Lähdin torstaina pitkästä aikaa Mimin luokse. Meiän oli tarkotus rakentaa viime vuonna aloittamaamme perinnettä kunnioittaen piparitalo. Tänä vuonna teemana oli Eiffeltorni. (Viime vuonnahan meiän piti tehä Tylypahka mut homma lähti vähän lapasesta ja saatiin aikaseks sellanen psykedeelinen satumetsä vaaleanpunaisine linnantorneineen ja jättiläismäisine taikasienineen ihmissyöjäetanoista puhumattakaan...) Kieppasin matkan varrella kummini ovelle viemään muffinseja ja muuta mukavaa.
Mimi oli piirrelly jo tornin kaavat valmiiks ja ottanu taikinat sulamaan, joten päästiin heti hommiin. Kaulittiin innoissamme taikinaa, leikeltiin tornin osasia ja ninjailtiin ne monen monituisten lastojen avulla pellille. Ei sit tullu mieleenkään esim. kaulita taikinaa suoraan leivinpaperin päälle ja leikata siinä ettei olis palaset venyny ja paukkunu joka suuntaan. Nooh, pikkuvikoja! Siinä välissä heivattin aina uutta peltiä uuniin paistumaan, joka useimmissa tapauksissa unohtu sinne ja saatin kauniita, Mimin sanoin neekeripipareita, jotka tuli uunista ulos tyylikkään savuefektin saattelemina. Ihan vaan muutamat palaset saatiin leikellä ja paistella uusiks mutta pirun hauskaa meillä oli!
Sitte ku palat alko suunnilleen olla kaikki koossa ja sopivasti jäähtyneitä, päästiin koristeluvaiheeseen. Miun pursotuspussi päätti räjähtää käsiin heti ensimetreillä ja eiffelin ylimmän torninpätkän valtas sirojen palkkien sijaan ruhtinaallinen sokerikuorrutehyökyaalto. Kestävämpää pussia kehiin, vanhan pussin sisältö sinne ja homma jatkui. Yhessä vaiheessa ihmettelin, ku sokerikuorrutteen tulo stoppas. Puristin pussia kovempaa ja sieltä rupes tulemaan ihan jäätävän pitkä jokin. Mimi katto nauruun kuolemaisillaan ku kiskoin sokeritökötin peittämää juttua ja se vaan jatku ja jatku. Sen ensimmäisen pursotinpussin palasekshan se sit lopulta osottautu mut voi hyvää päivää miltä se näytti ulos tullessaan... Ei nää sokerikuorruteyllätykset vielä tähän loppunu! Mimi-pöljä sekotti vahingossa uutta tököttiä kupissa, josta oltiin syöty aiemmin päivällä nuudeleita. Ja arvatahan sen saattaa, että Mimin pussi syljeskeli nuudelinpätkiä koko loppuillan.
 |
| Mimy edustaa ♥ |
Saatuamme koristeluosuuden viimein päätökseen, alkoi operaatio käräytä sormesi, läheisesi ja hyvässä lykyssä myös sokeri valurautapannussa. Eiffeltorni alkoi kohota alustalleen hitaasti mutta epävarmasti.
Iiiihan vaan muutaman kerran perkeleet lens ku hiiltyneet palaset päätti murentua pannulle, liimautua kiinni pöytään kuorrutepuoli alaspäin ja asettua väärään kulmaan.
Mutta kyllä se siitä vaan valmistu ja pysyy jopa kasassa!
 |
| Me! |
Meillä oli jo työhön ryhtyessämme lopputuloksen varalta kolme nimivaihtoehtoa: Eiffeltorni, maailmanlopun Eiffeltorni tai Pisan kalteva torni. Tää taitaa olla sekotus vähän jokaista. Sillä on onneks edes yks edustuspuoli. Toinen puoli sen sijaan lähenteleeki sit niitä maailmanlopun fiiliksiä. Mutta tulipahan tehtyä ja saatua taas monet hyvät naurut kaupan päälle!
Mimin luota suuntasin Villelle yöksi. Kummallaki alko olemaan kiljuva
nälkä, joten heitettiin ranskalaisia uuniin ku ei muutakaan ollu (ku Ville oli tulos lomaks kotiin ja kaapit oli näinollen tyhjillään) ja
vedettiin ne suoraan pelliltä ku eläimet. Tän jälkeen pahainen opiskelijanrenttu kaivo kaapista pullon rommia ja sekoteltiin meille makoisat drinkit.
 |
| Rommia, Spritea, limen mehu + kuoret, sokeria ja jäämurskaa. Keittiö suosittelee (täysi-ikäisille)! |
Juomia siemaillessamme juteltiin syvällisiä ja palailtiin rakkaisiin lapsuusmuistoihin lempparilastenohjelmatunnareiden youtubestakuuntelun muodossa. Tao-Tao ja kumppanit nostatti fiiliksen varsin hilpeäksi.
Tämän jälkeen tuntu taas siltä että olis vähän nälkä, joten näppärä pikkuveljeni leipoi meille yöpalaksi kokonaisen leivän! ♥
Harmi ku kuvaan ei saanu vangittua höyryä. Leipä on tossa nimittäin uunituore, vastaleikattu, höyryävä, kuoreltaan optimaalisen rapea, sisältä pehmeä ja omnomnomnom ku päälle sipas voita, joka suli hetkessä. Voitti kyllä kaupan pullahötöt mennen tullen. Ville kirjotteli vielä jotain fysiikan raporttia ku mie vaivuin autuaasti unten maille siinä aamun pikkutunneilla. Meil oli suunnitelmana olla superahkeria ja suunnata heti aamutuimaan vielä Stockmannille tekemään viimehetken jouluhankintoja mutta paskat me itteemme ylös saatiin. Hyvä ku jaksoin nousta ees siihen mennessä et ehin junaan.
Aamulla totesin, että rommi ja lastenohjelmatunnarit ei ehkä sittenkään ollu mikään maailman paras idea. Miulla soi nimittäin heräämisestä asti päässä koko loppupäivän nonstoppina Vili Vilperi... (Ja nyt se alko taas, voi helevetti... XD)
Juna oli puol tuntia myöhässä. Koin pienoisen WTF-momentin Lappeenrannan juna-asemalla ku siellä oli vastassa karkkia jakeleva joulupukki joulumuoreineen, jotka vilkutteli junan ikkunoista matkustajille ja toivotti junasta ulos parveilevia ihmisiä tervetulleeks Lpr:aan. Aika pian miulle selvis et se taiski olla joku VR:n uus asiakkaidenlepyttelykikka ku muorilta saamassani karkissa luki VR-konserni. :'D Mutta yritys hyvä! Nauratti!
.jpg)
.jpg)
