Paapo & Patwick ♥

Näistä pikku pupusista en ookkaan pitkään aikaan ottanu kuvia. Paavo on muutenki ollu näistä vähimmällä huomiolla blogin puolella, Patrickin nöpönassu jättimäisine silmineen kun on niin vetoava verrattuna Paapo-wessukkaan. Tosin kyllä toi kolmanneks ylimmän kuvan ilme aiheuttaa miussa reaktion "VVOI PAAAAPOOOOO♥♥♥". Luonteeltaan Paavo sit puolestaan onki maailman kultaisin, se jaksaa istua sylissä rapsutettavana aina ja ikuisesti. Kumpainenkin voi toistaiseksi hyvin (ja) paksusti.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Heinätöitä ja vanhoja tuttuja

Juhannuksenjälkeinen viikko starttasi kevyellä 13 tunnin työpäivällä. Jäin vielä normaalin työpäivän päätteeks riehumaan heinävintille heinätöiden merkeissä. Purin millon kenenki kanssa hervottomia heinäkuormia ja mätin niitä liukuhihnalle, joka kuljetti ne vintin perälle, jonne ne kasattiin jäätävän kokoseks vuoreks. Heinämuodostelma oli iltaan mennessä levinny vintin keskivaiheille ja keskiviikkona ku jatkettiin, se kohos hipomaan monen metrin korkeudessa siintäviä katon poikkiparruja. Minä pienenä ja ketteränä sain loikkia siellä kaikkein ylimmäisenä ja latoa hullua vauhtia paaleja jonkinmoiseen järjestykseen muiden heitellessä niitä ylös heinähangoilla. Aurinko helli meitä lämmöllään ja jäätelöä kulu tauoilla tuuttikaupalla. Keskiviikkona toinen liukuhihnoista sanoutu irti sopimuksesta, joten paalien kanssa saiki urheilla pitkin vinttiä oikein sydämensä kyllyydestä. Ei ainakaan tarvii miettiä mitään salilla käymistä ku työn puolesta pääsee voimailemaan enemmän ku tarpeeks. Miun kädet on paisunu törkeesti, yähh. Onneks lihakset surkastuu äkkiä sit ku niit ei tarvii enää joka päivä käyttää. Mut jaksan nykyään vetää suorilta käsiltä leukoja!

Tiistaina jouduin töihintulotarkastukseen. Luulin et se ois joku ihan nopee juttu tyyliin sitä rataa mitä amiksessa mut siellähän meniki ikä ja terveys ku testattii kaikenmaailman näöt ja kuulot ja keuhkot ja hemoglobiinit (joka oli muuten 157, wtf?! Pitäs vissii rajottaa lihansyöntii) ja piti vastata miljoonaan kysymykseen ja loppujenlopuks se täti ei löytäny miusta mitään vikaa. Yllätyin erittäin positiivisesti ku kuulin pituuteni, olin kasvanu vielä lukioajoilta puol senttiä eli oon viimein saavuttanu sen unelmoimani täyden 165 cm pituuden, yay!!! Ainoo ongelma miulla on tässä työssä selän kanssa, ku alaselkä kipuilee aika ajoin. Terkkari ois lähettäny miut saman tien tutkimuksiin jos siellä olis ollu sille päivälle lääkärille vapaita aikoja mut eipä ollu, joten se käski sit vaan ite varaamaan ajan ku selkä tulee seuraavan kerran kipeeks. Oon tässä viime kuukausien kuluessa kuitenki tullu siihen johtopäätökseen, etten rupee riskeeraamaan ton selän kanssa ku se ei selkeestikään näin raskasta työtä kestä, joten en alotakaan syksyllä hevosenhoitajan oppisopimuskoulutusta. Miun nykynen työsopimus kestää elokuun loppuun asti ja sen jälkeen oon näillä näkymin muuttamassa takas Lappeenrantaan.

En oo koko kesänä nähny ketään muuta ku perheenjäseniäni, joten luonnollisesti kaikkien sellasten ihmisten tapaamiset, joita ei oo nähny moneen kuukauteen, sattu samalle viikonlopulle. Ekana soitti Mervi ku olin junassa että tuutkos lauantaina heinätöihin. No mikäs siinä, sehän sujuu jo rutiinilla. Sit sovittiin Jasminin kanssa tapaaminen lauantaiaamupäiväks (nähtiin viimeks viime kesänä pikaisesti) ja kolmanneks miun pikkusisko palas Belgiasta vaihdosta. Perjantai-ilta ja alkuyö kulu tämän kyseisen siskoni, eli Sannan kanssa suu vaahdossa höpistessä ja sama meno jatku seuraavana aamuna Jasminin kanssa Lpr:n keskustassa venäläisten seassa pujotellessa ja illalla heinäpellolla. Olipas ihana nähä ihmisiä pitkästä aikaa!

