Ajatusvalssi

Paronitar von Kinkkurinkeli ja hänen pumpuliaivoisin alamaisensa Höpökuukkeli

Kinkkua?

Näitä kahta en vissiin vielä oo kunnolla esitellykkää, nimittäin perheeseeni kuuluu kaksi suloistakin suloisempaa suomenlapinkoiranarttua. Neidit ovat äitiensä puolelta serkuksia. Dimolin Kaunokainen "Iŋga" on neitosista vanhempi ja täyttää maaliskuussa 5. Se vastaa ulkomuodoltaan virallista nimeään täysin ja hurmaa olemuksellaan niin ihmiset kuin koiratkin. Vingustilla on monta lempinimeä ja se saa niitä koko ajan lisää. Yleisimmin Kinkkua kuulee kutsuttavan Inkkukinkuksi, Vingustiksi, Vinkuksi, Inguksi, Rinkeliksi tai hänen ylhäisyytensä Paronitar von Kinkkurinkeliksi.

Toisinaan Inga käyttäytyy kuin mikäkin ylhäinen aatelinen. Se tassuttelee arvokkaana ja käy sohvalle makaamaan rapsutettavaksi. Otus on erittäin herkkä ja omanarvontuntoinen. Toisinaan Inga taas heittäytyy aivan täydeksi pennuksi, riepottelee talutushihnaa hampaissaan, juoksee kuin mielipuoli pallon perässä, ärisee leikkisästi lelun kanssa ja haukahtelee innoissaan, etenkin jos Amie ei ole paikalla. Amien seurassa Inga useimmiten käyttäytyy todella aikuismaisesti, eikä sitä kiinnosta, vaikka Amie tunkisi jotain lelua haastavasti sen kuonoon kiinni, johtaja kun on. Jos meille tulee vieraita, Inga yleensä käy nuuhkaisemassa ja pysyttelee sitten loitommalla. Se ei varsinaisesti ole arka, mutta se ei pidä siitä, että sitä rynnitään rapsuttelemaan väkisin ja ilman lupaa. Inga hakeutuu sopivaksi katsomiensa ihmisten seuraan itse. Inga on erittäin älykäs. Se oppii temppuja ja asioita tavattoman nopeasti ja tietää todella monen sanan merkityksen (esim. pihalle, lenkille, ulos, kuka tulee, Saila, äiti, pallo, Beku, Yeti, Simba = koirakavereita) ja on ihan innoissaan häntä heiluen jo menossa ovelle, jos joku toiselle ihmiselle puhuessaan vaan sattuu mainitsemaankin esim. Bekun tai Yetin nimen. Inga tulee hyvin toimeen kaikenlaisten koirien kanssa, sillä se ei provosoi eikä provosoidu muiden käytöksestä ja hallitsee todella hyvin koirien elekielen.

Dimolin Nieida eli Amie puolestaan on meiän pönttöpää pentu. Täyttää se maaliskuussa jo kolme mutta pennuksi sitä sanotaan edelleen. Amie rakastaa ruokaa ja rapsutuksia yli kaiken. Se on kaikkien sellaisten kaveri, joilta saa herkkuja tai huomiota. Amie, jota myös Höpöksi, Pöpöksi, Kuukkeliksi ja Pumpuliaivoksi kutsutaan, ei ole fiksuudeltaan aivan Ingan luokkaa, mutta varsin nokkela silti. Ruuan eteen se tekee mitä vaan, joskaan ahneuksissaan se ei aina jaksa keskittyä uusien juttujen opettelemiseen, vaan yrittää kaikin keinoin keplotella herkut suuhuunsa mahdollisimman nopeaa reittiä. Amie rakastaa myös leikkimistä ja jossei Ingaa huvita painia sen kanssa tai ihmisistä irtoa kaveria viskomaan sille sukkaa, se viihdyttää kyllä itse itseään teurastamalla brutaalilla tavalla pehmolelujaan, nakkomalla niitä ympäriinsä tai jahtaamalla suurieleisesti palloa. Leikkeihin kuuluu usein myös koominen murina ja ärinä ja koirasta lähteekin mitä ihmeellisimpiä ääniä. Leikin ja syömisen ohella Amie tykkää myös laiskotella. Se puskee sohvalla syliin ja sen löytää usein myös aamuisin sängystä joko vierestään tai jalkopäästä. Molemmat koiramme tykkäävät vallata vieraiden sängyt, patjallahan on niin ihana köllötellä ja viljellä karvoja! Amie on meillä sijoituksessa ja sen on tarkoitus saada vuoden sisällä pennut, luultavasti kevään juoksuista. Sitten Pöpönen siirtyy kokonaan äitin omistukseen

Oon tässä miettiny et vois olla tosi kiva ottaa yks Amien pennuista mut sit toisaalta miul ei kyl näillä naurettavan pienillä opiskelijantuloillani ois varaa koiraa pitää. Harmi ku Inga ei voi saada pentuja (se on leikattu ku sil oli nuorempana hervoton kasvain munasarjoissa). Vingutsilta nimittäin oisin halunnu pennun sen ihanan luonteen ja kauniin ulkonäön vuoksi. Mutta kattoo nyt, ehkä miul joskus tulevaisuudes on oma koira. (Nämä kaksihan siis on äitin nimissä ja asustelee meiän kotitalossa Lappeenrannassa.)

tiistai 21. syyskuuta 2010

Viikot vierii

Anteeks nää supermielikuvitukselliset otsikot... Oon taas ollu tän viikonlopun kotona ja vielä toistaseks ainaki on noi kaks jäljelläolevaa rottaa hengissä. Olis kiva saada ne lokakuus Lahteen ni ois jotain seuraaki siellä. Mutta nyt kuluneeseen viikkoon.

