Raahevisiitti ja viimeaikaisia hankintoja
Hurautin junalla pitkästä aikaa Varjan luo syyskuun ekana perjantaina. Majailin siellä viikon verran ja palasin seuraavana lauantaina. Viikkoon mahtui jälleen paljon syömistä ja leffojen tapittamista, raivokasta ompelua ja kirpputorien kiertelyä. Säätki oli ihan kelvolliset ni tarkeni kävellä myös ulkosalla.
Kirpuilta on löytyny taas kaikkee kivaa nyt ku on ollu aikaa kierrellä. Heivasin just kolme säkillistä vaatekaapistani UFF:lle ni nää uudet hankinnat ehkä melkein jopa mahtuu johonki. Elikkäs Lappeenrannasta:
 |
| Beige toppi ja joku tollanen paita-asia, josta en tiiä miten sitä kuulus ees oikeaoppisesti pitää. Yhteensä muistaakseni 3€. |
 |
| Villatakki 2€, hihansuissa ja reunoissa menee kivat pitsit. |
 | |||
| Meinasin joskus ostaa vastaavanlaisen paidan h&m:stä mut onneks en ostanu ku sain tän puoli-ilmaseks. Supertyylikkäät noi rusketusrajat edelleen! |
Raahe:
 |
| Toi väri ei ehk oo ihan miulle tyypillinen ja paita on koon verran liian iso mut rakastuin palavasti noihin hihoihin ja hintaaki oli vaivaset 50 snt ni mukaanhan se lähti. |
 |
| Käyttämättömät jalantappajat 10€ |
Sit äiti oli ihana ja osti miulle selviytymisvälineet Suomen iljettävään syksyyn: saappaat ja sadetakin! Miun entiset saappaat vähän niinku räjähti tallityörupeamani aikana, joten nämä uudet tuli tarpeeseen. Ja ne on hirmu mukavat jalassa. Syksyn paskasäät tervetuloa, I'm prepared!
Ja vielä lopuksi: koska ei enää tarvii pitää kynsiä töiden takia lyhyenä ni sorruin...
 |
| Goshin lakka oli 70% alennuksessa ni en voinu pitää näppejäni erossa. Harmi ettei noit Jolly Jewelsejä ollu enää mitää kivoi sävyi jälellä, ois pitäny sillon kesällä ostaa ku niit oli tarjolla. Elättelen toivoa et törmään pariin sävyyn vielä jonku muun kaupungin Seppälässä. |
 |
| Gosh + vasemmanpuoleinen Jolly Jewels. |
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Balthazar 11.2.2012 - 9.9.2013
♥
Salvador ja Leo saavat ahkeroida vielä jonkin verran ruokakupilla täyttääkseen isähahmonsa jalanjäljet.
torstai 19. syyskuuta 2013
Ensimmäistä kertaa Noksun selässä
Elokuun toiseks viimosella viikolla pääsin ensimmäistä kertaa Noksun selkään. Oli aika hieno tunne kokea otus selästäkäsin! Vastahan se oli vuotias pikku tirppana! Sen kyydissä oltiin oltu jo muutama kerta tätä ennen, joten sain kavuta selkään suhteellisen turvallisin mielin. Menin ilman satulaa ja Jenni talutti. Kokeiltiin vähän pysähdyksiä ja kääntämisiä ja Noksu kyllä kuunteli ohjaa ja vastas apuihin ihan oikein. Hieno poika! Siitä se pikkuhiljaa lähtee Noksunkin ratsuntaival.
Pari viikkoa tämän jälkeen kävin höpsöttelemässä Ullalla ilman satulaa ja oli ihan mukavaa rastastaa ees puolikunnolla pitkästä aikaa. (Kesällä menin töissä vielä kerran kentällä Hampilla kevyesti puol tuntia ja yks päivä ratsastin Lumpan pelkällä riimulla laitumelle (oon aina halunnu tehä niin!!!1) mut siinäpä pitkälti kesän ratsastukset). Nauratti kyllä lopussa ku alko kunto pettää ja alko ravissa luisua suuntaan jos toiseen, ihme etten mätkähtäny alas. Onneks Ullalla on maailman täydellisin ja vakain selkä mennä ilman satulaa ni pysyin kyydissä kaikesta huolimatta.
