On näköjään unohtunu tänne mainita, että Mimi oli meillä muutaman päivän ennen sitä Israelinmatkaa. Popsittiin hitosti karkkia, käytiin tallilla juoksuttelemassa Noksua ja rapsuteltiin wottasia. Paavo-kulta tässä siis Mimin sylissä. Ja voi kuinka pieni wotta tykkäääääääää ♥
Sitte vielä miljoona lähes samanlaista kuvaa Patrickista koska sen (ja Paavon) söpöisyys sokaisee miun silmät ja sulattaa miun sielun enkä osannu valikoida näistä vaan muutamaa. Kuvista kiitos Varjalle! :)
Bustasin miun omat rosmot yks päivä sängyn alta epäilyttävän rapinan perusteella itse teossa. Siellä ne vintiykset oli hyvää vauhtia tekemässä hoitopoikien ruokasäkistä reikäjuustoa ja mättämässä kupuaan täyteen jyväsiä. Voi noita veijareita.
Valmistujaisten jälkeen nökötettiin Varjan kanssa muutama päivä Lappeenrannassa. Kateltiin leffoja, käytiin rapsuttelemassa ja juoksuttelemassa Noksua ja sensemmosta. Varjan porukat kaipaili tätä jo kovasti visiitille pohjoseen ja päätettiin sitte hypätä sinne Rovaniemen yöjunaan yhessä ku totesin että eipä miulla Lappeenrannassa mitään tähdellistä tekemistä oo ku ei oo enää kouluukaan.
Sain taas nukuttua junassa ehkä sellaset ruhtinaalliset puol tuntii jos sitäkää. Rovaniemellä oli kevyt kuurakerros maassa mut Ivalossa sen sijaan jo ihan täys talvi. Lumi vaan narsku ku roudattiin kapsäkkejämme bussin ruumasta määränpäähämme. Olin sen ekan päivän aika koomanen zombie ja möngin aikasin peiton alle torkuttuani ensin sohvalla Varjan kyljessä pitkin päivää.
Onneks vireystaso parani jo huomattavasti seuraavana päivänä! Ivalossakaan ei touhuttu mitään ihmeempiä. Käytiin moikkaamassa parit Varjan sukulaiset läpi ja yhtenä päivänä työskenneltiin myös hyvin ahkerasti muutama tunti kahvilassa ts. puputettiin pullaa ja munkkeja ku asiakkaita kävi ehkä kolme. Meiän oli tarkotus kuvata ahkerasti Ivaloa ja Inaria ja ties mitä mutta kuinkas kävikään... Ilmat ois kyllä ollu ihan mahtavat mutta niin. Löydettiin ittemme ajamasta autolla tuntia ennen bussin lähtöä takas Rovaniemen suuntaan ja räpsin kuvia etupenkiltä ikkunan läpi... Lol :D:D Ehkä sit ens kerralla...
Tiellä loikki joku höperö poro.
...ja tien laidassa kans.
Tilhet ahmi pihlajanmarjoja ku viimosta päivää.
Ivalosta suunnattiin Raaheen. Matka ei menny ihan kivuttomasti. Ensinnäki Rovaniemeltä Ouluun asti meiän takana istu jotain hemmetin penskoja, jotka metelöi ja rapisteli eväitään koko matkan ajan. Yks niistä pelas vielä siihen päällepäätteeks pokemonia äänet täysillä... Katottiin hermojemme kannalta parhaaks muuttaa ravintolavaunuun mitä pikimmiten. Siellä me sit istuttiin syömässä ravintolaa tyhjiin. Oulun jälkeen oli vielä pieni episodi jonku ympäripäissään olevan miekkosen kanssa, jolta oli loppunu puheaika kesken reissun. Tein kuukauden hyvän työn ja lähetin viestin, jolla se toivottavasti sai sitä lisää. Sit Vihannissa juna oli 20 minuuttia myöhässä ja jatkoyhteys eli junabussi lähti meiän nenän eestä. Siinä me ihmeteltiin klo. 23 illalla keskellä käytännössä ei mitään että mitäs helvettiä tässä nyt sitte tehään. Ei siinä auttanu muu ku taittaa ne viimoset 40 km taksilla ja toivoa, että VR hyvittää sen muhevan taksilaskun...
