Please shoot me.
Back in Business
Khhm... En ainakaan kirjota tätä koulussa tunnilla ehhehe :D:D Ahkera amis.
 |
| Todistusaineistoa! Miun istunta on kyl jotai iha järkyttävää... |
Melkeinpä tasan vuos sitte sain kunnian olla eka ihminen, joka kävi Pulun selässä ku sen ratsukoulutus alotettiin. Ku satuin olemaa kevyt ja tammalle tuttu. Sillä ei ollu sillon vielä edes satulaa. Muistan edelleen elävästi sen pimeen illan ku seisottii keskel kenttää ja makasin Pulun seläs mahallaa rapsutellen sen kaulaa samalla kehuen kummastunutta heposta kilpaa sen omistajan kanssa. Sit hivuttauduin varovasti istumaa ja voi että Pulun pyöree, lämmin selkä tuntu maailman täydellisimmältä paikalta. Siitä lähtien oon salaa haaveillu että pääsisin sinne kerran takas. Ja ei kyllä ollu pettymys ku sinä kauniina lauantaina kipusin Pullanmurun selkään. En oo ikinä istunu nii mukavassa kyydissä! Ihanku olis upottavan pehmees nojatuolis matkustanu.Vitsi että tolla tammalla on taivaalliset askellajit! Ja se oli muutenki ihanan reipas. Eka ratsastuskerta meni toisiimme totutellessa. Oli iha hassua istuu hepan kyyissä ku puoltoista vuotta oon touhunnu sen kans pelkästään maastakäsin. En oikeen osannu ees jännittää ku tunnen hevosen kuitenki sen verran hyvin. Pulu oli varsin menevä tapaus, eihä se olis malttanu kävellä aluks ollenkaan! Hassu pieni. ♥ Taino, ei mikään kovin pieni jos tarkkoja ollaan. Kruisailtiin kentällä tunnin verran ja sitte vein hikisen ratsuni hyvillä mielin talliin. Harjasin ja rapsuttelin, heitin loimet niskaan ja vein takas tarhaan nauttimaan auringosta.
Illemmalla kävin vielä Winskin luona. Olin luvannu liikuttaa senki, mutta epäröin jonkin aikaa että mennäkkö selkään vai juoksuttaakko vaan. Mut kerran ku sen Pulupikajunan kyytiinki olin kavunnu, ni aattelin että ratsastetaan nyt sit kunnolla.Winski höris miulle ku hain sen tarhasta. Ratsastin kentällä ilman satulaa kaikessa rauhassa, täydessä hiljaisuudessa, lumihippujen leijaillessa taivaalta. Tunnelma oli taianomainen. Winskillä ei ollu mihinkään kiire, se käveli vakaasti eteenpäin ja teki nätisti kaiken mitä pyysin. Ilman satulaa ratsastaminen on kyl ehkä maailman ihaninta! Ainaki sellasella hevosella, johon voi luottaa ja joka ei turhia hötkyile, tosin sillon aikanaan ratsastustunneilla vetelin satulattomat tunnit ilosena aina niillä tallin reippaimmilla kaahottajilla... :D On kyllä hauska miten erilaisia persoonia Pulu ja Winski on. Ne on ku yö ja päivä. Pulu on tosi utelias ja seurallinen, sellanen kunnon introvertti. Se on aina innolla menossa mukana, vauhdikas ja energinen. Pilkettä silmäkulmastakin löytyy. Tamma myös rakastaa rapsuttelua yli kaiken. Winski taas on todella rauhallinen ja äärimmäisen kiltti, mutta ei kovinkaan seurallinen. Se on selvästi harkitsevainen eikä sähellä ja pitää mielummin vähän etäisyyttä ku tunkee syliin tai no päätänsä se kyllä tykkää hangata jokaiseen vastaantulijaan. Ja osaa se Winskiki välillä kepposia keksiä.
Sunnuntaina kävin juoksuttamassa Pulun. Se oli lievästi sanottuna ylienerginen. Koko matkan kentälle se olis ravannu ja ku päästin sen lopulta kentän keskellä ympyrälle, se pyrähti laukkaan viskellen villisti päätään. Kesti jonkin aikaa neuvotella siitä, että juoksutusympyrä on pyöreä ja että suuntaa ei vaihdeta omin luvin kesken kaiken. Ei sille höslälle kyllä voinu muuta ku nauraa. Tamma taantu ihan pikkuvarsan tasolle. :'D Pakkanen kiristy siinä samalla ku oltii ulkoilemassa ja Pulun karvat oli iha valkees huurus ku lopeteltiin. Vitsit et se oli kaunis, kunnon kuurahevonen!Seuraavana viikonloppuna kävin taas ratsastamassa. Tällä kertaa meni jo huomattavasti rauhallisemmin. Pulu alko kuuntelee ja maltto keskittyy ja tuntu tosi kivalta! Se on kyl maailman ihanin otus! ♥ Voi ku oisin parempi ratsastaja, pelkään et pilaan hienon hevosen. Vaik Pulun kyydis onki mahtavaa, tykkään silti enemmän puuhata sen kans iha muuten vaan maasta käsin, harjailla ja rapsutella.
