Tunnelmallista joulua!

Unettomien öiden pitkinä, pimeinä tunteina tulee ajatelleeks kaikenlaista. Se on luovalle ihmiselle yhtä aikaa kirous ja siunaus. En oo pariin vuoteen ollu mistään näin inspiroitunu ja olin ihan hurmiossa ku pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan ideaani pimeässä tilassa. Ledivaloin valaistulla nuoralla käveleminen täydellisessä pimeydessä ja hiljaisuudessa oli maaginen kokemus. Tää on idea, jota haluun työstää lisää. 

lauantai 24. joulukuuta 2016

Taiteiden yö

Tämän postauksen myötä oon VIIMEIN saanu hilattua blogin kutakuinki ajan tasalle. Miulla on tässä nyt jäätävä muuttohässäkkä meneillään (voi kyllä, oon taas muuttamassa ku tän kämpän asukas tulee huomenna takas puolen vuoden reissultaan ulkomailta). Uus kämppä järjesty onneks kerranki kivuttomasti, pikkusiskon kaveri muuttaa tosta vähän matkan päästä pois ja pääsen tähän viikon päästä vapautuvaan sievään, pieneen yksiöön. Roudattiin jo puolet miun omaisuudesta uuden kämpän häkkivarastoon oottamaan ja loput kiikutetaan sinne sit ku itse asunto vapautuu. Mie puolestani oon tulevan viikon koditon, mut onneks voin mennä Lappeenrantaan oottelemaan, että miulla on taas kämppä alla Helsingissä. Että sellasta tänne!

Ja sitte siihen otsikossa mainittuun taiteiden yöhön! Olin esiintymässä Teurastamo Con Carneval-nimisessä tapahtumassa. Keikuin siellä nuoralla sirkushepeneisiin pynttäytyneenä ja viihdytin ohikulkijoita. Miun pariakropari tuli myös nostelemaan miuta vähäks aikaa ja sekös vasta keräski porukkaa ympärille. Tää oli eka kerta ku en tärissy, vaikka oli ihan reippaasti yleisöä ihmettelemässä. Siihen vaikutti varmasti paljon se, että tää esiintymistilanne oli niin vapaa. Saatiin kierrellä ympäriinsä ja temppuilla sillon ku haluttiin missä päin aluetta tahansa ni se ei ollu samanlainen luonnoton tilanne ku jos ois ollu joku tietty ajankohta ja numero lavalla, jonka edessä nakottaa hirmunen yleisö. Erinomaista siedätyshoitoa esiintymisjännitykseen!

Kuva: Eetu Ahanen

Me ei oltu suunniteltu mitään etukäteen, senkus vaan improvisoitiin ja kaikki meni ihan nappiin! Ja oli ihan käsittämätöntä et tässä on ollu nyt viis kuukautta taukoo ku ei olla treenattu yhessä juuri yhtään ku en oo käden takii uskaltanu, mut kaikki suju niin jouhevasti et tuntu ettei mitään taukoo ois välissä ollukkaan! On sitä vaan jotenki niin hitsautunu yhteen tutun parin kanssa, en voi lakata ihmettelemästä. Oli mukava ilta, joskin sen neljän tunnin rupeaman jälkeen oli kyllä ihana päästä oman kodin rauhaan ja hiljaisuuteen sieltä väenpaljoudesta.

Kuva: Eetu Ahanen

Toisaalta ois ollu kiva käyä kiertelemässä taiteiden yötä, mut en enää jaksanu lähtee ku sain tarpeekseni ihmisistä jo tuolla. Keskusta on aina niin täyteenammuttu tällasten tapahtumien seurauksena et turhauttaa ajatuski siellä ihmismassan mukana vellomisesta. Eli taiteiden yö suju tänä vuonna taiteen tuottamisen merkeissä sen katselun sijaan ja se passas miulle vallan mainiosti!

Tällasia hommia tekisin mieluusti enemmänki, on niin ihana tuoda iloa ja ihmeteltävää ihmisille. En enää pelkää olla esillä, oon suorastaan alkanu nauttia väkijoukon keskellä olkapäillä matkustamisesta ja sieltä alas vilkuttamisesta. Ku lähen ovesta ulos sirkusasuun pukeutuneena, oon täynnä energiaa ja kuplivaa iloa. Uskallan kohdata vastaantulijat, hymyillä ja katsoa vieraita ihmisiä silmiin. Sirkuspersoonassa en koskaan ole näkymätön.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Nuorajuttuja kesältä

Videolla muutama clippi jutuista, joita oon treenaillu kesällä. Ja tähän heti alkuun varoituksen sana, teksti tulee olemaan melko puisevaa analyysiä kesän nuorakehityksestä. Oon keskittyny erityisesti jalkaterät auki kävelemiseen, sivuttain suoritettaviin liikkeisiin ja uusiin hyppyihin. On ollu palkitsevaa huomata, miten askeleet nopeutuu ja muuttuu varmemmaks, toistot tuottaa tulosta!

