Rakensin meille kotiinki Eiffeltornin. Tosin tällä kertaa huolella ja ajatuksen kanssa, ilman sähläämistä.
Piparin tuoksua, tonttujen juoksua
Maailmanlopun Eiffeltorni ja ryyppy meille, veikkoset!
Lähdin torstaina pitkästä aikaa Mimin luokse. Meiän oli tarkotus rakentaa viime vuonna aloittamaamme perinnettä kunnioittaen piparitalo. Tänä vuonna teemana oli Eiffeltorni. (Viime vuonnahan meiän piti tehä Tylypahka mut homma lähti vähän lapasesta ja saatiin aikaseks sellanen psykedeelinen satumetsä vaaleanpunaisine linnantorneineen ja jättiläismäisine taikasienineen ihmissyöjäetanoista puhumattakaan...) Kieppasin matkan varrella kummini ovelle viemään muffinseja ja muuta mukavaa.
Mimi oli piirrelly jo tornin kaavat valmiiks ja ottanu taikinat sulamaan, joten päästiin heti hommiin. Kaulittiin innoissamme taikinaa, leikeltiin tornin osasia ja ninjailtiin ne monen monituisten lastojen avulla pellille. Ei sit tullu mieleenkään esim. kaulita taikinaa suoraan leivinpaperin päälle ja leikata siinä ettei olis palaset venyny ja paukkunu joka suuntaan. Nooh, pikkuvikoja! Siinä välissä heivattin aina uutta peltiä uuniin paistumaan, joka useimmissa tapauksissa unohtu sinne ja saatin kauniita, Mimin sanoin neekeripipareita, jotka tuli uunista ulos tyylikkään savuefektin saattelemina. Ihan vaan muutamat palaset saatiin leikellä ja paistella uusiks mutta pirun hauskaa meillä oli!
Sitte ku palat alko suunnilleen olla kaikki koossa ja sopivasti jäähtyneitä, päästiin koristeluvaiheeseen. Miun pursotuspussi päätti räjähtää käsiin heti ensimetreillä ja eiffelin ylimmän torninpätkän valtas sirojen palkkien sijaan ruhtinaallinen sokerikuorrutehyökyaalto. Kestävämpää pussia kehiin, vanhan pussin sisältö sinne ja homma jatkui. Yhessä vaiheessa ihmettelin, ku sokerikuorrutteen tulo stoppas. Puristin pussia kovempaa ja sieltä rupes tulemaan ihan jäätävän pitkä jokin. Mimi katto nauruun kuolemaisillaan ku kiskoin sokeritökötin peittämää juttua ja se vaan jatku ja jatku. Sen ensimmäisen pursotinpussin palasekshan se sit lopulta osottautu mut voi hyvää päivää miltä se näytti ulos tullessaan... Ei nää sokerikuorruteyllätykset vielä tähän loppunu! Mimi-pöljä sekotti vahingossa uutta tököttiä kupissa, josta oltiin syöty aiemmin päivällä nuudeleita. Ja arvatahan sen saattaa, että Mimin pussi syljeskeli nuudelinpätkiä koko loppuillan.
 |
| Mimy edustaa ♥ |
Iiiihan vaan muutaman kerran perkeleet lens ku hiiltyneet palaset päätti murentua pannulle, liimautua kiinni pöytään kuorrutepuoli alaspäin ja asettua väärään kulmaan.
Mutta kyllä se siitä vaan valmistu ja pysyy jopa kasassa!
 |
| Me! |
Mimin luota suuntasin Villelle yöksi. Kummallaki alko olemaan kiljuva nälkä, joten heitettiin ranskalaisia uuniin ku ei muutakaan ollu (ku Ville oli tulos lomaks kotiin ja kaapit oli näinollen tyhjillään) ja vedettiin ne suoraan pelliltä ku eläimet. Tän jälkeen pahainen opiskelijanrenttu kaivo kaapista pullon rommia ja sekoteltiin meille makoisat drinkit.
 |
| Rommia, Spritea, limen mehu + kuoret, sokeria ja jäämurskaa. Keittiö suosittelee (täysi-ikäisille)! |
Juomia siemaillessamme juteltiin syvällisiä ja palailtiin rakkaisiin lapsuusmuistoihin lempparilastenohjelmatunnareiden youtubestakuuntelun muodossa. Tao-Tao ja kumppanit nostatti fiiliksen varsin hilpeäksi.