Seuraavana viikonloppuna olin taas Mervillä heinätöissä ja viime viikonloppuna vahtimassa heppoja, kissoja ja kanoja + muutamaa muuta otusta. Totesin tossa just et oon ollu kaks kuukautta putkeen viikonloput Lappeenrannassa. Nyt tulevalle viikonlopulle ei oo suunnitelmia ku porukat on reissussa, joten en voi kipittää kotiin. Jos sitä menis vaik käymään Lahdessa tai jotain.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Juhannus

Juhannus sujui perinteiseen tapaan Koivikkoluodolla, eli eristyksissä perheemme ystävän mökillä pienessä saaressa keskellä Saimaata ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Onhan siinä mökkeilyssä kuitenki aina oma tunnelmansa ja yhteistä aikaa perheen kanssa osaa nykyään arvostaa ihan eri tavalla nyt ku nuorempana. Pidennetty viikonloppu tuli kyllä tarpeeseen, olin aivan hermoraunio ku siihen juhannusviikolle sattu just pikkulasten alkeisleiri... Luulin ennen tota leiriä, etten vois vihata kakaroita enää enempää. ...Kuinka väärässä ihminen voikaan olla! Mutta ei siitä sen enempää, rupee vaan vituttamaan ku ees ajattelen.

En ookkaa pitkään aikaan ollu nii täydellisen liikkumaton ku juhannuksena. Makasin vaan riippumatossa Amien kanssa lukien Hevoskuiskaajaa ja popsin ylettömät määrät ruokaa ja herkkuja. Amie viuhto Ingan kanssa hurmiossa pitkin saarta kaiken muun ajan ku se ei maannu riippumatossa tai istunu mökissä elätellen toiveita ruokapöydän antimista.

Äiti halus varpaisiinsa jotku piristävät lakkaukset seuraavan viikon riparia varten, joten maalailin sille samantyyliset sammakot, mitkä tein toissakesänä Varjan kynsiin. Villelle btw kiitos tämän postauksen kuvista.

Omat kynnet.

Tylsää ku ei voi töiden takia päästää omia kynsiä kasvamaan pitkiks saati sit lakkailla niitä ku ne räjähtää jo puolivälissä viikon ekaa päivää.

Tässä tortussa oli 1,2 litraa metsämansikoita! ♥ Nam!

Juhannusaattona piti tietysti käydä saunassa ja se oliki ihan oma projektinsa näiden hiusten kanssa. Yleensä jätän saunomisen Koivikkoluodolla väliin juuri siitä syystä, että tän tukkapehkon saaminen puhtaaks yksin ilman juoksevaa vettä on suuren työn ja tuskan takana. Joskus käy kateeks lyhythiuksisia miehiä, joiden tarvii vaan sutasta shampoo päähän ja kumota kauhallinen vettä perään ja that's it. Ja voi ku riittäski pelkkä shampoopesu, siitä vielä ehkä selviäis jotenkuten ku sen saa huuhdottua vaikka kylmällä järvivedellä mut hitto vie ku on pakko läträtä vielä hoitoaineenki kanssa, jos haluu saada hiukset harjattua vielä joskus tulevaisuudessa ja se ei lähe päästä ku ainoastaan lämpimällä vedellä. Tohon aikaan vuodesta järvivesi on järkyttävän kylmää, joten ei sinänsä tee mieli kastella pikkuvarvastaankaan, mut sit toisaalta ei viiti lotrata koko saunan vesivarastoakaan, etenkään jos on ensimmäinen saunoja. Päädyin sitte taiteilemaan vedenrajassa möllöttävältä kiveltä pää alassuin hiukset järvessä pahimmat shampoot päästä ja hoitoaine sai kyytiä saunassa lämpimällä vedellä. Asiaa toki auttais, jos olis joku kaveri, joka kaatais sitä vettä päähän ni sais ite kaks kättä käyttöön mut saunon aina yksin. Kauheen ongelman minäki saan jostain hiustenpesusta, lol.