Miun kesän suurin saavutus on ristiaskeleet sivuttain, oon yrittäny sitä koko vuoden ja viimein se menee! Pompin ja hihkuin riemusta ku onnistuin ottamaan ekat askeleet peräkkäin kesäkuun puolivälissä ja sinnikkään treenaamisen tuloksena ne sujuu ajoittain jo melko hyvässä balanssissa, joskin hiomista kyseinen liike kaipaa vielä tuhansien askeleiden verran, pidemmät sarjat ei vielä onnistu nätisti ku ehkä joka viides kerta. Ei oikeesti uskois, että jotku ristiaskeleet olis niin hankalia mut niin ne vaan on, sivuttain seisominen nuoralla on ylipäätään tosi haastavaa (ja oon muuten oppinu myös seisomaan sivuttain pelkästään yhellä jalalla, kädet alhaalla kesän aikana, jipii).

Miun haarahypyt sivuttain on myös parantunu huimasti, hyvinä päivinä saan pompittua kaks peräkkäistä hyppyä. Tavotteena on joku kaunis päivä pystyy loikkimaan niitä usean hypyn sarjoina. Ja sit näin yhen sirkusopiskelijan videon, jossa oli ihan uudenlaisia hyppyjä, mitä en oo ennen kokeillu (videon lopussa) ja niitä oon treenannu ihan haltioissani! Viimein jotain uutta! Ne vaatii myöskin vielä tuhansia ja taas tuhansia toistoja, koska tavote niissäkin on pidemmät sarjat ilman taukoja.

Oon myös harjotellu jonkin verran kävelyitä kädet alhaalla, jollon niistä ei siis oo apua tasapainoilussa. Pysyn monissa kävelyvariaatioissa ja käännöksissä ihan hyvin narulla, mut kovin kaunista se ei välttämättä aina oo ku horjahdusten sattuessa tekee niin isoja korjausliikkeitä vielä kropalla, jos kädet on poissa pelistä. Hyvinä päivinä oon aika ylpee miun kävelystä kädet alhaalla, se alkaa jo näyttää siltä mihin pyrin, eli melkein samalta ku kävelis tasasella maalla (videon eka clippi).

Sain tossa kesällä jo yhet tossutki kulutettua puhki, nää raukat jouti todellaki eläkkeelle. Mut ihmeen kauan ne palveli!

Ja hei, miun olkapää on viimein siinä kunnossa, että pystyn jälleen tekemään lempitemppuni nuoralla! Arvatkaa vaan oonko keikkunu krusifiksissa pää alaspäin koko loppukesän, haha!

Sit vielä loppuun muutaman kuva alkukesältä. Oon aina halunnu kävellä nuoralla veden yllä ja viimein sain siihen mahollisuuden ky löysin Lappeenrannasta metsäojan, jossa oli puita tarpeeks lähellä uoman reunaa. Joskus tulevaisuudessa sit jonku leveemmän lätäkön yli!

Pitäs varmaan joskus käyttää jotain muutaki paitaa... :D

lauantai 27. elokuuta 2016

Keijumetsässä

Ja jottei elämä olis liian vakavaa:

Behind the scenes: tästäkö maajussille morsian?

perjantai 26. elokuuta 2016

Wottapotretteja

The truth behind the scenes.

Terveisin Amadeuksen perse ja Ikaroksen pallit.

Yhteistyöhalusempia jyrsijöitä saa hakea.

Tässä oli jo yritystä.

Saatiin me lopulta yks hyvä!

 Voi pojat. ♥

perjantai 12. elokuuta 2016

Kesäloma!

