Helsinki x3

Kesäkuu meni päivien osalta pitkälti töissä ja iltojen osalta pitkälti heppaillessa. Kävin paljon touhuilemassa Noksun kanssa ja kerran tuli kivuttua myös Ullan selkään ilman satulaa. Ratsastanu olin ties millon viimeks ja Ullaa en ollu koskaan ennen kokeillu vaik oon sitä vuoden verran hoitanu. Tää on nii perus et päädyn ikuisuuden mittasen ratsastustauon jälkeen jonku käytännös uppo-oudon, ylivilkkaan hevosen selkään ilman satulaa. Mut oliha se ihan kiva käyä välillä hebousen selässäki istuskelemassa ku tosiaan yleensä puuhailen noiden kans ihan vaan maastakäsin.

Kesäkuun 26. päivä lähin kesän ensimmäisen kerran kohti Helsinkiä. Suunnitelma oli yllättää Varja ja mennä sitä lentokentälle vastaan ettei sen raukan tartteis panikoida siellä yksinään. Onnistuin aiheuttamaan sille ehkä sydänkohtauksen ku hyppäsin jostain sen näkökentän takaa moikkaamaan. Sorryyy! Saattelin Varjan bussiin, jonka oli määrä kuljettaa se hotelliin ja ite menin yöks Hilulle, jossa alotettiin kattomaan LotR 1:n extended versionia (waaaa se on ihana, haluun nähä kaikkien kolmen pidennetyt versiot!!) ja leivoin iltapalaks sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa. Miun oli tarkotus tehä myös suklaamuffinseja mut se tyssäs siihe et muffinivuuat oli loppu, eikä niitä saanu siihen aikaan enää mistään.

Aamulla panikoitiin Hilun kanssa molemmat voorun miittiä ja oltiin junassa Vantaalta Helsinkiin iha kauhusta kankeina. Kumpiki oli ihan varma et tulee syödyks mut onneks miitin muut osanottajat ei osottautunukkaan kovin verenhimosiks pedoiks. Ooteltiin rautatieasemalla kädet täristen muuta porukkaa saapuvaksi, kirjoteltiin nimikyltit (haha otin ihan kiusallani tussin, hakaneuloja ja valkosia lappuja mukaan ku tiesin et puolet unohtaa tai "unohtaa" :---DDD) ja lähettiin sitte tallustelemaan Suomenlinnan lautan lähtölaiturille päin. Saila pian 22-vee pääs hienosti lauttaan lastenlipulla eli menin jälleen kerran 15-vuotiaasta. Hei oikeesti, onko reiluu et miun kaks vuotta nuorempi pikkusisko saa siiderii kaupasta ilman papereita mut miulle ei myyä Tiimarissa ees tähtisadetikkuja?! :'D

Lauttamatkalla mutustelin Varjan riistohintaan ostamia mansikoita ja nautiskelin auringonpaisteesta. Ah se lämpö! ♥ Suomenlinnassa majotuttiin vilttien päälle piknikille ja yritettiin pitää keskustelua yllä. Ihmiset vaikutti hurjan mukaville, harmi vaa etten keksiny kellekään mitään sanottavaa vaik oisin niin halunnu tutustua moneen. Joskus toivoisin olevani ekstrovertti... Kysymyksiinki vastailin jotain niin päättömän hölmöä että häpeen vieläki. Piknikin jälkeen käytiin kävelemässä ympäri linnaketta ja hyvä ettei lähteny hiukset päästä ku tuuli nii kovasti. Ku lähettiin takas lautalle päin, meillä kävi hyvä tuuri. Just ku päästiin kannen alle, alko sataa ihan kaatamalla. Ja ku astuttiin kuivalle maalle, sade loppu ku taikaiskusta eikä enää häirinny loppupäivänä! Kerranki näin päin! Käytiin porukalla Mäkissä, tosin ite en syöny mitää ku halusin jotain kunnon ruokaa, jotain sellasta mitä ei oo uppopaistettu rasvassa. Mäkin jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa joku Eurokangas, jossa ei kyl ollu mitään mainitsemisen arvosta ja sit kaikki rupes lähtemään tahoilleen.

Jäätiin Varjan kanssa vielä keskustaan pyörimään ja mentiin syömään ihan törkeen hyvää vuohenjuustokuorrutteista kanaa Forumin alakertaan, Habibiin (ehkä maailman söpöin nimi!). Haluun sinne uuestaan, ne kaikki annokset näytti nii houkuttelevilta! Ja vitsi ku siinä tuli jotain salaattii ja vihanneksiiki samalla lautasella ni neki oli iha täydellisiä kypsyysasteeltaan ja ihan tajuttoman hyviä kastikkeita mukana! Nooommmm. Onkoha miul vähä nälkä ku tällee jäin unelmoimaa Habibista?

