Kiirettä pitää

Mitäs tähän vuoteen... Koulu tosiaan alko heti siinä uuden vuoden jälkeen ja paperoin hulluna lohikäärmettä. Paperoimista harrastin jo joululomallaki pitkin hampain ja raahasin sen pirun kääryleen myös loppiaisena kotiin... Muttajoo, paluu Lahteen masens sen verran paljon että heti ekana keskiviikkona sovin Hilun kans tapaamisen ja vietettiin koko päivä shoppaillen Jumbossa. Ite en kyl löytäny mitään mut Hilu halus väen väkisin ostaa miulle kynsilakkoja joululahjaks ja tarjota miun caesarsalaatin ku käytii jossai pizzerias syömäs. Sit mentiin vielä aika ekstempore leffaan, joka kestiki tunnin arviotamme kauemmin ja eikös siinä vaan taas käynykki nii että löysin itteni Hilun sohvalta ku viimonen juna oli ehtiny mennä jo... En oikeesti käsitä miten on mahollista että Hilun kanssa käy aina nii! :'D Nyt olin todellaki menossa Lahteen yöks koska oli tarkotus pakata ja tiskata et pääsisin lähtemään suoraan koulusta kotia kohti seuraavana päivänä. Muttajoo, siellähä mie sit taas aamulla kuuden jälestä raahustin Koivukylän asemalle ja sieltä Tikkurilan kautta Lahteen, koomasena kouluun, pikavauhtia murjuun ja sieltä junaan. Oli huippuihanaa nähä Hiluu pitkästä aikaa!

Loppiaisviikonlopun hoitelin sydämeni kyllyydestä hevosia. Tein neljän hepolaisen tallit lauantaina ja sunnuntaina ja liikuttelin Piriä sekä Helunaa (uusin hoidokki, jolla on samat omistajat ku Pirillä). Heluna on herttanen suokkitamma. :) Seuraavalla viikolla koulussa oli operation liimaa lohikäärmeelle suomut yksi kerrallaan. Ryhmänohjaaja tuli viereen tuijottamaan ku olin saanu hännästä ekat 2 cm tehtyä: "Ootsä ihan terve?" Samaa mietin usein itekki... :D:D Suomuihin sain kulumaan kunnioitettavat 24 tuntia mutta niiden liimailu oli huomattavasti kivempaa ku paperoiminen! Torstaina kävin Helsingissä moikkaamassa entistä lukiokaveriani, Saijaa, jonka näin viimeks joskus kesällä. Suunnistettiin ensin Belle Modesteen, jossa sovitin korsettia ja koska se oli aikas täydellinen, ostin sen siltä seisomalta. Sit busseiltiin Saijan kämppään, joka sijaitsee jossain päin Helsinkiä. Oli varsin mukavaa vaihtaa sen kanssa kuulumiset ja rupateltiin monta tuntia. Sit kieppasin Vantaan kautta kummini luo hakemaan sieltä toisen tätini miulle jättämän pakkasmakuupussin ja tuli siellä samalla syötyä vitusti liikaa iltapalaa. Olipa hassua ku Helsingis oli musta maa, vihmo koko päivän taivaan täydeltä vettä ja tuuli 100m/s mut sitku Lahes astuin junasta, saavuinki talven ihmemaahan. Ei kyllä tekis mieli asua Helsingissä vaikka lumi onki perseestä. Vesisade on vielä syvemmältä!

Viikonloppuna heppailin taas hulluna. Perjantai-iltana ryntäsin siivoomaan Pirin ja Helunan karsinat just ennenku siel oltiin alottelemas iltatallin tekoa. Lauantaiaamuna heräsin ku Martti soitti tallilta et silt on menny nilkka eikä se pysty taluttaa hevosii joten pelastava enkeli liihotteli suoraan sängystä loimittamaan ja tarhaamaan heppakullat. Siinä samalla siivosin taas neljä karsinaa ja sain aikaa kulumaan yhteensä kolme tuntia kaikkeen tähän touhuiluun. Kipitin kotiin syömään ja palasin takas tallille, koska mein oli tarkotus kokeilla Noksun kans ohjasajoa. Sitä ennen kävin rämpimässä Pirin kanssa umpihangessa = kentällä.