Illalla poltettiin vielä hieno kokko ja mentiin suht ihmisten aikoihin nukkumaan. Eiks tuukki ihan takajaloillaan seisova lohikäärme mieleen tosta ekan kokkokuvan tulihuipusta?

Lähettiin äitin ja koirien kanssa jo lauantai-iltana kotiin, että molemmat sai nukuttua yhet kunnolliset yöunet ennen seuraavaa työviikkoa ja että ehin sunnuntaina puolenpäivän junaan. Miehet jäi sinne vielä saunomaan ja syömään makkaraa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesän Kotkavisiitti

Oon tässä viimeaikoina vietelly pitkälti viikonloppuni Lappeenrannassa. Kesäkuun puolivälin hujakoilla busseilin pitkästä aikaa Kotkaan kuvailemaan Hennaa ja Jossua. Napsittiin eka Hennalle valmistujaiskuvat ja sen jälkeen Jossusta perinteiset rakennekuvat. Sit jatkettiin kouluratsastuksella ja lopuks ne hyppeli vielä pienenpientä ristikkoa, jonka Jossu ylitti kerta toisensa jälkeen niiku se ois ollu vähintäänki metrinen este. Pikku pystyeste ylitty samaan tyyliin ristikon jälkeen. Höpsö heppa. ♥ Mie pääsin köpöstelemään loppukäynnit. Kerranki oli suht siedettävä sää, vaikka valmistujaiskuvien jälkeen taivas meniki pilveen.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kämpän esittelykierros

Tällaisessa kaksiossa nykyisin asustelen viiden pienen mieheni kanssa. Tapettien, mattojen ja huonekalujen värit sointuu tosi ihkusti toisiinsa (NOT), mutta pääasia että on tilaaaaaaa ja ihanan lämmintä! Ensimmäinen asunto ikinä, jossa en palellu talvella.

Eteinen on jokseenkin hämärä loukko ja kaapistot on karmivaa 60-luvun designia. Mutta noita isoja, pariovellisia kaappeja on kolme, joista kahessa on vaaterekki ja kolmannessa hyllyt. Aivan mahtavaa ku kerranki saa kaikki paidat roikkumaan henkarista! Yks kaapeista on pyhitetty miun tallikamppeille, toisesta löytyy roikkuvat vaatteet, sekä liinavaatteet ja hyllylliset kaapit sisältää loput vaatteet ja kaikki käsityömateriaalit. Etualalla näkyy Paavon ja Patrickin häkin nurkka.

Kun ulko-ovesta astutaan sisään, suoraan edessä, käytävän päässä on vessa/kylpyhuone, oikealla on olohuone ja vasemmalla on makuuhuone ja keittiö. Paavo ja Patrick tosiaan asustelevat tossa olkkarin vieressä käytävässä.

 Olohuoneessa näyttää tältä. Miulla on myös oma parveke, johon johtaa huoneen perällä oleva ovi.

Rakas tietokoneeni (jonka nimi on muuten Tes Tosteron alias Tessu, voi kyllä, sillä on nimi :--DD) asuu olkkarissa ja sen vieressä lattialla majailee kamera. Tämän pöydän ääressä kulutan (yllättäen) käytännössä kaiken vapaa-aikani.

Olohuoneen toista päätyä hallitsee kuningas Balthazar ja hänen ylivilkkaat alamaisensa, Leonardo ja Salvador. Kirjahyllystä löytyy muutama koriste-esine, pirun lohikääryle, kynsilakat ja -tarvikkeet, tähdellisimmät keppihevosompelutarvikkeet, muutama leffa ja kirjoja. Alin hylly on jostain kumman syystä Baltsurin lempipaikka, sieltä nimittäin löytyy säkkikaupalla rotanruokaa ja koirankeksejä.

Makuuhuoneesta ei löydy sen ihmeempiä asioita kun sänky, yöpöytä, pikkupöytä, jonka ääressä en koskaan tee mitään, sekä muutama heponen ja seinältä koulussa tekemäni siivet.

Keittiön kaapistot toistavat eteisen hurmaavan eleganttia tyyliä ja värimaailmaa. Rakastan kuitenki keittiöni tilavuutta, ihana mahtua tekemään siellä jotain! Murjun (Lahden kammottava opiskelijakämppäni) keittiö oli jotain niin ankeeta et nautin jokasesta aamusta ku mahun voitelemaan eväsleipäni keittiötasolla ja kinkkupaketti mahtuu samalle pöydälle leivän, margariinin ja leivänpaahtimen kanssa!