Illalla kierittiin junaan ja Varja palaili hotellilleen. Mie menin kummitädilleni yöks ja selvis et se on muuttanu ihan Hilun naapuriin, melkeinpä täsmälleen kadun toiselle puolelle. Hih, maailma on pieni. Seuraavana päivänä lähettiin käymään Heurekassa. Siel oli siistejä juttuja mut pää meinas hajota ku saatanan kakaroita poukkoili joka puolella. Että mie vihaan lapsiaaaaaaaa, helvata! Yks ilmastonmuutoshuone oli huippu ku siel sai vetää saappaat jalkaan ja loiskutella vedessä. Koko huoneen lattia oli siis kauttaaltaan parinkymmenen sentin vesikerroksen peitossa. Kenties tämä veden kanssa lotraus saappaat jalassa laukas jonku taantuman ja kirjotettiin tosi kypsästi kissan kokosin kirjaimin huoneen lopussa olevalle liitutaululle "Luna & Varja was here!!!11 XD" Taisiis Saila kirjotti. Ja Varja häpesi. :-------D Sit mentiin viel kattomaan rottakoripalloo ja se oli kertakaikkisen AAAAWWWWWW. Pikkuset siellä loikki ihan intopiukeina pallon kans ja teki yli 50 koria/joukkue. Hitto miun pitää opettaa noi miu laiskamakkaratki pelaamaa! Ainii ja kaiverrutettiin ihan viimoseks pärstämme kolikoihin käytyämme ensin kastumassa ulkona läpimäriks dinosaurusnäyttelyn merkeissä.

Heurekasta mentiin palloilemaan Jumboon ja Varja pääsi rahoistaan. Mie en tainnu löytää mitään (ylläriiii). Sit koittiki jo aika lähtee junalle ja kotia kohti, nyyhq. Varja lähti seuraavana aamuna kuuden maissa lentokentälle ja takas Ivaloon. Oli kaikin puolin mukavata!

---

Kotiuduttuani miittireissulta, ehin olla kotona/töissä kokonaista kolme päivää ennenku lähin taas Helsinkiin. Tällä kertaa porukoiden mukana. Majotuttiin sukulaisten luona pari yötä, kierrettiin äitin kanssa varmaan kaikki keskustan vaatekaupat (enkä edelleenkään löytäny mitään) ja kävin piiiiitkästä aikaa moikkaamassa Iidaa. Kauhee, viimeks senki nähny vuos sitte ku se meni naimisiin. Mitä on tapahtunu, ennen vietettii kaikki kesät yhessä. Hitto että oon erakoitunu.

Kotiuduttuani toiselta Helsinkireissulta, pääsin monen vuoden odotuksen jälkeen sirkukseen! Oon ainaki viis vuotta kärttäny että joku lähtis miun mukaan mut kukaan ei oo koskaan lämmenny ajatukselle tai saanu aikaseks hommata lippuja. Tänä vuonna odotukseni palkittiin ku äiti viimein lupautu viemään miut ja Jontun kattomaan Sirkus Finlandiaa. Oli aivan ihana show ja etenki loppuhuipennusta katto ihan suu auki. Oikeesti, neljä moottoripyöräilijää ahdettuna ajamaan samanaikaisesti pikkuruisen metallikehikkopallon sisään. Kuulostaa tylsältä mutta ei helvetti. Ihan käsittämätön suoritus! Olin nii varma et joku tekee virheen ja pääsee hengestään. (Tsekatkaa video!)

Sirkuksen jälkeen oli töitätöitätöitä, rakuunaheppoja, hoitoheppoja, Iida tuli vuorostaan lyhykäiselle vierailulle, sit taas töitä, laitumien korjausta kolmena päivänä peräkkäin ku hevoset innostu hajottamaan laitumien väliaidan, näin lukioaikasta kaveriani Saijaa ja homehduin kirkossa vielä vähän lisää.

 ---

Heinäkuun vika päivä lähin kolmannen kerran Vantaalle/Helsinkiin, tällä kertaa kokonaisvaltaisesti Hilulle seuraneidiksi. Käytiin ensitöiksemme metsästämässä Helsingistä Hilulle überkallis merkkilaukku ja siihen kaikki asusteet sävy sävyyn. Miun mukaan tarttu Housen 7. tuotantokausi ja uus aluslakka, wihii. Helsingissä ravattuamme palailtiin takas Vantaan puolelle, jossa Mimi liitty meiän seuraan. Leivoin meille äärimmäisen kevyen ja terveellisen suklaakakun, johon tuli vaivaset 400g rasvaa, suklaata ja tomusokeria + hyppysellinen muutamaa muuta ainesta ja sit syöpöteltiin. Juttujen taso oli taas jotain aivan ala-arvosta niinku tolla kokoonpanolla yleensäkki ja naurettiin ku vajaamieliset ties mille kaksmielisyyksille ja aukoille eräiden nimeltämainitsemattomien yleissivistyksessä. Vajaata touhua. ♥ Mimi lähti myöhään illalla valitellen mahaansa syötyään liikaa suklaakakkua ja Hilu paineli höyhensaarille, koska sen oli määrä nousta seuraavana aamuna ennen viittä töihin. Mie napitin Housee yhen levyn verran ja seurasin sitte joskus puol neljän maissa perässä.

