Päärynä-sinihomejuustopiiras ♥ Tein viime viikolla ja söin sitä kolme päivää. Tässä ohje jos joku muuki haluaa kokeilla! :}
Tää on jotain niin herkullista!
Home is behind, the world ahead, there are many paths to tread
Miun kesäloman loppu, tai oikeestaan koko heinäkuu oli kerranki tekemisentäyteinen. Tultuani Hilulta, tein tosiaan tallivuoroja, sit keräsin hukkakauraa auringonpaahteisilla pelloilla (ja iltasin ku suljin silmäni, näin vaan silmänkantamattomiin vehnäpeltoa, jossa keinu hirveitä esiintymiä hukkakauraa tuulessa), rapsuttelin Nataa ja hoidin sekä ratsastelin Winskillä.
15. päivä Mimi tuli viikonlopuks käymään ja käytiin tallilla molempina päivinä, perjantaina käytiin Winskin kanssa maastossa mie ratsain ja Mimi kameran kanssa edellä. Datailtiin ja vedettiin sipsiä. Katottiin myös Da Vinci-koodi josta voin sanoa et se ei välttämättä oo kaikkein paras elokuva katottavaks väsyneenä, miulta meni puolet ohi. Pitäs ehkä joskus kattoo se uusiks vähän skarpimpana nimittäin se vaikutti ihan hyvältä muuten. Ois vaan vaatinu keskittymistä.
Mimi lähti sunnuntaina ja sit oli pari päivää, jollo miul ei ollu mitään dataamista kummempaa ohjelmaa mut sit taas riensin tekemään päivätallia Rakuunamäelle ja viikonloppuna kävin vahtimassa Mervin eläinlaumaa.
25. päivä maanantaina näin pitkästä aikaa lukioaikasta kaveriani, Saijaa. Viimeks käytii kaakaolla vissii joululomalla. Phuhhuh, oon kyllä nii loistava pitämää yhteyttä kaikkiin, ehheh. Nomutta kuitenki, käytiin satamassa jäätelöllä ja vaihdettiin kuulumiset. Oli ihanan lämmin päivä ja kiva nähä taas vanhaa kaveria.
Tiistaina oli vuorossa iltatalli Rakuunamäellä. Keskiviikkona kävin Winskin kanssa maastossa ja torstaina lähettiin ajamaan kohti Hammasahtea, missä miun mummilla puolisoineen on kesämökki. Hammaslahti sijaitsee Joensuun kupeessa ja on aivan ihastuttavan kaunis ja rauhallinen paikka, jossa luonto on lähellä. Muut mukaan lähteneet jatko Juukaan mein ystäväperheen luo mut mie jäin mummin syöttöpossuksi nauttimaan upeista maisemista ja ihanasta rauhasta. Yövyin mökkirakennusta lähellä olevassa mäen päälle rakennetussa pikkurakennuksessa, joka on nimetty Mäkituvaksi. Se on ehkä joku maailman sympaattisin ja viihtyisin rakennus! Voisin muuttaa sinne! Mäen alla aukeaa järvimaisema, jota voi ihastella tuvan terassilta ja ikkunasta kun taas toisen puolen ikkunoista näkyy taianomainen metsäniitty. Mäkituvassa on pikkuinen kamina, joten siellä tarkenee talvellakin tarpeen vaatiessa. Miuta niin harmitti ku ei ollu kameraa mukana, sen pikkuisen huoneen sisustuski on niin kodikas ja sulonen!
Hyvinnukutun yön jälkeen mummi puolisoineen lähti heittämään miut Joensuuhun, jossa hyppäsin 16 tunniksi junaan, sillä kesälomani viimeinen lomailukohde oli tietysti Ivalo! ♥ Oli jokseenki huvittavaa matkustaa junal ensin 400 km etelään ja sieltä sit se joku 900 pohjoseen, juna nimittäin kieppasi Tikkurilan kautta. Taisiis vaihto yöjunaan oli Tiksissä. En saanu nukuttua junassa silmäystäkään ja olin siinä kuuen maissa aamulla jo sen verran väsyny että kikattelin vaa ittekseni ihan kaikelle. Mm. unissaan röhkivälle miehelle miun oikeella puolella ja vieressäni tuhisevan ulkomaalasen superkarvasille koiville. Sen varpaissaki oikeesti kasvo tuuheet, mustat karvatupsut!! Puhumattakaa sit Varjan tekstiviesteistä... Kiitän onneani että kaikki muut siinä vaunuosastossa oli sikiunessa, joku olis varmana lähettäny valkotakkiset sedät miut sieltä noutamaan. Luin siinä alkuyöstä Otorin klaanin tarinoiden ensimmäisen osan (aivan ihana sarja, suosittelen!) kannesta kanteen ja muistin taas kuin kivaa lukeminen on. Pitäs vaa jostain repii aikaa lukee muutenki... Tulee datattuu liikaa.
