Kevät pikakelauksena

Jopas onki kulunu aikaa edellisistä kuulumisista. Miun kalenteri on täynnä merkintöjä helmikuusta tähän päivään saakka, miten oonki onnistunu järjestämään itelleni niin paljon ohjelmaa?! Oon näköjään liikkunu ku hullu, salilla oon käyny säännöllisesti, aina väliin oon vetäny reippaat aerobiset treenit, sit oon juossu tallilla ja toukokuuhun saakka vielä sirkuksessaki.

Salilla menee hack-kyykyt laitteessa jo 140 kilolla (parin viikon sisään menee 150 kg rikki ja sit oon triplannu alotuspainot puolen vuoden takaa). Miun jalat on ilokseni kestäny maltillista juoksemistaki, kipittelin vahingossa yks päivä kympin lenkin, eikä tehny ees tiukkaa. Sirkuksessa opin kevään aikana kävelemään pallon päällä ja nuoralla sekä etu- että takaperin ja tasapainottelemaan rola-bolalla. Nuorallakävelyyn jäin ihan koukkuun, luulin että se olis paljon vaikeempaa mut se onki yllättävän helppoa!

Liikkumisen lomassa oon nähny kevään ja kesän aikana kaikki kaverini ainaki kerran. Kävin maaliskuussa Varjan luona Raahessa ja Varja kävi vastavierailulla toukokuussa, jollon kävästii myös ihmettelemässä Keppihevosten SM-kisoja Lahdessa ja tapaamassa siellä porukkaa.

Hilun kanssa käytiin maaliskuussa taas Tallinnassa, eipä jäänykkää se entinen reissu once in a lifetime-experienceks. Sit maaliskuun lopussa Mimi tuli viikonlopuks meille ja käytiin tutustumassa yhteen kenneliin, josta hän otti koiranpennun kesän alussa.

Huhtikuussa näin piiiitkästä aikaa Jasminin ja käytiin tallilla. Käväsin jopa itekki sillon Ullan kyydissä, viime kerta oli ties millon. Huhtikuussa osallistuin myös Via Crucis-tapahtuman lavasteiden maalaamiseen ja pystyttämiseen ja raahasin selkä vääränä vanhoja lukiokirjoja Lahden Jameraan vaihtaakseni ne pääsykoekirjoihin.

Siitä alkoki sitte tuskanen pääsykokeisiinlukurumba ja sen jälkeen se jäätävä pääsykokeissa ravaaminen. Hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan geologiaa ja biologiaa. Geologiaan olin valmistautunu hyvin mutta kokeen biologiaa käsittelevän alueen olin lukenu eri sarjan kirjasta ja totta kai siinä sitte kysyttiin sellasta, mistä ei ollu mainintaakaan miun kirjassa. Siinä oli myös oikein mukava määrä fysiikan ja kemian laskuja, joita ei oo ollu edellisinä vuosina. Fysiikka ehkä vielä meni vanhasta muistista mutta kemia, huhhahhei. Kokeen jälkeen vitutti ja heitin toivoni nurkkaan.

Biologiaan en jaksanu geologian pänttäämisen jälkeen ees kunnolla valmistautua, lukasin vaan kirjat toisella silmällä läpi ja menin Iidalle hengaamaan, kun hän haki myös opiskelemaan biologiaa. Kokeeseen mentiin rennolla fiiliksellä ja tarinoitiin hienot kertomukset vastauspapereihin. Kokeen jälkeen lähettiin lohdutukseks Lintsille ja löysin viimein Suomesta laitteen, joka tuntuu vatsanpohjassa!!!! Se Linnanmäen uutuuslaite, Kingi, on huippu! Siinä noustaan ensin kaikessa rauhassa 75 metriin, josta on aivan huikeet näköalat ja sieltä tullaan vapaapudotuksella alas. Niin parhautta! Illalla syötiin vielä vohveleita ja naureskeltiin meiän koevastauksille.

