You may kiss the pride

Juhannuksen jälkeen en ehtiny kovin kauaa kotona homehtua ku lähettii jo kaverini, Iidan häihin. Lauantaina 2.7. miut viskattiin julmasti junaan ku autoon ei mahtunu ku meillä sattuu olee kuushenkinen perhe. Tsukuttelin Lahteen, kävin moikkaamassa armasta murjuani, huristelin bussilla takas juna-asemalle ja sieltä sitte Z:lla Pasilaan jossa vaihto johonki randomjunaan millä pääsin Kannelmäkeen, missä muut oli jo täydessä täpinässä vaihtamassa juhlavaatteita enoni perheen luona.

Kiskoin nyrpeänä mekon ylleni ja hirtin jalkaoihini inhottavat korkkarit. Hiukset oli putummm ku en niille osannu saati jaksanu mitää tehä ja naamastahan ei edes puhuta. Juhlat ei oo miun juttu. Katoin jokseenki kateellisena pikkusiskoani, joka tepasteli viehkeänä ja freesinä vaaleenvihreessä leningissään, korut sävy sävyyn mekon kanssa, hiukset sievästi laitettuina, naamassa tyylikäs, kevyt meikki ja perässään hentoinen parfyymin vivahdus. Ettöjoo. Se onneks aina edustaa miunki edestä.

Kirkosta sen verran että se muistutti enemmänki saunaa (miuta ei kyllä haitannu, kiva vaan että tarkenee) ku sattu just 30++ hellepäivä. Siellä ne Iida ja Riku sitte sano että "tahdon" ja niin miun pikku Iidasta tuli neiti Kärhän sihaan rouva Larmala. Kauhee oikeesti, en voi vieläkään tajuta! Justha me vasta pompittii takapihalla keppihevosilla ja nyt se on jo naimisissa. Mitä tapahtu? :D

Hääjuhla oli ihan mukava, valokuvaaja tosin meinas viedä miulta järjen, kuten valokuvaajat nyt yleensäkin ku sen liikkeitä sai koko ajan vahdata silmä tarkkana ja olla väistelemässä jos se osotti kameralla kohti... Helvetti ku kaikki tilaisuudet pitää aina taltioida, PERKELE. Maksasin mitä vaan jos miun naama sensuroituis automaattisesti pois kuvista ni ei tartteis kuluttaa kaikkea energiaansa kameroiden väistelyyn. Jossei ois niitä saatanan kameroita ni juhlat vois olla jopa siedettäviä, niin vihaan sitä ku ei voi hetkeekää ottaa rennosti ku aina joku helvetin paparazzi nappaa kuvan just sillon jos keskittyminen herpaantuu sekunnikski. >__<'

Häistä junailin yöks Lahteen rakkahaan murjuun. Ku astuin ulos Lahdessa, tuntu ihan siltä ku ois ollu ulkomailla. Ilma oli niin samettisen lämmin vaikka oli jo pimeää. Tuli ihan Rooman luokkaretki mieleen! ♥ Sunnuntain lorvailin murjussa. Miul ei oo mitää muistikuvaa siitä päivästä. AINII DATASIN! Ku raahasin koneen sinne mukaa. Maanantaina lähin Hilulle sitku olin heränny ja käyny suihkussa eli illalla. Vietin siellä aikaa keskiviikkoon asti. Fädättiin erittäin ansiokkaasti, kuten meillä aina on tapana. Tehtiin yllättäen suklaamuffinseja ja siihen vielä lisäks järkyttävä läjä vohveleita. Katottiin pari leffaa, käytiin Helsingissä shoppaamassa (mie en kylläkää löytäny mitää, enhän koskaan löydä), läskeiltiin Mäkissä, käytiin vilkuilemassa Harry Potter-aiheinen pienimuotonen valokuvanäyttely tai jotain sinne päin jossain päin Helsinkii ja tietysti puhua pälpätettiin joka välissä. Laatuaikaa. :D

Siitä parin päivän päästä alkoki työt elikkä rakuunaheposet saapu taas Rakuunamäelle ja niitä oon koko heinäkuun ravaillu hoitamassa Winskin ja Natan lisäksi.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Randomi kynsivillitys

Jonkun tilapäisen mielenhäiriön seurauksena keksin tossa toukokuussa kasvattaa ja alkaa lakata kynsiä. Siitä eteenpäin miulla oliki tauoitta kahen kuukauden ajan lähes joka viikko erilaiset lakat kynsissä. Pääsin aika tehokkaasti vähäisistä rahoistani ku melkein joka kaupasta tarttu matkaan joku uus kynsilakka ja ties mitä kynsitarroja ja muuta härpäkettä. Tätä ennen en oo koskaan lakkaillu kynsiäni ja toivottavasti en enää tuu lakkaamaankaa, kamala homma ja rahat menee. Pari viikkoo sit, oikeestaan tarkemmin sanottuna sillon ku talutin Varjaa maastossa, onnistuin katkasemaan etusormenkynteni ja seuraavalla viikolla tallilla peukalonkynnen, joten viikko sitte sanoin hyvästit kynsilakoille ja lopuille pitkille kynsilleni, naksnaks vaan ja niin ne lähti. Onneks kynnet on uusiutuva luonnonvara jos joskus vielä satun katumaan päätöstäni. Toukokuusta kesäkuuhun kynnet aikajärjestyksessä:

Ensimmäinen viritelmä, kolmen värin liukuma.