Viime viikonloppuna olin Kotkassa kaverini, Hennan, luona ja se mokoma heitti miut sielläki hevosen selkään! :D Tallustelin maastolenkin Aleksi-ponilla ja se oli varsin hauska tapaus. Ja hirmusen nätti! Olin kyllä iha umpijäässä sen tallirupeaman jälkeen vaik oli toppahousut ja kaikki. Sailaa ei vaan oo luotu tulipalopakkaseen. Tulis jo kesä!! Oli kiva nähä taas pitkästä aikaa, viime kerrasta taiski olla jo kolme vuotta. o__o Viime viikonloppu oli kyl varsinainen kaveriviikonloppu ku perjantaina olin Mimillä, lauantaina Kotkassa ja sunnuntaina lapsuuden kaverini, Iida tuli käymään. Ihana nähä ihmisiä!Tänää kävin taas hoitelee Winskin ja samalla tutustumassa uuteen, eli kolmanteen hoitoheppaan, Nataan. Se on sellanen tosi kiltti ja symppis 25-vuotias lämppäritamma samalta tallilta ku Winski. Saisin sitäki liikuttaa mut jää nyt nähtäväks, hoitaminen on kivempaa. On myös ihana ku tietää auttavansa muita, ku voi edes jossain tuntee ittensä hyödylliseks ja tarpeelliseks. Pitäs varmaa hakeutuu opiskelemaan heppa-alalle ku aina mie itteni tallilta löyän koulun sijaan.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Mission completed!
En ois ikinä uskonu näkeväni tätä päivää mut norsu tuli valmiiks! Hitto ku on nii surkee kamera Lahessa, melkeen saa kuvista selvää.
 |
| Mulkosilmä ja räpsyripset. |
 | ||
| Nam mikä kuvanlaatu! Pääki näköjää vinos. |
tiistai 8. helmikuuta 2011
Käteiskato
Käteinen ei säily miulla kyllä lompakossa hetkeäkään. Oon ostellu kaikkee aika ansiokkaasti tän kuun aikana.
 |
| Uusia söpöjä ruokalautasia murjuun! |
 |
| Ihanan lömpönen viltti kirpparilta 1€ :D |
 |
| Tätä en malta odottaaaaa!!! 8DDD |
 |
| Joku random puuvillaneule kirpparilta heräteostoksena 4€. |
 |
| Toivottavasti kesällä on sen verran lämmintä että tarkenen pukeutua tähän... |
 |
| Hauska hapsuneule, en voinu jättää kauppaan :') |
 |
| Farkut kirpparilta heräteostoksena 3€. |
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Uusi vuosi, vanhat kujeet
Ja niin koitti taas paluu harmaaseen arkeen...
Taistelen edelleen fanttini kanssa, se etenee tuskastuttavan hitaasti. Mutta ehkä siitä jo hämärästi hahmottaa, mitä se yrittää esittää. Kankaiden kiinnitys on parhaillaan menossa ja sen jälkeen pitää kai enää maalata silmät. Kaks viikkoa aikaa, kohta iskee paniikki!
Täs jaksos meil on ollu fantin lisäks pintakäsittelyä ja se on hauskaa! Ollaan opeteltu mukaelmamaalausta ja se on hauskaa puuhaa se! Joka keskiviikko lotrataan kaljan, pigmenttien ja satojen eurojen arvosten siveltimien kanssa pienessä luokkahuoneessa ja ku iltapäivällä avataan erittäin voimakkaalta haiseva maalausöljyputeli, jolla viimeistellään mukailtava pinta, on kaikki ihan pöllyssä viimestään sillon ku on kotiinlähdön aika. :--DD Oon saanu aikaseks jonku tammiviritelmän, sekä viipaleen wnb-pähkinäpuuta. Viime viikolla yritettiin aikaansaada marmoria. Ja ai niin, hopeoitiin me sellaset tarjottimetki lyöntimetallilla! Eli nyt osaisin periaatteessa kullata mitä vaan vaikka aidolla lehtikullalla. Tänään päästiin imppaamaan kirkasta viinaa sellakan muodossa ku patinoitiin noita tarjottimia. :'D
 |
| Hopeoitu tarjotin, keskellä vielä alkuperäistä muovia näkyvissä. |
 |
| Ensimmäinen tammikokeilu (fail). |
 |
| Kuvassa näkyvä mäyränkarvainen häivin on arvoltaan yli 230€ :D |
 |
| Se yrittää epätoivoisesti olla marmoria siinä heikosti onnistuen. |
 |
| Wnb-pähkinäpuujäljitelmä. |
Ekalla viikolla koulussa oli suhteellisen siedettävää, vaikkakin aika yksinäistä. Miun piti mennä Hilulle sinä viikonloppuna mut se tuliki kipeeks ni kävinki moikkaa kummitätiäni Vantaalla ja menin sitte kotiin. Maanantaina lähin iha ekstempore koulun jälkeen ilman vähäisimpiäkään ennakkosuunnitelmia moikkaamaan Mimiä eli Vantaalle taasen. Hengattiin eka niillä mut sit keksittii lähtee häiriköimää Hilua ja vietin loppuillan Hilun luona ja tehden sille ruokaa ja leipoen pullaa. Oli hirmu virkistävää ja mukavaa! Sieltä lähin iltajunalla takas Lahteen. Kouluviikko kului taas ja perjantaina äiti ja Sanna toi Williamin tänne (Filou muuten lopetettiin 12. päivä kun se tuli niin kipeäksi, RIP, pikku Houdinia lämmöllä muistaen) ja hakivat miut kotiin. Viikonloppu meni heppaillessa ja siitä myöhemmin lisää. :)
Seikkailu jatkuu
Tapahtui viime jaksossa...