Kesäkuussa kävin vielä kahessa AMK:n pääsykokeessa aika läpällä ja tuli kyllä siellä todettua, että sosiaali- ja terveysala on ehkä viimonen jolle haluun opiskelemaan. Suuhygienistimesta oli tosi ahdistava ja apuvälineteknikkoki tekee vähän turhan ihmisläheistä työtä. Kirjalliset meni kummassaki hyvin mut ryhmäkeskustelut ei iiiiiiiiiihan ollu miun juttu. Mutta tulipahan sellasiaki nyt kokeiltua ja kannatettua VR:ää isommalla kädellä Helsinki-Lappeenranta-väliä reissatessa.

En kyllä pääsykokeiden jälkeen elätelly minkäänlaisia toiveita opiskelupaikan saamisesta, mutta niin siinä kuitenki kävi, että geologian hyväksymiskirje tipahti postilaatikkoon. Bilsaa oisin myös päässy lukemaan kaikkiin muihin yliopistoihin, paitsi Helsinkiin, jos oisin hakenu muualle. Parin viikon päästä alkaa orientoiva viikko, enkä oo vieläkään ihan sisäistäny et miulla tosiaan on opiskelupaikka ja muutan syyskuussa Kallioon.

Viime työttömyysjaksollani olin ihan epätoivonen ja revin hiuksia päästäni jo parin kuukauden jälkeen mutta tällä kertaa totesin, että stressaaminen ei auta yhtikäs mitään, joten elelin murehtimatta tulevaisuudesta ja kaikki asiat järjesty omalla painollaan parhain päin asuntoa myöten. Ilmoittauduin jo Helsingissä sirkuskouluun aikuisten ryhmään, joten sekin harrastus jatkuu syksyllä. Vielä pitäis keksiä joku kiva sali niiltä nurkilta. Hurjaa tämä elämä!

tiistai 12. elokuuta 2014

Alkukevät pikakelauksena

Kävin tosiaan siellä Raahessa tammikuun alussa VR:n joulukalenterin tarjouksia hyödyntäen. Ensimmäinen välietappi oli Helsinki, jossa kävin kummitätini kanssa leffassa ja jatkoin aamulla pohjoseen. Olipa taas ihana viikko parhaassa seurassa. Tällä kertaa ruokakokeiluun pääsi paneroitu tofu appelsiini-valkoviinikastikkeella (oli epäilyttävän näköstä mutta hyvää) ja pelattiin viimosena yönä Citadelsia ties kuin monta tuntia järkyttävien, vilkkuvien, värikkäiden jouluvalojen loisteessa, jotka diilasin Varjalle täältä etelästä.

Kotimatka alkoi Oulusta, josta haalin aivan järkyttävän vuoren uusia kankaita ku oli pari tuntia aikaa kierrellä ennen junan lähtöä. Oli oikein kiva raahata ne kangassäkit Tampereen ja Helsingin kautta kotiin. Tampereella jouduin oottelemaan pari tuntia junaa ja kävin syömässä mielettömän hyvän pitafalefelin siinä asematunnelissa. Se työvuorossa oleva ulkomaalaistaustanen mies oli ihan huippu. Tampereella kaikki tuntuu olevan kauheen ilosia, siellä ollessa itelleenki tulee aina jotenki hirveen hyvä mieli. Pitäs varmaan harkita muuttoa Pirkanmaalle. Helsinkiin lähtevän junan kanssa oli vähän härdelliä, pääsin lopulta reilu puol tuntia myöhässä perille IC:llä, jonka kyljessä luki Jyväskylä. Se leikki Helsinkiin menevää Pendolinoa. Seuraavana aamuna jatkoin Villen nurkista Lpr:aan.

Tammikuun loppupuolella kävin pitkästä aikaa moikkaamassa mummia Joensuun tietämillä. Olin siellä viikonlopun syöttöpossuna. Pian sen jälkeen Paavo-pieni sairastui ja lähti autuaammille juustomaille. Nyt on enää kirput jäljellä, tosin Leo painaa jo sen 800 grammaa et sitä ei ehkä enää kovin kirpuks voi kutsua.