Noksulla oli ollu valjaat päällä vissiin kerran tätä ennen ja suitset muutamaan otteeseen. Suitsiin ei kuitenkaan koskaan oltu liitetty ohjia, eikä luotu suuhun minkäänlaista painetta. Se varsa oli ihan mieletön! Jenni käveli ajo-ohjien virkaa toimittavat liinat kädessä poitsun takana ja mie talutin löysällä narulla vieressä ja Noksu veti ku vanha konkari! Se ei kummastellu yhtää takana kävelevää ihmistä eikä päällään olevia remmiviritelmiä, se hoksas nopeesti, mitä ohjien kautta annetut käskyt tarkottaa ja käänty, pysähty ja lähti liikkeelle Jennin pyynnöstä. Se tallusteli koko ajan ihan rauhallisesti ja keskittyen, tarkkaavaisena kuunnellen. Kyllä sai pikkunen semmosen annoksen kehuja ja taputuksia ettäh! :D Ihan käsittämätön otus! Käveltiin muutama kierros kentällä molempiin suuntiin ja voi että oltiin pikkusesta ylpeitä! Sunnuntai oli myös tallipäivä mut en jaksanu mennä enää kentälle rämpimään, joten vaan harjailin heposet karsinoiden siivoomisen jälkeen.

Sit päästäänki viimein tähän viikkoon eli kutakuinki ajan tasalle. Maanantaina tein hullulla vimmalla lohikäärylettä vielä pitkään koulun päättymisen jälkeenki. Sit kävin murjussa pyörähtämässä sen verran että heitin kamat sinne ja lähin saman tien keskustaan Tiirismaan lukiolle kattomaan kauan oottamani musikaalin, Into the Woods eli Pimeä metsä, johon tein sillon ennen joulua kaks keppihevosta ja sen laihan lehmän. Linkin takaa löytyy paljon kuvia ja infoa. Musikaali oli aivan mahtava ja oli tosi palkitsevaa nähä etenki se lehmä lavalla. Tai ei varsinaisesti itse lehmä vaan se, että se kanttura tosiaan toimi siellä! Se kesti kaikki näyttelijöiden riepottelut, silittelyt, halimiset, narusta raahaamisen, kaatamisen, työntämisen ja kantamisen eikä harjotusten  eikä edeltävien näytösten aikana ollu menny miksikään, jes! Saatan sunnuntaina mennä kattomaan vielä viimosen näytöksen jos saan aikaseks. Esityksen jälkeen oli kiva nähä Lassee ja Helii taas pitkästä aikaa ja me höpöteltiinki pitkä tovi. Olin murjussa vasta joskus yhentoista kieppeillä eikä kyllä haitannu yhtään, on tää niin ankee paikka.

Tiistaina vietin 11 tuntia koululla maalaten kuumeisesti käärylettä valmiiks, juottaen yhteen johtimia, ledejä, katkasijoita ja paristokoteloita sekä taistelemalla kauko-ohjattavan auton kiinnityssysteemin kanssa. Seittemältä miut hätisteltiin pihalle mutta sain kuin sainkin sen pirun otuksen sille mallille, että pystyin esittelemään sen seuraavana päivänä valmiina! Keskiviikkoaamuna piti vaan enää vähän viimeistellä eli siistiä maaliroiskeet piiloon ja sit 142 tunnin työurakka oli onnellisesti päätöksessä. Ja jopa oikeastaan ajallaan. Lohikäärme toimi samalla yhtenä näyttönä, jonka numeroks tuli 3. :) Sinä iltana olin aivan totaalisen uupunu ja nukahinki melkein saman tien ku pääsin murjuun. En oo koskaan ennen onnistunu nukkumaan yhtäjaksosesti iltakaheksasta aamuun asti! Yhes vaihees heräsin mut nukahin saman tien uuestaan. Ja oli varsin friikkiä herätä aamulla ilman herätyskelloa kuuden jälestä kutakuinki pirteenä ja pyöritellä peukaloitaan että mitäs sitä nyt sit tekis ennen kouluunlähtöä.