Saila ja Mimi mättivät hitosti karkkia, viettivät vuodenvaihdetta, saivat kuolakäsittelyn Winskiltä ja nousivat Lappeenrannassa junaan.
Tiemme erosivat astuessamme ulos teknisestä viasta kärsivästä myöhässä olevasta junastamme Tikkurilan ensimmäisellä laiturilla. Turhaan kiiruhdin tuli hännän alla seuraavalle laiturille, jolta Rovaniemen yöjunan oli määrä lähteä, sillä sehän oli tietysti VR:n tavoille uskollisena myös myöhässä. ...Puoli tuntia. Aika taitavaa että Helsingistä lähtevä juna on jo Tiksissä nii paljon myöhässä aikataulusta. Tosin se varmaan oli ootellu matkustajia kaikista muista junista, jotka oli ollu Helsingis ja Pasilas myöhässä, arvelen ma. Oli miten oli, en luultavasti olis kestäny värjötellä asemalla enää yhtään kauempaa. Onneks se tsukutin suvaitsi saapua sieltä ja pääsin kipuamaan antiikkisen junavaunun hautovaan lämpöön. Jonkun matkaa matkustettuani selvis että lämmitys siinä reistaa pahemman kerran ja vaunus oli varmasti yli +25 astetta koska pärjäsin ilman neuletta. Mut en mie siit lämmöstä oikeestaa kärsiny ku oon tällane vilukissa. Muut matkustajat oliki sit iha tuskissaan. Penkit oli jotakuinki kamalus maximus, joten nukkumisesta ei tullu mitään, eikä miut kyl ees väsyttäny, jos totta puhutaan. Ahmasinki sit siinä aikani kuluks uusimman Artemis Fowlin yhellä istumalla kannesta kanteen. Vitsit että oli ihana taas lukee pitkästä aikaa! En oo aikoihin lukenu yhtään kirjaa kerralla. Jotain päälle 300 tais siitä löytyy sivuja niin yö suju rattoisasti lueksiessa. Oli hassuu ku olin ainoo hereillä oleva ihminen koko vaunussa. Ympärilt kuulu vaa tasasta tuhinaa ja kuorsausta. 13 tuntii junassa istuttuani havahduin siihen, että tunnin päästä oltas jo Rovaniemellä ja heti perään ihmettelin et miksei niin pitkään istuminen tunnu missään. Sit rupesin miettii ni sehä on aika perus datausaika mitä normaalisti lomilla koneen ääressä vietän ettätota joomoi. :'D
Juna saapui viimein Rovaniemelle aamun sarastaessa. Tai eihän se aamu vielä mitään sarastanu siellä pohjosessa, kaamos kun oli. Mahassa oli koko ajan sellanen jännä kutkuttava tunne ku pääsin junasta ulos. Olin Rovaniemellä, Lapissa, wihhihii! Kipitin kiireen vilkkaa bussiin, joka odotteli melkein junan vieressä ja asetuin istumaan ikkunapaikalle tapittamaan lumoutuneena maisemia. Oli ihan hassua ku tienviitoissa olevat paikannimet oli niin tuttuja: Ranua, Kemijärvi, Muonio... Hurja että oon asunu Kemijärvellä elämäni ekat viis vuotta tai jotain sinne päin. Ja sen jälkeen en oo käyny Lapissa talvisaikaan! Hymyilin ku vajaamielinen ku ajettii Joulupukin pajakylän ohi, siellä oon joskus vaahtosammuttimen kokosena käyny ja miul on siit jopa jotain hämäriä muistikuvia. Jälkeenpäin miulle on kerrottu et olin kyseises paikas pilannu tuttavaperheen poikien joulun ku en suostunu menee Joulupukin kammariin tapaamaan hra Pukkia vaan seisoin tomerana ovella tokaisten: "Pyh, se on vain joku typerä mies pukeutuneena joulupukin vaatteisiin." Saila neljä-vee, ilonpilaaja siis jo lapsesta lähtien :--DDD Matka jatkui ja maisemat muuttu aina vaan upeemmiks mitä pohjosemmaks edettiin. Joskus vähän ennen kymmentä alko taivas vaalenemaan ja mie taisin torkahtaa. Oli valosaa ku heräsin ja ulkona oli niin kaunista! Taivaanrantaan oli kerääntyny auringonnousun värjäämiä vaaleenpunasia pilviä kultareunuksilla (itse aurinko ei vielä tähän aikaan vuodesta kivunnut näkyviin horisontin takaa), tykkylumiset puut kimmels ikkunan toisella puolella, maasto kohoili ja laski, nautin! Imin itseeni sitä näkymää ku pesusieni. :D Tiellä ja pientareilla loikki välillä pörrösiä poroja, joiden hengitys huurus niiden tapittaessa ohi huristelevia autoja. Miun takana istuvat japsituristit oli haltioissaan ja niiden kamerat laulo kuten arvata saattaa. Lähemmäs viiden tunnin bussimatkan päätteeksi lähestyttiin viimein itse määränpäätä.
