Ahkerasti aina työssä ahertaa
Lähettänyt Saila klo 00:05 0 kommenttia
Ai niin.
Hyppäsinki jo ihan aikaani edelle.
Unohtu ihan et huhtikuussa kävin piiiitkästä aikaa Mäntyharjulla moikkaamassa Minnaa ja herttaista Bomber-ponia. Minna heitti miun Bombun selkään pienen maastolenkin ajaksi. Aina mie joudun shettisten kyytiin... :D Käytiin myös kärrittelemässä ja kyllä pikkuponilla vauhtia piisasi!
Toukokuun alussa kävin taas Kotkassa kuvaamassa Jossua. Miut heitettiin jälleen hevosen selkään, tällä kertaa ihan reippaan mittasen maastolenkin ajaksi ja mukavaahan se oli köpsötellä taas pitkästä aikaa. Kotkasta menin yöks pikkuveljeni, Villen, opiskelijasoluun Tikkurilaan ja tuli tehtyä keskellä yötä sangen mielenkiintosia dippikokeiluja. Voin kertoa että sipsit dipattuna kinuskikastikkeeseen on jotain syntisen hyvää! Villen koko sänky oli iha kinuskissa sen jälkeen ku katottiin pilkkopimeessä leffaa samalla ja kello oli...
![]() | |
| Näin paljon Jossua kinosti poseerata :--D |
torstai 26. heinäkuuta 2012
Lähettänyt Saila klo 19:56 0 kommenttia
Kesälaitumille
Vika työssäoppimisviikko Dilassa suju sangen nopeasti. En vielä voi valottaa, mitä siellä touhusin ku oon periaattees vaitiolovelvollinen, mutta alotin suunnittelemaan syksyn projekteja. Perjantaina toimin rotta-assistenttina ku Heli toi wottansa (miun rottien siskot ♥) kuvattavaksi sinne. Helistä ja wotista saatiinki aivan mielettömän upea perhepotretti! Neitoset oli kyllä niiiin pikkusia verrattuna noihin miun köriläisiin! Samaisena perjantaina 25.5. miulla alkoki sit virallisesti kesäloma ku olin anonu vikan viikon vapaaks. Olin saanu murjun pakattua kutakuinki siistiin läjään odottelemaan sunnuntaita, jollon meiän oli tarkotus tulla hakemaan tuo viimonen kuorma.
Suunnitelmiin tuli kuitenki hienoisia muutoksia omalta osaltani ku lauantaina oli heppojen laitumellelasku ja onnistuin hienosti tulemaan jyrätyksi. :--D Nyt on tyylikäs sota-arpi naamassa, sain kolme tikkiä peräti. Laitumellelaskun tohinassa yks uus heppa laukkas parin epäonnisen tapahtuman johdosta miuta päin ja otin ilmeisesti kamerasta vähän osumaa. Nii hassua ku muistis on ihan tyhjä kohta sen törmäyksen osalta. Muistan kyl kirkkaasti kaiken, mitä sitä ennen ja sen jälkeen tapahtu, mut ei mitään muistikuvaa siitä, et 700 kg hevonen on törmänny miuhun täydessä laukassa. Viimonen muistikuva on et Noksu juos tosi läheltä ohi ja tää miuhun törmänny heppa laukkas perässä, sen omistaja heilautti riimunnarua ja seuraavassa ruudussa nousen jo ruohikon seasta istumaan silleen et oho. Olin kuulemma lentäny komeessa kaaressa. Eka kerta elämässäni ku oon ollu hetken taju kankaalla ja eka kerta myös hevosteluhistoriassani ku miulle on sattunu jotain varpailletallaamista kummempaa.
No eipä siinä sit mitään, nousin seisomaan ja kävelin talliin soittamaan äitin hakemaan, käytiin tikkauttamassa leuka ja toteamassa ettei niska oo murtunu. Vähällä siis selvittiin! En missään vaiheessa tuntenu kummempaa kipua tai kolotusta. Niska nyt tietysti oli vähä jäykkä ku kameran hihna oli ilmeisesti nytkähtäny aika rajusti miun kaulassa, jalkaan ilmesty kämmenen kokonen mustelma ja toinen olkavarsi oli jonkun aikaa vähän voimaton (muttei kipee) mut tosiaan suuremmilta vammoilta säästyttiin. Olin jo seuraavana päivänä takas tallilla. :D Suureks ihmeeks kameraki toimii vielä, samoin objektiivi. o__o Kameran kuoressa on vaan pien halkeama, mut se ei haittaa toimintaa. Luulin et sen tällin jälkee miun 75-300mm objektiivi ois ollu ihan lunastuskunnossa mut ei, hyvin se edelleen pelittää ja tarkentaa.