Aamulla, tai aamulla ja aamulla, miun aamu alkaa iltapäivästä, katoin jälleen Housea siihen asti että Hilu tuli töistä. Sit leivoin pullaa ja marjapiirakan. Ilta meni jutellessa ja kynsiä lakkaillessa, tei Hilulle pinkit glitter-timangiöverit. Sit uppouduin taas Housen maailmaan ja ihmettelen et Hilu ei heränny koska kolmannelle levylle nauroin ihan kippurassa. Oijoijoi... :D Pääsin nukkumaan neljän hujakoilla ja seuraavana aamuna porukat tuliki jo kukonlaulun aikaan hakemaan, joten olin erittäin pirteenä loppupäivän. Ja sitäki pirteempänä seuraavana päivänä töissä koska en saanu taaskaan unta ennen kolmee. Oivoi tätä miun luonnollista unirytmiä.

Nyt on vielä kolme päivää töitä ja sit alkaaki...työt. Lähen työssäoppimaan yheks jaksoks ja sit oonki valmis oikeeseen työelämään. Kauhee ku  kesä meni nopeesti. Ja kauhee ku opinnot meni nopeesti. Miks aika kuluu nii nopeesti?

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Ahkerasti aina työssä ahertaa

Tervetuloa työpaikalleni, Lappeen Marian kirkkoon!

Jeaap, eli tällasta tänä kesänä. Oon kirkko-oppaana tollasessa pytingissä koko lomani ajan vuorotellen Villen kanssa. Ai että tylsääkö? Korota kuvitelmasi potenssiin kymmenen ni pääset tylsyysasteesta paremmin perille. Käytännössä hymyilen turisteille ja nyökyttelen kiivaasti ku ne kysyy millon milläki kielellä että saako ottaa valokuvia. Jotkut haluaa yksityiskohtasen selonteon kirkon historiasta ja esineistöstä, toiset puolestaan tyytyy kysymään pelkkää rakennusvuotta, joka on muuten 1794. Saksalaiset on ihan huippuja, valtaosa venäläisistä ei jostain syystä uskalla tulla ovensuuta pidemmälle ja suomalaiset on joko mukavia tai sit ku sitruunan nielleitä. Mikä meiän kansaa oikein vaivaa ku ei voida ees vastata tervehdykseen?! On tuolla saanu rupatella kyllä tosi mielenkiintostenki ihmisten kanssa, etenki englantia on ihana kuulla, vaikka miun suullinen ilmaisu onki päässy ruostumaan nii pahasti et oon iha järkyttyny itekki! Sit siel käy herttasii mummeleita ja säännöllisesti myös pari puistojuoppoa avautumassa elämästään... Oon kyllä onnellinen sitku tää on ohi, enää kaheksan päivää jälellä. Kaikki Lappeenrannan suunnalla liikkuvat, tervetuloa vaan keskustan keltaiseen puukirkkoon miuta tervehtimään! Oon työpäivien aikana lueskellu ihan hitosti kirjoja ja ommellu lähemmäs kymmenen heppaa. Vielä muutama päivä kestettävänä...

Kirkossa istumisen lisäks oon heinäkuussa taas hoitanu rakuunaheppoja. Nyt en oo jaksanu tehä iha nii paljoo työvuoroja mitä aiempina vuosina ku on tosiaan noi palkalliset työt tossa rinnalla mut on sitä tullu taas muutamaan otteeseen pistettyä hepat valmiiks kaupungille ja raahailtua niitä 20 kg painosia antiikkisatuloita. Tänä vuonna tuliki ihan uuet heposet ja ne on kumpainenki tosi kilttejä ja herttasia tapauksia.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Ai niin.

Hyppäsinki jo ihan aikaani edelle.

Unohtu ihan et huhtikuussa kävin piiiitkästä aikaa Mäntyharjulla moikkaamassa Minnaa ja herttaista Bomber-ponia. Minna heitti miun Bombun selkään pienen maastolenkin ajaksi. Aina mie joudun shettisten kyytiin... :D Käytiin myös kärrittelemässä ja kyllä pikkuponilla vauhtia piisasi!