Tämän jälkeen tuntu taas siltä että olis vähän nälkä, joten näppärä pikkuveljeni leipoi meille yöpalaksi kokonaisen leivän! ♥
Harmi ku kuvaan ei saanu vangittua höyryä. Leipä on tossa nimittäin uunituore, vastaleikattu, höyryävä, kuoreltaan optimaalisen rapea, sisältä pehmeä ja omnomnomnom ku päälle sipas voita, joka suli hetkessä. Voitti kyllä kaupan pullahötöt mennen tullen. Ville kirjotteli vielä jotain fysiikan raporttia ku mie vaivuin autuaasti unten maille siinä aamun pikkutunneilla. Meil oli suunnitelmana olla superahkeria ja suunnata heti aamutuimaan vielä Stockmannille tekemään viimehetken jouluhankintoja mutta paskat me itteemme ylös saatiin. Hyvä ku jaksoin nousta ees siihen mennessä et ehin junaan.
Aamulla totesin, että rommi ja lastenohjelmatunnarit ei ehkä sittenkään ollu mikään maailman paras idea. Miulla soi nimittäin heräämisestä asti päässä koko loppupäivän nonstoppina Vili Vilperi... (Ja nyt se alko taas, voi helevetti... XD)
Juna oli puol tuntia myöhässä. Koin pienoisen WTF-momentin Lappeenrannan juna-asemalla ku siellä oli vastassa karkkia jakeleva joulupukki joulumuoreineen, jotka vilkutteli junan ikkunoista matkustajille ja toivotti junasta ulos parveilevia ihmisiä tervetulleeks Lpr:aan. Aika pian miulle selvis et se taiski olla joku VR:n uus asiakkaidenlepyttelykikka ku muorilta saamassani karkissa luki VR-konserni. :'D Mutta yritys hyvä! Nauratti!
Paketteja kilteille lapsille
Olin kerranki ajoissa joululahjojen kanssa ja vältin pahimmat jouluruuhkat kaupungilla. Kävin tossa eilen jonku tilapäisen mielenhäiriön seurauksena kaupungissa aikeenani vaan kuluttaa aikaa mut lähin sieltä hulabaloosta tasan vartin kuluttua takas kotiin päin, ei hemmetti mikä meininki. Venäläisten joukkoinvaasio ei ainakaa yhtää parantanu joulupaniikkista kaaosta. Pysyn kyllä visusti täällä turvassa keskellä peltoja myöskin joulunjälkeisten alennusmyyntien ajan, ei tee mieli astuu jalallaankaan enää ihmisten ilmoille!