Maanantaina me päästiin koulusta poikkeuksellisen aikasin, klo. 11 ja mie livistin heti ensimmäisellä junalla Hilun luokse Vantaalle. Tosi koomista ku pääsen sinne lähijunal euron halvemmalla ku Lappeenrannas bussil keskustaan ja takas. Miun oli tarkotus lähtee jollain iltajunal takas Lahteen mut se jäiki vaan aikomukseks. Hupskeikkaa kello oliki jo 22 eikä sit enää viititty lähtee tallustelemaa Koivukylän levottomaan yöhön saati sit mie yksinään Lahden puolella kotia. Niinpä jäin Hilulle yöks, tosin ei me kyl paljoo ehitty nukkua, olikoha kello viis ku molemmat alko vasta hiljenee. Puhuin ton päivän aikana varmasti enemmän ku koko vuonna yhteensä, nukkumaan käydes oli ääni ihan kähee ja kurkku kipee. Miul alko aamulla koulu kaheksalta mut löysin itteni virkistävien kolmen tunnin yöunien jälkeen erittäin hehkeenä vasta yheksältä Tiksistä, hupz. Siitä sit vähän vajaan tunnin juna-ajelu takas Lahteen ja Siwasta ostin vähä aamupalaa jota mupelsin matkalla kämpille ja sieltä nappasin pyörään ja poljin kauheen vauhil kouluun. Myöhästyin 2½ tuntii mut oli se sen arvosta! Kauhee, en oo tätä ennen ikinä lintsannu koulusta (Joutsenoo ei lasketa ku maksoin ite siit opiskelusta ja oli täysin omaehtoista olla siellä) paitsi yhen matikan valmistelutunnin ku menin ratsastamaa. Sit heti ku rupeen amikseks ni oon jo ihan rappiolla. Mutta vannon käsi sydämellä että tästä ei tuu tapa (paitsi jos sattuu olemaa jotain täysin turhaa koulussa).

Tiistai-iltapäivästä keskiviikkoiltapäivään meil oli tekstiilityötä eli silkkimaalaukset jatku ja sain lippuni valmiiks. Siit ei tullu kyl ihan sellanen ku piti, sävyt jäi liian haaleiks ja plääh... mut ei voi mitn. Taustast oli ihan mahoton saaha tasasta ku ois pitäny olla kaks ihmistä maalaamas nurkista toiseen suuntaan ettei ois tullu länttejä. Ku jos maalatun alueen rajalle ei lätkäse uutta väriä viiden sekunnin sisällä ni siihen kerrostuu sellane raja. Mutta sainpahan valmiiks. Suolan kans oli iha hauska taas

leikkiä. Ton lipun silittäminen lopuks oli vaan aika unettavaa puuhaa ku se on nii iso ja ku yhtä kohtaa pitäs silittää 3-5 min että väri kiinnittyy kunnolla ja mie silitin ton n. 14 osassa ettääh. Meinasin oikeesti nukahtaa siihe silitysraudan ääreen.

Torstain ja perjantain meil oli puutöitä. Päästiin taas leikkimään sormienviipalointikoneilla. Mie sain ekan silkkimaalausseulani liitokset valmiiks. Se hökötys ei kyl oo mitään kaunista katottavaa ku en osaa sahata käsipelillä suoraan... Onneks sain sit käyttää sellast julmaa vannesahaa loppujen pätkien sahailuun. Taltalla nakuttelu suju paremmin ja se oli jopa kivaa. Ens viikol vissii enää yks päivä puutöitä ja sit se tuska on käsittääkseni viimein ohi, jes! Onneks en hakenu puusepäks.

Torstai-iltana kävin kiertämässä kolme tuntia Lahden kirpputoreja ja ehin käyä vasta ehkä puolessa keskustan tarjonnasta. Siel oli kyl vaikka mitä. (Opiskelujen takia siis pitää opetella kirppareil käymään ku sielt löytää halval kaikkii materiaaleja yms.) Mukaan tarttu ihana vaaleensini-valko-beige villaviltti, 3,50€. Nyt ehkä tarkenen datailla sen alla viimoset viikot jääkylmässä soluhuoneessani. Perjantaina pyöräilin juna-asemalle ja hylkäsin pyöräni sinne siinä toivossa ettei se rähjäisyytensä vuoksi kenellekään varkaalle kelpaa. Lipunmyynnissä ootti kiva ylläri. Nimittäin juna, jolla miun oli tarkotus mennä, oliki jo täynnä. Samoin illan seuraava juna. Halusin palavasti kotiin ja tallille joten ostin sit lipun ykkösluokkaan ja ahmin keksejä ja teetä koko rahan edestä... Onneks tuli just Kelalta asumistuet tältä kuulta ja puolikkaalta viime kuulta ni oli varaa. Nyt on sitte junan ykkösluokka testattu ja tulin siihen tulokseen et kakkosluokas viihtyy iha yhtä hyvin, varsinki jos joutuu istumaa jonku vieressä. Ne ykkösluokan yksittäispaikat kyl houkuttelis ku miut lievästi sanottuna ahdistaa istuu täpötäydes junas kiinni kanssamatkustajan kylessä mut en kyllä puoltoistakertasta hintaa lipustani rupee sen takii maksamaan.

Viikonloppu on kulunu rattosasti rottia juoksutellessa, koiria rapsutellessa (Amie on taas loikoillu yöt miun kyljessä kii <3) ja heppoja hoitaessa. Varsin mukavaa siis ollu. Yäk ku illalla pitää taas lähtee sinne Lahteen homehtumaa... Mut pääsen onneks luultavasti jo torstaiaamuna lähtemää sieltä jos saan väriopit hyväksluettuu.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Että semmonen viikonloppu...