Koulussa edettiin tukka putkella heti seuraavaan aiheeseen ja oon tän päivän muotoillu plastoliinista nahkanaamion mallinetta. Huomenna pitää yrittää läntätä sen päälle parkkinahka ja siirtyä blanco-naamion kimppuun. Tiistaina alkaaki sit jo opinnäytetyön suunnittelu... Phuhhuh, kiirettä pitää!

perjantai 20. tammikuuta 2012

I wanna heal, I wanna feel like I’m close to something real

Löysin hiljattain vanhan vihkosen parin vuoden takaa, jossa oli listattuna 15 asiaa, jotka haluaisin elämääni. Tähän päivään mennessä 10 niistä on tavalla tai toisella toteutunut ja loppuja en pidä enää järin merkityksellisinä. Listan kärkipäässä olivat mielekäs opiskelupaikka, hoitohevonen ja ystävä, jonka seurassa viihdyn. Tuon listan laatimisen jälkeen kokeilin kuvataidetta, joka ei ollu miun juttu, mutta sain rohkeutta hakea Salpaukseen, mikä on ollu tähänastisten opintojeni osalta paras päätös ikinä! Mitä pidemmälle opinnot on edenny, sen varmemmaks oon alkuvaikeuksien jälkeen tullu niin käsillä tekemisessä ku ihmisenä. En pelkää enää tarttua haasteisiin vaan pikemminkin asetan itelleni entistä kunnianhimosempia tavotteita senkin uhalla että tuskailen niiden parissa ajallisesti tuplasti kauemmin ku muut. Työssäoppimisjaksolla heräsin ihan uuteen elämään enkä sen jälkeen oo koulussakaan enää kyhjöttäny sulkeutuneena omassa, pienessä kuplassani.

Koko pienen elämäni toivoin hoitohevosta ja ku sellasen viimein sain, miun odotus palkittiin moninkertasesti. Oon parin vuoden ajan hoitanu säännöllisesti 1-3 hevosta samaan aikaan, kesällä parhaimmillaan kuutta, jos rakuunahevoset lasketaan mukaan. Oon saanu tutustua läheisesti kahteentoista hienoon hevospersoonaan, joista kaksi on jättäny ikuisen jäljen sydämeeni. ♥

Ja ystävät. Vuosi 2011 oli varmasti toimintarikkain ja upein ikinä! Lukion viimosena vuonna, masennuksen pyörteisiin hukkumaisillani, kuihdutin kaikki vanhat ystävyyssuhteet aika ansiokkaasti. Nyt miun sosiaalinen elämä on kuitenki viimein elpymään päin. Suuret kiitokset sinnikkäälle Hennalle, joka vielä vuosienki jälkeen on jaksanu pommittaa mesessä ja kutsua kylään sekä heppailemaan! :) Hilun kanssa oltiin muutama vuosi sitte tiiviisti yhteyksissä mut sit mein yhteydenpito lakkas varmaan vuodeksi. Lahteen muuttamiseni jälkeen ollaan taas aktivoiduttu ja juttu luistaa samaan malliin ku ennen vanhaa, ties montako kertaa oon Hilunki sohvalle jääny nukkumaan (taisiis valvomaan, krhm) ja rientäny kuudelta junaan ehtiäkseni Vantaalta kouluun. Tuoreimman tuttavuuden, eli Mimin kanssa ollaan sähelletty yhtä jos toista ja toisinaan ollaan pyöritty myös porukassa kokoonpanolla Hilu, Mimi ja Varja. Oon myös viimein löytäny sen kauan kaipaamani maailmankaikkeuden parhaan ystävän kaukaa pohjoisesta ja viettäny Varjan kanssa monet, mieleenpainuvat hetket. Kiitos teille kaikille! ♥

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Blingbling

New Year

And Winter Came
Vitun lehmä ku katko miun kynnet! En oo jaksanu keksii näihi noiden jälkee enää mitää. Oon toisaalta ollu liian uupunukki ku oon viettäny koulus aikaa lähestulkoon 24/7 pirun lohikääryleen merkeissä ja alkanu taittaa koulumatkat jalan (tunti suuntaansa) ku vittuunnuin hangessa pyöräilemiseen ni tässä viime päivinä ei ekaa kertaa historiassa oo unta tarvinnu iltasin kovin kauaa ootella!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kylmä, kylmempi, murju

Kävin joululoman lopussa siellä kampaajalla, Jenni napsi vähän kuivia latvoja ja kestovärjäs ripset. Sit se taiteili miulle vielä hienon kiemuraletin. :D