Tänä vuonna paketeista paljastuu seuraavaa:
 |
| Teetin äitille suurennetut valokuvat meiän kummastaki koirasta ja kehystin ne. |
 |
| Isi toivo kyseistä DVD:tä ja siihen päälle saapi sit vähän naposteltavaa. Lisäks lupaan leipoa sille kahvipullat koko ens vuoden ajan. |
 |
| Sannan kanssa ostettiin Villelle (pikkuveljeni ja Sannan kaksoisveli) Riedelin aromilasit, joita se toivo. |
 |
| Jonttu (pikkuveli) saa ihkun Saipa-huivin. Nyt sen kelpaa pomppia kisakatsomossa! Peleihin en kyllä oo lähös mukaan, Saipa sucks! :'D |
 |
| Sanna toivo lapasia ja sellaset hommasin, tuunasin vaan hieman ettei ois ihan perustylsät valkoset. Lisäksi se opiskelunarkomaani saa rentuttavaa ja lämmittävää kasvonaamiosysteemiä koulustressiä lievittämään. |
 |
| Kummitädilleni kävin viemässä seuraavanlaisia joulumuistiaisia. Piparimuffinseja, kynttilän, Enkeli-suklaita, sekä kasvonaamion ja yrttijalkakylvyn jos se sais vaikka vähän rentouduttua sen huushollin hektisen pyörittämisen keskellä. |
 |
| Pirin ja Helunan omistajaperheelle piirsin kortin ja hepolaisille pussitin kilon porkkanoita per nenä. |
 |
| Ullan ja Noksun omistaja saa myös kortin, hepoleiset porkkanoita ja Noksu vielä ekstrana jouhienselvitysainetta ku edellinen on lotrattu loppuun jo aikapäiviä sitte. |
Enpä ollukkaa piirrelly mitää lähemmäs vuoteen. Ja nyt ei sit tarviikkaa koskee kynään saatika siveltimeen ainakaan toiseen mokomaan!
Mummi ja ukki saa kanssa jotain pientä ja kaverien lahjat jätän tässä mainitsematta.
Piparimuffinseja ♥
Lähen huomenna Mimille leipomaan jonkin sortin pipariviritelmää. Siinä matkan varrella ajattelin käyä viemässä ihanalle kummitädilleni (+ hänen perheelleen) vähän joulumuistiaisia. Osaksi lahjaa leivoin muffinseja. Niistä tuli aika taivaallisia. Sisällä on erittäin muheva mantelijauhe-voi-kaneli-fariinisydän, taikinassa on jouluisia mausteita ja vaniljarahkaa ja päällä rapea piparkakku.
Om [X]
Nom [X]
torstai 20. joulukuuta 2012
Pellillinen joulutonttuja
Hiluilun jälkeen jaksoin homehtua kotona peräti viikon verran. Sit meinas pää sanoo poks ja pakenin Varjan luokse. Joutenolo ei sovi miulle, keksispä pian jonku ratkasun tähän! Kotitonttuilu ja paras seura toi mukavasti actionia tähän mustuneeseen mieleen ja marras-joulukuun vaihteessa se kauan kaivattu lumiki liihotteli viimein valkaisemaan kuvottavan mutapaskamaan.
Ja mitäkö me tehtiin puoltoista viikkoa? No syötiin tietenki! (Pintaraapaisua naposteltaviamme esittävistä ruokapornokuvista kiitokset Varjalle!)
Kolmea pizzaa, puolta kiloa poronkäristystä, neljää hampurilaista, subipatonkia, pellillistä nachoja, vuoallista riisipuuroa, muutamaa litraa tomaattikeittoa, kulhollista kanasalaattia, 400g raejuustoa, kiloa mandariineja, kiloa porkkanoita, neljää kurkkua, kahta paprikaa, puolta litraa dippikastiketta, puolta kiloa omenoita, kilo joulutorttuja, pussillinen poppareita, pussillinen juustonaksuja, kahta pussillista karkkia, paketillinen salmiakkia, levyllinen suklaata, paketillinen After Eighteja, määrittelemätöntä määrää leipää, ja yhtä Polar-juustoa myöhemmin olo oli sangen tyytyväinen.
Okei tehtiin me vähän muutaki. Varja kävi koulussa sen minkä nuhaltaan kykeni, koottiin hienosti tv-taso, käytiin kirppareilla (ja tehtiin upeita löytöjä!), tapitettiin leffoja, lagattiin koneella, pidettiin pikkujoulut kuunnellen joululauluja, nukuttiin päiväunia ja naurettiin laadukkaille ja myös vähemmän laadukkaille jutuille. Kävin myös kävelyillä sillä välin ku Varja kituutti koulussa ja löysin ihania metsäpolkuja. Vanha Raaheki on kertakaikkisen inspiroivaa seutua, ne kaikki vanhat talot sisäpihoineen. Kuinka monta tarinaa niille talojen välisille kujillekki mahtuu... Siellä olis voinu vaan seikkailla ja seikkailla. Ellei olis ollu nii pirun kylmä! Yks aamu meni jo -20 rikki. Onneks Varja lainas sellasia toppavaatteita, joilla pärjäis varmaan pohjoisnavallaki. Kävelin siis vihreänä Michelinukkona ympäri maita ja mantuja.
