Circus for Inclusion - Give Me Five

Oon ihan toivoton tän blogin pitämisessä ajan tasalla. Mut jospa mie nyt viimein istusin alas ja kirjottasin lokakuisesta Kanarianmatkasta nytku Suomeen palaamisen aiheuttama kulttuurishokki on viimein laantunu, eikä reissukuvien katteleminen enää nostata sydäntä raastavaa kaipauksen hyökyaaltoa. Ja näin sivuhuomautuksena: koska tää postaus on kirjottamisen alottamisenki jälkeen lojunu luonnoksissa ties kuinka kauan ni voin ilokseni todeta olevani palaamassa Kanarialle viikon päästä (mut siitä lisää tarinan lopussa)!

Kyseessä oli siis samalla konseptilla toimiva ja samaan paikkaan sijottunu Erasmus+ sirkusvaihto ku viime vuonna. Ja lienee sanomattaki selvää, että oli taas aivan mahtava matka! Meitä lähti pitkälti sama porukka ku viimeki vuonna, pari ihmistä vaihtu mut ne oli miulle tuttuja ennestään.

Menomatka oli jälleen ihan naurettavan pitkä ku Espanjan päässä lentolippujen varaaminen tapahtu taas niin myöhään että meiän piti mennä jollain ihan käsittämättömillä lentoyhdistelmillä että meiän lippujen hinnat mahtu budjettiin. Kolme vaihtoa ja 22 tuntia matkustamista, jiihaa! Reitti oli niinki hieno siksakki ku Helsinki-Tallinna-Munchen-Birmingham-Las Palmas. Tallinnan kenttä oli muuten jotenki tosi viihtyisä! Birminghamin kentällä yöpyminen puolestaan erittäin rasittava kokemus. Mut koska oli mahtava matkaporukka, vedettiin asenteella, seisottiin päällämme, jongleerattiin, tehtiin kärrynpyöriä ja päästiin lopulta perille.

Tallinna. Oli muuten melko naurettavaa lentää 20 min Viroon.

Sirkustyypit matkustaa.

Yöllisiä tunnelmia Birminghamin kentältä. Oispa itekki saanu nukuttuu yhtä auvoisasti mut luovutin joskus kolmelta aamuyöstä.

Las Palmasissa meitä syleili tervetuliaisiksi lämmin auringonpaiste ja päästiin tuttua reittiä tuttuun hostelliin (ja olin siinä onnellisessa porukassa, joka pääs ainoaan huoneeseen, joka osu alakerran wifin kantoalueelle). Muiden maiden edustajat tuli pitkin päivää ja iltaa Italiasta, Saksasta, Irlannista ja Kanarialta. Kanarialaisissa oli muutama tuttu naama mutta muut oli ihan uusia tuttavuuksia. Nää ihmiset osottautu aivan kertakaikkisen mahtaviksi, viikko niiden seurassa oli silkkaa parhautta! Viime vuonna kävi vähän niin että ihmiset hengas aika pitkälti maakohtasissa ryhmissä, mut tällä kertaa kaikki sähläs toistensa kanssa ja meillä oli hurjan hauskaa! Meininki oli ihan eri myös kaiken muun osalta viime vuoteen verrattuna. Ihmiset oli täsmällisiä, kuunteli ohjeita ja noudatti niitä, ei ollu sellast yleistä säätöö, levottomuutta, velttoiluu, myöhästelyy ja tulkkaamista miljoonalle eri kielelle. Kaikki toimi! Tai ainaki espanjan mittapuulla kaikki toimi ku rasvattu.

Ekoina päivinä meillä oli paljon tutustumisjuttuja ja alkuinfoja.

Käytiin sightseeingillä, kierreltiin kävellen kaupungissa ja pidettiin koululaisille sirkustyöpajaa.

Sit meillä oli hieno sirkusparaati yhellä vilkkaalla kauppakadulla.

Ja international night jonkun vetäjämme tutun kattoterassilla, jossa esiteltiin toisille omat maamme tähtien tuikkiessa päiden yläpuolella. En voi oikeesti vieläkään käsittää, että on olemassa maailmankolkkia, jossa on ihan normaalia että asunnon olohuone on kattoterassi. Ois enemmän ku jees jos vois asuu niin lämpimässä ja vähäsateisessa paikassa! Maisteltiin erilaisia juttuja eri maista ja lopuks tanssittiin ja pelattiin limboa. Viimoseksmainittu oli aika hulvatonta. Jos ei ollu tarpeeks akrobaattista kyvykkyyttä, rimasta rämmittiin ali mitä viihdyttävimmin menetelmin.