Vaikken violetista juuri tykkää, tykkäsin näistä kynsistä. Kesäiset. :)

Nää kesti siistinä kaks viikkoo o.o Sit vaihdon uusiin ku alko tyvestä olla jo sen verran kasvanu.

Nää miulla oli kaverini häissä, piti tehä mekkoon sopivat.

Aika kunnioitettavan pitusiks ne ehti kasvaa ennenku ensimmäinen sano poks.

Toisaalta miul on vähän ikävä noita pitkiä kynsiä ku nää on lyhyenä niin onnettoman säälittävät. Pienet ja melkeen yhtä leveet ku pitkätki, yff. Mutta huomattavasti käytännöllisemmät kyllä lyhyenä ku nuo puolen sentin sapelit. Eipähä tarvii enää yrittää ideoida uusia lakkauksia enkä saa turhaa huomioo osakseni. :)

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Juhannus: Saimaannorppia ja Sailamuumio

Perjantaina totesimme että Lappeenrannassa ei pääse juhannusaattona bussilla yhen jälkeen mihinkään, sillä liikennöinti loppuu, joten oivalluksen myötä oli jokseenki kiire juosta herättyämme bussiin, että ehtisimme Mimiä vastaan junalle, hovikuskimme kun oli töissä ja porukat juhannuksenvietossa jo muualla. Selvisimme keskustaan ja Mimi kiiruhtiki juna-asemalta hirmuisen ruumissäkin kanssa. Heti sen jälkeen löysimmekin itsemme jotenkin erittäin mystisesti -YLLÄTYS YLLÄTYS- Mäkkäristä. Intensiivisen hampurilaisenpuputus-operaation jälkeen valuimme keskustaan oottelemaan että Sanna pääsis töistä ja että päästäs sen kyydissä kotiin ku taksiin ei ollu varaa ja bussit tosiaan lopetti kulkemisen <|3 Niiden viiden tunnin aikana ehittiin mm. tutustua Lappeen kirkkoon (useampaanki otteeseen), toteamaan että ykskään kauppa koko pirun kaupungissa ei ollu auki, löytämään pelastukseksemme R-kioski, josta saatiin ostettua muonatäydennyksiä selviytymistarkoituksiin, keskustelemaan paljasjalkaisen puliukon kanssa, haahuiltua sankarihautausmaalla bongaamassa koomisia nimiä ja muuta tosi kehittävää.

Ku vihdoin ja viimein päästiin kotiin asti, tein pizzaa ja suklaakakkua ja sit taas syötiin, syötiin ja syötiin. Illemmalla keksittiin lähtee rantaan mattolaiturille, jossa Varja ja Mimi päätti leikkii saimaannorppii ja ne loikkas vaatteet päällä järveen. En voi käsittää kuin niin kylmäs vedes voi uida!! Varja tietty oli karaistunu ku se on koko elämänsä loiskutellu absoluuttista nollapistettä lähenteleväs Inarijärves...

Sitku uljaiden saimaannorppiemme huulet alko sinertää neitien olemattomasta rasvakerroksesta johtuen, kipitettiin enemmän ja vähemmän tutisten takas meille ja suorinta tietä kuumaan suihkuun. Tuli sitä vaatteet ja pyyhkeet päällä istuttuu saunassaki.

Ku Mimi ja Varja oli lämmenny, jatkettiin syömistä ja pistettiin jossain vaiheessa yötä Egyptin prinssi pyörimään. Sitä kattoessa meni aivan järkyttävä kulhollinen karkkii ja sipsii, litroittain colaa ja ties mitä. Mimi simahti puolivälin jälkeen ja me pelattiin Varjan kanssa hirsipuuta Mimin kännykällä ku ite oon nähny kyseisen leffan suunnilleen niin monta kertaa et osaan vuorosanat ulkoo. Leffan loputtua heräteltiin unelias Mimi ja raahauduttiin yläkertaan nukkumaan porukoiden leeeveään parisänkyyn, joka ei sit loppujenlopuks ollukkaa ihan tarpeeks levee kolmelle. Mutta mitäs pienistä.

