My new friends ♥

Sen tallin, mis oon nyt kaks vuotta käyny hoitelemas millon kenenki hevosia (Alma, Sulo, Pulu, Kredo, Nata & Winski), omistaa semmone herttanen vanha mies joka jo huolissaan tiedusteli että onko jo seuraava hoitoheppa keksittynä ku olin vikaa kertaa Winskin kans lähös maastoon. Sanoin että ei oo ja sit ku olin heposen kans keskellä metsää, kännykkä soi ja Martti siellä soitteli että se on keksiny miulle uuden hoidettavan. Semmone tallille aika vastikään kotiutunu lv-tamma ku Pride and Joy "Piri" jota se patisti miut heti kattomaan laitumelle ku tulin Winskin selästä alas. Ja sillä välin ku harjasin Winskii, se oli jo ehtiny soittaa kyseisen tamman omistajalle ja hommata miut sen hoitajaks. Aww. :D



Sitte samaisena viikonloppuna, jollon tapasin ensimmäistä kertaa Pirin omistajan, taino omistajat (ne tuli koko perhe), siinä pihassa maalaili puomeja yks hevosenomistaja, jolla on torinhevostamma ja tinkerorivarsa tolla tallilla. Kävi sit niin että sinä päivänä en lähtenykkää tallilta yhen hevosen hoitajana vaan kahen eli rapsutettavien kavalkadiin kuuluu nyt myös vuoden vanha vintiövarsa Mushan's Soot Nose "Noksu".



Pirillä ei voi ratsastaa ku sillä on käsittääkseni ratsukoulutus aika vaiheessa, joten sen, kuin myös Noksun kanssa touhuilen maastakäsin. Piri on tosi kiva käsitellä ja muutenki ystävällinen luonteeltaan, ei kuitenkaan sellanen pomminvarma tallustaja ku Winski oli vaan säpäkkyyttä löytyy etenkin tuulisella säällä. Noksu on varsin herttanen pieni riiviö, joka koettelee välillä rajojaan ja rrrrakastaa rapsutuksia. Välillä se yrittää kokeilla, mitä tapahtuu jos ihmistä vähän hampailla nipistää tai ottaa riimunnarun suuhun ja taluttaa itse itseään matkalla tarhasta talliin mutta semmostahan nyt velmulta orivarsalta onki odotettavissa. Muuten seki on varsin mukava pieni hevosenalku ja hurrrjan söpö tupsujalkoineen ja rintakarvoineen (kyllä, sillä kasvaa sellasia oikein kunnon tuppo! XD). Pikkuinen on tarkotus ruunata tässä syksyn aikana.

Viime viikonloppuna yritin keksiä Pirille mahollisimman paljon tekemistä ku sitä ei kuulemma viikolla oikein kukaan käy liikuttamassa, joten juoksutin liinassa, irtojuoksutin, taluttelin, ylitettiin puomeja ja pujoteltiin estetolppia. Ja kivaa oli! Ignooratkaa miun ihQ kuranen ja kuolanen tallitakki.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

How lucky I am to have known someone who was so hard to say goodbye to

Miun ja Winskin yhteinen taival päätty ainaki toistaiseksi viime kuussa. Ruuna lähti ylläpitoon Mikkeliin nyt alustavasti puoleks vuodeks ja jatkosta ei oo tietoo. Voi olla, että se jää sille tielle. Winskin omistaja tarjos heppaa miulle mut en sitä luonnollisesti pysty ottamaan ku ei oo rahaa ja käyn Lappeenrannassa vaan viikonloppusin. Hitto ku tietäs tulevaisuudesta, ottasin tuon ihanan otuksen puoliylläpitoon ainaki kesäks ja otanki jos sen vaan mitenkään saa järjestymään. Heippa Winski, toivottavasti vielä nähdään! ♥

maanantai 10. lokakuuta 2011

Jonde ♥

Järven aaltojen ääni tuo miulle aina mieleen sympaattisen pikku veneemme, joka monen vuoden yhteisen taipaleemme jälkeen vaihtoi loppukesästä omistajaa. Vietin lapsuuteni kesinä Jonden kyydissä monen monituista hetkeä ja keinuin uneen sen keulahytissä Saimaan aaltojen tuudittamana hiekan rahistessa veneen teräspohjaa vasten.