Kaiken muun toiminnan ohessa alettiin suunnitella meiän loppushowta. Prosessi oli kaikin puolin vähemmän kaoottinen ja hermojaraastava ku viime vuonna ku yhteisiä osioita ei juurikaan ollu, vaan koostettiin show pienemmistä numeroista. Harjoteltiin hostellilla, sirkuskoulun käytössä olevissa tiloissa Las Palmasissa sekä itse sirkuskoulun varsinaisissa tiloissa Las Palmasin naapurikaupungissa. Mie päädyin tasapaino/klovneriaryhmään siinä uskossa et pääsen tasapainoilemaan mut jouduinki pienoiseksi järkytykseksi klovnerianumeroon, mikä osottautuki sit ihan mielettömän hyväks kokemukseks ja oon äärettömän ilonen että päädyin just siihen ryhmään mihin päädyin!

Me kehiteltiin klovnerianumero hyppynarujen ympärille parin italialaisen ja irlantilaisen kanssa. Pari ekaa päivää vaikutti siltä et yleisö tulee kokemaan vaan sietämätöntä myötähäpeää sen aikaa ku ollaan lavalla mut siitä kehittyki ajan myötä sangen viihteellinen paketti! Klovneria oli parille tyypille tuttua jo ennestään ja oli ilo päästä seuraamaan niiden työskentelyä ja imporovisointia esitystä kehitellessä. Naurettiin välillä ihan vedet silmissä ku nää kaks pisti tuulemaan. Sain ite olla klovni, jota ei ois voinu vähempää kiinnostaa se, mitä muut teki lavalla ja siihen rooliin oli tosi helppo eläytyä. Negatiivisia hahmoja on jotenki helpompi esittää ku positiivisia vaik oonki luonteeltani oikeesti tosi positiivinen yksilö.

Pääsin kokeilemaan tiukalla nuoralla muutamaa hauskaa paritemppua treenien ohessa sirkuskoululla!

Ja sirkuskoulun johtaja näytti miulle taas uusia juttuja pallolla. Se on edelleen ehkä maailman mahtavin tyyppi!

Pääsin meiän numeron lopussa myös vähän löysälle nuoralle.

Lauantaina koitti esityspäivä, joka oli samalla miun syntymäpäivä ja oli muuten parhaat synttärit i-k-i-n-ä!!! Oon ehkä viimoset 10 vuotta inhonnu synttäreitäni ku ne on vuoden ankeimpaan aikaan lokakuun loppupuoliskolla, jollon vellon muutenki syysmasennuksen kourissa, enkä oo juhlistanu niit juuri mitenkään mut tällä kertaa nautin sit kaikkien niiden menetettyjenki vuosien edestä. Ensinnäkin olin ihan fiiliksissä siitä, että täytin vuosia kesäsäässä ja toiseks voi vitsit sitä porukkaa miun ympärillä. Miulle laulettiin ekan kerran jo yöllä ja erinäiset ihmiset kävi toivottelemassa hyvää syntymäpäivää sitä mukaa ku sana levis treenaillessani vielä nuoralla ennen nukkumaanmenoa. Sit miulle laulettiin ku saavuin seuraavana aamuna aamupalalle, miulle laulettiin neljällä kielellä bussissa ku lähettiin aamupalan jälkeen kohti sirkuskoulua ja ennen kenraaliharjotuksia lavan takaa marssi kaikki vetäjät kantaen muffinsilautasia, joiden huipuilla palo kynttilät. Sain päähäni princess-tiaran ja miut nostettiin ilmaan onnittelulaulun raikaessa ties monennennen kerran. Kenraaliharjotusten lopussa ryömiessämme lattialla kohti esityksen loppuasetelmaa miun kantapäiden tienoilta kuulu vielä puolikuiskaten paljon onneeaaa vaan meiän pöljien suomijätkien laulelemana. Tuun muistamaan tän päivän elämäni loppuun saakka.

Ku treenit oli treenattu, lähettiin hirveellä vauhdilla vetämään esiintymisvaatteita niskaan ja maskeja naamaan. Lavan takana piti tietysti ennen esitystä ottaa hävytön määrä hölmöjä selfieitä ja ryhmäkuvia vaikka ja kenen kanssa.