Sen jälkeen otin Noksun vielä kentälle ja yritin erittäin huonolla menestyksellä ottaa siitä jonkin sortin rakennekuvia. Hommasta ei tullu yksinään kerrassaan mitään, Noksu kuitenkin suostui poseeraamaan kumpaankin suuntaan ensin raippa suussa ja sitten riimunnarua mutustellen. On siinä meillä aikuinen kolmivuotias... Toi sen harja on venähtäny ihan mielettömästi, kunnon pehko.
Nää oliki viimoset kuvat tolta tallilta, Ulla ja Noksu nimittäin muutti toiselle tallille viime viikonloppuna. Se on miulle sinänsä tuttu paikka ku oon joskus käyny siellä tunneilla ja Pulu asu siellä kans jonkin aikaa. Matka piteni huomattavasti ja tuun saamaan tosi nihkeesti kyytejä, joten heppailukin harventunee tämän myötä. Jenni onneks lupas kuitenki tulla välillä hakemaan miuta avuks iltatalliin sun muihin puuhiin ni ei tarvii tätä harrastusta lopettaa ihan kokonaan.
Lappeenrannassa jälleen
Muutin viime perjantaina takas Lappeenrantaan. Wottien mielestä tais olla vähän rankka matka.
Nyt alkaa viimein olla tavarat paikoillaan ja wottaraasutkin ovat elpyneet takaisin elävien kirjoihin.
torstai 5. syyskuuta 2013
Keksivarkaissa
Balthazarin mielestä palvelu keksipurkilla
pelaa liian hitaasti ja annoskoot ovat naurettavan pieniä suhteessa
mahalaukun kokoon. Niinpä hän näppäränä rottana on todennut itsepalvelun
olevan varmin keino taata keksien riittävä saatavuus.
Ensin tarkistetaan, että Saila dataa riittävän intensiivisesti. Sitten kivutaan ruokapussien välistä hyllyyn, hiivitään laatikon taakse, kurkistetaan, että reitti on selvä ja valloitetaan laatikonpäällinen, jossa keksipurkki sijaitsee.
 |
| Baltsu on tehokas purkinavaaja. |
 |
| Ja jossei kansi aukea suosiolla, voi siitä aina jyrsiä itsensä läpi. |
 |
| Suu täyteen ja hyllyn perimmäiseen nurkkaan tekemään ryöstösaaliista selvää! |
 |
| Eihän noin onnellisen näköselle wotalle voi edes olla vihanen. ♥ |
Hiekkalinnaa ja pellehyppyjä: laatuaikaa pikkuveljen kanssa
Äiti ja isi tuli käymään miun luona tän kuun alussa, tais olla peräti kuun eka päivä se torstai. Inga ja Amie oli myös matkassa ja ne touhotti tääl ympäri kämppää ihan innoissaan. Lähettii vähä extempore käymään Tampereella jäätelöllä siinä torstai-iltana, La Famille-nimisessä pikkukahvilassa. Valkkasin annokseeni limoncellon ja irish creamin makuiset pallot. Ai että oli hyvää! Sitä ennen pyörähdettiin äitin kanssa pikasesti Stockmannilla ja löydettiin sieltä kaiken tavaranpaljouden seasta peräti pari juustoa, keksejä ja toffeeta... Ollaan maailman huonoimpia shoppailijoita mitä vaatteisiin tulee. Huristeltiin takas Kuhmoisiin jo ennen iltayhdeksää koska miun alaovi menee sillon kiinni enkä oo edelleenkään saanu avainta, joka siihen sopii vaik oon soittanu vuokranantajalle jo kahdesti ku miun asunnon avaimella ei jostain syystä pääse sisään. Oli hassua ku tuntu jo ihan perjantaille mut sit pitiki herätä vielä seuraavana aamuna töihin. Miun maailman ihanimmat ja kultaisimmat vanhemmat oli täyttäny jääkaapin ja hedelmäkorin sillä aikaa ku mätin paskaa tallilla ja pakastimesta löyty kaks pakettii jäätelöä. Pihassa odotti täyteenahdettu peräkärry ja isi oli tehny miulle vielä ruhtinaalliset kanaleivät matkaevääks. Ne hemmottelee miut ihan pilalle! ♥ Roudattiin siis jo yks kärryllinen miun tavaroita takas Lpr:aan ja kuun lopussa lähtee kaikki jäljelläolevat kamat.