Raahessa kokkailtiin ja leivottiin ja kateltiin leffaa, hakattiin Spyroa pitkin öitä ja päästiin se läpi. Kiertelin myös kaikki ihanat putiikit ja kirpputorit läpi Varjan kärsiessä koulussa ja tein kivoja löytöjä. Torstaina keksittiin mennä testaamaan yks kiinalainen ravintola, joka sijaitsi näköalapaikalla Raahen oletettavasti korkeimman rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Ei kyllä ollu hukkareissu, ruoka oli parasta mitä oon missään kiinalaisessa syöny, omnooommmmmm! Hyvä ettei hissi romahtanu alasmenomatkalla ku ahmin niitä sapuskoja sellasen vuoren. Iha hyvä ettei oo varaa käyä tollasis paikoissa syömässä ku sen kerran muutamassa kuukaudessa... :D Perjantaina koitti ankea kotiinlähdön aika. Vitutusta ei ainakaan helpottanu se, että viimosen junapätkän, Lahti-Lpr, miun vaunussa kaks saatanan penikkaa tanssi letkajenkkaa siinä keskikäytävällä koko helvetin matkan ajan. Ei vittu että vihaan lapsia. Kertakaikkiaan vihaan, vihaan ja VIHAAN!
Oon ollu kotona nyt vajaan viikon ja haluisin jo takas Varjan luo. Tääl on iha tyhmää. Pitää varmaa harkita muuttoo pohjoseen.
19.10.2012
Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusohjelma, artesaani, tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma, tarpeistonvalmistus
Nii että sellane miusta nyt sitte tuli. Nää kaks vuotta ja rapiat meni ihan tajuttoman nopeesti ja oon edelleen ihan puulla päähän lyöty että mitäs nyt sit seuraavaks...
Kävin tuona valmistumispäivänä Lahdessa hakemassa äitin ja isin + Varjan kanssa todistuksen ja liuettiin sieltä kiireen vilkkaa koska ei innostanu tippaakaan jäädä sinne kahvittelemaan randomien ihmisten kanssa. Todistuksessa nökötti nätti rivi kolmosia kaikkien ammatillisten tutkinnonosien kohalla. Oli hassua saada konkreettisesti nenän eteen ne kiitettävän paperit ku en oo saanu mitää välitodistuksia tutkinnon aikana. Jotenki ne näytöt on aina menny vaa ja unohtunu sitte ja tossa syksyllä vasta oikeesti tiedostin että niin, tosiaan, kaikki arvosanat on näköjään kolmosia. Hups. Oon tykänny opiskella tätä alaa nii hirveesti että tuntuu ku ei ois mitään ees tarvinnu tehä noiden numeroiden eteen. Mut sitku tarkemmin miettii ni oonhan mie tehny ihan hemmetisti. Satoja ja taas satoja työtunteja. Ensimmäinen oppilaitos miun koko kouluhistorian aikana, jossa oon oikeesti tehnykki jotain todistukseni eteen.
En pitäny juhlia. Inhoan juhlia. En tykkää olla huomion keskipisteenä. Enkä halua pukeutua mekkoon tai mihinkään muihinkaan juhlavaatteisiin ku näytän niissä omissa silmissäni ihan yhtä kammottavalta ku arkivaatteissaki. Lisänä vaan se, että on superepämukava olo ja tavanomasesta asusta poikkeaminen herättää huomiota. Tuun hulluks ku taloon tunkee meluavia sukulaisia, joille pitää tekohymyillä ja jotka kaikki kysyy samat, tyhmät kysymykset. Ja kenenkään sellasen kanssa ei ehi jutella, jonka kanssa oikeesti kiinnostas jutella koska ihmisiä on helvetisti liikaa ja kaikki kälättää yhtäaikaa. Armahdin siis itseäni ja popsin porkkanakakkua mukavissa olohousuissa perheen ja parhaan ystävän kesken.