Itse esitys meni kaikkien osalta hyvin. Show sisälsi aika paljon ilma-akrobatiaa ja loppuhuipennuksena oli akrobatiaryhmän todella tasokas numero. Siinä oli sekasin lattia-akrobatiaa, pariakrobatiaa ja kolme saksalaista teki ihan huikeita triotemppuja. Ku esitys oli saatu pakettiin, ylty meno entistäki hilpeemmälle tasolle. Oivoi, esityksenjälkeiset fiilikset on aina kultaa.

Klovnikokoonpano, näistä kolme vei showta eteenpäin ja meillä muilla viidellä oli erillinen numero.

Ku yritettiin ottaa ryhmäkuvaa meiän pelkästä hyppynarutiimistä, jokanen ohikulkija sullo ittensä asetelmaan ja lopulta pienelle ryhmäkuvallemme kävi näin. 

Ajeltiin illan pimennyttyä takasin hostellille, syötiin ja lähettiin siitä vielä pitämään hauskaa Las Palmasin yöhön. Valitsemassamme yökerhossa oli musiikki niin kovalla, että miuta sattu korviin, joten viihdyttiin pari ekaa tuntia ulkoterassilla drinkkejä siemaillen ja enemmän tai vähemmän humaltuneiden kanssajuhlijoiden kanssa jutustellen. Sain siellä vielä synttärieni päätteeksi 26 suukkoa, yhden jokaista vuotta kohti ja jokaisen eri ihmiseltä. Mie ite en juo humalahakusesti ja muiden siirryttyä sisätiloihin tanssimaan, hipsin vähin äänin hostellille nauttimaan hiljaisuudesta nuoralla ku musiikin voimakkuus oli kertakaikkiaan sietämättömällä tasolla enkä ollu hoksannu ottaa korvatulppia matkaan. Ihmiset palas takas muutama kerrallaan ja ei hyvää päivää sitä menoa, joka jatku aamuun asti. En oo vähään aikaan nauranu yhtä paljon muiden sekoiluille. Seuraava aamu sitä vasta valkeniki hilpeänä, miun buranakapseleille oli kysyntää.

Sirkustyypit matkustaa vol 2

Kun enemmän tai vähemmän darrainen ryhmä rämä selvis sängystä, lähettiin viettämään viimosta kokonaista päivää Mas Palomasiin rannalle. Mie en viittiny tänäkään vuonna grillata itteeni ku palan muutenki herkästi ja uiminen ei oo miun juttu, joten lähin taas kaupungille haahuilemaan. Viime vuonna yksinolo viimosena päivänä tuntu ihanalta, mut tällä kertaa rupesin aattelee Suomeen palaamista ja kaikkii niit ihanii ihmisii, joiden kanssa olin saanu tän viikon viettää ja miut alko ahdistaa niin paljon et oli pakko mennä takas muiden luo heti ku aurinko oli laskenu vähän alemmas. Se oli oikee valinta, hymy palas hetkessä huulille.

Illalla hostellilla voivotteli lauma punaisia rapuja, etenki Team Ireland näytti aika pahalta. Olin ite pysytelly suojassa ja lätränny aurinkorasvalla kolmen ihmisen edestä, joten luovutin aftersunini yhteiseksi hyväksi. Myöhemmin illalla koitti kaikkien vähiten odottama hetki, aika sanoa hyvästit. Mie en oo koskaan ketään ihmistä hyvästellessäni itkeny, enkä etenkään oo näyttäny tunteitani julkisesti, mut nyt niistä kyyneleistä ei vaan tullu loppua. Oli kertakaikkisen lohdutonta kattoa niitä ihmisiä viimosen kerran ja tajuta, että seuraavana iltana on taas yksin kylmässä, pimeässä, masentavassa Suomessa. En oo koskaan kokenu pienintäkään haikeutta riparien, koulujen tai muiden vastaavien päätteeks ku ei siellä oo oikein tullu vastaan samanhenkisiä ihmisiä, mut tuona iltana ymmärsin, miks ihmiset itkee eron hetkellä vietettyään viikon tiiviisti yhdessä.

Niiskutukset, suukot, kauniit sanat ja tiukat halaukset jatku myöhään yöhön. Sellasen halivyöryn jälkeen olo oli ihmeen levollinen ku painoin lopulta pääni tyynyyn. Lähettiin aamulla viiden aikaan kentällle pimeyden saattelemana, muiden vielä nukkuessa. Toisaalta hyvä niin, en ehkä ois kestäny toista jäähyväiskierrosta. Seuraava kuva tiivistää meiän kotimatkan melko täydellisesti.