Että tämän kokemuksen myötä en ollu sunnuntaina vielä ihan siinä kunnossa niskoineni, että miusta ois ollu kantamaan painavia muuttolaatikoita, joten isi lähti urheasti hakemaan miun loput kamat ja suorittamaan murjun loppusiivouksen käytyään ensin juoksemassa Lahdessa puolimaratonin. HEIPPA VAAN MURJU, EI TUU IKÄVÄ!!!
Tiistaina lähin sit sinne Ivaloon auttelemaan Varjan YO-juhlien valmisteluissa. Siellä oli paljon siivoilua, leipomista ja yleistä härdelliä. Lauantaina Varja sai viimein painaa päähänsä valkolakin ja juhlat kesti myöhään yöhön. Seuraavana päivänä mie olin sen verran ennen Varjaa pystyssä et ehin käymää päiväkävelyllä ja metsäpolulla sain seurakseni pienen tokallisen poroja. Suloja otuksia! ♥ Viikko meni hirmusen nopeesti ja kotiinlähtö koitti taas ihan kesken kaiken. En voinu olla pidempään ku kotona ihanaiset (NOT) kesätyöt kutsu... Hassua ajatella et tuo oli ehkä viimonen kerta Ivalossa, Varja ku muuttaa syksyllä sieltä opiskelemaan johonki jos hyvin käy.
Lähettänyt Saila klo 19:39 0 kommenttia
Lähtölaskenta kesälomalle
Ihan näin yleisesti nyt tässä tiedotan, että kirjotan tätä blogia päiväkirjamaisesti lähinnä itseäni varten ja omaksi ilokseni. En siis pyri miellyttämään lukijoita kuvia pursuavilla taikka kaunopuheisuuden kukkasia tihkuvilla postauksilla. Yritän saada tän nyt tässä reippaaseen tahtiin taas ajan tasalle, joten aika tekstipainotteista höpinää on tiedossa.
Blogin osalta edellinen johonki tiettyyn aikaan sijottuva postaus tais jäädä kevään viimoseen jaksoon. Jatkakaamme siis sieltä. Vikoilla viikoilla tapahtu sellasta merkittävää, että Varja kävi miun luona lomailemassa ja ahertamassa lukion viimoset kurssinsa loppuun ja erittäin pian sen jälkeen sanoin hasta la vista murjulle ja porhalsin kamoineni kotiiiiiiiin Lappeenrantaan! Muttasiis.
Varja tosiaan junaili Lahteen eräänä erittäin aikaisena keskiviikkoaamuna. Olin saanu sen päivän vapaaks ku olin hoitanu jo kaikki koulujuttuni, sekä pari ylimäärästäki työtä valmiiks ja seuraava päivä ois ollu helatorstai eli vapaa ja sen jälkeinen perjantaiki oli vapaa. Ja ryhmänohjaaja vihjas et voisin saada pitkän loman jos kirjottasin keskiviikkona portfoliota kotona etäopiskeluna. Vissii kirjotinkii... :D:D:D Murjun sisustus oli niihin aikoihin jo sangen askeettinen ku yli puolet miun kamoista oli jo roudattu sieltä Lpr:aan, joten ei viititty jäähä Lahteen kärsimään sen pidemmäks aikaa ku päiväunien ajaks ja junailtiin jo iltapäivällä rottien kanssa sieltä huitsin helvettiin.
Olin onneks saanu Lpr:ssa sullottua sen puolikkaan muuttokuormani jo piiloon kaappeihin, sängyn alle ja sisarusteni tyhjillään oleviin huoneisiin ni melkein mahuttiinki asustelemaan huoneessani Varjan kanssa. Aikavälillä to-su käytiin kaupungilla, kierrettiin muutama ryssäntäyteinen kirpputori ja tietysti käytiin myös rapsuttelemassa heposia tallilla moneen otteeseen. Niin ja tehtiin molemmat Varjan viimosen enkunkurssin tehtäviä kynät sauhuten.