Keittiön ikkunan not so charming näkymä, mutta komeat sateenkaaret mollotti yks päivä talojen taustalla.

Tää kämppä on kokonsa puolesta iha luksuslukaali, etenki ku vertaa siihen sumpussa tavaroiden kanssa kitkuttamiseen Lahdessa. Asunto on myös huomattavasti paremmassa kunnossa ku mitä murju oli. Talossa oli just ikkunaremontti ni nyt on ikkunatki viimosen päälle modernit hyttysverkkoineen ja sälekaihtimineen. Kyllä kelpaa!

Miun pitäs keksii tällekki asunnolle joku nimi. Lahdessa oli murju ja Lappeenrannassa on koti, joten en oikeen tiiä mikskä tätä pitäs kutsua.

torstai 30. toukokuuta 2013

Huhtikuusta toukokuuhun

Oon tosi hyvä pitämään blogia ajan tasalla. Jospa sitä taas vaihteeks yrittäs kiriä vähän kiinni.

Pääsiäisen jälkeen Ville tuli pariks päiväks miun luokse Kuhmoisiin. Raukka niiskutti koko ajan ku oli allerginen noille wottamokomille. Lähinnä datailtiin ja syötiin hitosti. Tehtiin mm. oma sovelluksemme jauhelihapiirakasta ja vedettiin se yhellä istumalla kahteen pekkaan... Oli ehkä vähän hyvää! Täytteessä oli jauhelihaa, fetaa, oliiveja, kirsikkatomaatteja, sidosaineet ja päällä tietysti reippaasti juustoa. Oijoi. ♥

Ville lähti loppuviikosta takas Vantaalle jatkamaan kärsimistä yliopistossa ja me saatiin Minnan kanssa päähänpisto, että nähtäs viikonloppuna piiiitkästä, pitkästä aikaa. Ja ei kun tuumasta toimeen! Minna oli hurja ja ajo Mäntyharjulta tänne asti hakemaan miut niille. Juotiin täällä ensin aamu...taisiis päiväteet ja popsittiin Marie-keksejä ja sit kiepattiin Lahdessa Subilla ja köyhtymässä missäs muuallakaan ku Punnitse&Säästä:ssä. Mäntyharjulle viimein selvittyämme tutustuin Minnan höpöiseen kaniiniin, Pöpsöön ja sit herkuteltiin ja kateltiin leffoja yömyöhään. Tykkäsin jotenki kamalasti American Beautysta. Ja oli huippua kattoa Mulan ku olin nähny sen viimeks joskus lapsena. Jännästi sitä vaan osas kaikki laulut ja puolet vuoroanoista edelleen ulkoo. Junailin sunnuntaina takas Kuhmoisiin korvapuustinleipomisoperaation jälkeen. (Miun pitäs keksii tälle kämpälle nimi! Lahdessa oli murju ja Lpr on koti mut tää ei oo ihan kumpaakaan.)

Seuraavalla viikolla kävi töissä yks aamu pien moka kaurojen jakamisen kanssa, joten löysin itteni alkeistunnilta liikuttamasta yhtä heppaa. Viime ratsastuskerrasta oli ehkä puol vuotta aikaa ja viime ratsastustunnista vissiin kuus...? vuotta ja alla oli erittäin laiska suomenheppa, joten totaaaa. Jalat teki kuolemaa mut sain ratsuni jopa pysymään ravissa viimosen viidentoista minuutin aikana ja laukkaki nous, yay! Oli kyllä sinänsä ihan hyvä ja hauska asioiden mieleenpalautustunti siellä pikkuponien keskellä.

Seuraavan viikonlopun viettelin Lappeenrannassa ja sitä seuraavana perjantaina Varja tuli miun luo. Lauantaina 20.4. meillä oli foorumin veteraaniporukan kanssa tuparit/virkistysiltamat/lettukestit Kuhmoisissa. Katottiin pari leffaa, pelattiin Rappakaljaa ja mupellettiin lettuja, pizzaa ja läjä herkkuja. Aamupalaksi paistelin karjalanpiirakoita munavoilla ja olohuoneen lattiantasosta kömys sen verran koomasta porukkaa, että haettiin pahimmille koomapotilaille Ärrältä kahvit (ku en omista kahvinkeitintä), että raukat käynnistyiski joskus. Sunnuntaipäivä suju lepposasti höpistessä ja porukka lähti vasta illansuussa ajelemaan takas Tampereen suuntaan. Kiitoksia vaan kaikille osallistuneille ja tervetuloa uudestaan! :)