Lauantaina Hilu ja Mimi tuli viettämään jotain valmistujaisehkoja miun ja Varjan kanssa. Tunnustettakoon että ne valmistujaiset oli vaan tekosyy saada koko konkkaronkka kerranki saman katon alle juoruamaan kaikesta maan ja taivaan välillä suklaamuffinsien äärellä.
Maanantaisia 22-vuotissynttäreitäni juhlistin niinkin ylevästi ku marssimalla työkkäriin ilmottamaan itteni työttömäks. Yeehaaw. Syntymäpäivät on muutenki ehkä masentavin päivä vuodesta. Onneks Varja oli miun seurana ni ei tarvinnu synkistellä yksinään.
Tässä sitä nyt sit olla möllötetään työttämänä. Oon ihan hukassa. Pitäs kasata portfolio ja laatia CV ja kirjottaa markkinointikirjeitä ja tyrkyttää itteään ympäri Suomen teattereita. Hitto ku keksis ees mihin päin haluais muuttaa. Ja millä helvetin rahalla? Tällä hetkellä tympii tää koko Suomi kyllä niin rankasti etten muuta toivoskaa ku menolippua ulkomaille mut mites sieltä työpaikan ja asunnon nyhjäset ku et tiiä käytännössä mistään mitään. Oon selannu nii monet oppaat ja infopaketit läpi että pää saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä. En jaksais enää ajatella. Miun otsassa on jo kestorypyt kulmien kurtistelusta. Ku ois ees joku suunnitelma...
On vissiin unohtunu laittaa sen työssäoppimisjakson loppuosuuden räpellykset tänne. Kuvat on kyl nii jäätävää kuraa et toisaalta en ees viittis. Ku ne on tosiaan räpsitty hirveessä kiireessä siellä kaiken kaaoksen keskellä suomatta ajatustakaa millekkää taustoille tai sommittelulle (ikäänku noi miun muiden koulutöiden kuvat ois juurikaan sen parempia mut nää on kyl ihan pohjanoteeraus) ja valaistus on suuurkea koska en jaksanu raahata mitään ulos kuvattavaks.
Mutta se niistä tekosyistä ja asiaan. Veistosten jälkeen siirryin joulutorin kimppuun. Miun päätyö oli sellanen hirvitys ku Naakkaneiti Unelma, joka piti toteuttaa erään kirjan hahmon pohjalta. Syyttäkäämme siis kirjan kuvittajaa naakkaräähkän ulkomuodosta, ite en suostu ottamaan siitä minkäänlaista vastuuta! :'D
Naakan piti siis ensinnäki näyttää siltä kirjan hahmolta, joka on tässä vasemmalla:
Toiseksi sen piti olla saakelin pitkän tikun nokassa ja läpyttää siipiä. Seuraava (Varjan kuvaama, kiitos!) video havainnollistaa elikon liikkumista. Naakalta puuttuu tässä vielä mulkosilmät.
Sit pari superedustavaa kuvaa valmiista naakasta kaoottisen ompelimon sekamelskan keskeltä:
Noit siipii oli kiva tehä ja oon tosi yllättyny et sain läpsytysmekanismin toimimaan ja keksin sen ihan itte! Muutaman unettoman yön sain kyllä viettää sitä mietiskellessä.
Naakan jälkeen tais olla vielä viikko tai kaks jälellä ni hurautin siinä kolme enkeliä. Näil on päänä kampaamopäät joita hiukkasen tai hiukkasen enemmänki tuunailin, sit olkapäät on jostain styroxin kaltasesta ja vartalona on tasan keppi, josta enkulaa voi kannatella seisoen joko sen kaavun sisällä tai takana. Vaatteina on kaikkee mahollista riepua pitsiverhoista ties mihin kahiseviin jämäkankaisiin ja siivet pölläsin laiskana pukuvaraston syövereistä.