Toukokuun alussa kävin taas Kotkassa kuvaamassa Jossua. Miut heitettiin jälleen hevosen selkään, tällä kertaa ihan reippaan mittasen maastolenkin ajaksi ja mukavaahan se oli köpsötellä taas pitkästä aikaa. Kotkasta menin yöks pikkuveljeni, Villen, opiskelijasoluun Tikkurilaan ja tuli tehtyä keskellä yötä sangen mielenkiintosia dippikokeiluja. Voin kertoa että sipsit dipattuna kinuskikastikkeeseen on jotain syntisen hyvää! Villen koko sänky oli iha kinuskissa sen jälkeen ku katottiin pilkkopimeessä leffaa samalla ja kello oli...

Näin paljon Jossua kinosti poseerata :--D

Seuraavana päivänä heräsin kukonlaulun aikaan ehtiäkseni Hilun kanssa Valtteriin. Siellä oli ihan järkyttävä määrä ihmisiä, enkä löytäny itelleni mitään (ylläriii) mutta hauskahan kirpputoreilla on käyä vaatteita hipelöimässä. Illalla pöyräytin Hilulle ja Igorille vielä mustikkapiirakan ja suklaamuffinseja ennenku lähin takas Lahteen.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kesälaitumille

Vika työssäoppimisviikko Dilassa suju sangen nopeasti. En vielä voi valottaa, mitä siellä touhusin ku oon periaattees vaitiolovelvollinen, mutta alotin suunnittelemaan syksyn projekteja. Perjantaina toimin rotta-assistenttina ku Heli toi wottansa (miun rottien siskot ♥) kuvattavaksi sinne. Helistä ja wotista saatiinki aivan mielettömän upea perhepotretti! Neitoset oli kyllä niiiin pikkusia verrattuna noihin miun köriläisiin! Samaisena perjantaina 25.5. miulla alkoki sit virallisesti kesäloma ku olin anonu vikan viikon vapaaks. Olin saanu murjun pakattua kutakuinki siistiin läjään odottelemaan sunnuntaita, jollon meiän oli tarkotus tulla hakemaan tuo viimonen kuorma.

Suunnitelmiin tuli kuitenki hienoisia muutoksia omalta osaltani ku lauantaina oli heppojen laitumellelasku ja onnistuin hienosti tulemaan jyrätyksi. :--D Nyt on tyylikäs sota-arpi naamassa, sain kolme tikkiä peräti. Laitumellelaskun tohinassa yks uus heppa laukkas parin epäonnisen tapahtuman johdosta miuta päin ja otin ilmeisesti kamerasta vähän osumaa. Nii hassua ku muistis on ihan tyhjä kohta sen törmäyksen osalta. Muistan kyl kirkkaasti kaiken, mitä sitä ennen ja sen jälkeen tapahtu, mut ei mitään muistikuvaa siitä, et 700 kg hevonen on törmänny miuhun täydessä laukassa. Viimonen muistikuva on et Noksu juos tosi läheltä ohi ja tää miuhun törmänny heppa laukkas perässä, sen omistaja heilautti riimunnarua ja seuraavassa ruudussa nousen jo ruohikon seasta istumaan silleen et oho. Olin kuulemma lentäny komeessa kaaressa. Eka kerta elämässäni ku oon ollu hetken taju kankaalla ja eka kerta myös hevosteluhistoriassani ku miulle on sattunu jotain varpailletallaamista kummempaa.

No eipä siinä sit mitään, nousin seisomaan ja kävelin talliin soittamaan äitin hakemaan, käytiin tikkauttamassa leuka ja toteamassa ettei niska oo murtunu. Vähällä siis selvittiin! En missään vaiheessa tuntenu kummempaa kipua tai kolotusta. Niska nyt tietysti oli vähä jäykkä ku kameran hihna oli ilmeisesti nytkähtäny aika rajusti miun kaulassa, jalkaan ilmesty kämmenen kokonen mustelma ja toinen olkavarsi oli jonkun aikaa vähän voimaton (muttei kipee) mut tosiaan suuremmilta vammoilta säästyttiin. Olin jo seuraavana päivänä takas tallilla. :D Suureks ihmeeks kameraki toimii vielä, samoin objektiivi. o__o Kameran kuoressa on vaan pien halkeama, mut se ei haittaa toimintaa. Luulin et sen tällin jälkee miun 75-300mm objektiivi ois ollu ihan lunastuskunnossa mut ei, hyvin se edelleen pelittää ja tarkentaa.

Että tämän kokemuksen myötä en ollu sunnuntaina vielä ihan siinä kunnossa niskoineni, että miusta ois ollu kantamaan painavia muuttolaatikoita, joten isi lähti urheasti hakemaan miun loput kamat ja suorittamaan murjun loppusiivouksen käytyään ensin juoksemassa Lahdessa puolimaratonin. HEIPPA VAAN MURJU, EI TUU IKÄVÄ!!!