Palasin heti vuodenvaihteen jälkeen absoluuttista nollapistettä lähentelevään murjuun... +19 asteen huonelämpötila ei miun mielestä oo inhimillinen, maksan sentään vuokraa tästä jääkaapista, helvetti. Olis ihan kiva ettei tartteis palella asunnossaan! Vakiovarustus datatessa:

IhQ teinipeili <|3
Legginsit, collegehousut, ulkohousut, sukat, villasukat, pitkähihanen paita, pitkä neule, villapaita, poncho + koneella istuessa vielä viltti ja kynsikkäät. Nukkuessa sama setti paitsi ulkohousut ja poncho pois, viltti päälle ja peitto korviin. Ja silti oon aamulla jäässä ku herään... -__- Onneks miun täti lainas miulle pakkasmakuupussin ni sillä tarkenee! ♥ On tääl nyt täl viikol lämpötila noussu jopa asteen verran, kaiketi ku ulkona on ollu -15. Vielä ku sais pari astetta lisää seinien sisäpuolelle ni tarkenis kenties jo ilman villapaitaa...

Kun maas' on hanki ja järki jäässä

Tää joulunseutu ei oo sujunu mitenkää järin ratkiriemukkaissa merkeissä. Pari viikkoa ennen joulua kuoli vaari aika yllättäen ja siitä viikon päästä Winski lopetettiin, sen jalat oli menny niin paskaan kuntoon ylläpitopaikassaan että se oli hevosen kannalta ainoo oikee vaihtoehto. Oon varmaan jotenki tunnevammanen ku en osaa edes itkeä. En kuultuani suru-uutiset kesken koulupäivän, enkä hautajaisissa, jossa koko muu suku itki silmät päästään. En vaikka vaari oli miulle tosi rakas, jotenki en vaan tunne mitään. Oon vaan hullun lailla yrittäny piristää muita perheenjäseniä ja helpottaa niiden työtaakkaa leipomalla kilokaupalla pipareita ja muita joulujuttuja...

Koulussa oli joulujuhla 22. päivä ja sen jälkeen lähin lohikäärmeen ja kauheen tavaravuoren kanssa kotia kohti. Käytiin illalla viemässä Winskin haudalle kynttilä sen omistajan kanssa. En osannu muuta ku seisoa typertyneenä siellä pellon reunassa illan pimeydessä hiljasten kyyneleiden valuessa poskilla. Miksi helvetissä kukaan ottaa hevosen ylläpitoon, jossei oo valmis sitoutumaan sen hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon asiaankuuluvalla tavalla? Siinä meni maailman kiltein ja varmin hevonen.

Aatonaattona nukuin pitkään ja kyhäilin piparitaloa, aattona oli pitkälti samat rituaalit ku aina: jouluhartaus ja jouluateria (jossa oli suureksi ilokseni kinkulle vaihtoehtona poron sisäfilettä ja maailman parasta tattikastiketta ♥), joiden jälkeen lahjojen jako. Sain ihan liikaa kaikkea, en ois ansainnu puoliakaan. Oon täydellisen onnellinen jo pelkästään siitä, että saan viettää joulun kotona perheeni parissa ja tuntuu niin väärältä saada arvokkaita lahjoja ku niille rahoille olis varmasti parempaaki käyttöä.

Tämänvuotinen lahjalista näytti seuraavalta:
- Liput Apassionataan (kyllä harmitti porukoiden vaivannäön puolesta ku Hilu osti miulle lipun jo synttärilahjaks ://)
- Ulkoinen kovalevy (sain viimein kaikki kuvat koneelta turvaan jos tää Martzupallero päättää vaik lähiaikoina räjähtää)
- Kaks kiinalaista keittokirjaa Sannalta
- Pirates of the Caribbean 4:n Villeltä
- Piirustuslehtiön Jontulta, aww se oli ite käyny sen ostamas :)
- Herkkukorin kummiltani
- Sellasen lokerikkoboksin, johon saa kaikki askartelu- ja käsityötilpehöörit kätevästi
- Mukin, lautasen, sukuperintölautasliinoja ja jonku über aloe vera-kosteusvoiteen mummilta ja ukilta
- Suklaata.....
- Rahana puolet 50 cm vyötärökorsetin hinnasta, jonka hankkimisesta oon haaveillu jo pitkään. Oon niin helpottunu että viimein saan sen ni ei tarvii kattella tätä saatanan tankkerimahaa enää, joka joulun myötä on paisunu vieläki järkyttävämmäks, hyi helvetti.