Olin aika naatti mut käväsin siinä lauantaina muiden mukana syömässä Koivikkoluodolla ja tulin illaks takas kotiin. Suunnittelin aikaista nukkumaanmenoa mut isi oli lykänny Villelle rahaa kouraan ja käskeny meiän mennä vaik jonnekki syömään. Päätettiin sit lähtee satamaan jätskille (tulipa syötyä kesän eka ja vika ylikallis tuplapallojäätelö jäätelökioskista) ja tsekkaamaan hiekkalinna, ku en sitä vieläkään ollu valmiina nähny. Satamatorin lavalla oli joku aivan jäätävä esiintyjä hihhuloimassa ja sen korviaraiskaava esitys pisti kyl laittamaan kiireesti töppöstä toisen eteen jätskipallot tötteröissään tutisten. Kiiruhdettiin siis rantaa seuraillen ihmettelemään tämänvuotista Kalevala-aiheista hiekkamonumenttia. Villelle jälleen kiitos kuvista, kätevää ku jollain muulla on innostusta kuvata! Auringonlaskun valo ei kyl tosiaankaan ollu mikään optimaalisin kuvaamista ajatellen koska siel oli niin jyrkät valot ja varjot ku aurinko oli jo matalalla ja joko veistokset oli täysin varjossa ja hurjassa vastavalossa tai sit suorassa auringonpaisteessa, jonka päälle ympäröivät veistokset heitti varjoja mut eniveis kourallinen kuvia sieltä jäi muistoks silti.
 |
| Louhelta oli tippunu nokka D: |
Hiekkalinnan yhteydessä oli myös leikkimökkejä esitteillä, tänä vuonna satuhahmoteemalla. Löyty Kultakutrin ja kolmen karhun mökki ja kaikki nää perus Lumikit ja Prinsessa Ruususet. Me päädyttiin ottamaan tyhmiä turistiposeerauskuvia Hannun ja Kertun ihkulla marianneraidallisella terassilla sisar ja veli venäläisten esimerkkiä noudattaen.
 |
| Tässä muuten aika hyvin tiivistettynä auringon vaikutukset miuhun. En oo koskaan ollu noin ruskee (tosi hurja rusketus onki, tuskin ees näkyy kirkkaalla näytöllä haha)! Enkä oo ainakaan ollu koko kesää ulkotöissä enkä etenkään käyttäny t-paitaa enkä hanskoja. Iha muikeet noi rusketusrajat! Hiuksetki vaalentunu hurjasti. |
Sit hipsittiin Linnotuksen valleille ja meiän oli tarkotus ottaa tosi hienoja siluettikuvia (tsekkasin nää kuvat myöhemmin kannettavallani ja sillä nää ei kyl siluettii oo nähnykkää mut pöytäkoneeni ja kameran näyttö väitti niitä silueteiksi...) vasten laskevaa aurinkoa. Alku suju ihan lupaavasti...
Aikamme riekuttua keksittiin vielä suunnistaa Makuuniin vuokraamaan leffa ja haalimaan evääksi törkeen kokonen säkki irtareita. Päädyttiin nappaamaan hyllystä Les Miserables, eikä kyllä ollu lainkaan hullumpi valinta, voin suositella, jos vähääkään tykkää musikaaleista! Tehtiin vielä karkkien kaveriksi joku alkoholiton limedrinkkiviritelmä, tällä kertaa jätettiin se rommi pois ni ei tarvinnu seuraavana aamuna herätä siihen et päässä soi nonstoppina Les Miserablesin musiikit. Tosin se olis ollu huomattavasti laadukkaampi vaihtoehto ku Vili Vilperin tunnari, joka asettu joulukuussa sitkeeks korvamadoks rommipohjaisten drinkkien maistelun jälkeisenä aamuna...
Miun ja Villen lasien sokerireunukset ei ollu ihan yhtä taiteelliset. Voitte yrittää arvailla kumpi on kumman lasi. (Pikku vinkki: Villen reuna muistuttaa pikemminki jotain valuvaa peikonräkää.)
Viime viikonloppuna olin taas vahtimassa Mervin otuksia ja tänä viikonloppuna suuntaan kotiin rentoutumaan. Sannan pitäs olla vuorostaan tulossa käymään, kiva nähä pikkusiskoaki jälleen.
torstai 15. elokuuta 2013
Late night with our Belgian friend
Heinäkuun vikana viikonloppuna oli miun mittakaavassa sangen villi meno. Sannan belgialainen poikaystävä oli sen viikon käymässä Suomessa ja ne visitoi Lappeenrannassa. Mie olin lupautunu hoitamaan Mervin heposia ja muita eläimiä taas vaihteeks, mutta lauantaina laitettuani hepat nukkumaan lähettiin Villen, Sannan ja Maximin kanssa aika extempore keskustaan. Mie ja Ville mentiin kattomaan The Lone Rangerin myöshäisnäytös (ikäänku en olis ollu jo ihan tarpeeks väsyny työviikon jäljiltä ja siihen päälle vielä viikonlopun aamuherätykset näiden hoidettavien heppojen takia) ja Sanna lähti esittelemään Maximille Lappeenrannan jännittävää (NOT) yöelämää.