Aamulla herättiin joskus puolenpäivän tienoilla ja ennenku saatii aikaseks kömytä alakertaan sieltä kolmen jälestä, tulin mm. muumioiduksi ja tökityksi useampaan otteeseen. Eipä siinä kauaa kulunu ku Varjan piti jo pakata ja lähettiin heittämään se junalle. Tuli jo ikävä pientä ku juna lähti lipumaan liikkeelle. >:

Mimi jäi miun seuraks vielä sunnuntaihin asti. Käytiin siinä lauantai-iltana hoitelemassa Winski ja Nata. Yöllä lähettiin piipahtamaan ulkona ja piipahdus venyki kahen ja puolen tunnin kävelylenkiks. Pelloilla oli ihan mielettömän sakee sumu, siellä kulkiessa ei nähny montaakymmentä metriä eteensä. Käytiin ihastelemassa järvenrannan peilityyntä, usvaista vettä ja taivaanrannan pastellisävyjä. Rannasta poikettiin pellon läpi metsään, jonka toisesta reunasta avautu lisää kasteisia usvapeltoja. Päästyämme takas tielle, lähettiin vielä kävelemään kuuden kilsan mittanen lenkki viehättävää hiekkatietä pitkin metsän siimeksessä ja peltojen viertä. Oli kaunista! Selvittiin takas vasta joskus puol kolmen tienoilla ja datailtiin ilosena aamuun saakka.


Sunnuntaiaamuna Mimi koki pienoisen järkytyksen ku kumos taas täällä uutena vuotena tekemänsä nukkumisennätyksen. Tällä kertaa se onnistu vetelemää sikeitä kolmeen saakka. :D:D Sailan seura ei tee kenenkää unirytmille hyvää! Päivähän meni pitkälti harakoille ku uni maitto, joten ei ehitty tekemään juuri muuta ku pakkaamaan tavarat ja sit piti jo lähtee viemää Mimi junalle.

Illalla noudatin viisasta aforismia "Feeling down? Saddle up." ja kipusin Winskin kyytiin. Istuin sen lämpimässä selässä ilman satulaa ja annoin tahdikkaan käynnin keinuttaa ikävän pois.

Kiitos molemmille kivoimmasta juhannuksesta ikinä! :)

My life has a superb cast but I can't figure out the plot

Mihinkäs jäimmekään... Niin. Lähdin siis torstaina 16.6. Lahden kautta Helsinkiin. Tuore täysi-ikäinen, Lontoosta edeltävänä päivänä saapunut Varja tulla tupsahti muutaman mutkan kautta samaiseen Z-junaan Keravan kohdalta ja huristelimme Helsingin rautatieasemalle oottelemaan Mimiä, joka sai taas kunnian toimia meiän turistioppaana. Käytiin kynsilakkaostoksilla, Mimi osti itelleen piilarit ja sit mentiin elokuviin vapaalipuilla, jotka pikkuveljeni Ville oli saanu YO-lahjaks ja ystävällisesti lahjotti käyttöömme. Siel ei oikee pyöriny mitää kovin kiinnostavalta vaikuttavaa mut päädyttii sit kattomaa sellane avaruusoliosta kertova leffa nimeltä Paul. Ja olihan se ihan viihdyttävä vaikka sisälski lähinnä härskiä huumoria. Illalla lähettiin sitte kukin tahollemme, mie Lahteen yöks, Varja takas Keravalle yöks koska sillä oli seuraavana päivänä Bon Jovin keikka ja Mimi kotiinsa.

Perjantaina nukuin piiitkään, kuten arvata saattaa ja lähin sitte takas Helsinkiin, tällä kertaa Iidan luokse yöksi. Iida oli just muuttanu omaan kämppään, jonne hänen silloinen kihlattunsa ja nykyinen sulhasensa tulisi muuttamaan hänen kanssaan häiden jälkeen. Se asunto oliki vaatimattomasti ihan Helsingin ydinkeskustassa, Mannerheimintien varrella sijaitsevassa yli 100 vuotta vanhassa kerrostalossa, jossa oli yli kolme metriä korkeet huoneet. Ei voinu muuta ku ihastella suu auki! Kyllä sellasessa kelpaa asustella! Juteltiin siellä sitte ja tapasin ekaa kertaa Iidan sulhasenki, Rikun ja mukavalta vaikutti. Mentiin suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska Iidan piti nousta seuraavana aamuna kuudelta ehtiäkseen töihin. Siinä kävi niin et mie heräsin ensin jotenki mystisesti ja sit tekstailin Varjan kanssa, joka oli matkalla Provinssirockiin ja herätin Iidan, joka ois muuten nukkunu pommiin ku sen herätyskello teki oharit. Nukahin joskus seittemän jälestä uuestaan ja heräsin puoliltapäivin.