Lisäks oon ihan hämilläni ku kaikki hevosenomistajat on muistanu miuta. Yheltä, jonka ratsastustunnin kerran kuvasin, sain söpösti pakatun pussillisen vaahtokarkkeja. Pirin kaapista löyty ihana jättimuki, joka oli sullottu täyteen karkkia ja hoitopäivikseen oli rustailtu vuolaat kiitokset. Ullan ja Noksun omistaja puolestaan haluu tarjota miulle kiitokseks kampaamokäynnin ku se on ite kampaaja ja torstaina miuta sit oottaa ainaki latvojen tasotus ja ripsien kestovärjäys, huih. En oo koskaan elämässäni käyny kampaajalla joten lievästi sanottuna hirvittää.

Että semmosta. On tullu luonnollisesti syötyä vitusti liikaa ja en ees haluu tietää kuin monta ylimäärästä kiloa tän loman aikana on kertyny enkä aio käyä vaa'alla koska tiiän et sen lukema sais miut järkyttymään nii paljon etten uskaltas laittaa suuhuni muruakaan viikkoon. Onneks pian joutuu takas Lahteen ni loppuu tää järjetön herkkujen mättäminen ku miul ei tunnu olevan minkäänlaista itsekurii enää. Vois olla koko tammikuun herkkulakossa. Unirytmi on myös ilosesti päälaellaan, saan unta vasta kuuelta ja heräilen siinä kahen maissa, awsum! Paluu arkeen tulee olemaan tuskainen.

Tässä loppuloman aikana pitäs saada paperoituu lohikäärylettä ja tehtyä pari myyntiponia loppuun, ommeltujen keppihevosten määrä hipoo jo kahtasataa. Tänää tein neljän oikean hevosen tallihommat ja huomenna myös, kunhan ensin käyään tsekkaamassa Lappeenrannan ryssäntäyteisen joulualet, joista tuskin löydän mitään.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kynnethän on uusiutuva luonnonvara...

Joops. Nii siinä taas kävi että kynnet kasvo ja oon köyhtyny n. 20 kynsilakkapullon verran + en ees haluu ajatella kuin paljon rahaa oon saanu kulutettuu kaikkiin koristelujuttuihin, joita oon hamstrannu jemmaan pahan päivän varalle. On sitä tullu joku korjauskynä, kynsinauhaöljy, kynsilakanpoistoainetta ja ties mitä muutaki kynsiin liittyvää osteltua. Jouluun asti jaksoin aika hyvin panostaa kynsien laittoon mut nyt on taas jotakuinki täydellinen ideapula ja muutenki vasemmasta kädestä katkes kaks kynttä vitun lehmän kanssa taistellessa että saas nyt nähä heivaanko kynteni helvettiin vai yritänkö kärsivällisesti oottaa että nuo katkenneet mokomat kurois välimatkan kiinni.





Oli muute pirun haastavaa piirtää noi pitsit vasemmalla kädellä! Kuvassa oikea käteni, koska vasen oli tossa vaiheessa jo niin kovia kokenu.

Oon jouluu ennen leiponu ihan _vitusti_ pipareita. Tein kolme taikinaa eli mitähän  päälle kolme kiloo ja paistoin kaikki + piparitalo valmistaikinasta. Siispä teemaan sopivat kynnet. Joista tosin ehin nauttia tasan päivän koska vitun lehmä turmeli nääki ja katkas nuo kaks ennestään katkennutta kynttä vielä lyhyemmiks nysiks, ah <|3
Jouluteemaa bling bling, punanen on herkullinen väri mutta niin rasittava hinkata irti ku tuntuu että se vaan leviää pitkin sormia... Ja kyllä, oon tylsämielinen ku tungen koristeeks tota kolmen pallon teemaa päällekkäi joka paikkaan mut minkäs teet ku ei keksi mitää hienoo.