Jos sitä juhannuksen pikkupyörähdystä Pohjois-Karjalassa ei lasketa, oon lomaillu viimeks joulukuussa. Miun oli tarkotus tossa heinäkuun puolivälissä lähtee sellaselle pienelle ja tehokkaalle minilomalle mummin luo miun siskon kanssa, mut hupsistakeikkaa jämähdinki Lappeenrantaan sen jälkeen vielä pariks viikoks. Ei vaan kertakaikkiaan tehny mieli palata takas Helsinkiin. Sitä on viimosen vuoden verran ollu niin kiinni treenaamisessa, ettei oo malttanu lähtee muutamaa päivää kauemmas mihinkään, en viime kaudella tainnu skipata yhtäkään treenimahollisuutta. Kuten oon jo varmaan pariinki otteeseen maininnu, tää alkuvuosi on ollu aivan järjetöntä pyöritystä, ihme ettei miulla oo jo jotain mahahaavaa tästä kaikesta tekemisestä ja juoksemisesta. Tais siis olla korkee aika ottaa viimein ihan kunnolla aikaa itelleen ja vaan levätä.

Tipautin rotat äitin huomiin ja ajeltiin pikkusiskoni Sannan, Sannan poikaystävän ja pikkuveljeni Joonaksen kanssa Hammaslahteen. Purettiin kamat autosta ja painelin saman tien Mäkituvalle, jossa pelkästään istuin ensimmäiset kaks tuntia ylhäisessä yksinäisyydessäni kuuntelemassa sitä täydellistä hiljaisuutta. Siis oikeesti, whoa. Se hetki ku kaikki ne miljoonat ärsykkeet, joita Helsingissä tunkee vastaan ovista ja ikkunoista, on poissa ja oot vaan ittekses omien ajatustes kanssa kodikkaassa hirsimökissä, jonka ikkunasta avautuu hiljainen metsä ja koskematon järvimaisema. Minun paratiisini.

Mummi hemmotteli meitä tuttuun tapaan kaikilla mahollisilla herkkuruuilla ja leipomuksilla (saatoin syödä parin päivän aikana 16 kukkosta hups), savusaunasta ja kävelyistä metsien ja peltojen reunustamilla hiekkateillä. Nuora oli tietysti matkassa myös!

Palailtiin Lappeenrantaan yövyttyämme mummin luona pari yötä. Sanna ja Franco lähti takas Helsinkiin mut mie jäin vielä jatkamaan lomanviettoa. Tein kaikkea, mitä miun kiireettömiin kesiin ennen Helsinkiin muuttamista on kuulunu. Vietin tuntitolkulla aikaa metsäpoluilla koirien kanssa ja vadelmapöheikössä isin kanssa.

Kävin kiertämässä kirpputoreja ja leikittiin äitin kanssa keskustassa turisteja, käytiin tsekkaamassa hiekkalinna ja kiivettiin linnotuksen valleille.

Poikkesin piitkästä, pitkästä aikaa moikkaamassa ystävääni ja hänen perhettään sekä heidän eläinlaumaansa ja pääsin parin vuoden tauon jälkeen viimein taas heinätöihin, loikkimaan traktorin lavalla auringossa kylpevällä pellolla ja raahaamaan paaleja sydämeni kyllyydestä. Kävin myös rapsuttamassa ja harjailemassa Noksua, sekä moikkaamassa Noksun omistajaa, joka loihti miulle taas loistavan kupariset kutrit.

Teki aivan uskomattoman hyvää olla poissa hektisestä Helsingistä ja viettää aikaa ihan vaan omien ajatustensa kanssa, popsia isin tekemää sienirisottoa aamu-, väli- ja iltapalaks, kuunnella heinäsirkkojen siritystä pellonreunassa vastaniitetyn heinän tuoksussa, tanssia nuoralla omassa rauhassa ja kävellä kilometritolkulla koirien kanssa ilman että kukaan tulee vastaan.

 Miulla oli sen parin viikon jälkeen ihan uudestisyntyny olo. Tää loma tuli niin tarpeeseen!

Helsinkiin palattuani sama päättömän kanan lailla paikasta toiseen juoksentelu jatku ryminällä, joten kaipasin taas pientä irtiottoa ja lähettiin tossa alkuviikosta pienellä sirkusporukalla piipahtamaan Hangossa yhen sirkuskaverin mökillä. Reissu oli oikein mukava, temppuiltiin päivät pitkät ja nautittiin komeista rantakallioista, meren tyrskyistä ja kesän vehreydestä. Oon vissiin vähän outolintu ku kaikki muut on aina ihan fiiliksissä merestä mut mie kattelen rannalla merestä pois päin, ne rantavyöhykkeet kallioineen, harjuineen ja puineen on niin lumoavan kauniita. Metsänpeikko mikä metsänpeikko.