Juna saapu Rovaniemelle kaheksan maissa ja menin aseman penkille koomaamaan ja oottamaan Varjaa. Se oli lähteny joskus aamuyöstä tulemaan bussilla miuta vastaan koska mein oli tarkotus viettää päivä shoppaillen. Taisin torkahtaa koska seuraava muistikuva miul onki jo Varjasta, joka seisoo penkin vieressä ja kysyy varovasti että Sailaaa? Saatiin Rovaniemellä aikaa kulutetuks monta tuntia. Varja löys vaatteita ja ties mitä, mie puolestani vaan yhen kirjan, Vettä elefanteille (jonka luin viikon aikana ja on muutes huippuihana sekin). Oon ehkä maailman huonoin shoppailija. Tai sanotaanko niin että sillon ku ois rahaa, en löyä mitää mut sillon ku oon köyhä ja hyvä jos on varaa ostaa maitoa, nään kaupoissa kaikkee ihanaa. Käytiin luonnollisesti Mäkissä ja kipiteltiin sitte takas juna-asemalle istuaksemme reilut neljä tuntia lisää, bussissa tällä kertaa.
Eipä se meiän bussi sit kuitenkaa kiepannu juna-aseman kautta joten jouduttiin oottamaan pari tuntii seuraavaa. Taidettiin onnistuu torkkumaan ihan nätisti taas niillä samaisilla penkeillä jossa aamulla uneksin ja koomainen tuijotus ja nukahtelu jatku sitte bussissa ku sinne asti lopulta päästiin. Saavuttiin illalla Ivaloon ja uni maistui sit ku viimein maltettiin käyä nukkumaan.
Varjalla oli töitä sunnuntaista elokuun kolmanteen päivään eli keskiviikkoon asti ja lähettiin sunnuntaina yhessä Inariin. Molemmat tais haukotella matkalla aika ansiokkaasti. Päästyämme perille, Varja meni ahertamaan ravintolaan ja mie menin kiertelemään läpi Siidan nättelyitä. Siellä oli aika upee lintuvalokuvausnäyttely, me liked! Kierrettiin Varjan kanssa yhessä ulkomuseo, mikä oli tosi hieno seki ja sit loppupäivän lueskelinki edeltävänä päivänä ostamaani kirjaa ravintolan takahuoneessa villapaitaan, huppariin ja takkiin tiukasti kääriytyneenä. Oli jokseenki shokki ne Ivalon parhaimmillaan +15 asteen kesäkelit ku kolme viikkoo olin saanu nautiskella Kaakkois-Suomen +30 asteen lämpötiloista. Olinki pitkälti syväjäässä koko reissun ajan. Onneks Varja keitteli miulle kaakaoo ni sain välillä sulatettua sormeni ja sisuskaluni.
Oletan että katottiin illalla joku leffa ennen nukkumaanmenoa mutten kyl kuollaksenikaan muista että mikä. Niinä kolmena päivänä jotka Varja kärvisteli töissä, mie päivisin nukuin, lueskelin, tein ruokaa, leivoin muffinseja, silitin vaatteita ja datasin. Illalla kateltiin elokuvia, herkuteltiin ja innostuttiin me joku ilta saunomaanki pyyhkeet päällä. Torstai me alotettiin kattomalla taas LotR ykkönen ja sen jälkeen käytiin shoppingkierroksella Ivalon suurensuuressa keskustassa. Sieltä tarttu matkaan mm. huovutusneuloja, kivoja lankoja, vaatteita kirpparilta ja karkkia sekä uus leffa kaupasta. Mikähä Piraattiradio sen nimi oli, katottiin se kuitenki yöllä ja oli ihan huippu. Illalla Varja sai uuden sängyn, oikeen sellasen luxus-size-parisängyn ja siinä kelpaski sit katella LotR 2 ja tuo viimeksimainittu, päivällä ostettu leffa.
Perjantaiaamuna...okeoke päivää se jo oli, lähettiin herättyämme Varjan isovanhempien kans niiden mökille keskelle ei mitään. Ne maisemat siellä oli jotain liian upeaa ja se hiljaisuus ♥ Tai no siinä mökin vieressähän pauhas kyllä koski mutta luonnon ääniä ei lasketa. :D Vietettiin oikein leppoisa viikonloppu pitkin soiden laitaa tallustellen ja ruokaa syöden. Lauantai-iltana mein oli tarkotus mennä saunaan mutta ei me koskaan päästy sinne asti ku jämähdettiin juttelemaan saunaa edeltävään takkahuoneeseen viideks tunniks kuivalihan paistelun merkeissä. Hipsittiin joskus lähempänä neljää takas mökkiin nukkumaan.
Sunnuntaina lähettiin takas Ivaloon tapittamaan leffoja. Maanantaina Varjan äiti vei meiät syömään ja olin sen pizzan jälkeen niin täynnä etten kyl tarvinnu mitää muuta koko loppupäivänä. Illalla katottiin LotR 3 ja hihiteltiin varmaan puol yötä sen jälkeen ku keskusteltiin kaikesta äärimmäisen viisaasta, mm. Legolaksen ja Aragornin romanssista, tai Aragornillahan oikeestaan tuntuu olevan menossa vähintäänki kolmiodraama ku sillä on se Arwenki vielä siellä. Boromirinki kanssa sil oli ihan selvästi jotain juttua. No mitäää! Kattokaa vaikka ite kaikkia niitä merkitseviä katseita, mitä Lego ja Liimaletti Arakorni, nuo kaks sormuksen saattueen sankaria keskenään vaihtaa leffatrilogian aikana! :D:D Aragornil on kunnon haaremi. Ne leffat on erittäin viihdyttäviä ku niitä kattoo siltä kantilta.