Mie oon tästä reissusta niin kiitollinen. Paras viikko ikinä. Loistavampia osallistujia ei ois voinu toivoa. Viikko aurinkoa siniseltä taivaalta vailla pelkoa pimeydestä ja paleltumiskuolemasta. Miun oli niin hyvä olla noiden ihmisten keskellä. Jokainen hymyili ja katto silmiin ku tuli käytävillä vastaan, läheisimmät kosketti ystävällisesti. Meiän keskuudessa vallitsi mieletön yhteishenki ja tekemisen ilo. Kaikki oli yhtä isoa, onnellista perhettä, jonka oli koonnu yhteen sirkuksen maaginen voima. Se oli ku unimaailma. Ei missään muualla oikeesti voi kokee tollasta, sirkusihmisissä on aivan erityinen energia, sirkus on jotain niin käsittämätöntä. Kaikki auttaa, kaikki välittää ja kaikki huolehtii, ihmiset on läsnä toisilleen. Saa olla just sellanen ku on ja se riittää, siut otetaan avosylin vastaan. Tää viikko tulee säilymään miun rakkaimmissa muistoissa ikuisesti. Kiitos Kanaria.

Paluu Suomeen oli karu. Miulla oli monta päivää tosi tyhjä olo. Kulttuurishokki oli valtava ja se loputon harmaus, tuntu että se imi energian kaikesta. Suomen, suomalaisten, syksyn ja lähestyvän talven aiheuttama ahdistus oli ihan sietämätön. Makasin paluun jälkeisenä iltana sängyssä miettien epätoivosena jotain pelastusta siihen ahdinkoon ja miun ajatukset pääty aina samaan lopputulokseen: miun on pakko päästä pois Suomesta. Ja sitte tajusin että hitto vie, eihän miun täällä oo mikään pakko olla, mikään ei sido miuta Suomeen ku en enää ees opiskele ja teen joustavaa työtä yrittäjänä, mie voin oikeesti lähtee. Ja niinpä laitoin sen sileän tien viestiä Giselelle, joka oli kanarialaisten vetäjänä ja on sirkuskoululla isona vaikuttajana siellä päässä ja kysyin että saanko tulla sinne takas pariks kuukaudeks, vapaaehtoseks tai tekemään ihan mitä tahansa. Ja vastaus oli lämmin tervetuloa. Helpotuksesta itkien vastasin olevani tulossa, jos saan asiat kotona järjestyltyä ja hyvinhän ne järjesty. Ostin lentoliput, sain rotat hoitoon vanhemmilleni, löysin itelleni asuinpaikan ja lähdön hetki on viikon päästä käsillä! Toteutan yhen suurimmista unelmistani ja lähen kaheks kuukaudeks tanssimaan nuoralla Kanarian lämpöön. En vieläkään voi uskoo et pääsen talveks pois Suomesta!!!!! Miulla ei totta puhuakseni oo harmainta aavistusta mitä tuun siellä tarkalleenottaen tekemään ja miten pärjään ku en puhu espanjaa (ja siellä osataan huonosti englantia) mut ei haittaa yhtään, tästä tulee hieno seikkailu ja aion ottaa siitä kaiken irti! Heippa vaan pimeys ja pakkaset, ei tule vähimmässäkään määrin ikävä!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tunnelmallista joulua!

Unettomien öiden pitkinä, pimeinä tunteina tulee ajatelleeks kaikenlaista. Se on luovalle ihmiselle yhtä aikaa kirous ja siunaus. En oo pariin vuoteen ollu mistään näin inspiroitunu ja olin ihan hurmiossa ku pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan ideaani pimeässä tilassa. Ledivaloin valaistulla nuoralla käveleminen täydellisessä pimeydessä ja hiljaisuudessa oli maaginen kokemus. Tää on idea, jota haluun työstää lisää. 

lauantai 24. joulukuuta 2016

Taiteiden yö

Tämän postauksen myötä oon VIIMEIN saanu hilattua blogin kutakuinki ajan tasalle. Miulla on tässä nyt jäätävä muuttohässäkkä meneillään (voi kyllä, oon taas muuttamassa ku tän kämpän asukas tulee huomenna takas puolen vuoden reissultaan ulkomailta). Uus kämppä järjesty onneks kerranki kivuttomasti, pikkusiskon kaveri muuttaa tosta vähän matkan päästä pois ja pääsen tähän viikon päästä vapautuvaan sievään, pieneen yksiöön. Roudattiin jo puolet miun omaisuudesta uuden kämpän häkkivarastoon oottamaan ja loput kiikutetaan sinne sit ku itse asunto vapautuu. Mie puolestani oon tulevan viikon koditon, mut onneks voin mennä Lappeenrantaan oottelemaan, että miulla on taas kämppä alla Helsingissä. Että sellasta tänne!