Hain syksyllä sirkuskouluun, mutten päässy ku vapaat paikat täytettiin hakijoiden kesken arpomalla ja miun arpaonnihan tiedetään. Helmikuun alussa sain iloisena yllätyksenä tekstiviestin, jossa ilmoitettiin yhden paikan vapautuneen aikuisten ryhmästä ja koska olin ensimmäisellä varasijalla jonossa, harrastan nyt myös sirkusta yhtenä iltana viikossa! Oon pienestä pitäen halunnu kokeilla ja nyt tämäkin unelma viimein toteutui. Ois pitäny mennä sirkuskouluun jo vuosia sitte mut luulin kuudennella luokalla ollessani olevani jo liian vanha alottamaan.

Salilla oon käyny marraskuusta asti nyt säännöllisesti kolmena päivänä viikossa (saliohjelmaa ja aerobista vuorotellen), tosin nyt pari viimosta viikkoa on pitäny ottaa vähän rauhallisemmin ku onnistun sirkuksessa aina jumiuttamaan ponnistusjalkani ja hartiani ku pitää loikkia, tehä kärrynpyöriä ja harjotella käsilläseisontaa niin urakalla, eikä lihakset oo vielä tottunu. Joskus lapsena noi liikeradat oli miulle ihan arkipäivää, eikä tuntunu missään. Tässä sitä huomaa et vanhuus ei tule yksin. Torstaille ois taas varattuna uus saliohjaus, jollon saan täysin uuden saliohjelman ku tää nykyinen ei tunnu enää oikein missään. Jalkaprässillä menee jo 80 kg, siistiä!

Tallilla oon käyny kerran tai kaks viikossa. Nyt on Noksun omistajaki jo kivunnu otuksen selkään ja mie oon ollu kävelemässä vieressä. Noksu on sulonen ku se mutustelee kuolainta niin keskittyneesti ihmisen keikkuessa kyydissä. Se on myös tasaantunu huomattavasti ku vertaa siihen varsa-ajan uhmaan.

Miun tulevaisuudensuunnitelmatki alkaa pikkuhiljaa selkeytyä, oon päättäny lähtee syksyllä Helsinkiin opiskelemaan, jos nyt onnistun saamaan jonku opiskelupaikan. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää ku ei oo viiteen vuoteen ollu ketään kaveria samassa kaupungissa. Aina pitää matkustaa kauas, jos ei haluu elää yksinäisyydessä. Pääkaupunkiseudulta löytyy sentään Sanna ja Ville, pari kaveria ja muutama muu tuttu ja opiskelupaikan myötä olis ehkä mahollista tutustua uusiinki ihmisiin. Töitä ois toki kiva saada mut toisaalta jos en saa ni ehtii ainaki valmistautuu pääsykokeisiin. Ei vaa oikee houkuttele toi pänttäämispuoli. Yhtään.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Patrick 2012 - 5.12.2013

Miun pieni (taino pieni ja pieni) Plätty-kultakin lähti joulukuun alussa autuaammille juustomaille. Se sai jonku sitkeen korvatulehduksen ja kehitti lopuks vielä jonkin sortin paiseen poskeensa, eikä kaks pitkää ja tujua antibioottikuuriakaan tuonu minkäänlaista helpotusta tähän vaivaan.

Sinänsä hyvä että nämä mustat tapaukset kuoli ensin, sillä en usko että ne olis sopeutunu millään muiden seuraan. Paavo sen sijaan on maailman kiltein rotta, eikä sillä oo ollu mitään ongelmia muutettuaan kirppujen sellikaveriksi. Mitä nyt pienet kilju aluks ku syötävät Paavon tullessa nuuhkutusetäisyydelle mut kertaakaan se ei oo käyttäytyny uhkaavasti tai haastanu riitaa ja nyt tilanne on jo tämä:

Sydäntä lämmittää nähä kaikki kolme samassa läjässä. Baltsulta tämän tilanteen saavuttamiseen meni kolme kuukautta, Paapolla viikko. On se vaan niin herttainen pieni wottaeläin. ♥

Salvadorilla on mahassa herneen kokonen patti, sitä en tiiä onko kyseessä jo näin nuorella iällä kasvain vaiko joku harmittomampi muhkura, eläinlääkärireissu sen kanssa on kuitenki edessä reilun viikon päästä, sitä pientä suukottelijaa en nimittäin haluais menettää ihan vielä.