Tiistaina sit koittiki lähdön hetki ja ei kyllä ois voinu vähempää kiinnostaa palata takas etelään ja koulun penkille... Varjan kanssa on parasta! Lueskelin junassa Otorin klaaniin tarinoiden toisen osan enkä taaskaan nukkunu. Viimosta osaa en ehtiny alottaa. Oliki varsinainen junanvaihtorumba se paluumatka. Pääsin saman aamun aikana matkustamaan niin pikajunalla, InterCityllä, lähijunalla kuin Pendolinollakin. Tampereen jälkeen ikkunasta näky ihan mieletön, usvainen auringonnousu... ♥
Keskiviikko kului pitkälti viimosia tavaroita pakkaillessa. Isi oli käyny jo edeltävällä viikolla heittämässä autolastillisen miun kamoja takas Lahteen. Torstaiaamuna sit koitti se ankee arki ku lähin ite junalla rakkahaan murjuun ja siitä melkein saman tien kouluun. En kyllä ollu suonu ajatustakaan sille laitokselle koko kesänä ja pyörittelin silmiäni ku muut ryhmäläiset selitti kuin niillä oli ollu kaikkia niin ikävä. Pyh. Ei haitannu yhtään et maanantaina alko työssäoppiminen eikä tarvia nähä niitä taas kolmeen ja puoleen kuukauteen.
Tää kesä oli kyllä ehdottomasti paras kaikista! Miul ei oo ikinä ollu näin paljon tekemistä. Ihanaa ku on kerranki kavereita, joiden seurassa viettää unohtumattomia hetkiä. Aivan erityinen kiitos Varjalle sekä tietty Mimylle ja Hilulle! ♥ Ensi kesää odotellessa...
maanantai 22. elokuuta 2011
Päivä Rakuunamäellä
Oon jo kolmatta kesää ehkä maailman kivoimmassa kesätyössä eli hoitamassa rakuunahevosia. Jotenki niin ylevän kuulosta olla töissä Rakuunakilta Ry:n Etelä-Karjalan Eskadroonan alaisena. Lappeenrannassahan siis kiertää heinäkuussa kaupungilla kaks perinneratsukkoa vanhoissa kuteissa. Hevosilla on antiikkiset suitset ja satulat, joihin kuuluu myös miekka ja ratsastajilla luurankotakeiksi kutsutut takit ja punaset pöksyt. :D Ja rakuunahan on siis ratsuväen sotilas. Siellä mie touhuan hevosten parissa Lappeenrannan keskustassa kasarmialueella kaikkien niiden sotapoikien seassa ja mussutan Sotkun munkkeja.
Päivät jakautuu kolmeen vuoroon: aamuun, päivään ja iltaan. Tiivistetysti aamuhoitaja ruokkii hevoset, vie ne ulos ja siivoaa karsinat. Päivähoitaja antaa päiväheinät ja laittaa hevoset kuntoon kaupungille. Iltahoitaja ottaa hevoset vastaan kaupungilta, vie ne tarhaan ja ottaa illemmalla sisälle syömään iltaruuat.
Sain kerranki aikaseks raahata kameran matkaan, joten tässä yksi päivävuoro kuvina:
Sain kyydin jo kymmeneks tallille. Sielläpä hevoset ootteliki jo tarhoissaan.
 |
| Ruutu-Rolle "Rollo" |
 |
| Paavo |
 |
| Hela-Vili "Vili" |
Hain Paavo the hurrrjan orhin, josta kylläkin oli tullu hiljattain ruuna ja laitoin sen käytävälle seisomaan. Poni oli varsin vintiönä, kuten aina, eikä millään olis jaksanu seistä aloillaan harjatessa harjan letityksestä sitte puhumattakaan! Mutta pitihän se nyt pistää hienoks ku kerran ihmisten ilmoille oltiin lähössä. Heitin vintiölle silat selkään, tappelin suitset päähän (Paavosta on hurjan kiva viskoa taukoamatta päätään ku yrittää kiinnittää turparemmiä) ja ohjastin villikon ulos tallista. Kerättiin huvittuneita katseita kruisaillessamme ympäri Rakuunamäkeä. Meinasin kuolla nauruun ku meitä vastaan tuli koiranulkoiluttaja. Meiän molempien talutettavat jähmetty paikalleen silmät selällään ja sitte ku yhteisestä sopimuksesta ne lähti hiipimään toisiaan kohti ja oli pian nokat vastakkain. Ne nuuhkutteli ihan innoissaan ja sittenkös se koira riemastu. Se rupes haastamaan Paavoa leikkiin, pomppi ja haukahteli, eikä meinannu nahoissaan pysyä. Ja poni oli ihan fiiliksissä seki, olis varmana lähteny vetää koiruuden kans rallia ympäri kasarmialuetta jos oisin sen päästäny. Koiranomistaja naureskeli vielä pitkään sen jälkeen ku oli viimein päässy intopiukeen koiransa kanssa meiän ohi.
Kolmen vartin reippailulenkin jälkeen harjasin vintiöponin ja klo. 12 annoin hepolaisille päiväheinät.