Sellasta tällä kertaa. Itsenäisyyspäiväksi matkustin vastahakoisesti takaisin kotiin jatkamaan homehtumisprosessia. Nyyh. Parhaan ystävän luona on liian hyvä olla.
lauantai 8. joulukuuta 2012
Once in a lifetime experience
Vähän ennen marraskuun puoliväliä olin luvannu lähtee Hilun henkiseks tueks ja omahoitajaks Tallinnaan erään kirurgisen operaation merkeissä. Maanantaita edeltävä yö meni höpötellessä, eikä loppujenlopuks ehitty nukkua yhtään ennen herätyskellon soimista neljän aikaan aamuyöstä. Toisaalta parempi niin, oisin ite ainaki ollu aivan jäätävässä koomassa jos oisin nukkunu ne mahdolliset kaks tuntia. Yön läpi valvomisen jäljiltä olin ihan pirteenä. Huristeltiin junalla ja ratikalla satamaan, jossa noustiin Tallink Superstariin, jonka lattialla sit taidettiinki torkkua koko parituntinen matka. Jossain puolivälissä pöllähdettiin keskelle jotain hirmumyrskyä, no ei vais mut siltä se tuntu ja koko paatti heittelehti sinne sun tänne. Onneks se vellominen laantu suhteellisen pian, oli aika lähellä etten tullu huonovointiseks. Olin ihan jäässä siitä lattialla loikoilusta, joten jätin Hilun jatkamaan kauneusuniaan ja käveleskelin loppumatkan ympäri laivaa.
Tallinnan päässä meillä oliki jo autokyyti vastassa. Hilu lähti saman tien kirurgin veitsen alle ja mie hautauduin peiton alle nukkumaan siks aikaa. Heräsin joskus puolen päivän jälkeen siihen, että miun vieressä seiso sairaanhoitaja ruokatarjotin kädessä kiekumassa virolaisella aksentilla "RUOKA-AIKA!" Olin ihan että wtf mikä maa, mikä valuutta? Ku en tienny, että päiväruoka sisältyy hintaan. Täti jätti tarjottimen viereiselle pöydälle, popsin lautasen tyhjäks ja jatkoin uniani. Seuraavan kerran ku heräsin, tarjotin oli viety pois ja huoneesta oli sammutettu valot. On ne hoitsut mahtanu vähä kattoo että jahas, taas näitä vodkaturisteja Suomesta... :--DD Illemmalla Hilu kärrättiin viimein heräämöstä, kaikki oli menny hyvin ja jäätiin sinne vielä yöks. En oo ikinä elämässäni nukkunu nii huonosti, sairaalasängyt on jotain kertakaikkisen järkyttävää! Normaalisti kärsin nukahtamisvaikeuksista, mut sit ku nukahan, herään seuraavan kerran vasta aamulla(/päivällä) vaikka hurrikaani riepottelis katon pään päältä sillävälin. Toista se oli Tallinnassa... Heräilin valehtelematta tunnin tai parin välein, joka kerta ku käänsin kylkeä tai Hilu liikahti viereisessä sängyssä. Luulin ettei se yö loppuis ikinä! Mut kyllä se aamu sieltä sit onneks valkeni vihdoin ja viimein. Herättiin seittemältä siihen, että se Hilun leikannu kirurgi pöllähti mein huoneeseen: "HUOMENTA! LEIKKAUS MENI HYVIN. NÄYTÄ HAAVA, ONKO KIPU? EI LIIKA TURVOTUS, HYVÄ. HOITAJA TUO LÄÄKE, HYVÄ PÄIVÄNJATKO!"