Joulu tuli ja meni, miul ei ollu missään vaiheessa tippaakaan joulumieltä ku maa oli musta ja taivaalta on tullu vettä jo kuukauden verran. Ihania lahjoja kuitenki odotti taas kuusen alla vaikken mitään erityistä ollu toivonukkaan. Pitää mainita, että Saila 23-vee sai uudet heppalakanat ja ne on ehkä maailman hienoimmat, etenki ku tykkään Lena Furbergin kuvitustyylistä mielettömästi!

Vuodenvaihteen viettelin kotona yksinäni yhen tutisevan ja toisen vähemmän tutisevan koiran kanssa. Seisoin meiän katonharjalla siinä puolenyön tienoilla melkein tunnin verran tihkusateessa kattomassa raketteja.

Huomenna oon lähössä Helsingin kautta Raaheen Varjan luo etsimään piristystä tämän masentavan, ikuisen syksyn keskelle. VR:n joulukalenterin tarjoukset on siis tänäki vuonna tehokkaasti käytetty hyväksi.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Parit kynnet ja Helsinkivisiitti

Ei oo koskaan pysyny kynnet katkeilematta näin pitkään. *koputtaa puuta*

Pääsin viime sunnuntaina isin kyydillä Helsinkiin, käytiin miun kummitädin ja serkun synttäreillä. Sit olin ensin yötä Villellä, juttua riitti kolmeen saakka yöllä, hups vaan. Ja seuraavana päivänä ahdistuttiin Sannan kanssa Helsingin ihmispaljoudessa jouluostoksilla ja käytiin kattomassa Hobitti II. Oli kyllä aikamoinen efektioksennus.

Oon joskus lukenu sen kirjan ja kuuntelin sen muistinvirkistykseksi tässä ihan hiljattain äänikirjana ommellessani keppihevosia ja kadun katkerasti et tulin sen kuunnelleeks koska leffaa kattoessa enää vaan vituttaa. Tykkäsin mielettömästi kirjasta ja sen seikkailut olis saanu varmasti todella tyylikkäästi tiivistettyä yhteen TSH-tyyliseen elokuvaan. Mut ei ku niitä leffoja on pitäny rykästä kolme ja kaikki kirjan kohtaukset on räikeästi ylidramatisoitu, sivujuonena on ties mitä hiisihärdelliä ja Azogia, joita ei mainita kirjassa sanallakaan, yhtä mittaa loikkii jostain pusikosta vihollisia kimppuun ja 3D-säikytysefekteä naamalle, hirvee action ja rähinä päällä koko ajan.

Toisaalta se ykkösosa oli pahin pettymys ku oli oottanu samanlaista eleganttiutta ku TSH:ssa, joten olin jo osannu varautua kakkososanki olevan levotonta toimintafantasiaa. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on filmatisointi kirjasta, mutta yhyy silti. Miks tommone hirvee mähinä on niin suosittua nykyään.

Synkmetsän haltiasalit oli kuitenki onneks nättejä, siellä sai vähän aikaa hengähtää (mitä nyt joku hiton örkkitappelu oli sinnekki pitäny sulloa) ja Smaug oli upeesti animoitu. Oisin tykänny näistä kahesta ensimmäisestä elokuvasta huomattavasti enemmän jos toi Azog-sivujuoni olis jätetty kokonaan pois. Ärsyttää ku on oikein väen väkisin pitäny keksiä joku örkkikavalkadi, joka on hönkimäs koko ajan niskaan ja vaanii jokasen puun ja pensaan takana vaikka itse kirjassa olis kyllä jännitystä ja seikkailua ihan riittämiin.