Tiistaina lähin sit sinne Ivaloon auttelemaan Varjan YO-juhlien valmisteluissa. Siellä oli paljon siivoilua, leipomista ja yleistä härdelliä. Lauantaina Varja sai viimein painaa päähänsä valkolakin ja juhlat kesti myöhään yöhön. Seuraavana päivänä mie olin sen verran ennen Varjaa pystyssä et ehin käymää päiväkävelyllä ja metsäpolulla sain seurakseni pienen tokallisen poroja. Suloja otuksia! ♥ Viikko meni hirmusen nopeesti ja kotiinlähtö koitti taas ihan kesken kaiken. En voinu olla pidempään ku kotona ihanaiset (NOT) kesätyöt kutsu... Hassua ajatella et tuo oli ehkä viimonen kerta Ivalossa, Varja ku muuttaa syksyllä sieltä opiskelemaan johonki jos hyvin käy.

Lähtölaskenta kesälomalle

Ihan näin yleisesti nyt tässä tiedotan, että kirjotan tätä blogia päiväkirjamaisesti lähinnä itseäni varten ja omaksi ilokseni. En siis pyri miellyttämään lukijoita kuvia pursuavilla taikka kaunopuheisuuden kukkasia tihkuvilla postauksilla. Yritän saada tän nyt tässä reippaaseen tahtiin taas ajan tasalle, joten aika tekstipainotteista höpinää on tiedossa.

Blogin osalta edellinen johonki tiettyyn aikaan sijottuva postaus tais jäädä kevään viimoseen jaksoon. Jatkakaamme siis sieltä. Vikoilla viikoilla tapahtu sellasta merkittävää, että Varja kävi miun luona lomailemassa ja ahertamassa lukion viimoset kurssinsa loppuun ja erittäin pian sen jälkeen sanoin hasta la vista murjulle ja porhalsin kamoineni kotiiiiiiiin Lappeenrantaan! Muttasiis.

Varja tosiaan junaili Lahteen eräänä erittäin aikaisena keskiviikkoaamuna. Olin saanu sen päivän vapaaks ku olin hoitanu jo kaikki koulujuttuni, sekä pari ylimäärästäki työtä valmiiks ja seuraava päivä ois ollu helatorstai eli vapaa ja sen jälkeinen perjantaiki oli vapaa. Ja ryhmänohjaaja vihjas et voisin saada pitkän loman jos kirjottasin keskiviikkona portfoliota kotona etäopiskeluna. Vissii kirjotinkii... :D:D:D Murjun sisustus oli niihin aikoihin jo sangen askeettinen ku yli puolet miun kamoista oli jo roudattu sieltä Lpr:aan, joten ei viititty jäähä Lahteen kärsimään sen pidemmäks aikaa ku päiväunien ajaks ja junailtiin jo iltapäivällä rottien kanssa sieltä huitsin helvettiin.

Olin onneks saanu Lpr:ssa sullottua sen puolikkaan muuttokuormani jo piiloon kaappeihin, sängyn alle ja sisarusteni tyhjillään oleviin huoneisiin ni melkein mahuttiinki asustelemaan huoneessani Varjan kanssa. Aikavälillä to-su käytiin kaupungilla, kierrettiin muutama ryssäntäyteinen kirpputori ja tietysti käytiin myös rapsuttelemassa heposia tallilla moneen otteeseen. Niin ja tehtiin molemmat Varjan viimosen enkunkurssin tehtäviä kynät sauhuten.

Hellu-pieni ihan nirvanassa. :D Ja Varja lainavaatteissa. :--D

Yhtenä päivänä päätettiin lähtee linnotuksen valleille piknikille kokoonpanolla minä, Varja ja Rosie. Sinä päivänä meni helleraja rikki ja oli kerrassaan mahtavan ihana ilma! Lähettiin iltapäivästä autolla sompailemaan Lpr:n syrjäkylille ettimään paikkaa, josta meiän oli määrä napata Rosie kyytiin. Ajettiin kaks kertaa ihan harhaan, vaikka puhelinluettelon kartta kovasti yrittiki väittää, että siellä keskellä metsää menis tie, mutta kolmannella kerralla löyettiin onneks perille saakka! Sieltä huriseltiin hikoillen satamaan, josta kierrettiin linnotuksen taakse ja kavuttiin valleille. Levittäydyttiin sinne suuren puun varjoon mättämään ruokaaaa ja höpöttämään ties mitä päätöntä. Rosie sai meistä varmasti tosi viisaan vaikutelman! Eväskorista löyty mm. jäätävät lohkareet päärynä-sinihomejuustopiirakkaa (jollasia tuhottiin Varjan kans kahestaan kolme sen viikon aikana... :DDD), suklaamuffinseja, sipsejä ja karkkia.