Ai miksikö en yleensä pidä hiuksia auki?

Oon taas jotenki ihan uupunu tästä Helsingistä, joten taidan ens viikolla lähtee vielä käymään Lappeenrannassa ennenku sirkuksen sisätreenikausi alkaa. Kaipaan metsää ja peltoja, nyt vielä ku maailma on kaunis ja vihreä. En oo syksyllä palaamassa yliopistoon ja se tuntuu todella huojentavalta. Voin keskittyy sirkukseen ja yritystoimintaani, tulla ja mennä miten haluan, tehä just niitä asioita, mitkä tuntuu merkityksellisiltä ja tekee miut onnelliseks. Mutta nyt vielä hetken verran lomaa ja nauttimista kesän viimeisistä hetkistä.

Sirkuskesämuistoja

Kesä alkaa olla jo lopuillaan ja mie yritän tässä pikkuhiljaa hilata blogia ajan tasalle, vaihteeksi siis turinoita siitä, mitä kaikkea sitä onkaan ehditty touhuta.

Pääsykokeiden jälkeen olin kaks viikkoa avustamassa lasten sirkusleireillä. Meillä oli residenssi Cirkolla, joten leiripäivien jälkeen saliin pysty jäämään vielä treenailemaan ja pitihän mahollisuus tietysti hyödyntää. Me viritettiin miun nuora erittäin kyseenalaisesti jotain tosi randomeita, mahollisesti jotenki valaistukseen liittyviä telineitä ja slacklinea apuna käyttäen, mut homma toimi vaikka näyttiki kiikkerältä.

Kesäkuuhun mahtu myös Open Stage ja sen yhteyteen kesäjuhlat, joissa oli sangen hauskaa, sirkusporukalla kun oltiin. Mie esitin nuoralla saman setin, mitä Turussa, joskin eka yritys epäonnistu ihan täysin ku nuoramokoma oli harjotellessa ehtiny löystyy just sen verran kriittisesti, etten hallinnu sitä siinä esitystilanteen yltiöpäisessä jännityksessä yhtään. Toinen yritys meni kuitenki ihan nappiin ku sain narun tiukattuu sopivaks.

Sit on pakko laittaa tää kuva, koska tää on ehkä ihanin ikinä ja saa miut hymyilemään joka kerta. Olin yksissä treeneissä residenssin lopulla tosi väsyny ja ummistin silmäni hetkeks. Sillä välin miun ympärille oli kasattu kaikki maholliset sirkusvälineet, mitä salista löyty ja havahduin keskeltä tällasta asetelmaa:

Ei tästä sirkusperheestä voi muuta ku tykätä! ♥

Onnistuin residenssiviikkojen lopuks tippumaan tasapainopallon päältä suoraan häntäluulleni ku yks nimeltämainitsematon henkilö yllytti miuta yrittämään yhellä jalalla seisomista. Häntäluu oli hemmetin kipee ekan viikon, hyvä ku kävelemään pysty ja yli kuukauteen en pystyny makaamaan enkä etenkään istumaan nuoralla. Mut treenailin sit kaikenlaisia askelkuvioita sun muita senki edestä. Vieläki tuo häntäluu hienoisesti kipuilee ku nousee nuoralla tai kovalla maalla makuulta ylös alaselän kautta rullaten mut muuten se alkaa onneks olemaan kunnossa!

Juhannusta vietin taas vanhempieni kanssa Juuassa ystäväperheen luona, kuten viimeki vuonna. Oli oikein rentouttava ja rauhottava reissu siellä Pohjois-Karjalan maaseudulla. Teki tosi hyvää päästä hetkeks pois Helsingin kiireestä ja vilinästä.

Heinäkuun alussa osallistuttiin sirkusporukalla Pride-kulkueeseen. Se oli tänäki vuonna hieno kokemus! Oli ihan huikeeta matkustaa olkapäillä seisten kaikkien päiden yläpuolella siivet liehuen. Kulkue oli tosi upee ylhäältä katottuna. Saatiin ihan hurjat aplodit ku nousin ekat kerrat ylös ja levitin siivet, en osannu oottaa sellasta ollenkaan.

Kesäkuu ja puolet heinäkuusta meni siis pitkälti sirkushulinoissa ja -treeneissä, on ollu aivan ihana treenata ulkona ja porukalla puistoissa. Voi ku tällasta ois aina!