Pieni sairastui äkillisesti lauantainvastaisena yönä ja pikaisesta antibioottien aloittamisesta huoli-

matta sen tila huononi nopeasti ja se päästettiin viimeiselle matkalleen tänään iltapäivällä. Ikävä jää.

Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaiseen silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutta tiedän sun hyvä olla on.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Arkistojen aarteita...

Ai kauhee mitä materiaalia taas löysin tuolta yhestä laatikosta... Hahahaaha kuolen ehkä häpeään julkastessani tän mut ei se mitään. Tää on nii pitkäki et kukaan tuskin onneks ees jaksaa lukee. :D Muttasiis meiän piti kirjottaa ja kuvittaa kirjat kutosluokalla äikäntunnilla. Miun tarinasta tuli törkeen pitkä ja noi päähenkilöt on nimetty ja väritetty miun silloisten hamsterien mukaan, lol :DDD Varoitus herkimmille: tarina sisältää luvattoman paljon kökköä kieltä, omituisia lauserakenteita, typoja, epäloogisuutta, tylsän juonen ja anatomisesti äärimmäisen epäkorrekteja elukoita. Saa nauraa!

Joop, sen pituinen se. Huomenna Helsingin Habitare-messujen kautta kotia! Jes, jotain muutaki täytettä päiviin ku yksin huoneessa dataaminen!

torstai 2. syyskuuta 2010

Silkkimaalausta

Sain raahattua mein ekoja harjotustöitä kotiin kuvattavaks. Eli silkkimaalien kans ollaan lotrattu nyt täs. Ja ohessa tehty nahkajäljitelmää ja huomen opetellaan päällystämään pitsiä yms. lyöntimetallilla. En ois tänää meinannu ees malttaa lähtee koulusta vaik oli 8-16 päivä ku oli nii kiva näperrellä siel kaikkee ku ei ollu ees mitää ylimäärästä unettavaa atk/tuotesuunnittelu/opo/kestävä kehitys/luentosontaa. :D Silkkimaalauksessa yksinkertastettuna eka pestään kangas, silitetään se, piirretään kuvioiden ääriviivat lyijykynällä, pingotetaan kangas seulaan, vedetään kuvioiden reunat gutta-nimisellä rajausaineella, maalataan ja silitetään (sekä yleensä pestään gutta pois ja silitetään uudestaan). Meiän värit ja gutat jostain syystä temppuili aika paljon, värit haalistu ja rajaukset ei pitäny vaan päästi väriä lainehtimaan viivan ali rajojen ulkopuolelle. Siks nää kokeilut on vähän suttusia. Tarkotuksenahan meillä on maalata 120 x 90 cm silkkilippu, jota mie alottelen maalaamaan huomenissa, jos seuloja vapautuu. Tässä kuitenki näitä pieniä harjotustöitä:

Kokeilu numero 1. Guttaa oli sen verran paksusti ettei värit lainehtinu väärälle puolelle. Taustan kuviointi on tehty ripottelemalla merisuolaa kostealle, värjätylle kankaalle, jollon suola imee osan nesteestä pois.

Kokeilu numero 2. Tähän piirsin kuvan, joka tulee miun lippuun. Yllätyittekö nähdessänne hevosia? Hehee. Tuo heppa on pöllästy suoraan Raahen vaakunasta. Tässä noi gutat vammas aika pahasti ja väriä lainehti puolelta toiselle. Näkyvin vahinko on ton mustan hepan hännän päällä. Vasemmanpuoleisesta hevosesta on pesty (tai pikemminki raaputettu) gutat pois ja oikeenpuolimmaisessa ne on vielä jälellä, koska en jaksanu käyä sitäki hinkkaamaan ja toiseks näyttää paljon kivemmalta ku se gutta vielä on siinä hopeisena hohtamassa vaikka se onki aika kolmiulotteinen viiva. Taustassa taas käytetty merisuolaa. Taustan värit on kuvas väljähtäneemmät ku luonnossa.

Tää on viimonen kokeilu, opettaja hankki meille ihan uuet värit ja gutat ja ne toimiki jo paljon paremmin paitsi ton valkosen hevosen kohalla hännän ja jalkojen viivat päästi taustavärin läpi ja miun piti sit maalata noita koipii ja jouhii tummemmalla värillä ku oli tarkotus, ne oli aluks vaaleenharmaat. Mustan hevosen ratsastajan jalkaki näköjään on imassu sinistä ihan kiitettävästi mut tommone on aika yleistä silkkimaalauksessa. Taustassa taas suolaaaaa, taisin innostua vähän liikaa ku sil tulee nii hauskaa kuvioo. Tällanen siitä lipustaki suunnilleen tulee mut suolat taidan jättää pois. En tykkää tosta sininen-punanen yhdistelmästä mutten keksi mitää muutakaa kivaa värii ton punasen tilalle.

Isoista väripinnoista on ihan järkyttävän vaikeeta saaha tasasen sävysiä, kuolen sen lipun kanssa ku se on n. 10 kertaa isompi ku toi ja tossa minissäki sininen lainehtii ihan miten sattuu vaaleesta tummaan... Mut ei voi mitää, hauskaa puuhaa tää on silti!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Viimein odotettu puhelinsoitto: yksiö vapautuu miulle lokakuussa!