![]() |
| Hellu-pieni ihan nirvanassa. :D Ja Varja lainavaatteissa. :--D |
Yhtenä päivänä päätettiin lähtee linnotuksen valleille piknikille kokoonpanolla minä, Varja ja Rosie. Sinä päivänä meni helleraja rikki ja oli kerrassaan mahtavan ihana ilma! Lähettiin iltapäivästä autolla sompailemaan Lpr:n syrjäkylille ettimään paikkaa, josta meiän oli määrä napata Rosie kyytiin. Ajettiin kaks kertaa ihan harhaan, vaikka puhelinluettelon kartta kovasti yrittiki väittää, että siellä keskellä metsää menis tie, mutta kolmannella kerralla löyettiin onneks perille saakka! Sieltä huriseltiin hikoillen satamaan, josta kierrettiin linnotuksen taakse ja kavuttiin valleille. Levittäydyttiin sinne suuren puun varjoon mättämään ruokaaaa ja höpöttämään ties mitä päätöntä. Rosie sai meistä varmasti tosi viisaan vaikutelman! Eväskorista löyty mm. jäätävät lohkareet päärynä-sinihomejuustopiirakkaa (jollasia tuhottiin Varjan kans kahestaan kolme sen viikon aikana... :DDD), suklaamuffinseja, sipsejä ja karkkia. Sunnuntai-iltana palattiin Lahteen ja joskus siinä yöllä muistin että ainii, perhana se portfolio! Varja vääns jotai yhteiskuntaopin umpitylsiä esseitä samalla ku mie sit yritin raapia kasaan jotain ees puolikelvollista maanantaina ro:lle näytettäväks. Seuraavana päivänä palautin portfolion ja sainki kuulla että pakkaa kamas ja lähe loppuviikoks Dilaan työssäoppimaan. AWSUM! Siivet siis selkään, lohikääryle + vuori muuta kamaa kasseihin ja nokka kohti murjua. Selvisin koulusta niin aikasin, että päätettiin lähteä leffaan ja taasen kirpparikierrokselle. Tällä kertaa vuorossa oli Jim Burtonin ohjaama, Johnny Deppin tähtittämä Dark Shadows. Se ei ollu ihan sitä laatua, mitä odotin mut ihan viihdyttävä silti, ainaki jollain tasolla. Johnny Deppin näyttelijäntyö on kuitenki aina iloa silmälle. Ja Helena Bonham Carterin.
Tiistaina oliki sit varsinainen touhupäivä. Se alko teatterin kirpputorilta, jossa tavattiin aina niin innokas Lasse (työssäoppimisen ohjaajani) sekä Heli (teatteripukusuunnittelija). Lasse hamstras tolkuttoman vuoren kaikkea kivaa ja saatiin Varjan kanssa vahtia sitä vaatevuorta ovensuussa samalla ku se viipotti rekkien välissä haalimassa lisää ihanuuksia varastoihinsa. Seuraavaks löydettiin ittemme vaatesäkkien kanssa sulloutuneina punasen avoauton takapenkille. Päästiin ainaki tyylillä Dilaan ja sieltä kruisailtiin vielä Lahden läpi Lidliin ostamaan herkkuvuori erästä kahvitilaisuutta varten. Kauppareissun jälkeen miul oli pien palaveri Lassen kanssa, jossa sain kuulla, mitä tulisin syksyn työssäoppimisjaksolla tekemään (ja mitä alottasin jo sillä viikolla), jonka jälkeen saatiin tehtäväks kipittää Lanu-puistoon kattelemaan isoja betonipatsaita. Sen jälkeen oliki jo kiljuva nälkä ja mentiin kiinalaiseen ahtamaan nassumme täyteen friteerattuja katkarapuja OMNOMNOOOMMMM ja testailemaan sushia. Sushi oli parempaa ku ne meiän hämärät viritykset Varjalla mut en kyllä edelleenkään ihan käsitä että mikä siinä on se juttu. Riisiä jonka sisällä murhattuja mereneläviä. Raakana. Nam? Ihan syötävää mut ei kyllä mitään ihmeellistä. Kiinalaisen jälkeen järjesteltiin syömiset esille kahveja varten, kahviteltiin ja lähettiin murjuun leipomaan taas yks päärynä-sinihomejuustopiirakka, josta Varja sai puolet junaan evääks. Sen jälkeen koittiki jo hyvästien aika, kun Ivalon ihmelapsi lähti takaisin pohjoiseen. Onneks miun oli määrä junailla perässä viikon päästä.