Isillä oli monta vuotta ollu hirveä venekuume, mutta omaa venettä ei oltu saatu hankittua kovasta haaveilusta huolimatta. Sitte ensimmäisenä kesänä, jolloin tuo venekuume oli viimein hellittämään päin, sai isi veljeltään eli sedältäni soiton, että niillä päin ois joku kiva vene myynnissä. Isi vastas että ei olla kiinnostuneita ja sen jälkeen äiti kysy kummissaan että kuka soitti ja niin siinä sitte kävi että taidettiin lähteä peräti samana päivänä venettä kattomaan ja kaupat lyötiin lukkoon. Jonde oli Pelle Pelottoman kaltaisen miehen itse alusta loppuun rakentama, seitsenmetrinen ja pienestä koostaan huolimatta erittäin vakaa ja kuulemma myös merikelpoinen vene monilla pikku oveluuksilla. Siinä oli kaksi hyttiä ja ihana aurinkokansi, jossa kelpasi nauttia maisemista ja paistatella päivää. Peräsimen sai veivattua ylös aivan vedenrajaan, mikä mahdollisti veneen ajamisen todella matalassakin vedessä, eikä rantautumiseen tarvittu laituria, sillä veneen saattoi hurauttaa suoraan rantaan. Jondessa oli käteviä säilytyslokeroita ja köysille näppärät systeemit. Etuhytin saattoi muuttaa yöksi kokonaan tasaiseksi nukkumatilaksi ja sen oveen sai rullattua hyttysverkon. Jonde oli täynnä vastaavanlaisia kekseliäitä juttuja. Veneemme vauhti ei päätä huimannut, mutta leppoisassa kyydissä kelpasi ihastella Saimaan upeaa järviluontoa.

Se hulabaloo, kun viikon muonatarvikkeet ja tavarat kuusihenkiselle perheelle pakattiin autoon ja ajettiin monessa osassa rantaan.

Laiturin ympärillä toiveikkaana polskuttelevat sorsat puiputtavine poikasineen, joille olisin aina halunnut syöttää omat evässämpyläni.

Turkinpippurit, joita piti ehdottomasti hakea säkkikaupalla lähikioskilta ennen vesillelähtöä, joita sitte imeskelin hyvien kirjojen parissa valtakunnassani, Jonden perähytissä, kaikki venematkat.

Aurinkokannella käyvä, hiuksia pörröttävä viima, Jonden keräämät hymyilevät katseet, toisille veneilijöille vilkuttaminen.

Jännitysmomentti, kun suuri rahtialus lipuu ohi jättäen jälkeensä valtavan peräaallokon, jonka aallonpohjasta toiseen pikku Jonde sukeltaa, muttei koskaan kaadu.

Keinuttavat, aavat selät, veden pärskeet, moottorin tasainen jyminä.

Purppurainen taivaanranta, tuulen tyyntyminen iltaa kohden, lipuminen pitkin Saimaan samettista pintaa.

Myöhäiset rantautumiset unisiin poukamiin, veden pinnalla leijaileva usva.

Moottorin hiljeneminen, äänetön liuku ja hiekan rahina pohjassa, vauhdin sulava pysähtyminen.

Aamulla aikaisin aloittavat lokit, laineiden leikkisä liplatus,auringon ensimmäiset säteet ja pastellipilvet.

Retket kilometrien mittaiselle hiekkarannalle Päihänniemeen, sen kirkas vesi ja pieniksi dyyneiksi kasaantunut rantahiekka pinnan alla.

Matkat Puumalaan ja Savonlinnaan, lopulta Luukkaansalmen korkea silta ja kotisataman tutut valot.

Lämpöä ja onnea, hyvää ruokaa ja rentoutumista, virkistyneet vanhemmat.