Päivä alkoi viileissä tunnelmissa. Heräsin nenänpää sinisenä ja varpaat jäässä ja oon palellu koko päivän. Tätä sit jatkuu sinne seuraan toukokuuhun asti, ah NIIN RAKASTAN TÄTÄ helvtin SYKSYÄ... Siinä samalla ku yritin elvyttää viluisia jalkaparkojani ja kiskoin muutenki pitkähihasta päälle et tarkenin nousta peiton alta, erehdyin kurkkaamaan ikkunasta ja mieliala laski siitä edelleen: taivas oli kauttaaltaan paksun, harmaan pilvimassan peitossa, ehanaaaa. Miun patteri on haalee ja ikkunasta tuulee läpi. Ja ihan kiva ku noita patterien nuppeja ei saa ite säätää ku talon lämmitys yms. ilmastointijärjestelmät menee sekasin. Pitää vissiin sit nukkua tuplapeitolla, tossut jalassa ja villatakki päällä. Tai sit vois teipata toho patterin termostaattiin jääpussin kiinni jos se vähän vauhdittas tota huoneen lämpenemistä... Mukavaa shokkihoitoa tällane huone jonka lämpötila lähentelee absoluuttista nollapistettä ku on tottunu siihen et kotona omas huonees on vähintään +24 astetta (anteeks oon epäekologinen pingviinintappaja). Tai sit miussa vaan on jotain vikaa ku en kertakaikkiaan tarkene ilman villapaitaa tosta alhasemmassa lämpötilassa...

Nooh, puin sitte lämpimästi päälle (tai niin luulin) ku lähin kouluun, oikein pitkän villakangastakinki, korvaläpät ja sormikkaat. Mutta silti olin ihan umpijäässä pyöräiltyäni alle 3 km matkan koululle... Hemmetti soikoon, ei tähän aikaan vuodesta vielä voi vetää untuvatakkia niskaan ku sit oon pulassa ku pakkaset tulee. Mut miten ihmeessä selviydyn ilman sitä toppatakkia päätymättä hypotermiseen olotilaan ku tääl Suomes pitää olla näin pirun kylmä?! Atk-luokas vilunväristykset vaa jatku koko sen neljä tuntia mitä siel istuttii kuuntelemas taas jotai tuotesuunnittelun perusteita vaikka 20 tietokonettaki paahto täysillä ja istuin se samainen takki päällä... On se kiva jos kerran pääsen tollee "jäähtymään" ni miun pitää hautoo itteeni jonku takin alla puol päivää et on taas niin lämmin et tarkenee normaalis huoneilmas ilman takkia. Pitäs varmaan ostaa joku naparetkeilijän vaatekerta millä normaali ihminen tarkenis -50 asteen pakkases tai konsultoida eskimoita täs pukeutumisasias...

Päivällä ku istuttiin koko ryhmä mein tarpeistoluolassa hommailemassa taas silkkimaalien, silitysrautojen ja saippuavaahtojen kanssa, miun kännykkä soi ja olin iha et wtf ku näin et soittaja oli Oppilastalo Oy. Vastasin ja sieltä papatti joku mies miulle asuntotarjouksen yksiöstä, just sieltä Mukkulasta mihin toivoinki pääseväni koska siel on halvimmat asunnot ja sinne saa ottaa lemmikkejä. Mieliala nous sieltä miinuksen puolelta aika kohinalla kattoon asti! Ihanaa, pääsen pois tästä solusta omaan rauhaan ja saan viimein ne rotatki tänne!!!! Jeejeejeejeejee! Vuokraki on melkein satasen pienempi ku täs nihkeessä solussa! Lokakuun alussa vapautuu tuo asunto ja pääsen taas muuttohommiin. Olin nii ilonen et oisin voinu hypellä, heittää kärrynpyöriä ja kiljua riemusta mut en sit kuitenkaan tehny mitään noista ku oon niin estonen ihminen... Paitsi ruokalaan mennessä taisin kyl vähä hypellä ku kukaa ei nähny... :D Ton puhelun myötä vissii pulssiki kohos sen verran et pärjäsin loppupäivän ilman takkia ja oli muutenki kaikin puolin mukavaa ku sai tehä kaikkea käsillään ja joku ihminenki jopa jutteli miulle jotain jossain välissä. Jopas olikin jo-pitoinen lause.

Käytiin ruuan jälkeen kiertämässä vähän paikkoja tuol Vipusenkadulla (eli siellä missä tää meiän yksikkö sijaitsee). Meil on yhes rakennukses ihan kirjasto, kuntosali ja uima-allaski, wohou. Ja kaikki ilmaseks opiskelijoiden käytössä. En kyl tuu kahta viimeksmainittuu hyödyntämään, liikun ja kuntoilen vapaaehtosesti ainoastaan tallilla paskanmättämisen merkeissä ja kurasia hevosia puhtaaksi jynssätessä. Sit käytiin kurkkii maalareiden, verhoilijoiden, puupuolen ja veneenrakentajien tiloja. Jotenki ihan uskomatonta oli kävellä siel veneenrakennuspuolella ku siellä tosiaan oli valmistumassa isoja, puisia, ihka-aitoja veneitä! Ja joidenki miun ikäluokkaa olevienki kätösistä. Mieletöntä. :D Myös se verhoilupuoli oli jännä ku siel ne vaa päällysteli nojatuoleja ja muita ja jälki oli ihan samanlaista ku jossai huonekalukaupas ois kierrelly. Hurja että kaikkee semmosta voi tehä ja opetetaan käsityönä, kuka hullu menee vuosikausiks johonki lukioon tai yliopistoon istua nyhjöttämään ku vois tehä jotain tommosta konkreettista sen sijaan ja valmistua ammattiin kolmessa vuodessa! En käsitä. Jokseenki ironista et ite kärsin lukiossa kolme pitkää vuotta vaikka vihasin jokaista ainetta kuvista lukuunottamatta (tai olihan kemia, bilsa ja fysiikan ekat kurssit oli ihan kivoja) yli kaiken eikä miuta kiinnostanu pätkän vertaa mitä ne opettajat siellä jauho jostain maailmansodista ja integraalilaskennasta. Ei semmosia nyt normaali ihminen tarvii mihinkään. Jos vaan oisin tienny että tällanen näpertely sopii miulle ku nakutettu, en ois koskaan jalallani lukioon astunukkaa. Mut toisaalta lukion myötä oon vanhempi, viisaampi ja opin paljon itsestäni. Lisäks tutustuin ihan korvaamattoman hienoon ihmiseen, jonka tuella jaksoin ne viimoset tuskaset jaksot ja jonka avulla tajusin osaavani piirtää ja pystyväni paljoon muuhunki. Sitä kautta sain myös rohkeuden hakea eteenpäin aina tänne nykyseen opiskelupaikkaani asti. En olis täällä jos en ois sattunu just Kimpisen lukioon. Oho meneepä syvälliseks.