Hevosten mupellettua verkot tyhjiksi, otin Rollon seisomaan käytävälle ja harjausoperation käynnistyi.
Rollo lähtisi yksinään kaupunkiin ku Vililtä oli tippunu kenkä. Ku heppa oli suittu kiiltäväks, oli aika sukeltaa satulahuoneeseen.
Sieltä mukaan lähti 17 kiloa (ilman miekkaa) painava satula. Mistähän 40- vai 60-luvulta se on peräsin. Pikaisesti esiteltynä satula on nahkaa, sen sisällä on kai jonkin sortin rautarunko, se painaa helvetisti, siihen kuuluu rintaremmi, etukaareen on kiinnitetty kaurapussi, takana on tilavat satulalaukut ja tossa sivulla roikkuu vielä miekanpidike. Aika hienojahan nuo vanhat satulat on, ne on vaan yhtä tuskaa nostaa ratsujen selkään.
Muutaman tuskaisen, (olemattomia) muskeleitani tutisuttavan hetken jälkeen satula oli jätti-Rollon selässä ja hevonen valmiina lähtemään kaupunkiin. Nuo suitset on muuten vähänku riimun ja suitsien yhdistelmä. Ne näyttää jykevältä nahkariimulta, jossa on otsapanta ja solkikiinnitykset leuka- ja turpahihnan kohalla. Suitsissa on kiinni naru, joka on solmittu hevosen kaulan ympärille, jotta hopotin saa kiinni puomiin siksi aikaa kun ratsastaja on litkimässä kahvia linnoituksen Majurskassa. Ja voin kertoa että ne käy kahvittelemassa siellä usein sen kolmen tunnin kaupunkikävelyn aikana.
Rollon ratsastaja saapui vähän ennen kahta ja viritettyäni miekan kiinni satulaan, autoin arvon herraa kipuamaan uljaan ratsunsa kyytiin. Sinne ne lähti lompsimaan kohti satamaa.
Vili ja Paavo sai jäädä nautiskelemaan kesäpäivästä tarhaansa. Mie lakasin vielä lattian ja tsekkasin että kaikki on kunnossa tallissa, sitte vaan ovet lukkoon ja kohti kotia.
Tänä kesänä oon tehny suurimmaks osaks päivävuoroja, mut on sitä muutama kerta tullu oltua illassaki. Sillon oon käyny uittelee Rolloa. On ihanaa ratsastaa mäeltä alas ilman satulaa ja kävellä kilometrin verran rantapolkua huikaisevan kauniissa maisemissa Saimaan kimmeltäessä vieressä. Ja heppa on niin tyytyväinen ku pääsee helteisen kaupunkireissun jälkeen pulahtamaan viileeseen järveen. Tämä se on elämää! ♥
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
You may kiss the pride
Juhannuksen jälkeen en ehtiny kovin kauaa kotona homehtua ku lähettii jo kaverini, Iidan häihin. Lauantaina 2.7. miut viskattiin julmasti junaan ku autoon ei mahtunu ku meillä sattuu olee kuushenkinen perhe. Tsukuttelin Lahteen, kävin moikkaamassa armasta murjuani, huristelin bussilla takas juna-asemalle ja sieltä sitte Z:lla Pasilaan jossa vaihto johonki randomjunaan millä pääsin Kannelmäkeen, missä muut oli jo täydessä täpinässä vaihtamassa juhlavaatteita enoni perheen luona.
Kiskoin nyrpeänä mekon ylleni ja hirtin jalkaoihini inhottavat korkkarit. Hiukset oli putummm ku en niille osannu saati jaksanu mitää tehä ja naamastahan ei edes puhuta. Juhlat ei oo miun juttu. Katoin jokseenki kateellisena pikkusiskoani, joka tepasteli viehkeänä ja freesinä vaaleenvihreessä leningissään, korut sävy sävyyn mekon kanssa, hiukset sievästi laitettuina, naamassa tyylikäs, kevyt meikki ja perässään hentoinen parfyymin vivahdus. Ettöjoo. Se onneks aina edustaa miunki edestä.