 Jää hyvästi Jonde, kiitos unohtumattomista muistoista ja tunnelmista! ♥

There is something about the outside of a horse that is good for the inside of a man

Where in this wide world can man find nobility without pride,
Friendship without envy,
Or beauty without vanity?
Here, where grace is served with muscle
And strength by gentleness confined
He serves without servility; he has fought without enmity.
There is nothing so powerful, nothing less violent.
There is nothing so quick, nothing more patient.

Sain sunnuntaina kunnian kuvata maailman kauneimpia otuksia, arabitamma Sahiraa ja varsaansa Ladaa, joka oli kasvaa hujahtanu kovasti sitte viimenäkemän. Lv-tamma Jossuki pääs lopuksi poseeraamaan. Miten vaivattomasti, sulavasti, elegantisti ja keveästi voikaan hevonen liikkua! ♥ Sit ku oon tarpeeks rikas ja taitava, miun on pakko saada oma arabi! Pakko. Hennalle kiitos ihanasta päivästä! :)

tiistai 6. syyskuuta 2011

Hyvästi Nata ♥

 

 

Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa syksyisen maan.

lauantai 3. syyskuuta 2011

A life without horses, is like taking a breath without air.

Miulla oli viime viikonloppuna kerranki kamera matkassa tallilla ja sain otettua jotain huonolaatusia videoclippejäki. Sailan talliviikonloppu siis pääpiirteittäin videoituna tässä olkaatte hyvät:

Perjantai 26.8.2011

Winski oli perjantaina ihan puolunessa koko sen ajan mitä herran kans touhusin, sen varmaan näkee videoistaki. Lauantaina näin pitkästä aikaa hyvän kaverini, Jasminin. Viime kerrasta oliki jo ikuisuus, hemmetti soikoon 8kk o__o' Oli aivan huippuihanaa nähä jälleen ja käytiin tietysti tallilla moikkaamassa heposia. Käytiin Winskin kanssa maastossa ja Jasminki pääs osaks matkaa heposen selkään. :) Sunnuntain osalta pahoittelen jo etukäteen hieman kyseenalaisessa kunnossa olevaa istuntaani. Tosin ei kai sen niin väliä ku käyntiä pitkin ohjin tuon hevosen kanssa aina lompsitaan.

                                                                Sunnuntai 28.8.2011

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tää on jotain niin herkullista!

Päärynä-sinihomejuustopiiras ♥ Tein viime viikolla ja söin sitä kolme päivää. Tässä ohje jos joku muuki haluaa kokeilla! :}

torstai 25. elokuuta 2011

Home is behind, the world ahead, there are many paths to tread

Miun kesäloman loppu, tai oikeestaan koko heinäkuu oli kerranki tekemisentäyteinen. Tultuani Hilulta, tein tosiaan tallivuoroja, sit keräsin hukkakauraa auringonpaahteisilla pelloilla (ja iltasin ku suljin silmäni, näin vaan silmänkantamattomiin vehnäpeltoa, jossa keinu hirveitä esiintymiä hukkakauraa tuulessa), rapsuttelin Nataa ja hoidin sekä ratsastelin Winskillä.

15. päivä Mimi tuli viikonlopuks käymään ja käytiin tallilla molempina päivinä, perjantaina käytiin Winskin kanssa maastossa mie ratsain ja Mimi kameran kanssa edellä. Datailtiin ja vedettiin sipsiä. Katottiin myös Da Vinci-koodi josta voin sanoa et se ei välttämättä oo kaikkein paras elokuva katottavaks väsyneenä, miulta meni puolet ohi. Pitäs ehkä joskus kattoo se uusiks vähän skarpimpana nimittäin se vaikutti ihan hyvältä muuten. Ois vaan vaatinu keskittymistä.

Mimi lähti sunnuntaina ja sit oli pari päivää, jollo miul ei ollu mitään dataamista kummempaa ohjelmaa mut sit taas riensin tekemään päivätallia Rakuunamäelle ja viikonloppuna kävin vahtimassa Mervin eläinlaumaa.

25. päivä maanantaina näin pitkästä aikaa lukioaikasta kaveriani, Saijaa. Viimeks käytii kaakaolla vissii joululomalla. Phuhhuh, oon kyllä nii loistava pitämää yhteyttä kaikkiin, ehheh. Nomutta kuitenki, käytiin satamassa jäätelöllä ja vaihdettiin kuulumiset. Oli ihanan lämmin päivä ja kiva nähä taas vanhaa kaveria.