"Valtio Lappi, valuutta euro, aikavyöhyke +2, lämpötila -19. Saatte laskeutumisluvan. Tervetuloa Ivaloon." ~Varja
Selvisin perille. Yhteensä 19 tuntia erinäisissä kulkuvälineissä istumista muutaman myslipatukan, suklaapatukan ja puolen litran vesipullon voimalla. Varja tuli miuta vastaan ja pääsin vielä hetkeksi henkilöautoon istumismaratonin päätteeksi. Nyt olemme siis maanantaissa, kello tulee kaksi ja ulkona alkaa pian hämärtää. Siitä alkoi ikimuistoinen viikkoni Ivalossa! :)
Ekana päivänä en ees ollu nii koomassa mitä olin luullu et olisin kun ottaa huomioon, etten ollu nukkunu ollenkaan (paitsi nyt ne pienet torkut bussissa). Ilta venyi pitkälle kun innostuttiin vähän höpöttämään ja lopputuolksena ajauduttiin vasta neljän jälestä unten maille. Mitäs 40 tuntii olin ollu valveilla sitä ennen :') Uni maittoi, mutta oli lyhytaikasta koska kolmen tunnin päästä me jo revittiin ittemme ylös lähteäksemme Inarissa sijaitsevaan Siidaan ihmettelemään saamelaiskulttuuria yms. Siellä tuli väkisinki Hilun poronhoitaja-asut ja muut Lapin asumisoloihin ja valtiomuotoon liittyvät filosofiset ajatelmat mieleen... :'D Syötiin Varjan äidin ravintolassa makoisaa porosoppaa ja illalla lähettiin kruisailemaan moottorikelkalla! Miul ei varmaan ikinä oo ollu nii paljon vaatteita päällä! Meinasin tikahtuu ku vedin päähäni kommandopipon. Oisin varmaan kuollu nauruun just siihen paikkaan jos oisin nähny itteni täysvarustuksessa. Mut onneks ulkona oli pimeää eikä pihalla ollu peilejä. Ja sit me vedettii kelkalla tunnin verran joen jäätä pitkin, lumi vaa pöllys, oli mahtavaa!
Tiistai-ilta tais olla ainoo koko viikolla ku nukahettii suunnillee ihmisten aikoihin. Kellon ympäri taidettii sängynpohjalla viihtyy ja sit pitiki nousta grillille Varjan kaverin kanssa popsimaan ranskalaisia. Sen jälkee ostin ihQja tuliaisia + kortit kavereille postitettavaks ja sit hipsittii kauppaan josta lähti matkaan iha tolkuton herkkuvuori. Illan suunnitelmana oli tapittaa leffoja, Varjan toinen kaveri liitty meiän seuraan ensimmäisen ajaks. Prinsessan ja Sammakon jälkeen jatkettiin Shrekeillä. Siinä samalla/välissä tuli paistettua poron kuivalihaa takassa (NOMNOMNOM), makoiltua ketarat ojossa pörrösellä matolla, datailtua, lipitettyä jääteetä ja mätettyä hitosti karkkia ja oheistuotteita... Laatuaikaa! :DD Valvottiinkohan me seittemään. Noh, seuraavana päivänä joka tapaukses lojuttiin sängyssä puol viiteen. Ja jatkettiin leffojen napittamista karkkien äärellä! Tuli taas valvottua ilosesti ja seuraavana päivänä pitiki sit jo haikein mielin pakata kamat kasaan ja lähteä takas kotia kohti. :( Miun olis oikeestaan pitäny viettää tää viikko koulun penkillä mut ei inspannu joten pidensin joululomaani viikolla karkaamalla Ivaloon.
Kaikenkaikkiaan viikko oli paras aikoihin! Leffoja, valvomista, viisaita ja vajaita juttuja ja kerrankin aikaa ystävän kanssa. Viihdyin ja oisin voinu jäähä sinne vaikka koko loppukuuks. KIITOS VARJA! ♥ Toivottavasti voidaan ottaa keväällä uusiks.