Illalla dippailtiin vielä Sannan kanssa ja kateltiin Muumilaakson tarinoita, tuli valvottua höpötellessä jälleen turhanki pitkään mut sen siitä saa ku näkee sisaruksiaan vaan pari kertaa puoleen vuoteen.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Taikaniitty 26.11.

Saila goes kuntosali

Kyllästyin totaalisesti kotona istumiseen ja paisumiseen ja hommasin marraskuun alussa salikortin. Pääsen salille 24/7 ja saan myös käydä niin monella ryhmäliikuntatunnilla ku sielu sietää. Personal trainer laati miulle viel kaupan päälle sellasen helpon saliohjelman, jonka avulla on hyvä alkaa kehittää peruslihaskuntoa. Oon jo iloiseksi yllätyksekseni huomannu kehitystä lihasteni voimatasoissa. Käsien osalta oon aivan järkyttävän toispuoleinen ku käytän tallilla talikkoa vaan yhellä puolella, en osaa lakasta tai mättää paskaa kädet toisin päin. Etunojapunnerrusta jäljittelevässä laitteessa oikee käsi ois jaksanu ihan hyvin mut vasen hyyty jo kolmannen sarjan alussa säälittävällä 15 kg painolla. Nyt jaksan tehä sarjat jo kunnialla loppuun ja käsipainojen kanssa hartialihaksia kehittäessä oon siirtyny hurjasta kahesta kilosta kolmeen, eikä käsien kokoero oo enää niin valtava. En toisaalta kaipais käsiini yhtään enempää näkyvää lihasmassaa, ärsyttävää ku niissä kyllä patti kasvaa mut muu vartalo höllyy vaan entisellään. Mut hiljaa hyvä tulee, tavotteena olis yrittää kiinteytyä rinnasta alaspäin, ehkä oon rantakunnossa vuonna 2020. Jalkaprässillä voimien kasvaminen on ollu huomattavinta, alotin 40 kilosta ja nyt menee 60 kg vähän liianki kivuttomasti. Ei mee enää kauaa ku oon tuplannu alotuspainot.

Teen tota saliohjelmaa yleensä kaks kertaa viikossa ja sit 2-3 kertaa pyrin tekemään jonku aerobisen treenin. Crosstrainer on kyllä ihan lemppari! En oo harrastanu hengästymiseen asti liikkumista vuosikausiin ku en pysty lenkkeilemään penikkataudin takia, mut crossari ei ilokseni ota jalkoihin ja sillä saa sykkeet ylös tehokkaasti. Sitku ne on viel nii moderneja vempeleitä et saa valittuu kaikenmaailman intervallitreenit ja mäkikiipeilyt ja kateltuu samalla telkkarii koneen näytöltä ni ei kyllä koskaan oo ollu kuntoilu kätevämpää. Aika kuluu ihan siivillä. Vähän kyl ärsyttää vaan ku oon salilla aina sellasiin aikoihin et tv:stä tulee pelkkää Gordon Ramsayta ja Jamie Oliveria ja sit kotona oottaa vaan joku kämänen maitorahka.

Oon käyny testailemassa muutamaa ryhmäliikuntatuntia, kuten Zumbaa ja että voiki ihminen olla jossain huono! Jalat vielä menee jotenkuten mut ei tuu kesää jos kädet pitäs saada yhdistettyy liikkeeseen mukaan. Sit kävin yhellä vatsapakaratunnilla enkä oo koskaan elämässäni ollu niin kipee ku sen jälkeen! En meinannu päästä salista portaita alas ku tuntu et reidet pettää alta hetkenä minä hyvänsä, vaapuin kolme päivää polvet tikkusuorina ku ankka, portaiden nousu oli vaivasempaa ku reumatismista kärsivällä vanhuksella ja heräsin yöllä joka kerta ku käänsin kylkeä koska au. Meni melkein viikko toipua siitä koettelemuksesta ja taidan tässä kiltisti vaan tehä tota saliohjelmaa vielä jokusen viikon ennenku yritän uudestaan.