Tiistaina oli vuorossa iltatalli Rakuunamäellä. Keskiviikkona kävin Winskin kanssa maastossa ja torstaina lähettiin ajamaan kohti Hammasahtea, missä miun mummilla puolisoineen on kesämökki. Hammaslahti sijaitsee Joensuun kupeessa ja on aivan ihastuttavan kaunis ja rauhallinen paikka, jossa luonto on lähellä. Muut mukaan lähteneet jatko Juukaan mein ystäväperheen luo mut mie jäin mummin syöttöpossuksi nauttimaan upeista maisemista ja ihanasta rauhasta. Yövyin mökkirakennusta lähellä olevassa mäen päälle rakennetussa pikkurakennuksessa, joka on nimetty Mäkituvaksi. Se on ehkä joku maailman sympaattisin ja viihtyisin rakennus! Voisin muuttaa sinne! Mäen alla aukeaa järvimaisema, jota voi ihastella tuvan terassilta ja ikkunasta kun taas toisen puolen ikkunoista näkyy taianomainen metsäniitty. Mäkituvassa on pikkuinen kamina, joten siellä tarkenee talvellakin tarpeen vaatiessa. Miuta niin harmitti ku ei ollu kameraa mukana, sen pikkuisen huoneen sisustuski on niin kodikas ja sulonen!

Hyvinnukutun yön jälkeen mummi puolisoineen lähti heittämään miut Joensuuhun, jossa hyppäsin 16 tunniksi junaan, sillä kesälomani viimeinen lomailukohde oli tietysti Ivalo! ♥ Oli jokseenki huvittavaa matkustaa junal ensin 400 km etelään ja sieltä sit se joku 900 pohjoseen, juna nimittäin kieppasi Tikkurilan kautta. Taisiis vaihto yöjunaan oli Tiksissä. En saanu nukuttua junassa silmäystäkään ja olin siinä kuuen maissa aamulla jo sen verran väsyny että kikattelin vaa ittekseni ihan kaikelle. Mm. unissaan röhkivälle miehelle miun oikeella puolella ja vieressäni tuhisevan ulkomaalasen superkarvasille koiville. Sen varpaissaki oikeesti kasvo tuuheet, mustat karvatupsut!! Puhumattakaa sit Varjan tekstiviesteistä... Kiitän onneani että kaikki muut siinä vaunuosastossa oli sikiunessa, joku olis varmana lähettäny valkotakkiset sedät miut sieltä noutamaan. Luin siinä alkuyöstä Otorin klaanin tarinoiden ensimmäisen osan (aivan ihana sarja, suosittelen!) kannesta kanteen ja muistin taas kuin kivaa lukeminen on. Pitäs vaa jostain repii aikaa lukee muutenki... Tulee datattuu liikaa.

Juna saapu Rovaniemelle kaheksan maissa ja menin aseman penkille koomaamaan ja oottamaan Varjaa. Se oli lähteny joskus aamuyöstä tulemaan bussilla miuta vastaan koska mein oli tarkotus viettää päivä shoppaillen. Taisin torkahtaa koska seuraava muistikuva miul onki jo Varjasta, joka seisoo penkin vieressä ja kysyy varovasti että Sailaaa? Saatiin Rovaniemellä aikaa kulutetuks monta tuntia. Varja löys vaatteita ja ties mitä, mie puolestani vaan yhen kirjan, Vettä elefanteille (jonka luin viikon aikana ja on muutes huippuihana sekin). Oon ehkä maailman huonoin shoppailija. Tai sanotaanko niin että sillon ku ois rahaa, en löyä mitää mut sillon ku oon köyhä ja hyvä jos on varaa ostaa maitoa, nään kaupoissa kaikkee ihanaa. Käytiin luonnollisesti Mäkissä ja kipiteltiin sitte takas juna-asemalle istuaksemme reilut neljä tuntia lisää, bussissa tällä kertaa.