Nomutta huomen ois taas silkkimaalien kans lotrausta ja sen jälkeen neljän tunnin kestävän kehityksen luento, namiiiiii..... Ei siis auta muu ku pakata laukkuun runsaasti piirustusvälineitä ja musiikkia (ah nää pitkät hiukset on jotain niin kätevää ku näiden alle piilottaa helposti mp3:n johdot) että pysyn hereillä. Auditorio on nii iso et siel voi helposti puuhailla omiaan jos ja kun kulloisetki paasaajat siellä edessä ei sytytä. Taidan tästä mennä täyttelemään kuumavesipulloa laitettavaks sängyn jalkopäähän, että varpaat tarkenee ja sit itekki unten maille jos täs arktises ilmastos nyt saa vilunväristyksiltä nukuttua.

Enää kuukaus tässä ja sit omaaaaan kämppään wottien kanssa! <3

tiistai 31. elokuuta 2010

Toinen viikko

Onks näit viikkoi tosiaan kulunu vasta kaks? Tuntuu ikuisuudelta!

Maanantain meil oli jotai tuotteen suunnittelun teoriaa tai jotn. Se oli kuolettavan tylsää. Teoriaopiskelu ei oo miun juttu, yähh... Sitä on viel ens viikollaki, jippii. Kuinkahan pysyn hereillä?

Tiistaina me aloteltiin silkkimaalausta ja muuta mukavaa. Neulottiin mm. erilaisista langoista tilkkuja ja tehää niistä sellasta metallisen rengaspanssarin näköstä jäljitelmää! Eka siihe lotrataa valkuaisvaahtoa muistuttavaks vaahdoks vatkattua mäntysuovan ja veden sekotusta ja sit kai maalataan. En ehtiny ku siihe saippuavaiheeseen. Sit tehää myös kiiltonahkajäljitelmää ja kokeillaan "hopeoida" pitsin yms. kuvioita sellasel ohuenohuel lehtikultaa muistuttaval alumiinilla.

Keskiviikkona oli ihan kamala päivä, taino en muista siitä paljookaa ku horrostin nii ansiokkaasti. Meil oli nimittäin 7 tuntia kestävä työturvallisuusluento ja siihen heti perään luentoo käsittelevä tentti. Jos sen pääs läpi ni saa työturvallisuuskortin ja jos ei ni pääsee istuu saman paskan ens vuonna uusiks. Istuttii siis äärimmäisen tunkkases auditorios koko päivä puu- ja huonekaluosaston opiskelijoiden kanssa kuuntelemassa jotain joutavia itsestäänselvyyksiä siitä että myrkyllisiks merkittyjä aineita ei parane mennä litkimään ja että rakennustyömaalla on käytettävä kypärää. Ei ois voinu vähempää kiinnostaa ku 9/10 siit luennost käsitteli jotain raksaa yms. teollisuuskoneiden kans toimimista jotka ei koske miun tulevaa ammattia pätkääkään. Kiva ku päälle 300 ihmistä hengitti sitä samaa ilmaa ne seittemän tuntia ja ilmanvaihdosta ei ollu tietookaa. Siin välis oli tietty pari taukoa mut eipä ne paljoa auttaneet. Ruuan jälkeen oli ihan mahotonta pysytellä hereillä ja torkuin välillä todellisuuteen säpsähdellen pari tuntia. Sit viimosen tauon jälkeen meni järki, kaivoin kännykän esiin ja tekstailin loppuajan luennosta et pysyin hereillä. Se tentti koostu oikein-väärin-väittämistä, joista en tajunnu puoliikaa. Wiihii. Arvoin niitä sit siellä ja toivon hartaasti et se meni rimaa hipoen läpi... Ei kyllä houkuttelis tippaakaan istuu ens vuonna samalla luennolla uusiks.

Torstaina jatkettiin silkkimaalausten parissa. Se on ihan hauskaa, silkkivärit käyttäytyy aika samaan tyyliin ku akvarellit (vaikka vesiväreil maalaamista inhoonki). Ens viikolla pitäs varmaan alkaa maalata jo sitä lippua... Ja miul melkee onki se jo valmiiks suunniteltuna ehheh. Onneks tuol tarpeistopuolel ei tavallaan varsinaisesti tarvii tuottaa mitään kuvia ite vaa ne saa piirtää eri lähteitä käyttämällä vaikka läpi ja sit esim. toi lipunki kuva heijastetaan piirtoheittimen avulla isona siihen silkille ni ei tarvii tuskailla minkää ruudukkojen tai käsivaralla piirtämisen kanssa, jotka miulta onnistuu yleisesti ottaen erittäin heikosti. Ongelmana on vaa keksiä se joku mieluisa kuva, minkä haluis lipulle maalata. Ja ne värit! Liikaa vaihtoehtoja...