Voiku toi sali ois lähempänä, muuttasin varmaan sinne asumaan. Ihana ku miulla on viimein joku harrastus ja sisältöö tässä elämässä ku tallillekkaa ei enää pääse ku kerran viikossa.

Marraskuun ilopilkku

Varja tulla tupsahti marraskuun puolivälissä kyläilemään, kun hänellä oli loppuviikko vapaata koulusta. Pyörittiin vähän kaupungilla, katseltiin jokunen elokuva ja popsittiin tietysti paljon ja kaikkea. Käytiin myös joku ilta satamassa ja linnotuksessa kuvailemassa kaupungin valoja, sekä tehtiin pieni visiitti moikkaamaan Noksua. Sunnuntaina oli aivan järkyttävä myräkkä ulkona ja meiltä meni aamupäivällä sähköt. Eipä siinä mitään, ihan yleistä täällä päin että vähääkään enemmän ku tuulee tai pyryttää ni sähköt sanoo naps mutta yleensä ne tulee sentään tunnin sisällä takas. Tällä kertaa Lappeenrannan energia tais tehä henkilökohtasen ennätyksensä ja oltiin 11 tuntia sähköttä.

Ensimmäiset kuus tuntia menetteli. Päivänvaloa riitti sentään neljään saakka ja isi taiko meille sapuskaa autokatoksen suojissa kaasugrillillä sekä retkikeittimellä. Sitte tuli pimeä ja saatiin elellä loppuilta kynttilänvalossa. Pelattiin Varjan kanssa ylhäällä lautapelejä ja grillailtiin irtokarkkeja kynttilän liekissä (oli muuten pirun hyviä). Onneks meil on varaava takka ni ei tarvinnu pelätä paleltumiskuolemaa. Joskus kymmenen maissa sähköt viimein palas ja voi sitä tunnetta ku sai laittaa kunnon kirkkaat kattolamput päälle ja avata koneen! Olihan se kynttilänvalo toki tunnelmallista mut ei kyllä nähny tehä yhtikäs mitään. VR oli tietty ihan kaaoksessa koko päivän, tyyliin kaikki yhteydet oli korvattu busseilla, joten Varja katso parhaaks lähteä vasta maanantai-iltana, jollon suurin osa rataosuuksista oli saatu raivattua käyttökuntoon.

Ihana ku oli pitkästä aikaa kylässä ystävä, jonka kanssa on niin luontevaa olla.

Unisia wottia

Joskus miuta naurattaa noiden wottien nukkumatottumukset... Läjässä on hyvä. Jalat sojottaen on hyvä. Pienessä sykkyrässä on hyvä. Naamallaan on hyvä. Lötkönä mahallaan erinäisten kalusteiden päällä on hyvä.

Pikku-Leo ♥

perjantai 22. marraskuuta 2013

Isänpäiväkakku maailman parhaalle isälle ♥

Äiti teki meille aina ihania kuviokakkuja syntymäpäivinä ku oltiin nuorempia. Tuumattiin, että isi ei vielä oo tainnu koskaan saada omaa, spesifiä kakkua, joten leivottiin Sannan kanssa isänpäivänä tosi miehekkään värinen Gibson Les Paul. Sen sisällä oli hopeatoffeevaahtoa ja litra vadelmia. Isi oli varsin otettu tästä kunnianosoituksesta ja kakku katosi lähes vuorokaudessa parempiin suihin.