Ja sitte siihen otsikossa mainittuun taiteiden yöhön! Olin esiintymässä Teurastamo Con Carneval-nimisessä tapahtumassa. Keikuin siellä nuoralla sirkushepeneisiin pynttäytyneenä ja viihdytin ohikulkijoita. Miun pariakropari tuli myös nostelemaan miuta vähäks aikaa ja sekös vasta keräski porukkaa ympärille. Tää oli eka kerta ku en tärissy, vaikka oli ihan reippaasti yleisöä ihmettelemässä. Siihen vaikutti varmasti paljon se, että tää esiintymistilanne oli niin vapaa. Saatiin kierrellä ympäriinsä ja temppuilla sillon ku haluttiin missä päin aluetta tahansa ni se ei ollu samanlainen luonnoton tilanne ku jos ois ollu joku tietty ajankohta ja numero lavalla, jonka edessä nakottaa hirmunen yleisö. Erinomaista siedätyshoitoa esiintymisjännitykseen!

Kuva: Eetu Ahanen

Me ei oltu suunniteltu mitään etukäteen, senkus vaan improvisoitiin ja kaikki meni ihan nappiin! Ja oli ihan käsittämätöntä et tässä on ollu nyt viis kuukautta taukoo ku ei olla treenattu yhessä juuri yhtään ku en oo käden takii uskaltanu, mut kaikki suju niin jouhevasti et tuntu ettei mitään taukoo ois välissä ollukkaan! On sitä vaan jotenki niin hitsautunu yhteen tutun parin kanssa, en voi lakata ihmettelemästä. Oli mukava ilta, joskin sen neljän tunnin rupeaman jälkeen oli kyllä ihana päästä oman kodin rauhaan ja hiljaisuuteen sieltä väenpaljoudesta.

Kuva: Eetu Ahanen

Toisaalta ois ollu kiva käyä kiertelemässä taiteiden yötä, mut en enää jaksanu lähtee ku sain tarpeekseni ihmisistä jo tuolla. Keskusta on aina niin täyteenammuttu tällasten tapahtumien seurauksena et turhauttaa ajatuski siellä ihmismassan mukana vellomisesta. Eli taiteiden yö suju tänä vuonna taiteen tuottamisen merkeissä sen katselun sijaan ja se passas miulle vallan mainiosti!

Tällasia hommia tekisin mieluusti enemmänki, on niin ihana tuoda iloa ja ihmeteltävää ihmisille. En enää pelkää olla esillä, oon suorastaan alkanu nauttia väkijoukon keskellä olkapäillä matkustamisesta ja sieltä alas vilkuttamisesta. Ku lähen ovesta ulos sirkusasuun pukeutuneena, oon täynnä energiaa ja kuplivaa iloa. Uskallan kohdata vastaantulijat, hymyillä ja katsoa vieraita ihmisiä silmiin. Sirkuspersoonassa en koskaan ole näkymätön.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Nuorajuttuja kesältä

Videolla muutama clippi jutuista, joita oon treenaillu kesällä. Ja tähän heti alkuun varoituksen sana, teksti tulee olemaan melko puisevaa analyysiä kesän nuorakehityksestä. Oon keskittyny erityisesti jalkaterät auki kävelemiseen, sivuttain suoritettaviin liikkeisiin ja uusiin hyppyihin. On ollu palkitsevaa huomata, miten askeleet nopeutuu ja muuttuu varmemmaks, toistot tuottaa tulosta!