Perjantaina meil oli sit taas puutöitä, päästii silpomaan puuparruja tosi pelottavalla, jättimäisellä vannesahalla, jolla viipalois ihmisenki leikiten... Sit mein piti käsin sahalla ja taltalla nitkuttaa jotai liitoksia joista ei tullu paskaakaa ku en osaa sahata suoraan. Hehee, puutyöt ei oo miun juttu. Taltta on kyl ihan kiva väline mut mistään fyysistä voimaa vaativista kapistuksista en perusta. Meil on puutöitä viel ihan liikaa, kuinkahan selviin... Pitää valmistaa mm. kolme erikokosta seulaa (eli niinku kehikkoa) silkkimaalaukseen. RIP Saila.

Viikonlopuks matkustin taas kotiin. Vähä oli hassuu ku pääsin pikkusiskon kyydillä junalta (Sanna sai kortin viikko sitte). Ajeltii myös lauantaina kahestaan kaupunkiin ja sit viel illemmal Sanna kuskina äitin kans Prismaan ja takas. Päivällä ku käytii ostaa Sannalle pyörä ni mukaan tarttu heräteostoksena miullekki pyörä ku se, mikä miul on Lahes, vetelee viimisiään. Se natisee, lonksuu, kirskuu ja kolisee ja pelkään joka hetki et se leviää alle. :D Nyt pitää vaa ootella et joku jaksas ajella Lahteen sen pyörän miulle tuomaan ku ahdistaa jo ajatuski et sen veis junassa. Miul ku on yhes kassiski jo tarpeeks huolenaihetta.

Lauantaina ahkeroin tallilla. Tyhjensin Kredon ja Pulun karsinat turpeesta. Niihin piti lorottaa kymmeniä litroja vettä ku turvepatjat oli päässy kuivumaa kesän aikana iha rutikuiviks ja pölys ihan järkyttävästi. Miul on keuhkois kaikesta huolimatta vissii vieläki turvepölyä... Sit kärräsin Pululle uudet aluset, kastelin niitäki parilla kannullisella vettä, huiskin luudalla hämähäkinseitit nurkista ja katonrahasta, pesin ruokakupin, juomakupin, suolakiven kannattimineen ja ruokaämpärit ja sit viel pyyhkäsin Winskinki kipot ja kupit ja kärräsin sen karsinaan pari kottarillista uutta turvetta ku Winskin omistaja oli pe-la matkoilla. Tämä kaikki siis siksi ku hepat alkaa nyt tulemaa laitsalta yöks sisään ku ilmat on viilentyny sen verran. Siinä oli touhua kerrakseen mut olipa ainaki sadepäivälle tekemistä!

Tänää lähen vielä moikkaamaan Pulua ja sit junalle ja takas Lahteen, plääh. On ollu ihana taas olla tääl eläinten keskellä, wotat on saanu juosta useita tunteja ja koirat on saanu rapsutuksia. Amie on nukkunu miun vieres molempina öinä, se on sulonen ku se käpertyy aina jalkoihin tai kainaloon tuhisemaan.

Sitte vaan taas odottelemaan ens viikonloppua...

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Viikko sinnitelty, liian monta jäljellä...

Tidiii, oon saanu huoneeni asuttavaan kuntoon, opintotukihakemukset menemään, itteni jonottamaan yksiötä ja Lahden kirjastokortin. Lahdes on muute tosi hyvä kirjasto! Ekalla kerralla unohuin sinne pariks tunniks ja mukaan tarttu kauhee läjä kirjoja joita sit raahasin tuskissani loppupäivän ku piti käyä kaupungilla kiertelemässä. Ja kaupungiltahan on reilut pari kilsaa matkaa miu asunnolle.

Viikon aikana me ei koulus tehty varsinaisesti mitään, oli aika rentoja päiviä. Torstaina keiteltii liisteristä, sokerista, Fairysta ja vedestä pari saavillista hirveetä vaahtoavaa litkua, josta saatiin jättisaippuakuplia ku väännettii rautaangasta kaikkii erimuotosii lenkkejä yms. Mie tein sydämen, perhosen ja jonku kolmelenkkisen kapistuksen. Oli aika hauskaa, tosin miu hiukset oli iha liisterissä sen jälkee ku niit kuplii vähä poksahteli miun päähän. Vois joskus koittaa kotonaki, hihii. Sit perjantain meil alko puutyöt. Saatii omaksi aivoja puristavat kuulosuojaimet ja suojalasit. Kauheeta ku mein pitää opetella käyttää niit jättimäisii sormiensilpomiskoneita ja muita siellä! Onneks en hakenu puusepäks, onnistusin varmaa amputoimaa iteltäni vahingos raajan jos toisenki...

Viikolla joku päivä äiti soitti et Filou oli bongattu pomppimassa eteisestä. Se pikku Houdini osaa siis nykyisin avata häkkinsä jokaisen oven lisäks myös ne riimunnarun lukon näköset lukot, jotka on ollu ovia varmistamassa... En voi käsittää tota rottaa! Onneks wotta ja wotan samalla ovenavauksella karanneet kaverit oli saatu turvallisesti takas häkkiin ennenku Inga oli ehtiny tekemää niistä lihamureketta.