Sunnuntai-iltana palattiin Lahteen ja joskus siinä yöllä muistin että ainii, perhana se portfolio! Varja vääns jotai yhteiskuntaopin umpitylsiä esseitä samalla ku mie sit yritin raapia kasaan jotain ees puolikelvollista maanantaina ro:lle näytettäväks. Seuraavana päivänä palautin portfolion ja sainki kuulla että pakkaa kamas ja lähe loppuviikoks Dilaan työssäoppimaan. AWSUM! Siivet siis selkään, lohikääryle + vuori muuta kamaa kasseihin ja nokka kohti murjua. Selvisin koulusta niin aikasin, että päätettiin lähteä leffaan ja taasen kirpparikierrokselle. Tällä kertaa vuorossa oli Jim Burtonin ohjaama, Johnny Deppin tähtittämä Dark Shadows. Se ei ollu ihan sitä laatua, mitä odotin mut ihan viihdyttävä silti, ainaki jollain tasolla. Johnny Deppin näyttelijäntyö on kuitenki aina iloa silmälle. Ja Helena Bonham Carterin.

Tiistaina oliki sit varsinainen touhupäivä. Se alko teatterin kirpputorilta, jossa tavattiin aina niin innokas Lasse (työssäoppimisen ohjaajani) sekä Heli (teatteripukusuunnittelija). Lasse hamstras tolkuttoman vuoren kaikkea kivaa ja saatiin Varjan kanssa vahtia sitä vaatevuorta ovensuussa samalla ku se viipotti rekkien välissä haalimassa lisää ihanuuksia varastoihinsa. Seuraavaks löydettiin ittemme vaatesäkkien kanssa sulloutuneina punasen avoauton takapenkille. Päästiin ainaki tyylillä Dilaan ja sieltä kruisailtiin vielä Lahden läpi Lidliin ostamaan herkkuvuori erästä kahvitilaisuutta varten. Kauppareissun jälkeen miul oli pien palaveri Lassen kanssa, jossa sain kuulla, mitä tulisin syksyn työssäoppimisjaksolla tekemään (ja mitä alottasin jo sillä viikolla), jonka jälkeen saatiin tehtäväks kipittää Lanu-puistoon kattelemaan isoja betonipatsaita. Sen jälkeen oliki jo kiljuva nälkä ja mentiin kiinalaiseen ahtamaan nassumme täyteen friteerattuja  katkarapuja OMNOMNOOOMMMM ja testailemaan sushia. Sushi oli parempaa ku ne meiän hämärät viritykset Varjalla mut en kyllä edelleenkään ihan käsitä että mikä siinä on se juttu. Riisiä jonka sisällä murhattuja mereneläviä. Raakana. Nam? Ihan syötävää mut ei kyllä mitään ihmeellistä. Kiinalaisen jälkeen järjesteltiin syömiset esille kahveja varten, kahviteltiin ja lähettiin murjuun leipomaan taas yks päärynä-sinihomejuustopiirakka, josta Varja sai puolet junaan evääks. Sen jälkeen koittiki jo hyvästien aika, kun Ivalon ihmelapsi lähti takaisin pohjoiseen. Onneks miun oli määrä junailla perässä viikon päästä.

Porthos ja Balthazar

Wottaseni pienoiseni eivät enää ole järin pieniä. Punnitsin pikku vintiykseni menneellä viikolla ja huhheijaa näille pohjattoman mahan omaaville pulleroille ei kyllä oo tiedossa pähkinöitä vähään aikaan. :--D

Porthos 560 grammaa.

Balthazar 650 grammaa.

 Mutta toisaalta kerranki miul on miehen kokosia rottia! Miun edelliset pojat oli ihan neitien mitoissa. Herra muskettisoturi ja hänen tietäväinen kaverinsa ovat viihtyneet loistavasti kesälukaalissaan. Wiiviykset lojuvat päivät pitkät läjässä riippumatossaan, syövät miut vararikkoon (en voi käsittää kuin noin pieneen elukkaan voi mahtuu niin paljon ruokaa!!) ja järkyttävät wottamaiseen tapaansa mielenrauhaani päästessään iltaisin jaloittelemaan. Roskiksessa sukeltelu on påp, pöydällä loikkiminen, kaiken irtaimiston sieltä alas viskominen ja Sailan lähestyessä hurjaa vauhtia pakoon luikkiminen on kesän kuumin muoti ja sängyn alle piilotettujen muuttolaatikoiden riekaloimisesta saa parhaat kicksit. Myöskin kamikazeloikat välillä sänky-tuoli-pöytä-lattia, laukkuni sisällön pölliminen ja ruokapussien salaa auki tiirikoiminen tuntuu olevan lähellä noiden vandaalien sydäntä.

Miun ihanan kamalat ja kamalan ihanat pikku wottaset. ♥

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Muutamat kynnet taas

Jostain viime keväältä, kauniisti on koulun takia puolet kynsistä katki :--D

Taustalla olevaan paitaan piti tehä sopulit kynnet.