Lähettänyt Saila klo 18:37 3 kommenttia
Porthos ja Balthazar
Wottaseni pienoiseni eivät enää ole järin pieniä. Punnitsin pikku vintiykseni menneellä viikolla ja huhheijaa näille pohjattoman mahan omaaville pulleroille ei kyllä oo tiedossa pähkinöitä vähään aikaan. :--D
![]() |
| Porthos 560 grammaa. |
![]() |
| Balthazar 650 grammaa. |
Miun ihanan kamalat ja kamalan ihanat pikku wottaset. ♥
lauantai 21. heinäkuuta 2012
Lähettänyt Saila klo 02:07 1 kommenttia
Muutamat kynnet taas
![]() |
| Jostain viime keväältä, kauniisti on koulun takia puolet kynsistä katki :--D |
![]() |
| Taustalla olevaan paitaan piti tehä sopulit kynnet. |
![]() |
| Microhelmien päälle ei kannata laittaa päällyslakkaa... :D Ne oli punasia... |
Lähettänyt Saila klo 01:33 0 kommenttia
Wings
Siivet saa vielä oman postauksensa. Elikkäs nämä on toteutettu silleen että piirsin 1:1 kaavan suunnittelemastani siiven muodosta. Taivuttelin sen mukaan rautalangasta kehikot, jotka päällystin lakanakankaalla. Sit leikkasin siiven muotoset palat organzaa, joiden reunat kävin läpi läpinäkyvällä kynsilakalla purkaantumisen estämiseksi ja pingotin ompelemalla käsin kankaat kehikoihin. Sit koristelin liimalla ja irtoglitterillä, sekä kimalleliimalla. Tein siiville myös valjaat, koska ne on teatterikäytössä aika must. Siivistä pitää vielä ottaa kuva auringonpaisteella, ne kimaltaa aika muikeesti!
![]() |
| Hyvin toimii siivet, kuten näkyy! :--DD |
![]() |
| Me can flyyyyy~ |
Kävelin viimosena koulupäivänäni noi siivet selässä koulusta murjuun. Voitte varmaan kuvitella katseiden määrän, jonka keräsin! XD Ihme ettei ykskää autoilija ajanu ojaan.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Lähettänyt Saila klo 23:13 0 kommenttia
Päivänvarjot ja parkkinahkaa
Pffft en mie mitää kuvii saa aikaseks ottaa. Olkoon tää sit nyt offical 5. jaksokertomus. Eli meillä oli ammattitaitoa syventäviä opintoja: siivet, viuhka ja päivänvarjo. Jakso alko uuvuttavalla kirpputorimaratonilla. Piti metsästää pitsiä, epäautomaattisesti aukeeva sateenvarjo, siipimateriaaleja, kangasta viuhkaan ja ties mitä. Ravasin kaikki Lahden keskustan kirpparit kolmena päivänä peräkkäin läpi ku aina jotain jäi uupumaan tai joku oli vääränlaista ja ufffhh... Mutta selvisin voittajana ja pääsin lopulta tekemään itse töitä.
Kävin ensin päivänvarjon kimppuun. Löysin koululta aivan ihanan pitsin, mutta pikaisten mittailujen tuloksena totesin sitä olevan ihan liian vähän... Myöskin kirppriltani haalima pitsiverho oli 20 cm liian lyhyt... Kolmas kerta toden sanoi ja löysin viimein tarpeeksi pitkän pitsiverhon, josta sitte askartelin ensimmäisen päivänvarjoni. Se tapahtu yksinkertasesti silleen että sateenvarjosta otettiin kangas pois, yhestä sektorista piirrettiin kaava ja sen mukaan leikattiin pitsistä 8 palaa, jotka ommeltiin yhteen ja lopputulos pingotettiin takas rungon päälle. Sit lisättiin vähän röyhelöä ja joku käsilenkki koristeeks ja valmista tuli. Aika piis of kakku. Ekan varjoni kanssa tosin kikkailin vähän ekstraa niin että lyhensin niitä mitälie rankoja ku nää kolmannetkaan pitsiverhot ei ois muuten riittäny. Näin itse varjo-osasta tuli vähän pienempi ku se sateenvarjo ois täyskokosena ollu aika huge.
![]() |
![]() |
| Naamio on commedia del arten hahmo, Zanni. |
Olin noin kolme viikkoo ennen koulun loppumista saanu jo kaiken valmiiks. Muut oli vielä ihan vaiheessa viuhkojensa ja siipiensä kanssa. En oikeesti voi käsittää kuin onnistuin olemaa nii nopee! Ku mie oon aina ollu se, joka on viimosena valmis. Tein sit vielä yhtenä bonustyönä toisen päivänvarjon, joka meni Varjalle synttärilahjaks. Löysin sattumalta just passelin, mustan rungon kirpparilta ja pitkällisen metssätyksen jälkeen myös kelvollisen pitsin. Tähän toiseen varjoon näin enemmän vaivaa ku ensimmäiseen ku lisäsin jopa reunapitsinki. Aikaa tän tekemiseen meni kylläkin yli puolet vähemmän ku siniseen tapaukseen ku tiesin miten pitää menetellä missäki työvaiheessa. Kaheksan tuntia intensiivistä työskentelyä ja valmista tuli. Opiskelijatoverit vaan pyöritteli päätään.
