Mimi tuli meille Lappeenrantaan uudeks vuodeks helpottamaan mielenterveyteni viimeisten rippeiden kasassapysymistä. Uutta vuotta meillä vietti nimittäin myös ehaania sukulaisia....... hrrh ja huoh. Uskollinen hovikuskini Sanna kuskas miut Mimiä vastaan junalle ja huristeltiin sitte mutkan kautta kotia ku Ville piti hakee samalla matkalla kaveriltaan jostain ihan kuusesta, johon se ei osannu neuvoo tietä ja johon myöskään sen kaveri ei osannu neuvoo tietä. (Y) Pojat... *Silmien muljautus* Asiahan ratkesi ku me fiksuina tyttöinä poikettiin Prismaan ja etittiin sieltä Suomen tiekartastot, josta katottiin miten Villen antamaan hämärään osotteeseen pääsee. Ja löydettiin perille. Ku Varja sai viime kesänä kaupunkikierroksen Lpr:n keskustan läpi heti saavuttuaan, sai Mimi nyt sit puolestaan takapajulakierroksen. Aika puskan kautta nimittäin meille kierrettiin.
Sukulaiset tais saaha meiät molemmat jo heti alkuunsa ahdistuskohtauksen partaalle joten livahdettiin kiireen vilkkaa ulos ja siellä me sit melkee koko loppuilta viihdyttiinki vuodenvaihteeseen asti. Riekuttiin pitkin metsiä ja kahlattiin polvenkorkuses hanges jään yli yhteen kivaan pikku saareen (Mimi ei ollu koskaa ennen kävelly jäällä ja raukka oli iha kauhuissaan ku pelkäs et se pettää alta :'D) bongailemaan ympäröivien rantojen ilotulituksia. Sieltä näki kyl mielettömän hyvin kaikki raketit, jotka ammuttiin yli puiden korkeudelle. Sit ku kyllästyttii hupmsahtamaan aina uudestaan ja uudestaan saaren rantakiviltä lantioo myöten lumeen, räpiköitiin takas ja laskettii mäkeä (autotietä pitkin eheheh) alas rantaan. Käytettii vielä koirat lenkillä ja sit oltiinki kohtuullisen uuvuksissa ja katottiin parhaaks linnottautuu miun huoneeseen dataamaan Mimin tuliaisiks roudaaman hirvittävän herkkuvuoren kupeeseen.
Kellon lähestyessä 12 mentiin ulos säätämään (käryteltiin tähtisadetikkuja yms.) ja heti vuoden vaihduttua takas sisään ku oli kyyylmä! Mimi dataili ahkerasti loppuillan ja mie tein jotain, koomasin varmaan sängylläni ja mätin suklaata. Onnistuin hienosti murhaamaan Mimin unirytmin: valvottiin ja seuraavana aamuna herättii puoliltapäivin (kiitos kivoille sukulaisille jotka kälätti täyttä kurkkuu eteisessä.....) ja nii myöhään se ei kuulemma oo koskaa ennen heränny ja samoin tapahtu seuraavana päivänä. Ja vissii vähä koko loppuloman... Hupsiiis! ^^' Sailan seura ei oo terveellistä.
Ku toivuttiin pahimmasta aamujumituksesta, lähettiin tallille hoitelee Winski. Sen karsina oli kohtuullisen myllätyn näkönen ku hepat oli tullu ilotulitteiden takii tavallista aikasemmin edeltävänä iltana sisään ja näinollen heppa oli ehtiny koheltaa karsinassa kauemmin ku normaalisti. Mätettiin karsina reippaasti puhtaaks ja vietiin sinne läjäpäin uusia alusia. Sit haettii Winski tarhasta, harjattiin se oikein hienoks, pistettii suitset päähän ja lähettii kentälle taluttamaan aikomuksena ottaa siitä kerranki jonkinlaisii rakennekuvii nyt ku oli joku, joka pitää heppaa kiinni. Mutta koko touhu jäi aika pitkälti aikomukseks. Ilma oli huono, oli paksu pilvipeite, joten valoo ei ollu paljon paskaakaan, miun Tamronsuttu vittuili minkä kerkes, kieltäyty mm. tarkentamasta ja kusas jokasen kuvan ja itse hevosen mielestä taluttajan puskeminen, töniminen ja kuolaaminen oli huomattavasti viihdyttävämpää ku nätisti poseeraaminen. Kaihoisana jään siis haaveilemaan uudesta objektiivista, aurinkoisesta ilmasta, sekä toisesta tilaisuudesta kuvata sitä pöljää jonku avustamana.
 |
| Ikäänku miun olkapää ei ois jo iha tarpeeks kuolanen ennestäänki... |
 | |
| Nomnomnom herkullista ohjaa. |
Tallilta kotiuduttuamme jatkettiin dataamista ja fädäämistä. Sit ku karkit loppu, palkattiin Sanna kuskaamaa meiät ABC:lle (muut kaupat ei ollu auki) ostamaa lisää. Valvottii taas ja nukuttii seuraavana aamuna pitkään. Käytiin hoitaa Winski, mie mätin tällä kertaa karsinan ja Mimi harjas. Höppänä muute höris meille ku haettii se tarhasta ni ei se vissi mitää kovin kauheit traumoi saanu edellispäivän kuvauksista. :') Sit pitiki jo lähtee pakkaamaan, sillä juna kohti Tikkurilaa (ja miun kohalla kohti Rovaniemeä) oli lähtevä illansuussa. Pakkaamisen alottamistaha ei luonnollisesti voinu hoitaa vasta ku puol tuntii ennen lähtöä joten siinä tuli sit säntäiltyy paniikissa ympäri taloa. Jonttu viihdytti Mimii sillä aikaa ja voi apua mitä kaikkee se sille selitti... :'D Sit Sanna-parka pääs taas autonkuljettajaks ja huristeltiin juna-asemalle. Juna oli luonnollisesti myöhässä.
Seikkailu jatkuu seuraavassa jaksossa.