Mafiatarinoita ja ihmissyöjähamstereita

Marraskuun ekana viikonloppuna suuntana oli jälleen kerran Helsinki. Tällä kertaa kohteena foorumin miitti. Mietin aamulla et pitäskö sitä yrittää näyttää ihmiseltä ees yhtenä päivänä vuodessa ja taistelin uhmakkaasti surkean hiustenkihartimeni kanssa aivan viimeisille minuuteille saakka, kunnes oli pakko viilettää kuuma kiharrin ojossa junaan toinen puoli päästä vielä käräyttämättä. Mahdoin olla näky. Ihan lupaava alku. Varasin junan vessaa varmaan lähemmäs puol tuntia, jotta sain sen viimosenki osion kiharalle ja olen vilpittömästi pahoillani kanssamatkustajien puolesta. Onneks niiden vaunujen kummastaki päästä sentään löyty vessa... Suihkin puol pulloa lakkaa perään ja vajosin loppumatkaks nuokahtelemaan omalle paikalle. Meni taas puol matkaa ihan ohi, Kouvolan vielä rekisteröin mut Lahdesta ei ollu mitään havaintoja.

Olin ite jokusen tunnin liian aikasessa ku piti matkustaa tarjousjunalla mutta Varja ja Niitti oli tullu pohjosesta yöjunalla ni ne oli asemalla oottelemassa vielä miutaki aikasemmin. Iloiset mutta koomaiset tervehdykset vaihdettuamme lähdimme haahuilemaan ympäri asematunnelia. Jäätävän tavaravuoren makuupusseineen saimme pienoista väkivaltaa avuksi käyttäen survottua yhteen ainokaiseen säilytyslokeroon. Muuta miittiväkeä odotellessamme testasimme Bubble tea-kioskin antimia, jotka osoittautuivat aika puistattaviksi. Tai ei se itse juoma ollu pahaa, ihan perusjääteetä ja -pirtelöä mutta ne limaset sattumat siellä pohjalla sai kyllä kylmät väreet kipittämään selkää pitkin.

Porukkaa liittyi seuraamme sieltä sun täältä pikkuhiljaa ja lopulta keräännyimme kokoontumispaikalle aseman valotaulujen läheisyyteen odottelemaan viimeisimpiäkin miittiläisiä. Joku valopää jätti luonnollisesti tulematta, joten saimme odotella puoli tuntia aivan turhaan. Kun kaikki muut olivat koolla, lähdimme tallustamaan kohti Fazerin kahvilaa. Ulkona satoi mitäpä muutakaan kun vettä. Että se niistä kiharoista. Mie en enää aio edes yrittää.

Fazerilla oliki tungosta, onneks oltiin varattu pöytä jo etukäteen koplallemme. Kaikki hakivat itselleen mitä makoisampia mutusteltavia yltäkylläisenä pursuilevalta tiskiltä, ite popsin jonku pienen vuohenjuustopiiraan ja salaatin. Istuskeltiin kahvittelemassa ja turisemassa tunnin verran ja tämän jälkeen poistuttiin takas tihkusateeseen ja itse miitti oli siltä erää ohi. Suunnitelmissa olis vissiin ollu jotain tutustumisleikkejä ja Aliasta mutta todettiin kahvila sen verran meluisaksi paikaksi, että jätettiin tämä toiminta väliin. Kaksi miittiläistä erkani joukostamme ja me jatkoille suuntaavat marssimme hamstraamaan asematunnelin K-kaupan tyhjäksi.

Oli vähän survoutumista junaan ja sen jälkeen bussiin kaikkine tavaroinemme ja ruokavarastoinemme, mutta päästiin kuin päästiinkin perille ja saatiin vielä suunnilleen kaikki irtaimistoki kiikutettua mukana. Jatkopaikkana toimi siis Maikkenin sangen sympaattinen mökki jossain Espoon syrjäkylillä. Meitä tais olla kaikenkaikkiaan yheksän, joten tunnelma oli sangen tiivis, mutta jokainen löysi pyrstölleen sopivan leiriytymispaikan ja hauskanpito saattoi alkaa.

Hallitun kaaoksen seurauksena pöydästä löytyi pian läjä tortilloita täytteineen ja monta onnellista ruokailijaa. Mie olin leiponu jotain superterveellisiä tuplasuklaacupcakeja, joita kruunasi nyrkin kokoinen turaus voi-valkosuklaa-tuorejuustokreemiä. Ne hupeni aika nopeesti tortilloiden jälkeen.