Microhelmien päälle ei kannata laittaa päällyslakkaa... :D Ne oli punasia...

Ihan kiva ku nyt näin kesän aikana on siisti sisätyö, jossa ei tarvii uiskennella käsivarsiaan myöten liimassa, maalissa, vedessä eikä missään muussakaan kynsiä murhaavassa tökötissä ni kynnet alkaa viimeinki elpymään ja on ekaa kertaa suunnilleen saman mittasia kaikki kymmenen! Nyt ku en onnistus tallilla niitä kauheesti katkomaan ni ois erittäin jees. Etusormien kynnet ei oo vieläkää täysin toipunu keväisestä parkkinahkanaamion kans läträämisestä vaan liuskottuu edelleen mut ehkä ne siitä! Saisivat vielä kaikki kasvaa muutaman millin ni jospa sit jaksas taas ideoida jotain uusia lakkauksia. Ärsyttävää ku miun kynnet on nii säälittävän pienet, se vaaleenpunanen osa on järettömän lyhyt ja sit ku valkonen osa hipoo pituudeltaan puolta senttii, miun kynnet näyttää lakattuna suunnilleen samalta mitä normaalilla ihmisellä lyhyiks leikatut kynnet.

Wings

Siivet saa vielä oman postauksensa. Elikkäs nämä on toteutettu silleen että piirsin 1:1 kaavan suunnittelemastani siiven muodosta. Taivuttelin sen mukaan rautalangasta kehikot, jotka päällystin lakanakankaalla. Sit leikkasin siiven muotoset palat organzaa, joiden reunat kävin läpi läpinäkyvällä kynsilakalla purkaantumisen estämiseksi ja pingotin ompelemalla käsin kankaat kehikoihin. Sit koristelin liimalla ja irtoglitterillä, sekä kimalleliimalla. Tein siiville myös valjaat, koska ne on teatterikäytössä aika must. Siivistä pitää vielä ottaa kuva auringonpaisteella, ne kimaltaa aika muikeesti!

Hyvin toimii siivet, kuten näkyy! :--DD

 

Me can flyyyyy~

Kävelin viimosena koulupäivänäni noi siivet selässä koulusta murjuun. Voitte varmaan kuvitella katseiden määrän, jonka keräsin! XD Ihme ettei ykskää autoilija ajanu ojaan.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Päivänvarjot ja parkkinahkaa

Pffft en mie mitää kuvii saa aikaseks ottaa. Olkoon tää sit nyt offical 5. jaksokertomus. Eli meillä oli ammattitaitoa syventäviä opintoja: siivet, viuhka ja päivänvarjo. Jakso alko uuvuttavalla kirpputorimaratonilla. Piti metsästää pitsiä, epäautomaattisesti aukeeva sateenvarjo, siipimateriaaleja, kangasta viuhkaan ja ties mitä. Ravasin kaikki Lahden keskustan kirpparit kolmena päivänä peräkkäin läpi ku aina jotain jäi uupumaan tai joku oli vääränlaista ja ufffhh... Mutta selvisin voittajana ja pääsin lopulta tekemään itse töitä.

Kävin ensin päivänvarjon kimppuun. Löysin koululta aivan ihanan pitsin, mutta pikaisten mittailujen tuloksena totesin sitä olevan ihan liian vähän... Myöskin kirppriltani haalima pitsiverho oli 20 cm liian lyhyt... Kolmas kerta toden sanoi ja löysin viimein tarpeeksi pitkän pitsiverhon, josta sitte askartelin ensimmäisen päivänvarjoni. Se tapahtu yksinkertasesti silleen että sateenvarjosta otettiin kangas pois, yhestä sektorista piirrettiin kaava ja sen mukaan leikattiin pitsistä 8 palaa, jotka ommeltiin yhteen ja lopputulos pingotettiin takas rungon päälle. Sit lisättiin vähän röyhelöä ja joku käsilenkki koristeeks ja valmista tuli. Aika piis of kakku. Ekan varjoni kanssa tosin kikkailin vähän ekstraa niin että lyhensin niitä mitälie rankoja ku nää kolmannetkaan pitsiverhot ei ois muuten riittäny. Näin itse varjo-osasta tuli vähän pienempi ku se sateenvarjo ois täyskokosena ollu aika huge.

 Päivänvarjon jälkeen tehdä hurautin siivet ja viuhkan ja vielä toisenki viuhkan. Sit vedin muoviprässillä blanconaamion, jonka savimalline oli muhinu pari kuukautta muovipussin sisällä kosteen pyyhkeen alla ja voitte varmaan kuvitella kuin muhevat tuoksut ja homekasvustot se oli sinä aikana ehtiny muodostaa. Blancosta en pistä kuvaa ku se on aika järq. Viimeistelin vielä nahkanaamionki. Ja se on tässä.