Seuraavaks olinki jo matkalla Hilun luokse. Siellä ehin oleilla tunnin verran ku pitiki jo rientää (kummi)tädin kyydissä serkun synttäreille Tiksissä asuvan toisen tätini luo. Olin meiän perheen ainoo edustaja, joten popsin herkkuja sit muidenki edestä... Tätini heitti miut takas Koivukylään, jossa jatkoin Hiluilua. Käytiin Citymarketissa haalimassa syötävää, sillä luonnollisestihan Saila-kotitontun vierailu tarkottaa kunnollista ruokaa ja suklaamuffinseja. :D Miun oli tarkotus lähtee Lahteen yöks, mut kuten niin monta kertaa aikasemminki, se jäi vaan tarkotukseks. Eli jäinpä sitte Hilun sohvalle lakkailemaan neidin kynsiä ja tapittamaan juuri DVD:lle ilmestynyttä elokuvaa, Kaksin karkuteillä. Se oli muutes aivan loistava! Pitkästä aikaa Disney on onnistunu luomaan hyvän animaatioelokuvan. Maximus-heppa oli ihan paras!! Kiitokset vaan Hilulle illasta, oli ihanaa! :)

Sunnuntai-aamuna heräsin erittäin koomaisena, pakkasin kimpsuni ja kampsuni Hilun vielä autuaana uinuessa ja kipitin juna-asemalle. Ostin lipun Tampereelle, määränpäänä Särkänniemi. Tampereen juna-asemalla tapasin Mimin ja Varjan, joiden kanssa busseiltiin Särkkikseen. Siellä kidnapattiin Varja-raukka, joka ei halunnu Half Pipeen ja raahattiin se sinne väkipakolla. Ei se vissii kovin pahoi traumoi saanu ku ihan omatoimisesti ehdotti siihen menemistä myöhemmin. Kieputtiin Tornadossa, murhattiin olkapäämme Trombissa, kastuttiin Tukkijoessa, survouduttiin kolmestaan Troikan natisevaan vaunuun ja pelättiin koko komeuden mätkähtävän maahan kesken ajelun, popsittiin paniinia, herkuteltiin hattaralla, puristuttiin melkein hengiltä (ja voitiin pahoin) Tyrskyssä, ihasteltiin delfiinejä ja lähestulkoon rampauduttiin Aikamatossa. Käytiin me monessa muussaki laitteessa ja useaan otteeseen, Tornado oli kyllä edelleen paras vaikkei sekää tunnu miulla missään. Tylsiä nää Suomen huvipuistolaitteet, haluisin johonki kunnon vuoristorataan! Kivan päivän päätteeksi laahustettiin ihan uupuneina bussille ja sieltä tupatentäyteen junaan, jossa Mimi sekä Varja torkku käytävällä koko matkan. Vaihettiin Riihimäellä Varjan kanssa Lahteen vievään junaan ja yövyttiin murjussa. Unta ei tarvinnu kovin kauaa ootella.

Maanantaina herättiin joskus ja erittäin hitaan käynnistymisen jälkeen lähettiin käymään vähän kaupungilla, mm. Mäkissä ja siitä sitte junailtiin illalla Lappeenrantaan. Ei taidettu tehä muuta ku katottii Basil hiiri ja sit mentiin jo nukkumaan. Tiistaista miul ei oo juurikaan muistikuvii mut sillon oli ainaki ohjelmassa suklaamuffinseja, paaaljon suklaamuffinseja. Oltasko me katottu Wallace ja Gromit - Kanin kirous, voi olla.

Keskiviikkona vein Varjan synttärimaastoon Winskillä. Oli ihanan lämmin päivä ja tunnin verran tallusteltiin pitkin metsäpolkuja ja lopuks vielä vähän kentällä ilman satulaa. Lakkasinkoha mie sillo illalla Varjan kynnet sammakoiks vai olikoha se jo edellisenä päivänä? No eniveis, mielipuoliset sammakot sen kynsissä lopulta kuitenki komeili. Suklaamuffinsit hupeni kovaa kyytiä. Illalla...taisiis yöllä katottiin sellane leffa ku Hanna ja se oli ihan mielenkiintonen.

Torstaina herättiin suhteellisen aikasin ehtiäksemme kaupungille kyydillä. Käytiin kirjastossa lainaamassa Requiem for a Dream (Unelmien sielunmessu) ja sit mentii kiinalaiseen, jossa ahmittiin ittemme ihan palloiks. Onneks noit kiinalaisen lounasbuffettei ei oo varaa harrastaa joka päivä, liian hyvää ruokaa! Tallustettiin seuraavaks torille ostamaan laatikollinen mansikoita, jätettiin ne Sannan hoiviin sen kesätyöpaikalle eli Lappeen kirkkoon ja hipsittiin turistikierrokselle Lappeenrannan satamaan ja linnotukseen. Satamassa Varja

osti säkillisen metrilakuja.  Jatkettiin kulkuamme linnotuksen valleille, joita pitkin taituroitiin hiekkalinnalle, jonka tämänvuotisena teemana oli sirkus. Sit käveltiin linnotuksen läpi kesäteatterin kautta ja Pusupuiston ohi takas keskustaan. Täytyy kyl sanoo et Lpr on ihan viihtyisä kesäkaupunki (jos armaita ryssiä ei oteta huomioon), mut talvel kyseisessä mestassa ei kyllä oo mitään (paitsi niitä ryssiä sitte senkin edestä).