Herra käsittämätön tötteröpää
Neiti hups-tuliko-vähän-Galadrielhiukset
Herra rasta
Sit koska olin taas supernopee ja tekeminen loppu ihan ennen aikojaan, pääsin vielä tekemään Vellamolle päähineen sekä siihen sopivan valtikan.
Miun fanttipäähine ja yks keppihevonenki on näköjään pääsemässä lavalle.
Kaikissa väleissä, jossa oli joutoaikaa, räpelsin yhteen hedelmäpeliprojektiin pyöriviä hedelmäkiekkoja:
Ja maalailin erään opiskelijan apuna sitä itse peliä. Viimosena aamunani ehin vielä askarrella missikisoihin ihkut numerolaput ja sit koittiki aika loppuarvioinnin ja viimosestaki näytöstä tipahti numeroks kolmonen. En kunnolla muista mitä niihin arviointilappuihin kirjotettiin
Oli ihan epätodellinen olo ku työssäoppimisen ohjaaja tuli tippa linssissä halaamaan ennen lähtöä ja sit kaikki vaan oli ohi. Opinnot oli siinä. Lähin viimosta kertaa junalla Lahesta enkä toivottavasti joudu palaamaan sinne enää. Kamala kaupunki mutta maailman ihanin työssäoppimispaikka! Ja paras ala.
On se jännä kuin mieliala voiki vaihdella onnen kukkuloilta epätoivon syvimpiin syövereihin yhen kävelymatkan aikana keskustan läpi juna-asemalle. Tyyliin JES MINÄ TEIN SEN, OPINNOT ON OHI -> ei sssssaaaaatana mitä helvettiä mie teen seuraavaks. Että tässä sitä ollaan totaalisen hukassa.
Joku nimeltämainitsematon viljelee syksyn myötä karvaansa pitkin pihoja. Onneks tää on pientä verrattuna kevään karvanlähtöön! Tässä sitä odotellaan, että pikkunen kasvattaa taas talviturkin myötä viikset ja rintakarvat.
Jollain tasolla ymmärrän syksyihmisiä. Marjat kypsyy ja luonto hehkuu
väriloistossaan. (Siis sillon ku ne lehdet vielä on puissa...)
Ja okei, myönnetään että syksyiset auringonlaskut on hienoja. (Siis sillon jos tapahtuu se seitsemäs ihme, että aurinko suvaitsee paistaa.)
Miulle syksy on aina ollu vuoden raskainta aikaa. Johtuen siitä että mielialani on suoraan verrannollinen lämmön ja valon
määrään. Kyllä, masentaa. Vitusti. Näihin aikoihin en tosiaankaan jaksa käsittää, mitä
edes teen täällä helvetin persreiässä. Tän ehkä kestäs hammasta purren jos olis kesällä saanu nauttia edes muutaman päivän auringosta ja lämmöstä mutta vielä mitä! Viime kesäki oli hitto keliensä puolesta pelkkä ikuisuuden mittanen syksy höystettynä kahen kuukauden taukoamattomalla monsuunisateella.
Voi miten inhoonkaan sitä vaihetta ku lehdet alkaa vaihtaa väriään, eikä oo enää vihreitä mutteivät kunnolla keltasiakaan vaan rumia sekasikiöitä, jotka alottaa mätänemisprosessinsa tässä ilmankosteudessa jo ollessaan vielä kiinni puussa.
Ja hyi olkoon sit ku niitä viimein rupee varisemaan maankamaralle. Menee viikko tai kaks ni puut on riisuuntunu rumiks, paljaiks rangoiks ja maata koristaa läpimätä, ruskee lehtimössö. Ja kaikkialla haisee kastemadolle. Ja on helvetin pimeää. Ja kylmä. Ja tuulee. En pysty näkemään syksyssä mitään muuta ku kuolemaa. Lehdet putoaa, kukat lakastuu, taivas harmaantuu, päivät lyhenee. Kaikkialla on pelkkää, mustaa, märkää ja masentavaa.