Viikonlopun viettelin onnellisena Lappeenrannassa, oli IHANA päästä kotiin! Amie linnottautu heti miun syliin ja rapsuttelin sitä ja Ingaa ja rottia ja Pulua nii paljon ku vaa ehin viikonlopun aikana. Nyt on iha tyhmää olla tääl Lahes taas... Kredo eli yks miun hoitohepoista lähti sunnuntaina uuteen kotiin. Onneks en oo kiintyny siihe samalla tavalla ku Puluun... Tosin Puluki on jossain vaiheessa lähös johonki ylläpitoon... :'( Sit Lappeenrannas oottelee enää Winski. Sunnuntaina juoksuttelin Pulua ja huomas kyl et sen kans ei kesän aikana oo tehty paljon mitää, tamma oli iha pösilö höppänä. Mut päästiin me jossain vaiheessa yhteisymmärrykseen siitä et juoksutusympyrä on pyöreä ja että "sooo" tarkottaa hidastamista. Pulu oli iha höpsö ku talutin sen lopuks tallin ympäri ni toinen käveli sieraimet selällään ja näytti siltä ku ois luullu jokasen nurkan takana väijyvän vähintäänki laumallisen sapelihammastiikereitä. Tallissa sitte harjasin ja rapsuttelin ja kastelin koko humman sienen kans viileellä vedellä ja pöhköllä oli sen jälkeen niin kiire laitsalle piehtaroimaan ettei se ois malttanu ees kävellä. Sinne jäi sit yks savikuorrutettu heppa ahmimaan ruohoa ku lähin kotia.

Viikonloppu meni ihan liian nopeesti. Tulin Lahteen illan viimosella junalla ja huristelin taksin kyydissä kämpille ku laukku paino äitin ostamien muonavarustusten takia nii paljon etten ois jaksanu raahata sitä asemalta millään. Heh, taksi makso enemmän ku juna. Tänää sit olin taas ahertamassa (horrostamassa) koulun penkillä, jumitettii atk-luokas koko päivä. En osaa vieläkää liikkuu tuol koululla, ihan liikaa käytäviä ja rakennuksia! Ruokalaan selviän rakennuksesta D ja B jos kävelen ulkokautta mut kaikkien muiden luokkien löytäminen onki sit iha mission impossible ku noi lukujärjestykseen merkatut luokkatunnukset on sellasii sananumerohieroglyfejä joista ei ota tolkkua kukaan. Mut ehkä mie viel joskus opin! Onneks en oo ainoo joka siel harhailee eksyneenä. Nyt osaan jo sentään tulla takakautta pyörällä D-rakennukseen, jossa on meiän tarpeistonvalmistajien luola. Tunnen itteni muute iha pöljäks ku oon varmaan ainoo oppilas koko koulussa, joka puhuu kaakkoismurretta eli "mie" ja "sie" jne. Mut en tykkää yhtää sanoo "mä" ja "sä" ja toivon ettei tää Lahden murre tartu. Ja niinku jossain näkemässäni laukussa hienosti luki: "Vaik mie lähtisin Karjalast ni Karjala ei lähe miust!"

Väsyttää iha hirveesti mut pitäs suunnitella huomiseks joku hiton lippu, vanhempi ku 1920-luvulta ja jotenki Suomeen liittyvä. Sitä pitäs sit ruveta huomen maalaamaa silkille... Ja kuten varmaan arvata saattaa tästä blogimerkinnän pituudestaki ni oon aika vaiheessa ja välttelen projektia tapani mukaan viimoseen asti. Hyvin alkaa! Mut kyllä tää tästä varmaan tälläki kertaa ku oon jo 12 vuotta samalla tyylillä onnistunu rämpimää koulut läpi.

maanantai 23. elokuuta 2010

Hahaa, olen nyt virallisesti amis!

Tosin kai hieman ylioppinut sellainen. :D

Oon kohta asunu tääl vuorokauden. Huone on ku räjähyksen jäljiltä ku muutin eilen iltapäivällä ja en oo saanu aikaseks survoa noita loppuja kamoja kaappiin ku piti raivata lattialle sellanen väylä et pääsen kulkee oven ja koneen väiä ja piti testata toimiiks netti ja toimihan se ja tähän tietokonetuoliinhan mie jäin. Siivoilut ei oo edistyny tippaakaa eilisestä ku nytki tulin suoraan koulusta vaa dataamaan. Oon kyl iha toivoton nolifedatis. Tääl olemine ei tunnu ihmeemmältä koska sama se missä dataan, kaverit kulkee aina koneen mukana. Kaikki eläimet vaan jäi kotiin, nyyhkis. Pitää varmaan yrittää kesyttää tuolt metsästä orava ja pari kastematoa miulle lemmikiks. Täs huonees on muutes metsänäkymä ikkunast! Ihanaa ku tää ei oo tien puolella! Ihan kivalta vaikuttaa tämä alue muutenki ku tää on vähä syrjemmäs et ei ihan ydinkeskustas (keskustaan matkaa 2 km) ja koululle on matkaa vähän vajaat 3 km, joka menee tosi nopeeta ku melkein koko matka on alamäkee. Takas kämpille polkeminen onki sit tuskaa. Kerrostalos on vaa ärsyttävä asua ku kaikki kolinat ja rapussa kävelyt kuuluu... Liikenne ei onneks pahemmin häiritse ku täs ei kauheen vilkas tuo autotie oo. Pitäs ehkä jostain ettii ruokakauppa et sais jotain syötävääki, eilen elin karkilla (tosin karkillahan mie nyt elän muutenki) ja nuudeleilla sekä hanavedellä, joka onneks maistuu täällä suunnilleen yhtä hyvältä ku kotonaki. Toi mein jääkaappi vaan on kuulemma vähän niiku paskana, kämppis lupas soittaa tänää jollekki huoltomiehelle. Joten ehkä ostan maitoja yms. vasta sit ku se varmasti toimii ettei ne pilaannu.