Illalla kateltiin lainaamamme elokuva mutustellen samalla kinuskikastiketta mansikoilla ja se oli yhtä hyvä/ahdistava/outo/kiehtova ku edeltävällä kerralla sen nähdessäni mut nyt ymmärsin tapahtumat paremmin ku olin lukenu vastikään kirjan, jonka pohjalta kyseinen leffa on tehty. Sen jälkeen loppukevennykseks katottiin vielä Wallace ja Gromit Paakarin painajainen ja painuttiin nukkumaan.

Wiltsu sai myös viikon mittaan erittäin paljon huomiota osakseen (sekä kaikkia Varja the namusedän tuputtamia herkkuja maan ja taivaan väliltä alkaen suklaamuffinsista ja päättyen voileipäkinkkuun) ja se penko ihan täpinöissään Varjan matkalaukkua ja käsilaukkua aina ku meiän silmät vältti. Wotta on kyllä niin hassu ku se on aina ihan kikseissä ku tulee vieraita. :D

Juhannuksenvietostamme lisää seuraavassa jaksossa.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Rakastan auringonnousuun asti valvomista ♥

Moi me ollaan ihkuja massaräpsykuvia mitä löytyy jokaisen wnb-taidekuvaajan gallerioista. Mutta ei nyt keskitytä siihen. Auringonnousut on ihania. :) Ainii ja miul on uus objektiivi! Ei se kummone oo eikä kyllä pääse oikeuksiinsa näillä kuvaustaidoilla mut huomattavasti parempi ku se entine paska.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kaikenkarvaiset ystäväni

Juhlien jälkeen oli rauhallinen ja erittäin heppapitoinen viikko. Sunnuntaina kävin entisen kuvisopettajani luona (ollaan lukion jälkeen pidetty yhteyttä ja ystäväksikin kai voisin Merviä kutsua). Niillä on kaikkia mahollisia eläimiä: kaks iguaania, kaks heppaa, kaks kissaa, koira, kanoja, kultakaloja pihalammessa ja akvaario. Kävin vierailun jälkeen hoitamassa Winskin ja Natan.

Pyöräillessäni laitumen ohi huomasin heti että Natalla ei oo kaikki ok, se seiso vähän hassusti ja näytti reppanalta. Menin sen luo enkä saanu tammaa liikkeelle millään. Raukalla oli taas kaviokuume. Sillä oli sama vaiva viime kesänä. Soitin Natan toiselle omistajalle ja yhteisvoimin saatiin ressukka puoliväliin tallipihaa nii et mie työnsin heppaa takaa ja Jenni veti edestä. Tallipihalta Nata ei olis liikkunu kirveelläkää ja meitä oli lopulta kolme ihmistä työntämässä sitä eteenpäin, että saatiin raasu karsinaan lepäämään. Ooteltiin pitkä tovi, että saatiin tammalle kipulääkettä ja kuurin jälkeen sen vointi on onneks lähteny paranemaan. Nyt Nata on jo ulkona pikkuruisessa tarhassa, jossa ei kasva vihreää ja kävelee jo mielellään.

Maanantaina ratsastin Winskillä ilman satulaa kentällä. Enpä ollukkaa taas vähään aikaan ollu hevosen selässä paitsi pari viikkoa sitä ennen kokeilin Nataa ja se oliki mielenkiintosta! 25-vuotias turbomummo nimittäin kiikutti miuta iha 100-0 täydessä laukassa ympäri kenttää. Sit ku se sai vähän energiaa purettua, löyty se raviki lopulta sieltä. Tykkäsin kyllä kovasti, ihanaa ku hevonen liikkuu! Winskihän on sit täys vastakohta Natalle, se tallustaa kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä ja hyvä jos saan sen ees ravaamaan. Kyllä miulle rauhalliset köpsöttelytki kelpaa, joten Winskin kanssa lähinnä lompsitaan käynnissä pitkin ohjin ympäri maita ja mantuja.

Tiistaina kävin hoitamassa iltatallin Mervillä ja laitoin siinä sivussa kaikki muutki eläimet nukkumaan. Torstaina lähin ekaa kertaa ikinä Winskin kanssa yksin maastoilemaan. En tunne maastoja juuri yhtään, joten tallilta metsään päästyämme annoin ruunalle pitkät ohjat ja se kierrätti miuta vajaan tunnin lenkin pitkin polkuja ja metsäteitä. Ihana, hassu hevonen! ♥ Lauantaina käytiin myös maastossa ja oli tosi mukavaa vaikkakaan Winski ei olis millään halunnu mennä yhen talon ohi, jonka pihassa olevassa ulkohäkissä majaileva papukaija huuteli sille kovasti. Mokoma oli kaikesta päätellen Winskin mielestä kerrassaan kauhistuttavan hirmustuttava otus, joka selkeästi olis halunnu popsia pienen hevosen iltapalaksi. Winskin kanssa on ihana maastoilla ku se ei kavahda autoja eikä jää kyttäämään jokaista pientä rasahdusta.