Aamupalan jälkeen (oli muuten hyvät sapuskat tuolla!) lähettiin kadehdittavan halvan apteekin kautta kohti kallista koto-Suomea. Olin perjantaihin asti ruokkimassa ja paapomassa Hilua. Perjantaina miun oli määrä mennä Lahteen maalaamaan yks teksti erään luokan seinään entisellä työssäoppimispaikallani. Torstaina taisiis perjantaina siinä kuuden maissa aamulla muutaman tunnin pyörittyäni totesin että jossei aivoille vittu uni kelpaa ni ei sitte nukuta tänäkään yönä. Ei siinä sit muuta ku vaatteet päälle, ilmotus vastuuhenkilöille että tuunki jo heti aamusta, Z-junan kyytiin ja nokka kohti Lahtea. Ihmettelen, ettei sen päivän aikana väsyttäny ollenkaan. Selvisin maalausurakasta alle kuudessa tunnissa ja lähin sitte takas kotiin Lappeenrantaan.
Kaikenkaikkiaan Tallinnanreissu tais olla aika once in a lifetime-experience, tulipaha sellanenki koettua!
Toiset juovat opintotukensa, minä matkustan junalla
Otin reilu vuosi sitte projektiks säästää kaikki junaliput ja kattoa kuinka paljon rahaa oon sinä aikana syytäny VR:lle. Tulos on aika huikee ku vertaa opiskelijan olemattomiin tuloihin. Kutakuinki plusmiinusnolla. Seuraavassa kuvassa miun junaliput, joista ensimmäisen oon ostanu vuoden 2011 elokuun puolivälissä ja viimosen viime viikolla. Ja syy siihen, miks näitä on näin paljon on pääasiassa se, että Lahti oli perseestä ja miun oli pakko päästä sieltä viikonlopuiks pois. Eli matkustin joko kotiin tai moikkaamaan jotain kaveria. Kaikki pidemmät lomat vietin Varjan kanssa.
Kuvan sisältö tarkemmin eriteltynä:
Lahden ja Lappeenrannan väliä matkustin 58 kertaa viime lukuvuoden aikana. Nämä liput kustans miun vanhemmat. Tän lukuvuoden ekan (ja opiskelujeni vikan) jakson asuin Lappeenrannassa ja kävin tosiaan täältäkäsin joka aamu Lahdessa. Kela kustans miulle kuukausikortin, josta jäi maksettavaks vaan omavastuu ja junamatkoja tämän kortin kanssa tuli tehtyä n. 60 kpl.
Sitte matkat ystäväisiä tapaamaan. En ruvennu erikseen erittelemään välejä tyyliin Tikkurila-Tampere, Tampere-Tikkurila vaan seuraavat voi tarkottaa matkaa kumpaan suuntaan tahansa.
Tikkurila - Tampere x2
Lpr - Tikkurila x4
Lpr - Kotka x4
Lahti - Kotka x5
Lahti - Mäntyharju x2
Lpr - Rovaniemi x11
Joensuu - Rovaniemi x1
Lahti - Rovaniemi x3
Rovaniemi - Raahe x1
Lahti - Raahe x2
Lpr - Raahe x1
Z-juna (Lahti-Tikkurila/Helsinki-väli) x18
Noin 170 junamatkaa vuoden ja kolmen kuukauden sisällä, he-he. Ja tästä luultavasti puuttuu jokunen matka Lahdesta Riihimäelle ja pääkaupunkiseudulle. Tähän lystiin meni n. 1160€ VR:lle ja 350€ matkahuollolle. Sit ku miettii, että opintotuista miulle on vuokranmaksun jälkeen jääny tänä samaisena aikavälinä käteen n. 1640€ ni voin vaan kiittää onneani että oon saanu myytyä muutaman keppihevosen et oon saanu itelleni ruokaa. :'D Ja onneks oli myös opiskelijakortti. Muussa tapauksessa oisin saanu pulittaa matkoista tuplahinnan. Tai ois ehkä tainnu jäädä matkat kokonaan tekemättä.