En oo koskaan ennen vuodattanu kyyneliä vilkuttaessani hyvästejä kenellekään. Mut eipä kai miulla ikinä oo ollu sellasta ystävääkään. Joten no, niin vain kävi kun bussi lähti huristelemaan takaisin Rovaniemeä kohti Ivalon keskustan läpi jättäen Varjan taakseen. Miss ya~
*New Year*
Mimi tuli meille Lappeenrantaan uudeks vuodeks helpottamaan mielenterveyteni viimeisten rippeiden kasassapysymistä. Uutta vuotta meillä vietti nimittäin myös ehaania sukulaisia....... hrrh ja huoh. Uskollinen hovikuskini Sanna kuskas miut Mimiä vastaan junalle ja huristeltiin sitte mutkan kautta kotia ku Ville piti hakee samalla matkalla kaveriltaan jostain ihan kuusesta, johon se ei osannu neuvoo tietä ja johon myöskään sen kaveri ei osannu neuvoo tietä. (Y) Pojat... *Silmien muljautus* Asiahan ratkesi ku me fiksuina tyttöinä poikettiin Prismaan ja etittiin sieltä Suomen tiekartastot, josta katottiin miten Villen antamaan hämärään osotteeseen pääsee. Ja löydettiin perille. Ku Varja sai viime kesänä kaupunkikierroksen Lpr:n keskustan läpi heti saavuttuaan, sai Mimi nyt sit puolestaan takapajulakierroksen. Aika puskan kautta nimittäin meille kierrettiin.
Sukulaiset tais saaha meiät molemmat jo heti alkuunsa ahdistuskohtauksen partaalle joten livahdettiin kiireen vilkkaa ulos ja siellä me sit melkee koko loppuilta viihdyttiinki vuodenvaihteeseen asti. Riekuttiin pitkin metsiä ja kahlattiin polvenkorkuses hanges jään yli yhteen kivaan pikku saareen (Mimi ei ollu koskaa ennen kävelly jäällä ja raukka oli iha kauhuissaan ku pelkäs et se pettää alta :'D) bongailemaan ympäröivien rantojen ilotulituksia. Sieltä näki kyl mielettömän hyvin kaikki raketit, jotka ammuttiin yli puiden korkeudelle. Sit ku kyllästyttii hupmsahtamaan aina uudestaan ja uudestaan saaren rantakiviltä lantioo myöten lumeen, räpiköitiin takas ja laskettii mäkeä (autotietä pitkin eheheh) alas rantaan. Käytettii vielä koirat lenkillä ja sit oltiinki kohtuullisen uuvuksissa ja katottiin parhaaks linnottautuu miun huoneeseen dataamaan Mimin tuliaisiks roudaaman hirvittävän herkkuvuoren kupeeseen.
Kellon lähestyessä 12 mentiin ulos säätämään (käryteltiin tähtisadetikkuja yms.) ja heti vuoden vaihduttua takas sisään ku oli kyyylmä! Mimi dataili ahkerasti loppuillan ja mie tein jotain, koomasin varmaan sängylläni ja mätin suklaata. Onnistuin hienosti murhaamaan Mimin unirytmin: valvottiin ja seuraavana aamuna herättii puoliltapäivin (kiitos kivoille sukulaisille jotka kälätti täyttä kurkkuu eteisessä.....) ja nii myöhään se ei kuulemma oo koskaa ennen heränny ja samoin tapahtu seuraavana päivänä. Ja vissii vähä koko loppuloman... Hupsiiis! ^^' Sailan seura ei oo terveellistä.
Ku toivuttiin pahimmasta aamujumituksesta, lähettiin tallille hoitelee Winski. Sen karsina oli kohtuullisen myllätyn näkönen ku hepat oli tullu ilotulitteiden takii tavallista aikasemmin edeltävänä iltana sisään ja näinollen heppa oli ehtiny koheltaa karsinassa kauemmin ku normaalisti. Mätettiin karsina reippaasti puhtaaks ja vietiin sinne läjäpäin uusia alusia. Sit haettii Winski tarhasta, harjattiin se oikein hienoks, pistettii suitset päähän ja lähettii kentälle taluttamaan aikomuksena ottaa siitä kerranki jonkinlaisii rakennekuvii nyt ku oli joku, joka pitää heppaa kiinni. Mutta koko touhu jäi aika pitkälti aikomukseks. Ilma oli huono, oli paksu pilvipeite, joten valoo ei ollu paljon paskaakaan, miun Tamronsuttu vittuili minkä kerkes, kieltäyty mm. tarkentamasta ja kusas jokasen kuvan ja itse hevosen mielestä taluttajan puskeminen, töniminen ja kuolaaminen oli huomattavasti viihdyttävämpää ku nätisti poseeraaminen. Kaihoisana jään siis haaveilemaan uudesta objektiivista, aurinkoisesta ilmasta, sekä toisesta tilaisuudesta kuvata sitä pöljää jonku avustamana.