Eipä se meiän bussi sit kuitenkaa kiepannu juna-aseman kautta joten jouduttiin oottamaan pari tuntii seuraavaa. Taidettiin onnistuu torkkumaan ihan nätisti taas niillä samaisilla penkeillä jossa aamulla uneksin ja koomainen tuijotus ja nukahtelu jatku sitte bussissa ku sinne asti lopulta päästiin. Saavuttiin illalla Ivaloon ja uni maistui sit ku viimein maltettiin käyä nukkumaan.

Varjalla oli töitä sunnuntaista elokuun kolmanteen päivään eli keskiviikkoon asti ja lähettiin sunnuntaina yhessä Inariin. Molemmat tais haukotella matkalla aika ansiokkaasti. Päästyämme perille, Varja meni ahertamaan ravintolaan ja mie menin kiertelemään läpi Siidan nättelyitä. Siellä oli aika upee lintuvalokuvausnäyttely, me liked! Kierrettiin Varjan kanssa yhessä ulkomuseo, mikä oli tosi hieno seki ja sit loppupäivän lueskelinki edeltävänä päivänä ostamaani kirjaa ravintolan takahuoneessa villapaitaan, huppariin ja takkiin tiukasti kääriytyneenä. Oli jokseenki shokki ne Ivalon parhaimmillaan +15 asteen kesäkelit ku kolme viikkoo olin saanu nautiskella Kaakkois-Suomen +30 asteen lämpötiloista. Olinki pitkälti syväjäässä koko reissun ajan. Onneks Varja keitteli miulle kaakaoo ni sain välillä sulatettua sormeni ja sisuskaluni.

Oletan että katottiin illalla joku leffa ennen nukkumaanmenoa mutten kyl kuollaksenikaan muista että mikä. Niinä kolmena päivänä jotka Varja kärvisteli töissä, mie päivisin nukuin, lueskelin, tein ruokaa, leivoin muffinseja, silitin vaatteita ja datasin. Illalla kateltiin elokuvia, herkuteltiin ja innostuttiin me joku ilta saunomaanki pyyhkeet päällä. Torstai me alotettiin kattomalla taas LotR ykkönen ja sen jälkeen käytiin shoppingkierroksella Ivalon suurensuuressa keskustassa. Sieltä tarttu matkaan mm. huovutusneuloja, kivoja lankoja, vaatteita kirpparilta ja karkkia sekä uus leffa kaupasta. Mikähä Piraattiradio sen nimi oli, katottiin se kuitenki yöllä ja oli ihan huippu. Illalla Varja sai uuden sängyn, oikeen sellasen luxus-size-parisängyn ja siinä kelpaski sit katella LotR 2 ja tuo viimeksimainittu, päivällä ostettu leffa.

Perjantaiaamuna...okeoke päivää se jo oli, lähettiin herättyämme Varjan isovanhempien kans niiden mökille keskelle ei mitään. Ne maisemat siellä oli jotain liian upeaa ja se hiljaisuus ♥ Tai no siinä mökin vieressähän pauhas kyllä koski mutta luonnon ääniä ei lasketa. :D Vietettiin oikein leppoisa viikonloppu pitkin soiden laitaa tallustellen ja ruokaa syöden. Lauantai-iltana mein oli tarkotus mennä saunaan mutta ei me koskaan päästy sinne asti ku jämähdettiin juttelemaan saunaa edeltävään takkahuoneeseen viideks tunniks kuivalihan paistelun merkeissä. Hipsittiin joskus lähempänä neljää takas mökkiin nukkumaan.

Sunnuntaina lähettiin takas Ivaloon tapittamaan leffoja. Maanantaina Varjan äiti vei meiät syömään ja olin sen pizzan jälkeen niin täynnä etten kyl tarvinnu mitää muuta koko loppupäivänä. Illalla katottiin LotR 3 ja hihiteltiin varmaan puol yötä sen jälkeen ku keskusteltiin kaikesta äärimmäisen viisaasta, mm. Legolaksen ja Aragornin romanssista, tai Aragornillahan oikeestaan tuntuu olevan menossa vähintäänki kolmiodraama ku sillä on se Arwenki vielä siellä. Boromirinki kanssa sil oli ihan selvästi jotain juttua. No mitäää! Kattokaa vaikka ite kaikkia niitä merkitseviä katseita, mitä Lego ja Liimaletti Arakorni, nuo kaks sormuksen saattueen sankaria keskenään vaihtaa leffatrilogian aikana! :D:D Aragornil on kunnon haaremi. Ne leffat on erittäin viihdyttäviä ku niitä kattoo siltä kantilta.