Illan ohjelmaan kuului ruuan hallitsemattoman mättämisen lisäksi kuvaussessio Bodomjärven pimeällä rannalla, upeita lettejä Sailan hiuksiin à la Varja ja ratkiriemukas Ihmissusipeli, jonka ensimmäisessä erässä pahapaha ihmissyöjähamsteri pistelikin ihmissuden, eli kärttyisän ikkunanpesijämummelin, eli Saila-raukan parempiin suihin. Seuraavassa erässä itsensäpaljastaja-Saila ja lentoemäntä-Alisa teurastivat virtuaalifrettikasvattajaksi naamioituneen Mara-ihmissuden ja kolmannessa erässä ihmissusi Kura vei voiton niin kyläläisistä kuin Hau-koirastakin. Onnistuin jotenki pääsemään joka pelissä kahen viimosen joukkoon mutta tulin listityksi kahdessa tapauksessa kolmesta. Tätä olis huippua pelata vieläki isommalla porukalla joskus! En tuu koskaan unohtamaan viimosen pelin sotaveteraani-Niittiä.

Illan pidentyessä ihmissusipeli vaihtui Aliakseen. Me vanhukset eli minä ja Varja alettiin jo valmistautua yöpuulle kun nämä nuoremmat yksilöt selittivät sanoja toisilleen suu vaahdossa. Kokoonnuttiin vielä kaikki lopuks heittelemään adjektiiveja Maran keksimään adjektiivitarinaan, jonka aiheena oli pahamaineinen mafiamme. Mafian operaatio sujui alussa hienosti, mutta lopussa kävi vähän huonosti. "Oli silti liian myöhäistä, sillä jäätävä mies kaivoi päällekäyvästä sukastaan alastoman aseensa ja tappoi kaikki siveettömät tunkeilijat." En oo ehkä kuukausiin nauranu noin paljon.

Joskus kahen jälkeen oli aika kavuta parvelle ja mönkiä makuupusseihin. Koko muu poppoo jäi vielä riekkumaan alas ku me ikäloput ajelehdittiin unten maille. Taisiis Varja ajelehti. Mie pyörin ihan ansiokkaan tovin, kyllästyin yksin valvomiseen ja kömysin vielä hetkeksi lapsukaisten seuraan. Sain olla todistamassa, kuinka nää kaikki alhaalla yöpyvät sulloutu kolme rinnakkain per sohva ja olin ihan onnellinen et meil oli Varjan kanssa kokonainen parvi yksinoikeudella.

Aamulla heräiltiin erinäisiin kolinoihin ja Kuran päähän, joka kuikuili parven luukusta. Haukattiin aamupalaa, koomaisimmat potilaat käynnistettiin kahvilla, pakattiin, siivottiin ja sit koittiki jo lähdön hetki. Saatiin loistokas saattokompanja bussipysäkille asti ja sit meiän piti selvitä omillamme takas rautatieasemalle. Onneks reitti oli helppo ja kaikki kulkuvälineet suunnilleen aikataulussa ni Varja ja Niitti ehti hyvin omaan junaansa kuin myös ilmeisesti Rousku.

Mie jäin vielä iltaan asti Helsinkiin. Näin Hilua ja käytiin syömässä sekä leffassa ja se ihanainen tarjos kaiken sillä tekosyyllä et miul oli ollu alkuviikosta synttärit.

Olipa aivan mahtava reissu! En oo sitte yläasteen tuntenu kuuluvani mihinkään porukkaan mut tuolla mökillä oli aivan mahtava tunnelma. Kiitos aivan jokaiselle mukanaolijalle; Varjalle, Niitille, Maikkenille, Mysterille, Maralle, Rouskulle, Kuralle ja Alisalle! Hieno mafia. ♥

tiistai 19. marraskuuta 2013