 |
| Ikäänku miun olkapää ei ois jo iha tarpeeks kuolanen ennestäänki... |
 | |
| Nomnomnom herkullista ohjaa. |
Tallilta kotiuduttuamme jatkettiin dataamista ja fädäämistä. Sit ku karkit loppu, palkattiin Sanna kuskaamaa meiät ABC:lle (muut kaupat ei ollu auki) ostamaa lisää. Valvottii taas ja nukuttii seuraavana aamuna pitkään. Käytiin hoitaa Winski, mie mätin tällä kertaa karsinan ja Mimi harjas. Höppänä muute höris meille ku haettii se tarhasta ni ei se vissi mitää kovin kauheit traumoi saanu edellispäivän kuvauksista. :') Sit pitiki jo lähtee pakkaamaan, sillä juna kohti Tikkurilaa (ja miun kohalla kohti Rovaniemeä) oli lähtevä illansuussa. Pakkaamisen alottamistaha ei luonnollisesti voinu hoitaa vasta ku puol tuntii ennen lähtöä joten siinä tuli sit säntäiltyy paniikissa ympäri taloa. Jonttu viihdytti Mimii sillä aikaa ja voi apua mitä kaikkee se sille selitti... :'D Sit Sanna-parka pääs taas autonkuljettajaks ja huristeltiin juna-asemalle. Juna oli luonnollisesti myöhässä.
Seikkailu jatkuu seuraavassa jaksossa.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Ilmoitusluontoinen asia
Blogi tulee piakkoin muuttumaan vain kutsutuille käyttäjille näkyväksi. Ole siis hyvä ja ilmoita itsestäsi, jos tämän seuraaminen kiinnostaa vastaisuudessa. :)
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Elämäni paras joululoma
Joulu tuli ja joulu meni. Tänäkään jouluna en päässy tunnelmaan mukaan. Tosin ihmekös tuo ku eka lomapäivä oli vasta aatonaattona ja senki käytin kaupungilla ryssien seassa seittemän tuntia paniikinomaisesti poukkoillen, lahjoja metsästäen... Yhtään aikasemmin en luonnollisesti ollu ehtiny/saanu aikaseks kellekkää mitään hankkii.
Aatonaattoa edeltävän illan kotimatka oli täyttä tuskaa. Olin kamalan väsyny ku yöunet oli jääny edeltävänä yönä kahteen tuntiin ja oikeestaan koko viikon aikana keskiviikkoon mennes olin ehkä nukkunu yheensä seitsemisen tuntii... Juna-asemalla joka helvetin ihminen tuntu seisovan tupakka suussa ja sitä savuu oli joka puolella. Ihan hiton säälittävää kattoo saapuvii junii ku porukka seisoo junan eteisessä sytyttämätön rööki suupieles ja sytkäri kouras ja tuikkaa savukkeensa tuleen heti ku astuvat ulos. Hei come on!! Ei voi olla nii palava nikotiinintarve ettei voi odottaa puolta minuuttia et pääsee laiturilta eteenpäin. Eihä kukaa vittu kusellekkaa käy heti ku junasta pääsee vaik millane hätä ois. Tupakka on maailman turhin keksintö, hyi helvetti! Juna oli luonnollisesti myöhässä, joten sain nauttia siitä saatananmoisesta kärystä kauan ja hartaasti. Kun juna viimein suvaitsi saapua, lysähdin äärimmäisen vittuuntuneena ja väsyneenä paikalleni haaveillen silmien ummistamisesta. Mutta paskat nukkumisesta, eikös vaan takanani istunu kaks aivan helvetin rasittavaa kakaraa, jotka valitti ja ruikutti taukoamatta KOKO VITUN MATKAN..... "Äiti en taho vessaan en taho ottaa pipoa pois ää-ää-ää valivali millon ollaan perilläää en lopeta etummaisen istuimen potkimista enkä leluauton vieterin raiskaamista enkä valittamista enkä ole hiljaa ääää tahon karkkia en taho pukea ulkovaatteita äääÄÄÄääää en taho en taho!" ETTÄ MIE VIHAAAAAAAAAAN LAPSIA!!!!!!!!!!!! Kuka hullu menee hankkimaa sellasia vapaaehtosesti?! ARGH. Ilmesty sinne vaunuun onneks jossain Kouvolan tienoilla joulupukki, joka jako karkkia ja junas oli mahtava kuljettaja, joka toivotteli kaikille asemilla hyvää joulua ja Tipa tekstas ahkerasti ni onnistuin säilyttää riekaleiset hermoni enkä heittäny niitä penskoja niskapersotteella ikkunasta läpi, vaikka mieli kovasti teki. Onneks loppuloma oli valoisampi.