Tiistaina sit koittiki lähdön hetki ja ei kyllä ois voinu vähempää kiinnostaa palata takas etelään ja koulun penkille... Varjan kanssa on parasta! Lueskelin junassa Otorin klaaniin tarinoiden toisen osan enkä taaskaan nukkunu. Viimosta osaa en ehtiny alottaa. Oliki varsinainen junanvaihtorumba se paluumatka. Pääsin saman aamun aikana matkustamaan niin pikajunalla, InterCityllä, lähijunalla kuin Pendolinollakin. Tampereen jälkeen ikkunasta näky ihan mieletön, usvainen auringonnousu... ♥

Keskiviikko kului pitkälti viimosia tavaroita pakkaillessa. Isi oli käyny jo edeltävällä viikolla heittämässä autolastillisen miun kamoja takas Lahteen. Torstaiaamuna sit koitti se ankee arki ku lähin ite junalla rakkahaan murjuun ja siitä melkein saman tien kouluun. En kyllä ollu suonu ajatustakaan sille laitokselle koko kesänä ja pyörittelin silmiäni ku muut ryhmäläiset selitti kuin niillä oli ollu kaikkia niin ikävä. Pyh. Ei haitannu yhtään et maanantaina alko työssäoppiminen eikä tarvia nähä niitä taas kolmeen ja puoleen kuukauteen.

Tää kesä oli kyllä ehdottomasti paras kaikista! Miul ei oo ikinä ollu näin paljon tekemistä. Ihanaa ku on kerranki kavereita, joiden seurassa viettää unohtumattomia hetkiä. Aivan erityinen kiitos Varjalle sekä tietty Mimylle ja Hilulle! ♥ Ensi kesää odotellessa...

maanantai 22. elokuuta 2011

Päivä Rakuunamäellä

Oon jo kolmatta kesää ehkä maailman kivoimmassa kesätyössä eli hoitamassa rakuunahevosia. Jotenki niin ylevän kuulosta olla töissä Rakuunakilta Ry:n Etelä-Karjalan Eskadroonan alaisena. Lappeenrannassahan siis kiertää heinäkuussa kaupungilla kaks perinneratsukkoa vanhoissa kuteissa. Hevosilla on antiikkiset suitset ja satulat, joihin kuuluu myös miekka ja ratsastajilla luurankotakeiksi kutsutut takit ja punaset pöksyt. :D Ja rakuunahan on siis ratsuväen sotilas. Siellä mie touhuan hevosten parissa Lappeenrannan keskustassa kasarmialueella kaikkien niiden sotapoikien seassa ja mussutan Sotkun munkkeja.

Päivät jakautuu kolmeen vuoroon: aamuun, päivään ja iltaan. Tiivistetysti aamuhoitaja ruokkii hevoset, vie ne ulos ja siivoaa karsinat. Päivähoitaja antaa päiväheinät ja laittaa hevoset kuntoon kaupungille. Iltahoitaja ottaa hevoset vastaan kaupungilta, vie ne tarhaan ja ottaa illemmalla sisälle syömään iltaruuat.

Sain kerranki aikaseks raahata kameran matkaan, joten tässä yksi päivävuoro kuvina:

Sain kyydin jo kymmeneks tallille. Sielläpä hevoset ootteliki jo tarhoissaan.