Naamio on commedia del arten hahmo, Zanni.

Olin laiska enkä jaksanu ees maalata sitä. Tai sanotaanko että en halunnu maalata sitä koska nahan maalaaminen tasasesti on mission impossible. Hankasin vaa mehiläisvahaa päälle ja toivoin et saan suoritusmerkinnän. Naamion viimeistelyn jälkeen huitasin muutamassa tunnissa pakollisen parkkinahkatyön, jossa ainoa pakollinen elementti oli 10 satulasepän ommelta. Kaikki muut vääns jotain nahkalaukkuja ja ties mitä hienouksia mut mie livahdin sieltä mistä aita on matalin ja tein minikokosen avaimenperän, jossa on peräti 20 satulasepän ommelta! Ja kokeilin siinä yhtä nahkan kohokuviointitekniikkaa ja värjäystä joten ei ollu valittamisen varaa ro:llakaan. :D Se kyllä nauro ku näki ton miun viritelmän.

Olin noin kolme viikkoo ennen koulun loppumista saanu jo kaiken valmiiks. Muut oli vielä ihan vaiheessa viuhkojensa ja siipiensä kanssa. En oikeesti voi käsittää kuin onnistuin olemaa nii nopee! Ku mie oon aina ollu se, joka on viimosena valmis. Tein sit vielä yhtenä bonustyönä toisen päivänvarjon, joka meni Varjalle synttärilahjaks. Löysin sattumalta just passelin, mustan rungon kirpparilta ja pitkällisen metssätyksen jälkeen myös kelvollisen pitsin. Tähän toiseen varjoon näin enemmän vaivaa ku ensimmäiseen ku lisäsin jopa reunapitsinki. Aikaa tän tekemiseen meni kylläkin yli puolet vähemmän ku siniseen tapaukseen ku tiesin miten pitää menetellä missäki työvaiheessa. Kaheksan tuntia intensiivistä työskentelyä ja valmista tuli. Opiskelijatoverit vaan pyöritteli päätään.

Varjon jälkeen ro ei keksiny miulle enää mitää tekemistä, joten se lykkäs miut työssäoppimaan tokavikaks viikoks Dilaan, jossa aloin suunnitella ens syksyä varten jotain friikkiä urkupatsaspukua. Saas nähä mitä siitäki tulee... Vikan viikon olinki anonu vapaaks, joten otin aikamoisen varaslähdön kesälomalle. :)

Viuhkoja

Oon tässä vetkuttanu ja vetkuttanu blogin päivittämistä sillä verukkeella että kerron vikasta jaksosta sit ku saan otettuu valmiista töistä paremmat kuvat. Mutta paskat, kesäkuu on jo melkeen ohi ja tuolla ne vaan yhä edelleen killuu kuvaamattomina... Ja ulkona sataa parhaillaan vettä et. Voisin nyt kuitenki esitellä viuhkat tässä näin niillä kuvilla mitä sillon toukokuussa oon ottanu ihkulla ikälopulla pokkarillani. Tätä ensimmäistä viuhkaa en koristellu millään tavalla, tein kaiken vaan helpoimman kautta nii et perusperiaate tuli itelleni selväks. Toisesta viuhkasta tein sit koristeellisemman.

Pliseerausten paikat harsittuna kahella erivärisellä langalla.

Pliseeraamista. Eli viuhkan kangas silitettii tollaseks haitariks. Ja piti muute olla just eikä melkein nuo kaikki taitokset, viuhkan rakentaminen on millintarkkaa työtä.

Kangas valmiina.

Tässä välissä väsäsin viukan rungon 1-2 mm ohuista puusäleistä, jotka muotoilin. Kaks reunimmaista leikkasin alumiinista, hioin ja päällystin kankaalla. Sit kaikki rei'itettiin ja kiinnitettiin mutterilla yhteen.

Seuraavaks sit liimasin kankaan kiinni puusäle kerrallaan ja poistin lopuks pliseerausmerkkilangat.

Vielä reunojen viimeistelyliimaukset ja viuhka on valmis. Tämä tapaus on siis avattava ja suljettava malli.

Sit koska olin jotenki mystisesti ja miulle täysin epätyypillisellä tavalla törkeen nopee, tein vielä bonustyönä avonaisen viuhkan, jota ei voi sulkea. Siinä on ton toisen viuhkan kankaan päälle liimaharson avulla kiinnitettynä pitsiä. Kahva on joku tosi hämärä hieromavempain, jonka löysin kirpparilta. En tajuu mite sain tänki tehtyä niin nopeesti, ei menny ku pari päivää.

Siivistä ja päivänvarjoista sitte seuraavassa postauksessa.