Aatonaaton lahjarumban jälkeen datasin, datasin ja datasin vähän lisää. Mutte kesken dataamisen nukahdin, kaaduin vaan tuolilta sänkyyn ja sille tielle jäin. Aamulla... taisiisno. Iltapäivällä heräsin ja hilasin takamukseni suorinta tietä takaisin koneen ääreen. Huomas kyllä et oli loma! Sit äiti tuliki ovelle hätyyttelee joulukirkkoon vai mihinlie hartauteen. En ehtiny ees pukee päälle saati sit syömää mitää aamupaloja, joten istuin kirkossa yöpuvussa. >D Talvitakki vaa niskaan, toppahousut jalkaan ja menoks. Oli muuten aika pirun kylmä ulkona. Hartaus oli tosi nätti, siinä esitettiin jouluevankeliumi vähänku näytelmänä ja sitä tuki musiikki. Laului ei laulettu siitä ianikusesta virsikirjasta vaan Kauneimpien joululaulujen vihkosesta. Kerrassaan piristävää ja tervetullutta vaihtelua! Kirkon jälkeen päästiinki sit melkeinpä suoraan joulupöytään. En kyllä popsinu mitää hirveitä vuoria ku nuo perinteiset jouluruuat ei kuulu miun suosikkeihin. Rosolli on jees (ja sitä muuten pilkottiinki kauan ja hartaudella parin kuutiomillimetrin kokosiks palasiks) ja kinkku ukin valmistaman supervahvan ja maukkaan sinapin kanssa. Isi oli lisäks tehny jotai hyvää kastiketta. Aterioinnin jälkeen pidettiin vähän taukoa, muut lauleli ja soitti (piano + viulu + sello) joululauluja, mie datasin koska ei oikee inspannu. Ja sit popsittii jälkiruokaa ja avattii lahjat. Koirat oli iha täpinöissään omista paketeistaan. Inga varasteli avatuista lahjoista papereita ja saatuaan oman pakettinsa, josta paljastu uus vinkulelu, se tuli häntä heiluen, silmät sädehtien, onnellisen tuhahduksen saattelemana esittelemään sitä jokaiselle. Tietysti se sai myös toisen paketin, jossa oli herrrkullinen maharulla ja kumpikaa koirista ei meinannu pysyy nahoissaan ku ne haisto herkut kuusen alta.
Mie en toivonu mitään lahjaks ku miul oikeestaan on jo kaikkee mitä tarviin. Tärkeintä vaan et saan tulla kotiin viettää joulua. Mut sain siitä huolimatta nollia tilille uutta objektiivia varten ku tuo vanha tekee hidasta ja tuskallista kuolemaa, tosin ei se kovin hyvässä hapessa koskaan oo ollukkaa. Lisäks vielä sitä sun tätä, kuten:
+ Hitonmoisen vuoren suklaata
+ Piirtopöydän
+ Heppaseinäkalenterin Jontulta aww ♥
+ Gregorianin levyn
+ Nappikuulokkeet taas kerran ku Filou on tuhonnu kolmet edeltävät
+ Lahjakortin Sinelliin
+ Pari nättiä muistikirjaa kirjottamista yms. varten
+ Lapaset ja korvaläpät
+ Yrttijalkakylvyn
+ Mimiltä ihanan piirroksen Pulusta
Ja sit vielä Marimekko-pyyhesetin, joka lens saman tien paketista kuoriuduttuaan Sannan omistukseen. En voi sietää Marimekkoa, hrrr.
Ja koska tää postaus taas hienosti venähti asioista, jotka tuskin ketään kiinnostaa, jatkan tarkemmin lomasta kertomista seuraavassa jaksossa! Tai noh. Samapa tuo. Jatkan vielä vähän tähän.
Onnistuin hommaamaan joululomalle kerranki tekemistä! Ja näin vanhoja kavereita! Sailan lomaohjelma:
Lauantai 25.12. Kävin hoitaa Winskin. Ulkona oli sysipimeää ja hyytävän kylmä. Pakkanen oli kirjaillu tallin ikkunat täyteen kuurankukkia. Joku oli ripustanu havuja nurkkiin ja ovenpieliin, taukohuoneessa oli jättikorillinen omenoita, mandariineja ja suklaakonvehteja tallin omistajilta, kaikkialla oli hiirenhiljasta. Harjailin tallin lämmössä Winskiä, joka rouskutti tyytyväisenä leipää ja tuhis siinä niin rauhallisena ja turvallisena. Hain sille lämpöstä vettä juotavaks ja sen korvat vipatti söpösti jokasen nielaisun tahtiin. Tunnelma oli jotenki niin kiireetön ja taianomanen: vaan mie, hevonen ja hiljaisuus. Ehkä se oli sitä joulutunnelmaa. :)
Sunnuntai 26.12. Kävin taas hoitaa Winskin. Iida tuli illalla perheineen ja jäi yöks, oli kivaa. Viimeks taisin nähä sen joskus kesällä.
Maanantai 27.12. Iidan kans höpinää ja sit ne läksi kotia.