Ruutu-Rolle "Rollo"

Paavo

Hela-Vili "Vili"

 Hain Paavo the hurrrjan orhin, josta kylläkin oli tullu hiljattain ruuna ja laitoin sen käytävälle seisomaan. Poni oli varsin vintiönä, kuten aina, eikä millään olis jaksanu seistä aloillaan harjatessa harjan letityksestä sitte puhumattakaan! Mutta pitihän se nyt pistää hienoks ku kerran ihmisten ilmoille oltiin lähössä. Heitin vintiölle silat selkään, tappelin suitset päähän (Paavosta on hurjan kiva viskoa taukoamatta päätään ku yrittää kiinnittää turparemmiä) ja ohjastin villikon ulos tallista. Kerättiin huvittuneita katseita kruisaillessamme ympäri Rakuunamäkeä. Meinasin kuolla nauruun ku meitä vastaan tuli koiranulkoiluttaja. Meiän molempien talutettavat jähmetty paikalleen silmät selällään ja sitte ku yhteisestä sopimuksesta ne lähti hiipimään toisiaan kohti ja oli pian nokat vastakkain. Ne nuuhkutteli ihan innoissaan ja sittenkös se koira riemastu. Se rupes haastamaan Paavoa leikkiin, pomppi ja haukahteli, eikä meinannu nahoissaan pysyä. Ja poni oli ihan fiiliksissä seki, olis varmana lähteny vetää koiruuden kans rallia ympäri kasarmialuetta jos oisin sen päästäny. Koiranomistaja naureskeli vielä pitkään sen jälkeen ku oli viimein päässy intopiukeen koiransa kanssa meiän ohi.

Kolmen vartin reippailulenkin jälkeen harjasin vintiöponin ja klo. 12 annoin hepolaisille päiväheinät.

Hevosten mupellettua verkot tyhjiksi, otin Rollon seisomaan käytävälle ja harjausoperation käynnistyi.

Rollo lähtisi yksinään kaupunkiin ku Vililtä oli tippunu kenkä. Ku heppa oli suittu kiiltäväks, oli aika sukeltaa satulahuoneeseen.

Sieltä mukaan lähti 17 kiloa (ilman miekkaa) painava satula. Mistähän 40- vai 60-luvulta se on peräsin. Pikaisesti esiteltynä satula on nahkaa, sen sisällä on kai jonkin sortin rautarunko, se painaa helvetisti, siihen kuuluu rintaremmi, etukaareen on kiinnitetty kaurapussi, takana on tilavat satulalaukut ja tossa sivulla roikkuu vielä miekanpidike. Aika hienojahan nuo vanhat satulat on, ne on vaan yhtä tuskaa nostaa ratsujen selkään.

Muutaman tuskaisen, (olemattomia) muskeleitani tutisuttavan hetken jälkeen satula oli jätti-Rollon selässä ja hevonen valmiina lähtemään kaupunkiin. Nuo suitset on muuten vähänku riimun ja suitsien yhdistelmä. Ne näyttää jykevältä nahkariimulta, jossa on otsapanta ja solkikiinnitykset leuka- ja turpahihnan kohalla. Suitsissa on kiinni naru, joka on solmittu hevosen kaulan ympärille, jotta hopotin saa kiinni puomiin siksi aikaa kun ratsastaja on litkimässä kahvia linnoituksen Majurskassa. Ja voin kertoa että ne käy kahvittelemassa siellä usein sen kolmen tunnin kaupunkikävelyn aikana.

Rollon ratsastaja saapui vähän ennen kahta ja viritettyäni miekan kiinni satulaan, autoin arvon herraa kipuamaan uljaan ratsunsa kyytiin. Sinne ne lähti lompsimaan kohti satamaa.

Vili ja Paavo sai jäädä nautiskelemaan kesäpäivästä tarhaansa. Mie lakasin vielä lattian ja tsekkasin että kaikki on kunnossa tallissa, sitte vaan ovet lukkoon ja kohti kotia.

Tänä kesänä oon tehny suurimmaks osaks päivävuoroja, mut on sitä muutama kerta tullu oltua illassaki. Sillon oon käyny uittelee Rolloa. On ihanaa ratsastaa mäeltä alas ilman satulaa ja kävellä kilometrin verran rantapolkua huikaisevan kauniissa maisemissa Saimaan kimmeltäessä vieressä. Ja heppa on niin tyytyväinen ku pääsee helteisen kaupunkireissun jälkeen pulahtamaan viileeseen järveen. Tämä se on elämää! ♥

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011