Eilen sain tehtyy muuttoilmotuksen, vaihdoin vissii kotikunnakseni Lahden vaik se ois kai ehkä Lappeenranta edelleen oikeesti mut väliäkö tuolla. Vaihan sit takas jos muutan täst viel pysyvästi Lappeenrantaan. Postit miulle tulee edelleen kotiin eli ei tänne ku käyn Lpr:ssa kummiski ainaki näin alkuun joka viikonloppu. Sit jos onnistun saamaa täält yksiön ni käännän postit sit tulemaa sinne. Eli siis postiosote ei muutu ainakaa vielä. Pitäs viel täyttää jotai tuskasii opintotukihakemuksii Kelalle, kauheeta pilkunnussintaa neki! Ja mitäs viel, ainii postittaa se yksiöjonotushakemus. Mistähä täält saa postimerkkei...? Ja mishä tääl on postilaatikko? Ööö... no kai seki selvii sit joskus.

Sitten itse kouluun. Se mein ryhmä vaikutti ihan ok:lta, kaikki on vissii tyttöjä. Ikähaarukka on aika vaihteleva, siel on niit peruskoulupohjasii, sit lukiosta tulleita ja muutama ihan vanhempi aikuinenki. Ihan kiva silleen. Aamul oli vähä ongelmia keksii että mihinkäs sitä nyt pitää mennä ku hyväksymiskirjees luki että Vipusenkatu 5B mut meil oliki sit loppujen lopuks 5D:ssä eli samas rakennukses ku pääsykoekki. Onneks yks pääsykokees ollu bongas miut ni hortoiltiin siellä pitkin kampusta sit kahestaan ja löydettiin perille. Meil oli tietty ryhmänohjausta ekat tunnit, kauhee määrä kaikki lappusii täyteltii ja kuunneltii yleisiä alkuhöpinöitä. Sit kierrettii vähä niit tärkeimpii rakennuksii ja menetin suuntavaistoni jo ekan mutkan jälkeen. Miten ihmees tuun ikinä oppii liikkumaan siel? Tai parissa viikossaha se tulee tutuks, tuntuu nyt vaa nii monimutkaselta ku tulee miljoona uutta asiaa kerralla samaan aikaan (kaupunki, asunto, koulumatka, koulu, amis tapoineen, kaiken maailman hakemukset, lomakkeet ja ilmotukset)... Hurja tosiaan, kaikki noi yhen vuorokauden sisällä. :D Ro:n jälkeen mentiin johonki yleiseen infotilaisuuteen, jossa esiteltiin henkilökuntaa jota oli sikana ja sit mentii syömää ja päästiin kotiin. Ton koulun ruualle teen ihan ikioman postauksen kunhan saan siitä paremman kuvan! Hieeeman eri tasoa ku se 50 snt/oppilas maksava liete, mitä lukion ja peruskoulun laareista löytyy. Tuolla vois jopa harkita syövänsä.

Miun lukkari näyttää aika pelottavalta. Meil alkaa semmonen juttu ku tuotteen ja valmistamisen perusteet, jota on melkeen koko jakso ja täl viikol siihen liittyen on luvassa jotain tekstiilitöitä ja perjantaina puutöitä, apuuuuva! Ne puutyöt lievästi huolestuttaa, tekninen työ ei koskaan peruskoulus ollu miun vahvinta alaa mut ehkä mie opin. Ja oonhan onneks kehittyny kädentaidoissaki iha hirveesti ku niihin aikoihin vertaa. Kamalaa täs jaksos on et joka aamu on kaheksaks meno... X_____X Please somebody shoot me! Yhyyy oikeesti, rääkkäystä! Iha epäinhimillistä pakottaa ihmiset noin aikasin aamuyöstä opiskelemaa, hyvä ku siihen aikaan pysyy viel ees kynä kädessä jostain sirkkelistä sit puhumattakaan...

Onpas hassua olla taas koulussa. Vaik iha eri sarjaa toi amis (ONNEKS) onki ku lukio. Johan täs ehtiki jo 3 kk lomailla. Ja sitä Joutsenon meininkii ei nyt kauheen rankaks kouluks voinu laskee ku siel sai aika pitkälti tulla ja mennä miten huvittaa.

maanantai 16. elokuuta 2010

Ompelen sormet verillä

Näiden kahden heposen myötä onki jo puolet ens kuun vuokrarahoista kasassa. Kärsin kyl vakavasta tilapäisestä mielenhäiriöstä ku vuonohepan tein myyntiin, siinä harjassa oli ihan hirvee homma. Mutta se pysyy pystyssä, muah! Ihan kätevää lisätienestiä näistä sais ku jaksas vaan ommella... Toi vuonopolle oli keppari numero 160 tai jotain sinne päin, alkaa jo piiikkuhiljaa pursuta korvista näiden tekeminen. Pitäs hommata toiminimi ku vaa keksis jonku kivan. Ehdotuksia?

Oon taitava. Jätin kotiin yhen valmiiks leikatun, ompelua odottavan heposen ja vein muut kankaat Lahteen. Ei sit vaan tullu mieleen että tarviin valkosta fleeceä sen hevosen merkkiin. Saapi tilaajaraukka oottaa vielä viikon lisää. Vähän ne ihmiset muuten varmaan sit siin talos kattoo kämppiksestä puhumattakaan ku raahaan pihalle joka toinen päivä keppihevosia ja järjestelmäkameran ja napsin niistä vanuaivosta kuvia. Ehhehe, joomoi! :D Saan varmaan valkotakkisten setien avustuksella oman pehmustetun huoneen pikemmin ku arvaankaan.