Että tän pienen elämän aikana on kyllä tullu tutuks InterCityt, Pendolinot, pikajunat, taajamajunat, lähijunat ja kaiken maailman paikallisjunat. Osaan varmaan kaikki kuulutukset ulkoo kolmella kielellä ja mikään myöhästymissyy ei enää jaksa hämmästyttää. Myöntäsköhä VR miulle jonku kunniamerkin tästä hyvästä?
torstai 22. marraskuuta 2012
Päivä melkein ihmisen näköisenä
Sit loppuun viel muutamat kynnet. En oo pahemmin näit jaksanu lakkailla mut nyt ne on pitkästä aikaa samanpitusia suunnilleen kaikki ku ei oo tarvinnu tappaa niitä kouluhommissa! Ja ekaa kertaa kuukausiin ku ei oo liuskottumia, wohou! Ensimmäiset lakkaukset on miulla tällä hetkellä kynsillä, toiset tein Varjan luona muutama viikko sit ja viimoset, joista on järkyttävä, pokkarilaatunen kuva ja kynnet katki jne. on jostain viime keväältä pääsiäisen hujakoilta, löysin sen jostain epämääräsestä kansiosta ku siivoilin kuvatiedostoja, joten pistetään nyt seki tänne ku kerran vauhtiin päästiin.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Baby Jane
Luin pitkästä aikaa kirjan melkein yhellä istumalla kannesta kanteen. Ei pitäs koskaan lukee keskellä yötä ku on muutenki tunteet pinnassa.
"Kukaan ei ollut koskaan pitänyt minua niin sylissään, niin täysin ihossaan kiinni, niin täysin piilossa muulta maailmalta, niin turvassa. Niin luotaanpäästämättömästi turvassa."
.__.
perjantai 16. marraskuuta 2012
Sumuhevostelua
Viime viikonloppu ei ollu säiden kannalta ihan paras mahollinen ajankohta lähteä Kotkan suuntaan kuvaamaan mustaa heppaa. Aivan hemmetinmoinen hernerokkasumu tuntu levittäytyneen ainaki akselille Lpr-Kouvola-Kotka ja tihkusade kruunas kaiken. Omnom not.
Mutta heppatytöthän on tunnetusti säänkestäviä, jotein ei siinä muuta ku heppa valmiiks ja kyytiin. Kaikki kuvat tältä reissulta on aivan jäätävää kuraa, valoa ku ton sumuverhon läpi pääs siivilöitymään tuskin ollenkaan. Hyvä jos 20 metrii näki eteensä. Kauniisti kohisee kaikki kuvat! ♥ Jossun ja kameran kanssa on kohta ainaki koettu lähes kaikki ääriolosuhteet, joten tästä huonommaks tuskin voi enää kamalasti mennä. Better luck next time!
Tuttuun tapaan ensin muutamat poseeraukset ja seisotukset riimu päässä ja sit Henna kyytiin, Saila räpsimään sarjatulella ja lopuks Saila kyytiin kävelemään loppukäynnit. Vaikka kuvausreissu jäiki kirjaimellisesti sumun peittoon, oli päivä heppailupäivänä silti oikein oivallinen.
Kyllä hyvä valaistusero ratsastuksen alussa verrattuna loppuun. Aurinko oli tainnu just laskea mailleen jossain siellä sumun seassa ku mie kipusin selkään. Ja miuta naurattaa tuo hevosessa tapahtunu ero kuskin vaihduttua, ratsastaminen ei taida olla ihan miun juttu. :D:D Mutta Jossu on ihana! ♥