Kirkosta sen verran että se muistutti enemmänki saunaa (miuta ei kyllä haitannu, kiva vaan että tarkenee) ku sattu just 30++ hellepäivä. Siellä ne Iida ja Riku sitte sano että "tahdon" ja niin miun pikku Iidasta tuli neiti Kärhän sihaan rouva Larmala. Kauhee oikeesti, en voi vieläkään tajuta! Justha me vasta pompittii takapihalla keppihevosilla ja nyt se on jo naimisissa. Mitä tapahtu? :D
Hääjuhla oli ihan mukava, valokuvaaja tosin meinas viedä miulta järjen, kuten valokuvaajat nyt yleensäkin ku sen liikkeitä sai koko ajan vahdata silmä tarkkana ja olla väistelemässä jos se osotti kameralla kohti... Helvetti ku kaikki tilaisuudet pitää aina taltioida, PERKELE. Maksasin mitä vaan jos miun naama sensuroituis automaattisesti pois kuvista ni ei tartteis kuluttaa kaikkea energiaansa kameroiden väistelyyn. Jossei ois niitä saatanan kameroita ni juhlat vois olla jopa siedettäviä, niin vihaan sitä ku ei voi hetkeekää ottaa rennosti ku aina joku helvetin paparazzi nappaa kuvan just sillon jos keskittyminen herpaantuu sekunnikski. >__<'
Häistä junailin yöks Lahteen rakkahaan murjuun. Ku astuin ulos Lahdessa, tuntu ihan siltä ku ois ollu ulkomailla. Ilma oli niin samettisen lämmin vaikka oli jo pimeää. Tuli ihan Rooman luokkaretki mieleen! ♥ Sunnuntain lorvailin murjussa. Miul ei oo mitää muistikuvaa siitä päivästä. AINII DATASIN! Ku raahasin koneen sinne mukaa. Maanantaina lähin Hilulle sitku olin heränny ja käyny suihkussa eli illalla. Vietin siellä aikaa keskiviikkoon asti. Fädättiin erittäin ansiokkaasti, kuten meillä aina on tapana. Tehtiin yllättäen suklaamuffinseja ja siihen vielä lisäks järkyttävä läjä vohveleita. Katottiin pari leffaa, käytiin Helsingissä shoppaamassa (mie en kylläkää löytäny mitää, enhän koskaan löydä), läskeiltiin Mäkissä, käytiin vilkuilemassa Harry Potter-aiheinen pienimuotonen valokuvanäyttely tai jotain sinne päin jossain päin Helsinkii ja tietysti puhua pälpätettiin joka välissä. Laatuaikaa. :D
Siitä parin päivän päästä alkoki työt elikkä rakuunaheposet saapu taas Rakuunamäelle ja niitä oon koko heinäkuun ravaillu hoitamassa Winskin ja Natan lisäksi.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Randomi kynsivillitys
Jonkun tilapäisen mielenhäiriön seurauksena keksin tossa toukokuussa kasvattaa ja alkaa lakata kynsiä. Siitä eteenpäin miulla oliki tauoitta kahen kuukauden ajan lähes joka viikko erilaiset lakat kynsissä. Pääsin aika tehokkaasti vähäisistä rahoistani ku melkein joka kaupasta tarttu matkaan joku uus kynsilakka ja ties mitä kynsitarroja ja muuta härpäkettä. Tätä ennen en oo koskaan lakkaillu kynsiäni ja toivottavasti en enää tuu lakkaamaankaa, kamala homma ja rahat menee. Pari viikkoo sit, oikeestaan tarkemmin sanottuna sillon ku talutin Varjaa maastossa, onnistuin katkasemaan etusormenkynteni ja seuraavalla viikolla tallilla peukalonkynnen, joten viikko sitte sanoin hyvästit kynsilakoille ja lopuille pitkille kynsilleni, naksnaks vaan ja niin ne lähti. Onneks kynnet on uusiutuva luonnonvara jos joskus vielä satun katumaan päätöstäni. Toukokuusta kesäkuuhun kynnet aikajärjestyksessä:
 |
| Ensimmäinen viritelmä, kolmen värin liukuma. |
 |
| Vaikken violetista juuri tykkää, tykkäsin näistä kynsistä. Kesäiset. :) |
 |
| Nää kesti siistinä kaks viikkoo o.o Sit vaihdon uusiin ku alko tyvestä olla jo sen verran kasvanu. |
 |
| Nää miulla oli kaverini häissä, piti tehä mekkoon sopivat. |
 | ||
| Aika kunnioitettavan pitusiks ne ehti kasvaa ennenku ensimmäinen sano poks. |
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Juhannus: Saimaannorppia ja Sailamuumio
Sitku uljaiden saimaannorppiemme huulet alko sinertää neitien olemattomasta rasvakerroksesta johtuen, kipitettiin enemmän ja vähemmän tutisten takas meille ja suorinta tietä kuumaan suihkuun. Tuli sitä vaatteet ja pyyhkeet päällä istuttuu saunassaki.
Ku Mimi ja Varja oli lämmenny, jatkettiin syömistä ja pistettiin jossain vaiheessa yötä Egyptin prinssi pyörimään. Sitä kattoessa meni aivan järkyttävä kulhollinen karkkii ja sipsii, litroittain colaa ja ties mitä. Mimi simahti puolivälin jälkeen ja me pelattiin Varjan kanssa hirsipuuta Mimin kännykällä ku ite oon nähny kyseisen leffan suunnilleen niin monta kertaa et osaan vuorosanat ulkoo. Leffan loputtua heräteltiin unelias Mimi ja raahauduttiin yläkertaan nukkumaan porukoiden leeeveään parisänkyyn, joka ei sit loppujenlopuks ollukkaa ihan tarpeeks levee kolmelle. Mutta mitäs pienistä.