Varjan oli tarkotus lähtee takas Raaheen jo alkuviikosta mut hupsistakeikkaa vielä perjantainaki me kummatki touhuttiin tallilla ja käytiin työpäivän jälkeen ratsastamassa sillä samaisella Lumppa-ruunalla, jonka leveään selkään sain ensikosketukseni siitä pari viikkoa takaperin. Viikon aikana kateltiin tapamme mukaan leffoja ja syötiin lähikauppa puolityhjäksi. Wottaset sai myös läjäpäin koirankeksejä ja erikoishuomiota. Yks päivä oli jo niin lämmintä, että tarettiin nauttia ulkona jätskit! Mieli oli musta ku sunnuntaina koitti eron hetki, on se jännä miten jonkun seurassa vaan on niin hyvä olla ja miten vaikeeta on palata saattoreissulta takas tyhjän kämpän yksinäisyyteen.

Olin vapun töissä ku ei ollu parempaakaan tekemistä ja toukokuun ekan viikonlopun viettelin kotona. Olin jokseenki uupunu, joten en jaksanu käyä ees moikkaamassa Noksua. Koirien kanssa käytiin pari pitkää, rentouttavaa kävelylenkkiä metsän siimeksessä, äitin kanssa paistettiin munkkeja ja isi hemmotteli kaikkia kotonaolijoita taas suussasulavan herkullisilla aterioilla. Leivoin vielä ennen lähtöä tuolle mestarikokille ja arjen sankarille kahvipullat pakastimeen muutamaks viikoks.

Viime viikolla sain helatorstain lisäks myös perjantain vapaaks ku olin tosiaan sen vapun töissä. Käytin pitkän viikonlopun hyväks ja matkustin vuorostani Varjan luo Raaheen. Neljä päivää kulu liian nopeesti ja niihin mahtu elokuvia, jäätelöä, kiinalaista, kirpputoreja ja parasta seuraa. Seuraava viikonloppua pidempi vapaajakso onki sit vasta elokuun jälkeen, yffh. Pienen reissuni aikana tänne etelään oli tullu kevät. Koivuihin oli viimein puhjennu ne kauanodotetut hiirenkorvat ja ruoho viheriöi. Pian maailma on taas kaunis.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Pääsiäinen

Vietin pääsiäislomani Lappeenrannassa pitkälti syöden, syöden ja syöden vähän lisää. Tuli sitä käytyä Amien kanssa joku päivä lenkilläki nauttimassa kauniista kevätsäästä. (Inga jäi mielummin sohvalle makaamaan.)

 

Kävin tietysti myös tallilla moikkaamassa hepolaisia parinaki päivänä. Näin myös pitkästä aikaa Noksun ja Ullan omistajan, oli kiva vaihtaa kuulumisia. Noksu oli kasvattanu aivan järkyttävät mursunviikset viimetalvisten amisviiksien tilalle! Sain houkuteltua pikkuveljeniki yks päivä mukaan kameran kanssa ni sain Noksusta jonkinmoiset rakennekuvat. Kyllä se vaan on kasvanu ja vantteroitunu ku vertaa viimevuotisiin kuviin. Johan se elokuussa täyttää kolme.

Tarhassa oli unelias tunnelma...

Noksu oli ainoo, joka oli hereillä.

En kestä tota ylähuulta! :'D

 

Noksu maaliskuussa 2012

Noksu maaliskuussa 2013

Riiviö alkas olemaan jo aika passelin kokonen ratsu miulle!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Jäällä 23.3.2013

Kävin jälleen kotona, porukat piti perinteiset kaamoksentappojuhlansa (oon syntyny Lapissa ja aina kaamoksen väistyttyä noilla oli tapana pitää juhlat sen kunniaks lähimmille ystävilleen hyvän ruuan merkeissä ja tämä on jatkunu näihin päiviin saakka). Ruoka oli herkkua tälläkin kertaa, mutta nää vieraat on tässä lähivuosina pyöräyttäny kammottavia, mekastavia kakaroita, jotka oli tietty mukana ni meinas kyllä pää hajota jo ekan viiden minuutin jälkeen... Mutta ei siitä sen enempää. Käytiin äitin ja koirien kanssa jäällä lauantaiaamuna. Kummatki koiruudet innostu hakemaan palloa. Ja Amie veti ilmeellä, kuten aina.

lauantai 6. huhtikuuta 2013