Kiireettömän heppailuviikon (joka sisäls myös muutaman tunnin rakennustelineillä Tarzanin leikkimistä eli talonmaalausta) jälkeen starttaski sit kunnon toimintaloma. Maanantaina 13. pvä muutin kolmeks päiväks yksinäni Mervin taloon eläintenhoitajaks ku ne lähti reissuun. Puunasin hevosia, lenkitin koiraa, paimensin kanoja ja huolehdin kaikkien otusten riittävästä ravinnonsaannista. Siellä eläinten keskellä oli oikein mukavaa! Viimosena päivänä pääsin pelastamaan yhen kanan kiipelistä, se pöljä oli onnistunu juuttumaan kanakoppiin.

Keskiviikkoiltana kävin vielä hoitamassa Winskin saatuani iltatallin Mervillä tehtyä ja sitte pakkasin hirveellä tohinalla kotona uudet kamat kasaan lähteäkseni seuraavana päivänä kohti pääkaupunkiseutua. Siinä yöllä tulin muistaneeksi että Varjalle pitää tehä synttärilahja ennen aamua, joten eikun tuumasta toimeen. Läträsin kahvinpurujen, teen, pastellien, akryylien, erinäisten tussien ja kynien sekä kynttilän ja hiustenkuivaajan kanssa aamuyöhön saakka ja sain kuin sainkin Varjalle Etelän Elämysmatkan kartan ajoissa valmiiksi. Mitäänhän en koskaan jätä viime tinkaan. Aamulla lähin puolikoomassa junaan.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Gaudeamus igitur...

Sisarukseni, Sanna ja Ville kirjotti tänä keväänä ylioppilaaks. Mainittakoon että huomattavasti paremmin arvosanoin kuin armas isosiskonsa pari vuotta takaperin. Perjantaina 3.6. tämä neiti vietti 12 tuntia keittiössä. Tein ensinnäki perheelle ruuaks kaks pizzaa, sit sen jälkeen juhlia varten pellillisen toscakakkua, kaks suklaakakkua, kahta eri täytettä tuulihatuille, äitin kanssa voileipäkakun, kostutin ja täytin neljä täytekakkua ja siivosin keittiötä vähän joka välissä. Siinä sivussa tuli myös palautettua yks karannu hurtta kotiinsa ja loihdittua äitille ja Sannalle ranskalaiset manikyyrit.

Lauantaiaamuna heräsin kuorruttamaan ja koristelemaan kakkuja, paistamaan karjalanpiirakoita, täyttämään tuulihattuja, tekemään munavoita ja viilentämään juomia sillä välin ku muut oli lakitustilaisuudessa. Pian sisään ryntäski ensimmäiset vieraat ja mie kaikkosin nököttämään loppupäiväks visusti omaan huoneeseeni suljettujen ovien taakse. Talo täys sukulaisia ja tuttuja on jotain kamalinta!! Onneks olin ollu nii ahkerana ettei porukat mulkoillu pahasti vaikken näyttänykkää nenääni ihmisten ilmoilla koko päivänä. Vilkutin vaan ikkunastani lähteville vierailla, mwah! Kuvien osalta anteeks miun kuvaustaidot(tomuus)!

Sweet home ♥

Saatettuani Varjan Riihimäeltä junaan, palasin Lahteen vääntämään tän vuoden viimosta portfoliota. Sitä en tietenkään ollu voinu tehä hitustakaan aikasemmin ku viimosena iltana tai siis yönä, joten pääsin nukkumaan vasta joskus hyvin myöhään, perinteitä kunnioittaen. Maanantaina (30.5.) ro oli hyvin äkäsenä ja pakotti meiät siivoomaan koko tarpeistosalin. Mie pakoilin niitä sen pään päällä salamoivia ukkospilviä koko aamupäivän taas erittäin hitaaksi heittäytyneellä tulostinskannerikopiokoneella portfolion tulostamisen merkeissä ja palasin luokkaan vasta ku tunnelma vaikutti vähän lauhtuneemmalta. Tuli kyllä siistiä!

Tiistaina meillä oli ryhmän kesken piknik Lahden satamassa ja siitä alkoki sitte se kauan kaivattu kesäloma! Oli ihan friikkiä ku pari ryhmäläistä tuli toivottaa miulle hyvää kesää ja ihan halaamaan O___o WTF?! Hyvä ku oon ees kellekkää sanonu huomenta koko vuoden aikana. Saila the sosiaalisuuden multihuipentuma. Häippäsin sieltä aika kiireen vilkkaa ja suoritin viimoset pakkaukset murjussa sen jälkeen ku kierreltiin vähän äitin ja Sannan kanssa kaupungilla ja sit raahattiin miun kamat autoon ja ajettiin wotan kanssa KOTIIIIIINNNNNNNN! ♥♥♥

Keskiviikkona ja torstaina oliki heti ohjelmassa Winskin hoitoa, oi että on ihana olla taas kotona!