Tiistai 28.12. Kävin entisen lukiokaverin, Saijan kanssa kaakaolla. Oli tosi kiva nähä ja vaihtaa kuulumisii. Saija opiskelee Helsingis proviisoriks ja nähtii viimeks joskus elokuussa samaisessa kahvilassa vähän ennen koulujen alkamista.
Keskiviikko 29.12. Kävin hoitaa Pulun ja Winskin. Ku olin tulos Winskiltä, törmäsin Eviin, joka oli poikaystävänsä kans taluttamas koirii meillä päin. Ne käväs mein pihas ilahduttaa Ingaa ja Amieta, hurtat on iha bestiksii. Milloha viimeks Evinki nähny...? Syyksyllä? Vai kävinköhän joskus... joskus. Oliko sillon jo lunta. Ei voi muistaa.
Torstai 30.12. Kävin hoitaa Pulun ♥ Meil oli rapsuttelutuokio tallin käytävällä.
Perjantai 31.12. Mimi oli meillä vuodenvaihteen, oli kivaa!
Lauantai 1.1. Käytii hoitaa Mimin kans Winski.
Sunnuntai 2.1. Käytii hoitaa Mimin kans Winski ja sit lähettii junalla Tikkurilaan, josta jatkoin yöjunal eteenpäin Ivaloon.
Maanantai 3.1. - perjantai 7.1. Ivalossa Tipan luona :))) Ehkä kivoin reissu ikinä!
Lauantai 8.1. Meni kotimatkasta toipuessa ja kävin taas hoitamas Winskin.
Sunnuntai 9.1. Matkasin takas Lahteen riutumaan.
Rotat jäi vielä kotiin ku Filou on kipeänä, saas nähä kuin pienen käy, aika heikolta näyttää. Mut ainaki William tulee miun seuraks tänne Lahtee sitku seuraavan kerran käyn parin viikon päästä kotona, jos joku jaksaa miut + rotan häkin kuskata autolla takas tänne päin. UV:lle ja Ivalolle kirjottelen vielä omat tekstit.
Sen pituinen se.
Paimenpoitsu ja (tuhoon tuomittu) operaatio elefantti
Joku laiskamakkara on taas melkein jaksanu päivittää blogia. Tänään teen parannuksen! Nää ekat lauseet on aina kaikkein vaikeimmat, yleensä jumitun jo otsikkoon. Mutta nyt näyttää jo lupaavalta! Jo viisi lausetta + otsikko! Kyllä tästä vielä blogiteksti tulee.
... Jos tulee. Ei jaksa. Jaksaa. Njääh... JAKSAA. Pakko nyt. Niinjuu ette varmaan haluu lukee miun päänsisäistä väittelyä. *Ottaa itseään niskasta kiinni ja pakoittautuu oikeasti aloittamaan.*
Mihis sitä viime kerralla jäätiin? Marraskuuhun kaiketi. Huhhuh, tuntuupa kaukaiselta. Sillon taisin mainita siitä paimenpatsaasta. Se saatiin onnellisesti ajallaan valmiiksi. Tai miun parihan siitä melkein kaiken teki, itelleni jäi vaan patsaan naama, paimensauva, sekä kaikkea sekalaista pikkuhommaa, kuten vaatteiden laskostamista, patsaan maalaamista, kolojen tilkitsemistä ja sen semmosta, joten sanoisinpa että kaikki kiitos ja kunnia herra paimenesta kuuluu parilleni. Laiskasaila vaan laiskotteli koko jakson... Ainiin nää prosessikuvatki on parini ottamia ku ite en saanu aikaseks. Yllättävää. Mitähän ees tein koko jakson? Kyl mie koulus istuin... mut taisin olla ainoastaan fyysisesti läsnä, henkisesti jossain ihan toisella planeetalla.
 | |
| Runkona mallinuken torso, jolta poistettiin brutaalisti tissit sahaamalla ne irti. :) Hökkelin päälle kasattiin kaikkea retkipatjasta putkieristeisiin. Kädet ja jalat on kipsivaloksia oikeista ruumiinjäsenistä. |
 |
| Kun runko oli valmis, lisättiin liimaliisteriin kastettuja kankaita vaatteiksi ja ne kovettuivat kuivuessaan nykyiseen muotoonsa. Viimenen kuva on vaiheesta, jossa paimen on maalausta vaille valmis. |
 |
| Maalattuna. |
 |
| Herra paimen. Korkeutta hänellä 190 cm ellei enemmän. |
 |
| Ukon pärstä ilman partaa, muovattu savesta ja paperoitu sen pohjalta tehtyyn muottiin. |
Ja tässä vielä koko seimiasetelma kuvattuna erittäin huonossa valossa erittäin huonolla kameralla koulun aulassa, johon patsaat kärrättiin niiden palauduttua tilaajansa eli Hollolan kirjaston ikkunasta.
 |
| Plastoliinista muovailtu pienoismalli, jonka avulla tein kaavat isompaan hökötykseen. |
 | ||
| Ulkoavaruudesta maapallolle laskeutunut scifimonsteri? |