Aamulla herättiin joskus puolenpäivän tienoilla ja ennenku saatii aikaseks kömytä alakertaan sieltä kolmen jälestä, tulin mm. muumioiduksi ja tökityksi useampaan otteeseen. Eipä siinä kauaa kulunu ku Varjan piti jo pakata ja lähettiin heittämään se junalle. Tuli jo ikävä pientä ku juna lähti lipumaan liikkeelle. >:
Mimi jäi miun seuraks vielä sunnuntaihin asti. Käytiin siinä lauantai-iltana hoitelemassa Winski ja Nata. Yöllä lähettiin piipahtamaan ulkona ja piipahdus venyki kahen ja puolen tunnin kävelylenkiks. Pelloilla oli ihan mielettömän sakee sumu, siellä kulkiessa ei nähny montaakymmentä metriä eteensä. Käytiin ihastelemassa järvenrannan peilityyntä, usvaista vettä ja taivaanrannan pastellisävyjä. Rannasta poikettiin pellon läpi metsään, jonka toisesta reunasta avautu lisää kasteisia usvapeltoja. Päästyämme takas tielle, lähettiin vielä kävelemään kuuden kilsan mittanen lenkki viehättävää hiekkatietä pitkin metsän siimeksessä ja peltojen viertä. Oli kaunista! Selvittiin takas vasta joskus puol kolmen tienoilla ja datailtiin ilosena aamuun saakka.Sunnuntaiaamuna Mimi koki pienoisen järkytyksen ku kumos taas täällä uutena vuotena tekemänsä nukkumisennätyksen. Tällä kertaa se onnistu vetelemää sikeitä kolmeen saakka. :D:D Sailan seura ei tee kenenkää unirytmille hyvää! Päivähän meni pitkälti harakoille ku uni maitto, joten ei ehitty tekemään juuri muuta ku pakkaamaan tavarat ja sit piti jo lähtee viemää Mimi junalle.
Illalla noudatin viisasta aforismia "Feeling down? Saddle up." ja kipusin Winskin kyytiin. Istuin sen lämpimässä selässä ilman satulaa ja annoin tahdikkaan käynnin keinuttaa ikävän pois.
Kiitos molemmille kivoimmasta juhannuksesta ikinä! :)
My life has a superb cast but I can't figure out the plot
Mihinkäs jäimmekään... Niin. Lähdin siis torstaina 16.6. Lahden kautta Helsinkiin. Tuore täysi-ikäinen, Lontoosta edeltävänä päivänä saapunut Varja tulla tupsahti muutaman mutkan kautta samaiseen Z-junaan Keravan kohdalta ja huristelimme Helsingin rautatieasemalle oottelemaan Mimiä, joka sai taas kunnian toimia meiän turistioppaana. Käytiin kynsilakkaostoksilla, Mimi osti itelleen piilarit ja sit mentiin elokuviin vapaalipuilla, jotka pikkuveljeni Ville oli saanu YO-lahjaks ja ystävällisesti lahjotti käyttöömme. Siel ei oikee pyöriny mitää kovin kiinnostavalta vaikuttavaa mut päädyttii sit kattomaa sellane avaruusoliosta kertova leffa nimeltä Paul. Ja olihan se ihan viihdyttävä vaikka sisälski lähinnä härskiä huumoria. Illalla lähettiin sitte kukin tahollemme, mie Lahteen yöks, Varja takas Keravalle yöks koska sillä oli seuraavana päivänä Bon Jovin keikka ja Mimi kotiinsa.
Perjantaina nukuin piiitkään, kuten arvata saattaa ja lähin sitte takas Helsinkiin, tällä kertaa Iidan luokse yöksi. Iida oli just muuttanu omaan kämppään, jonne hänen silloinen kihlattunsa ja nykyinen sulhasensa tulisi muuttamaan hänen kanssaan häiden jälkeen. Se asunto oliki vaatimattomasti ihan Helsingin ydinkeskustassa, Mannerheimintien varrella sijaitsevassa yli 100 vuotta vanhassa kerrostalossa, jossa oli yli kolme metriä korkeet huoneet. Ei voinu muuta ku ihastella suu auki! Kyllä sellasessa kelpaa asustella! Juteltiin siellä sitte ja tapasin ekaa kertaa Iidan sulhasenki, Rikun ja mukavalta vaikutti. Mentiin suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska Iidan piti nousta seuraavana aamuna kuudelta ehtiäkseen töihin. Siinä kävi niin et mie heräsin ensin jotenki mystisesti ja sit tekstailin Varjan kanssa, joka oli matkalla Provinssirockiin ja herätin Iidan, joka ois muuten nukkunu pommiin ku sen herätyskello teki oharit. Nukahin joskus seittemän jälestä uuestaan ja heräsin puoliltapäivin.