Varjon jälkeen ro ei keksiny miulle enää mitää tekemistä, joten se lykkäs miut työssäoppimaan tokavikaks viikoks Dilaan, jossa aloin suunnitella ens syksyä varten jotain friikkiä urkupatsaspukua. Saas nähä mitä siitäki tulee... Vikan viikon olinki anonu vapaaks, joten otin aikamoisen varaslähdön kesälomalle. :)
Lähettänyt Saila klo 22:59 0 kommenttia
Viuhkoja
Oon tässä vetkuttanu ja vetkuttanu blogin päivittämistä sillä verukkeella että kerron vikasta jaksosta sit ku saan otettuu valmiista töistä paremmat kuvat. Mutta paskat, kesäkuu on jo melkeen ohi ja tuolla ne vaan yhä edelleen killuu kuvaamattomina... Ja ulkona sataa parhaillaan vettä et. Voisin nyt kuitenki esitellä viuhkat tässä näin niillä kuvilla mitä sillon toukokuussa oon ottanu ihkulla ikälopulla pokkarillani. Tätä ensimmäistä viuhkaa en koristellu millään tavalla, tein kaiken vaan helpoimman kautta nii et perusperiaate tuli itelleni selväks. Toisesta viuhkasta tein sit koristeellisemman.
![]() |
| Pliseerausten paikat harsittuna kahella erivärisellä langalla. |
![]() |
| Pliseeraamista. Eli viuhkan kangas silitettii tollaseks haitariks. Ja piti muute olla just eikä melkein nuo kaikki taitokset, viuhkan rakentaminen on millintarkkaa työtä. |
![]() |
| Kangas valmiina. |
![]() |
![]() |
| Seuraavaks sit liimasin kankaan kiinni puusäle kerrallaan ja poistin lopuks pliseerausmerkkilangat. |
![]() |
| Vielä reunojen viimeistelyliimaukset ja viuhka on valmis. Tämä tapaus on siis avattava ja suljettava malli. |
Siivistä ja päivänvarjoista sitte seuraavassa postauksessa.
Lähettänyt Saila klo 16:35 0 kommenttia
Opinnäytetyö
Nelosjaksossa vietin aikaa koulussa lähestulkoon 24/7. Tein tilaustyönä nukkeanukkeanukkea. 10-tuntinen koulupäivä oli aika perus mut nautin silti jollain kieroutuneella tavalla lähes joka hetkestä. Paperoiminen tosin oli äärimmäisen puuduttavaa touhua mut aijai sitku olin saanu kaikki ruumiinosat kasaan ja paikalleen ja pääsin pintakäsittelyn pariin... ♥ Olen työnarkomaani.
Nuken lisäks räpelsin opinnäytetyölleni kirjallisen osion, johon kaikki halukkaat pääsevät tästä. Sen sijaan että tekisin nyt järkyttävän pitkän kuvapostauksen valmistusvaiheista, ohjeistan kaikkia kipittämään kyseiseen linkkiin, selaamaan tylsien alkulöpinöiden ohi ja aloittamaan lukemisen suunnilleen siitä kun kuvat alkaa. Siellä on kaikki valmistusvaiheet kuvineen ja selityksineen, jos tuo pdf-tiedosto suvaitsee aueta. Omalla koneellani se lämpenee erittäin hitaasti.
Olipa taas homma mut tulipahan tehtyä! Sain kirjallisesta 3:n ja kaikista työn aikana suoritetuista näytöistä myös eli täydet pisteet, yay! Oon aika tyytyväinen siihen et selvisin työstä tosi itsenäisesti, miun ei tarvinnu kysyy apuu oikeestaan mihinkään, välillä vaan varmistella että meneehän nyt oikein ja kelpaako tämä. Oli kyllä ihan näppärää ku tuo tilaaja oli oma äitini, joka tarvitsi nukkea töihinsä ni ei ollu ongelmia tilaajan tavottamisessa ja erinäisten vaiheiden hyväksyttämisessä.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Lähettänyt Saila klo 02:03 0 kommenttia


