Miun kesän suurin saavutus on ristiaskeleet sivuttain, oon yrittäny sitä koko vuoden ja viimein se menee! Pompin ja hihkuin riemusta ku onnistuin ottamaan ekat askeleet peräkkäin kesäkuun puolivälissä ja sinnikkään treenaamisen tuloksena ne sujuu ajoittain jo melko hyvässä balanssissa, joskin hiomista kyseinen liike kaipaa vielä tuhansien askeleiden verran, pidemmät sarjat ei vielä onnistu nätisti ku ehkä joka viides kerta. Ei oikeesti uskois, että jotku ristiaskeleet olis niin hankalia mut niin ne vaan on, sivuttain seisominen nuoralla on ylipäätään tosi haastavaa (ja oon muuten oppinu myös seisomaan sivuttain pelkästään yhellä jalalla, kädet alhaalla kesän aikana, jipii).

Miun haarahypyt sivuttain on myös parantunu huimasti, hyvinä päivinä saan pompittua kaks peräkkäistä hyppyä. Tavotteena on joku kaunis päivä pystyy loikkimaan niitä usean hypyn sarjoina. Ja sit näin yhen sirkusopiskelijan videon, jossa oli ihan uudenlaisia hyppyjä, mitä en oo ennen kokeillu (videon lopussa) ja niitä oon treenannu ihan haltioissani! Viimein jotain uutta! Ne vaatii myöskin vielä tuhansia ja taas tuhansia toistoja, koska tavote niissäkin on pidemmät sarjat ilman taukoja.

Oon myös harjotellu jonkin verran kävelyitä kädet alhaalla, jollon niistä ei siis oo apua tasapainoilussa. Pysyn monissa kävelyvariaatioissa ja käännöksissä ihan hyvin narulla, mut kovin kaunista se ei välttämättä aina oo ku horjahdusten sattuessa tekee niin isoja korjausliikkeitä vielä kropalla, jos kädet on poissa pelistä. Hyvinä päivinä oon aika ylpee miun kävelystä kädet alhaalla, se alkaa jo näyttää siltä mihin pyrin, eli melkein samalta ku kävelis tasasella maalla (videon eka clippi).

Sain tossa kesällä jo yhet tossutki kulutettua puhki, nää raukat jouti todellaki eläkkeelle. Mut ihmeen kauan ne palveli!

Ja hei, miun olkapää on viimein siinä kunnossa, että pystyn jälleen tekemään lempitemppuni nuoralla! Arvatkaa vaan oonko keikkunu krusifiksissa pää alaspäin koko loppukesän, haha!

Sit vielä loppuun muutaman kuva alkukesältä. Oon aina halunnu kävellä nuoralla veden yllä ja viimein sain siihen mahollisuuden ky löysin Lappeenrannasta metsäojan, jossa oli puita tarpeeks lähellä uoman reunaa. Joskus tulevaisuudessa sit jonku leveemmän lätäkön yli!

Pitäs varmaan joskus käyttää jotain muutaki paitaa... :D

lauantai 27. elokuuta 2016

Keijumetsässä

Ja jottei elämä olis liian vakavaa:

Behind the scenes: tästäkö maajussille morsian?

perjantai 26. elokuuta 2016

Wottapotretteja

The truth behind the scenes.

Terveisin Amadeuksen perse ja Ikaroksen pallit.

Yhteistyöhalusempia jyrsijöitä saa hakea.

Tässä oli jo yritystä.

Saatiin me lopulta yks hyvä!

 Voi pojat. ♥

perjantai 12. elokuuta 2016

Kesäloma!

Jos sitä juhannuksen pikkupyörähdystä Pohjois-Karjalassa ei lasketa, oon lomaillu viimeks joulukuussa. Miun oli tarkotus tossa heinäkuun puolivälissä lähtee sellaselle pienelle ja tehokkaalle minilomalle mummin luo miun siskon kanssa, mut hupsistakeikkaa jämähdinki Lappeenrantaan sen jälkeen vielä pariks viikoks. Ei vaan kertakaikkiaan tehny mieli palata takas Helsinkiin. Sitä on viimosen vuoden verran ollu niin kiinni treenaamisessa, ettei oo malttanu lähtee muutamaa päivää kauemmas mihinkään, en viime kaudella tainnu skipata yhtäkään treenimahollisuutta. Kuten oon jo varmaan pariinki otteeseen maininnu, tää alkuvuosi on ollu aivan järjetöntä pyöritystä, ihme ettei miulla oo jo jotain mahahaavaa tästä kaikesta tekemisestä ja juoksemisesta. Tais siis olla korkee aika ottaa viimein ihan kunnolla aikaa itelleen ja vaan levätä.