Seuraavaks olinki jo matkalla Hilun luokse. Siellä ehin oleilla tunnin verran ku pitiki jo rientää (kummi)tädin kyydissä serkun synttäreille Tiksissä asuvan toisen tätini luo. Olin meiän perheen ainoo edustaja, joten popsin herkkuja sit muidenki edestä... Tätini heitti miut takas Koivukylään, jossa jatkoin Hiluilua. Käytiin Citymarketissa haalimassa syötävää, sillä luonnollisestihan Saila-kotitontun vierailu tarkottaa kunnollista ruokaa ja suklaamuffinseja. :D Miun oli tarkotus lähtee Lahteen yöks, mut kuten niin monta kertaa aikasemminki, se jäi vaan tarkotukseks. Eli jäinpä sitte Hilun sohvalle lakkailemaan neidin kynsiä ja tapittamaan juuri DVD:lle ilmestynyttä elokuvaa, Kaksin karkuteillä. Se oli muutes aivan loistava! Pitkästä aikaa Disney on onnistunu luomaan hyvän animaatioelokuvan. Maximus-heppa oli ihan paras!! Kiitokset vaan Hilulle illasta, oli ihanaa! :)
Sunnuntai-aamuna heräsin erittäin koomaisena, pakkasin kimpsuni ja kampsuni Hilun vielä autuaana uinuessa ja kipitin juna-asemalle. Ostin lipun Tampereelle, määränpäänä Särkänniemi. Tampereen juna-asemalla tapasin Mimin ja Varjan, joiden kanssa busseiltiin Särkkikseen. Siellä kidnapattiin Varja-raukka, joka ei halunnu Half Pipeen ja raahattiin se sinne väkipakolla. Ei se vissii kovin pahoi traumoi saanu ku ihan omatoimisesti ehdotti siihen menemistä myöhemmin. Kieputtiin Tornadossa, murhattiin olkapäämme Trombissa, kastuttiin Tukkijoessa, survouduttiin kolmestaan Troikan natisevaan vaunuun ja pelättiin koko komeuden mätkähtävän maahan kesken ajelun, popsittiin paniinia, herkuteltiin hattaralla, puristuttiin melkein hengiltä (ja voitiin pahoin) Tyrskyssä, ihasteltiin delfiinejä ja lähestulkoon rampauduttiin Aikamatossa. Käytiin me monessa muussaki laitteessa ja useaan otteeseen, Tornado oli kyllä edelleen paras vaikkei sekää tunnu miulla missään. Tylsiä nää Suomen huvipuistolaitteet, haluisin johonki kunnon vuoristorataan! Kivan päivän päätteeksi laahustettiin ihan uupuneina bussille ja sieltä tupatentäyteen junaan, jossa Mimi sekä Varja torkku käytävällä koko matkan. Vaihettiin Riihimäellä Varjan kanssa Lahteen vievään junaan ja yövyttiin murjussa. Unta ei tarvinnu kovin kauaa ootella.
Maanantaina herättiin joskus ja erittäin hitaan käynnistymisen jälkeen lähettiin käymään vähän kaupungilla, mm. Mäkissä ja siitä sitte junailtiin illalla Lappeenrantaan. Ei taidettu tehä muuta ku katottii Basil hiiri ja sit mentiin jo nukkumaan. Tiistaista miul ei oo juurikaan muistikuvii mut sillon oli ainaki ohjelmassa suklaamuffinseja, paaaljon suklaamuffinseja. Oltasko me katottu Wallace ja Gromit - Kanin kirous, voi olla.
Keskiviikkona vein Varjan synttärimaastoon Winskillä. Oli ihanan lämmin päivä ja tunnin verran tallusteltiin pitkin metsäpolkuja ja lopuks vielä vähän kentällä ilman satulaa. Lakkasinkoha mie sillo illalla Varjan kynnet sammakoiks vai olikoha se jo edellisenä päivänä? No eniveis, mielipuoliset sammakot sen kynsissä lopulta kuitenki komeili. Suklaamuffinsit hupeni kovaa kyytiä. Illalla...taisiis yöllä katottiin sellane leffa ku Hanna ja se oli ihan mielenkiintonen.
osti säkillisen metrilakuja. Jatkettiin kulkuamme linnotuksen valleille, joita pitkin taituroitiin hiekkalinnalle, jonka tämänvuotisena teemana oli sirkus. Sit käveltiin linnotuksen läpi kesäteatterin kautta ja Pusupuiston ohi takas keskustaan. Täytyy kyl sanoo et Lpr on ihan viihtyisä kesäkaupunki (jos armaita ryssiä ei oteta huomioon), mut talvel kyseisessä mestassa ei kyllä oo mitään (paitsi niitä ryssiä sitte senkin edestä). 
Illalla kateltiin lainaamamme elokuva mutustellen samalla kinuskikastiketta mansikoilla ja se oli yhtä hyvä/ahdistava/outo/kiehtova ku edeltävällä kerralla sen nähdessäni mut nyt ymmärsin tapahtumat paremmin ku olin lukenu vastikään kirjan, jonka pohjalta kyseinen leffa on tehty. Sen jälkeen loppukevennykseks katottiin vielä Wallace ja Gromit Paakarin painajainen ja painuttiin nukkumaan.
