa tai jotain.
torstai 18. heinäkuuta 2013
Juhannus
Juhannus sujui perinteiseen tapaan Koivikkoluodolla, eli eristyksissä perheemme ystävän mökillä pienessä saaressa keskellä Saimaata ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Onhan siinä mökkeilyssä kuitenki aina oma tunnelmansa ja yhteistä aikaa perheen kanssa osaa nykyään arvostaa ihan eri tavalla nyt ku nuorempana. Pidennetty viikonloppu tuli kyllä tarpeeseen, olin aivan hermoraunio ku siihen juhannusviikolle sattu just pikkulasten alkeisleiri... Luulin ennen tota leiriä, etten vois vihata kakaroita enää enempää. ...Kuinka väärässä ihminen voikaan olla! Mutta ei siitä sen enempää, rupee vaan vituttamaan ku ees ajattelen.
En ookkaa pitkään aikaan ollu nii täydellisen liikkumaton ku juhannuksena. Makasin vaan riippumatossa Amien kanssa lukien Hevoskuiskaajaa ja popsin ylettömät määrät ruokaa ja herkkuja. Amie viuhto Ingan kanssa hurmiossa pitkin saarta kaiken muun ajan ku se ei maannu riippumatossa tai istunu mökissä elätellen toiveita ruokapöydän antimista.
Äiti halus varpaisiinsa jotku piristävät lakkaukset seuraavan viikon riparia varten, joten maalailin sille samantyyliset sammakot, mitkä tein toissakesänä Varjan kynsiin. Villelle btw kiitos tämän postauksen kuvista.
 | |
| Omat kynnet. |
 |
| Tässä tortussa oli 1,2 litraa metsämansikoita! ♥ Nam! |
Illalla poltettiin vielä hieno kokko ja mentiin suht ihmisten aikoihin nukkumaan. Eiks tuukki ihan takajaloillaan seisova lohikäärme mieleen tosta ekan kokkokuvan tulihuipusta?
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Kesän Kotkavisiitti
Oon tässä viimeaikoina vietelly pitkälti viikonloppuni
Lappeenrannassa. Kesäkuun puolivälin hujakoilla busseilin pitkästä aikaa
Kotkaan kuvailemaan Hennaa ja Jossua. Napsittiin eka Hennalle
valmistujaiskuvat ja sen jälkeen Jossusta perinteiset rakennekuvat. Sit
jatkettiin kouluratsastuksella ja lopuks ne hyppeli vielä pienenpientä
ristikkoa, jonka Jossu ylitti kerta toisensa jälkeen niiku se ois ollu
vähintäänki metrinen este. Pikku pystyeste ylitty samaan tyyliin
ristikon jälkeen. Höpsö heppa. ♥ Mie pääsin köpöstelemään loppukäynnit.
Kerranki oli suht siedettävä sää, vaikka valmistujaiskuvien jälkeen
taivas meniki pilveen.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Kämpän esittelykierros
Tällaisessa kaksiossa nykyisin asustelen viiden pienen mieheni kanssa. Tapettien, mattojen ja huonekalujen värit sointuu tosi ihkusti toisiinsa (NOT), mutta pääasia että on tilaaaaaaa ja ihanan lämmintä! Ensimmäinen asunto ikinä, jossa en palellu talvella.
Eteinen on jokseenkin hämärä loukko ja kaapistot on karmivaa 60-luvun designia. Mutta noita isoja, pariovellisia kaappeja on kolme, joista kahessa on vaaterekki ja kolmannessa hyllyt. Aivan mahtavaa ku kerranki saa kaikki paidat roikkumaan henkarista! Yks kaapeista on pyhitetty miun tallikamppeille, toisesta löytyy roikkuvat vaatteet, sekä liinavaatteet ja hyllylliset kaapit sisältää loput vaatteet ja kaikki käsityömateriaalit. Etualalla näkyy Paavon ja Patrickin häkin nurkka.
Kun ulko-ovesta astutaan sisään, suoraan edessä, käytävän päässä on vessa/kylpyhuone, oikealla on olohuone ja vasemmalla on makuuhuone ja keittiö. Paavo ja Patrick tosiaan asustelevat tossa olkkarin vieressä käytävässä.
Olohuoneessa näyttää tältä. Miulla on myös oma parveke, johon johtaa huoneen perällä oleva ovi.
Rakas tietokoneeni (jonka nimi on muuten Tes Tosteron alias Tessu, voi kyllä, sillä on nimi :--DD) asuu olkkarissa ja sen vieressä lattialla majailee kamera. Tämän pöydän ääressä kulutan (yllättäen) käytännössä kaiken vapaa-aikani.
Olohuoneen toista päätyä hallitsee kuningas Balthazar ja hänen ylivilkkaat alamaisensa, Leonardo ja Salvador. Kirjahyllystä löytyy muutama koriste-esine, pirun lohikääryle, kynsilakat ja -tarvikkeet, tähdellisimmät keppihevosompelutarvikkeet, muutama leffa ja kirjoja. Alin hylly on jostain kumman syystä Baltsurin lempipaikka, sieltä nimittäin löytyy säkkikaupalla rotanruokaa ja koirankeksejä.
Keittiön kaapistot toistavat eteisen hurmaavan eleganttia tyyliä ja värimaailmaa. Rakastan kuitenki keittiöni tilavuutta, ihana mahtua tekemään siellä jotain! Murjun (Lahden kammottava opiskelijakämppäni) keittiö oli jotain niin ankeeta et nautin jokasesta aamusta ku mahun voitelemaan eväsleipäni keittiötasolla ja kinkkupaketti mahtuu samalle pöydälle leivän, margariinin ja leivänpaahtimen kanssa!
 |
| Keittiön ikkunan not so charming näkymä, mutta komeat sateenkaaret mollotti yks päivä talojen taustalla. |
Miun pitäs keksii tällekki asunnolle joku nimi. Lahdessa oli murju ja Lappeenrannassa on koti, joten en oikeen tiiä mikskä tätä pitäs kutsua.