Tipautin rotat äitin huomiin ja ajeltiin pikkusiskoni Sannan, Sannan poikaystävän ja pikkuveljeni Joonaksen kanssa Hammaslahteen. Purettiin kamat autosta ja painelin saman tien Mäkituvalle, jossa pelkästään istuin ensimmäiset kaks tuntia ylhäisessä yksinäisyydessäni kuuntelemassa sitä täydellistä hiljaisuutta. Siis oikeesti, whoa. Se hetki ku kaikki ne miljoonat ärsykkeet, joita Helsingissä tunkee vastaan ovista ja ikkunoista, on poissa ja oot vaan ittekses omien ajatustes kanssa kodikkaassa hirsimökissä, jonka ikkunasta avautuu hiljainen metsä ja koskematon järvimaisema. Minun paratiisini.

Mummi hemmotteli meitä tuttuun tapaan kaikilla mahollisilla herkkuruuilla ja leipomuksilla (saatoin syödä parin päivän aikana 16 kukkosta hups), savusaunasta ja kävelyistä metsien ja peltojen reunustamilla hiekkateillä. Nuora oli tietysti matkassa myös!

Palailtiin Lappeenrantaan yövyttyämme mummin luona pari yötä. Sanna ja Franco lähti takas Helsinkiin mut mie jäin vielä jatkamaan lomanviettoa. Tein kaikkea, mitä miun kiireettömiin kesiin ennen Helsinkiin muuttamista on kuulunu. Vietin tuntitolkulla aikaa metsäpoluilla koirien kanssa ja vadelmapöheikössä isin kanssa.

Kävin kiertämässä kirpputoreja ja leikittiin äitin kanssa keskustassa turisteja, käytiin tsekkaamassa hiekkalinna ja kiivettiin linnotuksen valleille.

Poikkesin piitkästä, pitkästä aikaa moikkaamassa ystävääni ja hänen perhettään sekä heidän eläinlaumaansa ja pääsin parin vuoden tauon jälkeen viimein taas heinätöihin, loikkimaan traktorin lavalla auringossa kylpevällä pellolla ja raahaamaan paaleja sydämeni kyllyydestä. Kävin myös rapsuttamassa ja harjailemassa Noksua, sekä moikkaamassa Noksun omistajaa, joka loihti miulle taas loistavan kupariset kutrit.

Teki aivan uskomattoman hyvää olla poissa hektisestä Helsingistä ja viettää aikaa ihan vaan omien ajatustensa kanssa, popsia isin tekemää sienirisottoa aamu-, väli- ja iltapalaks, kuunnella heinäsirkkojen siritystä pellonreunassa vastaniitetyn heinän tuoksussa, tanssia nuoralla omassa rauhassa ja kävellä kilometritolkulla koirien kanssa ilman että kukaan tulee vastaan.

 Miulla oli sen parin viikon jälkeen ihan uudestisyntyny olo. Tää loma tuli niin tarpeeseen!

Helsinkiin palattuani sama päättömän kanan lailla paikasta toiseen juoksentelu jatku ryminällä, joten kaipasin taas pientä irtiottoa ja lähettiin tossa alkuviikosta pienellä sirkusporukalla piipahtamaan Hangossa yhen sirkuskaverin mökillä. Reissu oli oikein mukava, temppuiltiin päivät pitkät ja nautittiin komeista rantakallioista, meren tyrskyistä ja kesän vehreydestä. Oon vissiin vähän outolintu ku kaikki muut on aina ihan fiiliksissä merestä mut mie kattelen rannalla merestä pois päin, ne rantavyöhykkeet kallioineen, harjuineen ja puineen on niin lumoavan kauniita. Metsänpeikko mikä metsänpeikko.

Ai miksikö en yleensä pidä hiuksia auki?

Oon taas jotenki ihan uupunu tästä Helsingistä, joten taidan ens viikolla lähtee vielä käymään Lappeenrannassa ennenku sirkuksen sisätreenikausi alkaa. Kaipaan metsää ja peltoja, nyt vielä ku maailma on kaunis ja vihreä. En oo syksyllä palaamassa yliopistoon ja se tuntuu todella huojentavalta. Voin keskittyy sirkukseen ja yritystoimintaani, tulla ja mennä miten haluan, tehä just niitä asioita, mitkä tuntuu merkityksellisiltä ja tekee miut onnelliseks. Mutta nyt vielä hetken verran lomaa ja nauttimista kesän viimeisistä hetkistä.