Piparitaikinaterapeutti palveluksessanne



Oon tässä aika tehokkaasti vältelly kouluhommia, jotka otin lomalle mukaan... Pitäs nimittäin paperoida kuus kerrosta lohikääryleeseen. Ainii paitsi että en oo tänne vielä ees selittäny lohikääryleestä mitään. Se on kuitenki tän jakson projekti koulussa, siis kauko-ohjattava elukka ja minä vitun hölmö, järjetön, masokistinen, ajattelematon, idiootti valitsin aiheekseni lohikäärmeen......... Jossa on ihan järkyttävä urakka. Luonnollisesti. Meinasin tehä sille vielä suomutki muttatota. Niin. Eniveis. Paperointia vältellessä kokeilin että miten luonnistus piparitalon rakentaminen. En oo koskaan ennen sellasta kyhänny yksinäni, joten ihan mielenkiinnolla lähin kokeilemaan. Porukat toivo joko tallia tai kirkkoa ja tosiaan koska jokseenki kunnianhimoinen ja vajaa päästäni olen, keksin sitte että hei, rakennanpa Notre Damen! Siinä niille kirkko ja miulle tarpeeks hommaa lohikääryleen välttelyyn.

Googletin yhen illan verran kuvia kyseisestä prameasta pytingistä ja seuraavan illan pelkistin ja piirtelin siihen kaavat. Siitä seuraavana iltana, eli aatonaattona paistelin katedraalin osaset ja jouluaattoiltana/yönä liimasin sen sokerilla kasaan, sekä mantelilastutin katon. Joulupäivänä heräsin kiinnittämään vielä ruusuikkunat, pursottamaan vesitomusokerimössöä sinne sun tänne ja ripsottelin tomusokeria viimeiseksi silaukseksi.

Olin yllättyny miten kivuttomasti Notre Damen rakentaminen suju. Olin onnistunu piirtämään kaavat, jotka sopi viistotuksineen kutakuinki täydellisesti yhteen, en käräyttäny yhtään piparia, mitään osaa ei tarvinnu tehä uusiks, kaikkia osia oli tarpeeks, onnistuin murtamaan vaan yhestä oviaukosta palan, jonka senki sai helposti sokerilla liimattua takas entistä ehommaks ja yhtä osaa piti vähän kaventaa. Ainoastaan yks pien ajatusvirhe oli sattunu alimman kerroksen kaaren kohalla mut äkkiäkös veistelin jostain enkelipiparista pari lisäpalaa täydentämään aukot. Sokerin kanssa en polttanu näppejäni enkä sotkenu, palaset liimaantu kiltisti siten ku pitiki ja pysy tottelevaisesti pystyssä ja kasassa. Mukavaa jouluaskartelua. :) Vanhemmat tykkäs ja siellä se nyt nököttää keskellä meiän ruokapöytää. Mitäs rakentasin ens vuonna?

Loppuun vielä kuvasarja piparirakennustyömaalta.






Saila tekisitkös sellasen seksikkään keppihevosen meidän prinssille ratsuksi?

Nää miun tehtävänannot on kyllä erittäin jännittäviä, ei voi muuta sanoa! Työssäoppimisjakson lopussa huitasin parissa päivässä Into the Woodsin prinsseille ratsut. Kuittasin niillä samalla kolme näyttöä, joista kaikista rapsahti puhdas kolmonen. Me happy! Sokrates on älykköprinssin viisas ratsu ja Casanova flirttailevan hurmuriprinssin uljas kumppani. Olipas ihan kiva päästä näpertämään pitkästä aikaa niin että kerranki ties työtä alottaessa, mitä on tekemässä ja miten.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Operaatio vitun lehmä

Se epätoivo, kun edessäsi seisoo mestattu risuporo, jonka alle nikkaroimasi pyöräalusta keikkuu. Pahasti. Riivit tuskissasi risuja sen jaloista, leikkelet jättimäisillä pihdeillä rautalankakehikkorungosta ylimääräisiä pätkiä huitsin helvettiin, poltat sadannen kerran näppisi yrittäessäsi saada vanulevyä asettumaan lehmän muotoiseksi miljoonaa anatomiakirjan kuvaa samalla tuskastuneena tuijottaen. VITUN NAUTA SAATANA!