Friends are the most important ingredient in this recipe of life

Miun rauhaisa ja pitkästyttävä yksinelely murjussa päätty tän lukuvuoden osalta 23.5. jollon sain pikkusiskoni, Sannan murjuilemaan miun kanssa. Sillä rassukalla oli kyseisellä viikolla pääsykokeita ympäri Etelä-Suomea, joten se majaili miun luona ku Lahesta on huomattavasti paremmat kulkuyhteydet ku Lappeenrannasta. Hain siskoni kaatosateessa junalta maanantai-iltapäivällä ja tiistaina se lähtiki jo ennen kukonlaulua Tampereelle. Keskiviikkona hätistin sen yöksi meiän serkulle, joka asuu Lahen kupeessa, sillä Varja tuli vuorostaan aika ekstempore vierailulle ku sillä oli koeviikko ts. puol viikkoo vapaata.

Torstaina hortoilin silmät ristissä seittemäks juna-asemalle ja meinasin hienosti kävellä Varjan ohi ku en ollu tunnistaa sitä uusilla hiuksilla aurinkolasien takaa siinä unen ja valveen tokkuraisessa rajatilassa. Sen muistan että aurinko tais paistaa ja että selvisin jotenki kouluun sen jälkeen ku oltiin päästy murjuun. Ihme sinänsä etten pyöräilly koulumatkalla yhtään liikennemerkkiä tai jalankulkijaa päin, yöllä ei tainnu kahta tuntii enempää tullu nukuttua. Miul ei oo mitää  muistikuvaa mitä sinä koulupäivänä tein, luultavasti olin vaan kovasti tekevinäni jotain ja sit liukenin reilu puol tuntii etuajassa heti ku ryhmänohjaajan silmä vältti.

Siellähän se Varja oli viihtyny hyvin Transformicen parissa ja oli se vähän Wiltzuuki juoksutellu siinä sivussa. Sannaki oli liittyny sen seuraan vähän ennen miuta. Lähettiin Varjan kanssa siitä aika vilkkaasti bussilla keskustaan kattomaan Vettä elefanteille ja jätettiin se yks ahkera opiskelija lukemaan rauhassa seuraavaan pääsykokeeseen. Tykkäsin leffasta mielettömästi, vaikka ihQ Pattipoju päänäyttelijänä kovasti latistiki elämystä. Onneks se otti turpaan monesti elokuvan aikana, ne kohtaukset oli iloa silmälle! Illalla mupellettii tekemääni pizzaa ja käytiin vissiin ihan ihmisten aikoihin nukkumaa. Mie sain tosin ootella Nukkumattia aika kauan.

Aamulla ei huvittanu lähtee kouluun, olihan perjantai ja ohjelmassa olis ollu neljä tuntia tyhjänpanttina istumista. Tai siis olis pitäny olla tekevinään jotain koska ryhmänohjaaja kattoo erittäin pahalla silmällä jos edes yrittää olla tekemättä mitään. Mutku tein jo edellisenä päivänä kaiken mahollisen mitä oisin voinu olla tekevinäni tuona perjantaina ni laitoin sitte viestiä ro:lle että yhyy oli yöllä migreeni enkä oo nukkunu yhtää, jään kotii lallallaaa ja läpi meni. Niinpä löydettiin ittemme siinä heti yhentoista jälestä Z-junasta: Sanna matkalla Helsinkiin pääsykokeisiin ja mie + Varja matkalla Tiksiin yllättämään Mimi.

Ei oltu kerrottu Mimille että Varja on etelässä, joten se yllättyki erittäin ilosesti. Käytiin fädäämässä Tiksin mäkissä (niiiiiiin perus!) ja jätin Varjan sit Mimin huostaan ku ite piti lähtee Kauniaisiin kaverini Iidan polttareihin. Iha uskomatonta että seki on menos jo naimisiin, vastahan me pari vuotta sitte loikittii keppareilla pitkin pihoja! Matkustin (vahingossa pummilla) Pasilaan, jossa vaihoin junaa (ja ostin tällä kertaa kiltisti lipun). Kauniaisissa tarvitsin vähän konsultaatioapua isiltä että löysin perille Raamattuopistolle, jonka saunaan miut heti ensitöiksi köytettiin muun polttariporukan kanssa. Meillä oli kaikilla yöpuvut päällä, koska homman idea oli se, että pahat terroristit oli kaapannu meiät aamulla kesken unien ja kiikuttanu sinne Iidan pelastettaviksi. Uljas pelastajamme saapuikin huntu ratsastuskypärässä hulmuten ja lähettiin terroristien uhkauskirjeiden ohjeita seuraten pyjamat päällä seikkailemaan ympäri Helsinkiä. Käytiin mm. Linnanmäellä, jossa Iidan piti ajella kierros hepparadalla ja rautatieasemalla piknikillä, jossa sen piti juoda erittäin epämääräiseltä näyttävää, vihreää, terroristien pomon "sukkamehua".