Wiltsu sai myös viikon mittaan erittäin paljon huomiota osakseen (sekä kaikkia Varja the namusedän tuputtamia herkkuja maan ja taivaan väliltä alkaen suklaamuffinsista ja päättyen voileipäkinkkuun) ja se penko ihan täpinöissään Varjan matkalaukkua ja käsilaukkua aina ku meiän silmät vältti. Wotta on kyllä niin hassu ku se on aina ihan kikseissä ku tulee vieraita. :D
Juhannuksenvietostamme lisää seuraavassa jaksossa.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Rakastan auringonnousuun asti valvomista ♥
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Kaikenkarvaiset ystäväni
Juhlien jälkeen oli rauhallinen ja erittäin heppapitoinen viikko. Sunnuntaina kävin entisen kuvisopettajani luona (ollaan lukion jälkeen pidetty yhteyttä ja ystäväksikin kai voisin Merviä kutsua). Niillä on kaikkia mahollisia eläimiä: kaks iguaania, kaks heppaa, kaks kissaa, koira, kanoja, kultakaloja pihalammessa ja akvaario. Kävin vierailun jälkeen hoitamassa Winskin ja Natan.Pyöräillessäni laitumen ohi huomasin heti että Natalla ei oo kaikki ok, se seiso vähän hassusti ja näytti reppanalta. Menin sen luo enkä saanu tammaa liikkeelle millään. Raukalla oli taas kaviokuume. Sillä oli sama vaiva viime kesänä. Soitin Natan toiselle omistajalle ja yhteisvoimin saatiin ressukka puoliväliin tallipihaa nii et mie työnsin heppaa takaa ja Jenni veti edestä. Tallipihalta Nata ei olis liikkunu kirveelläkää ja meitä oli lopulta kolme ihmistä työntämässä sitä eteenpäin, että saatiin raasu karsinaan lepäämään. Ooteltiin pitkä tovi, että saatiin tammalle kipulääkettä ja kuurin jälkeen sen vointi on onneks lähteny paranemaan. Nyt Nata on jo ulkona pikkuruisessa tarhassa, jossa ei kasva vihreää ja kävelee jo mielellään.
Maanantaina ratsastin Winskillä ilman satulaa kentällä. Enpä ollukkaa taas vähään aikaan ollu hevosen selässä paitsi pari viikkoa sitä ennen kokeilin Nataa ja se oliki mielenkiintosta! 25-vuotias turbomummo nimittäin kiikutti miuta iha 100-0 täydessä laukassa ympäri kenttää. Sit ku se sai vähän energiaa purettua, löyty se raviki lopulta sieltä. Tykkäsin kyllä kovasti, ihanaa ku hevonen liikkuu! Winskihän on sit täys vastakohta Natalle, se tallustaa kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä ja hyvä jos saan sen ees ravaamaan. Kyllä miulle rauhalliset köpsöttelytki kelpaa, joten Winskin kanssa lähinnä lompsitaan käynnissä pitkin ohjin ympäri maita ja mantuja.
Kiireettömän heppailuviikon (joka sisäls myös muutaman tunnin rakennustelineillä Tarzanin leikkimistä eli talonmaalausta) jälkeen starttaski sit kunnon toimintaloma. Maanantaina 13. pvä muutin kolmeks päiväks yksinäni Mervin taloon eläintenhoitajaks ku ne lähti reissuun. Puunasin hevosia, lenkitin koiraa, paimensin kanoja ja huolehdin kaikkien otusten riittävästä ravinnonsaannista. Siellä eläinten keskellä oli oikein mukavaa! Viimosena päivänä pääsin pelastamaan yhen kanan kiipelistä, se pöljä oli onnistunu juuttumaan kanakoppiin.
Keskiviikkoiltana kävin vielä hoitamassa Winskin saatuani iltatallin Mervillä tehtyä ja sitte pakkasin hirveellä tohinalla kotona uudet kamat kasaan lähteäkseni seuraavana päivänä kohti pääkaupunkiseutua. Siinä yöllä tulin muistaneeksi että Varjalle pitää tehä synttärilahja ennen aamua, joten eikun tuumasta toimeen. Läträsin kahvinpurujen, teen, pastellien, akryylien, erinäisten tussien ja kynien sekä kynttilän ja hiustenkuivaajan kanssa aamuyöhön saakka ja sain kuin sainkin Varjalle Etelän Elämysmatkan kartan ajoissa valmiiksi. Mitäänhän en koskaan jätä viime tinkaan. Aamulla lähin puolikoomassa junaan.
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Gaudeamus igitur...
Sisarukseni, Sanna ja Ville kirjotti tänä keväänä ylioppilaaks. Mainittakoon että huomattavasti paremmin arvosanoin kuin armas isosiskonsa pari vuotta takaperin. Perjantaina 3.6. tämä neiti vietti 12 tuntia keittiössä. Tein ensinnäki perheelle ruuaks kaks pizzaa, sit sen jälkeen juhlia varten pellillisen toscakakkua, kaks suklaakakkua, kahta eri täytettä tuulihatuille, äitin kanssa voileipäkakun, kostutin ja täytin neljä täytekakkua ja siivosin keittiötä vähän joka välissä. Siinä sivussa tuli myös palautettua yks karannu hurtta kotiinsa ja loihdittua äitille ja Sannalle ranskalaiset manikyyrit.
Lauantaiaamuna heräsin kuorruttamaan ja koristelemaan kakkuja, paistamaan karjalanpiirakoita, täyttämään tuulihattuja, tekemään munavoita ja viilentämään juomia sillä välin ku muut oli lakitustilaisuudessa. Pian sisään ryntäski ensimmäiset vieraat ja mie kaikkosin nököttämään loppupäiväks visusti omaan huoneeseeni suljettujen ovien taakse. Talo täys sukulaisia ja tuttuja on jotain kamalinta!! Onneks olin ollu nii ahkerana ettei porukat mulkoillu pahasti vaikken näyttänykkää nenääni ihmisten ilmoilla koko päivänä. Vilkutin vaan ikkunastani lähteville vierailla, mwah! Kuvien osalta anteeks miun kuvaustaidot(tomuus)!