Lukemattomien työtuntien ja unettomien öiden jälkeen epämääräinen vanumöhkäle alkaa etäisesti muistuttaa lehmänkantturaa. Yrität tulkita huonolaatuisista referenssikuvista, kuinka anatomiakirjassa esitelty luuranko asettuu langanlaihan lehmän nahan alle. Silppuat sormet rakkuloilla kylkiluita ja selkärankaa nikama kerrallaan tolkuttoman paksusta vaahtomuovipatjasta ja yrität laskea yks plus yks tuijottaen vuoroin kuvia intialaisista, aliravituista lehmänruppanoista ja anatomiakirjan luurankopiirroksista.



Kun luulet saaneesi sijoitettua epämääräiset, törröttävät luunpätkät suunnilleen oikeaoppisesti vanumöntin selkään ja kylkiin, pääsetkin taistelemaan venyvän ja rullaantuvan lycrasametin kanssa. Kärvennät taas sormiasi kuumaliiman parissa kun yrität epätoivon vimmalla saada kangasta asettumaan luontevasti ja ilman pahasti näkyviä saumoja tai ryppyjä luurangon päälle. Ompelet kiinni pahimpia paikkoja mitä epäergonomisemmissa asennoissa ja kun viimein saat vartalon päällystettyä, huomaatkin seuraavana päivänä töihin tullessasi, että joku on pöllinyt kankaan, jolla olisi tarkoitus päällystää vielä pää ja kaula.



Ensi-ilta lähenee ja lehmää kaivataan jo kipeästi harjoituksiin. Raahustat koulun jälkeen Olgaan ja istut siellä iltakahdeksaan päivä toisensa jälkeen.



Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, SE ON VALMIS!! Ja voin sanoa että kyllä on voittajafiilis! Se endorfiiniryöppy, mikä seuraa kun jalustan viimeinenkin lauta on maalattu mustaksi, on kaiken tuskan ja kärsimyksen arvoista. Minä tein sen, osasin, musikaalin ohjaaja on mielissään ja pääsen viimein joululomalle ilman että tarvitsee enää suoda ajatustakaan sille pirun kantturalle! Hymyilen hölmösti koko pyörämatkan takaisin murjuun ja nauran ääneen. AMMUUUUUUUUHHHHHH!






Tunturin laella sielu lepää

Olen ihailtavan ahkera ja aikaansaava blogin päivittämisen suhteen. Niin se miun syysloma... :D:D Sisälsi leffoja, liikaa karkkia, poron kuivalihan grillailua takassa, höppänän Kiti-koiruuden lenkittämistä ja vallotettiin me torstaina 27.10. Otsamotunturiki!







Oltiin kirjaimellisesti pilvessä ku päästiin huipulle. Siellä oli ihan mahtavan näköstä! Paksu kuurakerros ja aurinko tuikki jossain siellä pilven seassa. Popsittiin lapinrieskaa, pullaa ja kaakaota huipulla sijaitsevassa pienessä erätuvassa ja saatiin sen energyboostin jälkeen nerokas päähänpisto lähteä siitä haahuilemaan vielä metsiköiden läpi 9 kilometriä Inariin. Siellä me sit tallustettiin ku hobitit konsanaan pohjoisen kuvankauniissa maisemissa ja yhteensä viis tuntia Rovajärven pysäköintialueelta Otsamon laen kautta kestäneen rämpimisen päätteeks selvittiin ku selvittiinki Inariin asti ja sieltä autokyydillä takas Ivaloon. Kerrassaan mahtava reissu ja voi vitsit se hiljaisuus siellä yläilmoissa... ♥ Vain paras ystävä ja kuurainen tunturi, jonka alapuolella levittäytyi järviä, jokia ja metsää silmänkantamattomiin.

Tuntu varsin apaattiselta lähtee loman päätteeks takas etelään. Lahdessa pääsin taas vetämään keuhkot täyteen ilmansaasteiden kyllästämää kaupunki-ilmaa ja kuuntelemaan liikenteen pauhaamista 24/7 koko nelikaistaisten teiden melukapasiteetilla, ah. <|3 Haluun takas. Muuttasin oitis asumaan johonki tunturien kaukaisimmista erämökeistä jossei siel olis nii pirun kylmä!

 
Ajatusvalssi - Wordpress Themes is proudly powered by WordPress and themed by Mukkamu Templates Novo Blogger