Varja ja Wiltzu valitsee leffaa. Nuo kaks on ehkä jotain maailman söpöintä!

Lähin kuuden maissa takas Tikkurilaa kohti ja aina Koivukylään saakka, jossa treffasin Varjan ja Mimin lisäksi Hilun. Mimi lähti siitä aika pian kotiin ja me jäätiin vielä Hilulle istumaan iltaa ja pitämään sadetta mojitojen, mansikoiden ja enemmän tai vähemmän vajaiden juttujen merkeissä. Oltiin Lahessa myöhään illalla ja popsittiin iltapalaks kanakastiketta ja suklaamuffinseja. Varsinainen läskeilypäivä miun osalta ku söin kolme ruokaa + niiden välissä kaikenmaailman herkkuja. Katottiin vielä yöllä Kingdom of Heaven ja molemmat tais loppua kohden torkahtaa. Unta ei tuona iltana - tai siis aamuyönä tarvinnu ootella kauaa.

Lauantaina meiän oli tarkotus olla tehokkaita, herätä ihmisten aikoihin ja mennä kattomaan Pirates 4:n päivänäytös mutta kyllähä sen jo ennalta tietää että Saila + Varja + valvominen aamuyöhön on aamulla kaikkea muuta ku tehokasta. Tehokkuus ei kukoistanu vielä päivälläkään, molemmat vaan loju sängyssä, mutta selvittiin me sitte joskus illansuussa sinne kaupunkiinki asti. Ei ainakaa käyty taas Mäkissä eikä etenkään puhalleltu pirtelöihin ilmakuplia eikä tietenkään naurettu kippurassa niin vajaalle toiminnalle. Kierreltiin vähä kaupoissa ja lojuttii sitte Finnkinon yläkerrassa kunnes leffa alko. Tykkäsin tästäki Piratesista, vaikka neljäs osa oliki tosi irtonainen ku vertaa edellisiin ja musiikit oli vähä pettymys. Se 3D oli kyllä aivan turhaa hifistelyä, oisin tykänny enemmän 2D:nä ilman epämukavia, valuvia laseja. Oltiin leffan jälkeen reippaita ja käveltiin murjuun. Oli ihana ilma, mikäs siinä auringonlaskussa tallustellessa. Löydettii matkan varrelta autotielle liiskaantunu sorsa ja suoritettiin sen hautajaiset silmät vettä valuen, joskaan ei surusta vaan hysteerisestä kikatuksesta. Tervettä?

Sunnuntaina molemmilla oli jokseenki pahoja käynnistymisvaikeuksia. Taidettii me sentään saada aikaseks käyä kaupassa ostamassa Varjalle vähän evästä. Sitte pitiki jo lähteä junalle. Varja-ressu jäi niin orvon näkösenä seisomaa sinne R-junan aulaan että käveltyäni pois asemalta, käännyinki seuraavalla alikulkutunnelilla ympäri ja juoksin takas ja ehin juuri parahiksi hypätä junan kyytiin saattaakseni Varjan Riihimäelle asti. Siellä sitte vilkutin heipat kun ystäväiseni nousi yöjunaan ja lähti takaisin pohjoiseen. Onneks parin viikon päästä taas nähdään!

Maistuskos vaahtomuovi-sukkahousupulla?

Tää miun päivittely kun tosiaan tossa vähän taas jäi ni nyt sitte postaus viimein koulun tän lukuvuoden vikasta jaksosta, jollon tehtiin tekoruokia. En jaksa selitellä pitkiä sepustuksia joten kuvat puhukoon puolestaan. :D

Jaksoni alkoi kinkkutalkoilla. Kinkuissa nahkaa, akryylimaalia, kuumaliimaa ja puuliimaa.

Tein myös Finnfoamista parmesaanijuustot ja maalasin ne.

Vaahtomuovia, sukkahousua, puuliimaa ja akryylimaalia. Raesokeripullat valmistumassa.

Saila ompelee vaahtomuovista korvapuustia.

Pullatalkoot: puustien maalausta.

Pullatarjotin valmiina!

Feikkisilakoita varten tehtiin muotti oikeesta silakasta. Tuo kala oikeesti kypsy kipsin sisässä! XD OMNOM.

Revultexista valettuja silakoita, jotka on maalattu akryylein ja päällä tuhti kerros kiiltävää lakkaa.

Sitte vielä yleisesti kuvia sekatavarakaupan ruoka-antimista, johon nää mein jutut on siis menossa syksyllä:

Silkkipaperikeräsalaatti.

Tekstiikitöihin kuulu kankaanpainantaa, jossa valotin seulaani Totoron ja läiskin sitä pariin kangaskassiin ja yhteen toppiin.

Tilkkuaplikaatiotyö, täyttä tuskaaaaa! Työ siis koottu pienistä kangastilkuista, jotka on ommeltu pohjakankaaseen.

tiistai 14. kesäkuuta 2011