Leffa (joka oli muuten varsin viihdyttävä kaikessa överiydessään) loppu joskus vähän jälkeen puolenyön ja mein oli tarkotus ajella siitä kiireen vilkkaa Sannan kyydillä kotiin nukkumaan, koska miun piti olla aamulla päästämässä hevosia laitumelle seittemän maissa ja Villellä oli myös työaamu, mut joku sai loistavan tuuman että mennäänpä vielä yksille! Miullaki sattu olemaan onneks tai ehkä pikemminki epäonnekseni henkkarit mukana ni ei voinu vedota siihen etten pääse sisään. En ookkaan tainnu koskaan nähä Lappeenrannassa yöllä niin paljon ihmisiä liikkeellä! Ei sillä et kovin monena yönä Lappeenrannan keskustassa oisin nuohonnukkaa baareista puhumattakaan. Sannan pari kaveria oli varannu meille pöydän Ompun yläkerrasta ja linnottauduttiin sinne juomiemme kanssa. Päädyin taas johonki holittomaan litkuun, jonka ryystämisessä Sanna onneks autto, kuskina ja näinollen holittomalla linjalla kun oli.
Kyllä porukalla juttu luisti ku Sannan kavereilla oli jo ihan kivat pohjat alla ja Ville tilas oluet Maximin kanssa. Kuulin et ne oli kiusannu dj-parkaa käymällä alkuillasta esittämässä ihan jäätäviä musiikkitoiveita: Tuulia ja Robinia BECAUSE OUR BELGIAN FRIEND WOULD LOVE TO HEAR FINNISH MUSIC!!!!!! Raukkaparka oli kuulemma liuennu kärsivän näkösenä baaritiskille laitettuaan soimaan Puuttuvan palasen... Tämän jälkeen ne oli toivonu Güntheria BECAUSE OUR BELGIAN FRIEND LOVES GÜNTHER!!!!!!! Siinä vaiheessa yläkerrassa ei vielä onneks ollu ollu kamalasti porukkaa... Meiän tultua paikka oli lähes täyteenammuttu ja pöydässämme syntyi lisää kuningasideoita. Olisitte nähny dj:n ilmeen ja tuskastuneen ruumiinkielen ku OUR BELGIAN FRIEND marssi Sannan kanssa eräiden yllyttämänä toivomaan Teeny Weeny String Bikiniä BECAUSE PLEASEPLEASEPLEASE HE LOVES GÜNTHER AND WOULD LOVE TO HEAR THAT SONG!!!!!! Naurettiin ihan kyyneleet silmissä ku se todellaki alko seuraavana soimaan ja ne lähti tanssilattialle koko konkkaronkka. Mie jäin ihan suosiolla pöytään nauramaan mahani kipeäksi ja vahtimaan laukkuja ja juomia, ooooh dear...
Ilta eteni ja eipä aikaakaan ku siellä oltiin jo toivomassa lisää Güntheria... Maxim Sannan kavereiden saattelemana vaihtelun vuoksi. OUR BELGIAN FRIEND vetosi tälläkin kertaa ja Touch Me:n tahdissa pistettiin jälleen jalalla koreasti. Jostain kumman syystä Ville päätti jäädä miun seuraks pöytään istumaan, haha. Ruvettiin lähtemään joskus puol kahen maissa ja oli aika hasardia mennä vieraaseen taloon keskellä yötä hitto suoraan jostain baarista. Olis ollu ihan jännittävä tilanne jos isäntäväki oliski jostain syystä palannu jo sovittua aiemmin kotiin ja heränny siihen että niiden eläintenhoitaja toikkaroi pimeässä eteisessä kohti sohvaa. Alunperinhän oli tarkotus nukkua kummatki yöt kotona mut ajattelin et pääsen vähä helpommalla jos oon jo valmiiks aamulla tallin vieressä ni voin mennä jatkamaan unia ku hepat on pihalla.
Aamulla oli varsin zombie olo koko viikon heikkojen yöunien jäljiltä mut edeltävä ilta oli kyllä ehdottomasti valvomisen arvonen.