Ja vaan sataa, sataa, sataa, sataa ja vittu sataa!
Minä vi-haaaaaaan tätä maata ja ilmastoa, vihaan niin sydämeni pohjasta! Joku päivä mie vielä muutan täältä kauas pois.
Pääsin valmistujais/synttärilahjaks äitin kanssa viikoks Israelin aurinkoon. Pahoittelen jo etukäteen seuraavien kuvien tylsyyttä ja surkeaa laatua. Kyseessä ku oli kiertomatka ni suurin osa sillä reissulla otetuista kuvista on sarjaa liikkuvan bussin ikkunan läpi vastavaloon RÄPSRÄPSRÄPS kalustona pikkuveljen tonnidee ja iki-ihana kittiputki. <|3
Oltiin ensimmäinen yö Tel Avivissa, maan pääkaupungissa. Siitä siirryttiin kolmeks yöks Tiberiakseen Gennesaret-järven rannalle vuorten kupeeseen ja siitä seuraavat kolme yötä oltiin Jerusalemissa. Mein hotellit oli kaikki ihan käsittämättömiä lukaaleja, kaikissa oli uima-allas, monen monituista kerrosta ja aivan jäätävät seisovat pöydät niin aamupalalla ku illallisellaki. Tiberiaksen hotellissa saatiin lisäks kaikki juomat ilmaseks niin ravintolassa ku baarissa, huhhu. Olipa hassua olla viikko totaalisen lomalla, edes matkalaukkuja ei tarvinnu kantaa ite bussista huoneeseen. Ja oli kyl aika huisia majottua kerranki tasokkaissa hotelleissa ku tätä ennen oon nukkunu vaan niissä kaikkein halvimmissa hökkeleissä jotka hyvä ku on pysyny pystyssä.
Israel oli kaunis maa, nyt siellä on meneillään syksy, joka on vuoden kuivinta aikaa, joten aika karrelle palanutta heinikkoa siellä näky mut keväällä on kuulemma vehreää. Teiden vierillä oli hedelmätarhoja: sitruunaa, pomeloa, taatelia, mangoa, banaania, sekä puuvillapeltoja ja ties mitä etelän eksotiikkaa. Palmut huoju tuulessa ja aurinko soi meille suloista lämpöään taukoamatta koko viikon. <3 Parhaimmillaan lämpötila kipus varjossa +36 asteeseen, voi että mie nautin!
Meillä oli aivan huippuopas, eläkeikää lähentelevä konkari Ariel Livson (joka on muuten mies), ja päivät oli täpötäynnä ohjelmaa. Nyt on nähty ties kuinka monet rauniot, kukkulat, kaupungit, kirkot ja museot, polskuteltu lämpimässä lähteessä, kuolleessa meressä ja rikkialtaassa ja maisteltu kaikkia mahollisia paikallisia sapuskoita (rakastuin falafeliin!!). Ehkä parasta oli ku pääsin kipuamaan kamelin selkään, hehe! :D Myös mein bussikuski oli ihan paras, sellanen hupaisa muslimimies, Hakim, jota oppaamme kutsu apinaks koska sillä oli niin karvaset kädet (ja vastavuorosesti Hakim nimitti Arielia isoksi aasiksi). Kuulu sieltä usein ratin takaa myös leikkimielellä karjaistu: "TURPA KIINNI, SIKA!" ja "HULLU OPAS, HULLU HULLU!" <3
Viikko vierähti nopeasti ja lievästi sanottuna vituttaa olla takas täällä Suomen vetisen syksyn keskellä. Ei tässä voi muuta ku sulkee silmät ja muistella kaihoisasti Tiberiaksen samettisen lämpimiä, pimeitä öitä ja Jerusalemin valomerta.
En tehny mitenkään järin paljon ostoksia ku en näemmä vieraassa maassakaan löyä itelleni kaupoista mitään. Hintataso oli monessa suhteessa erittäin paljon alhaisempi ku Suomessa ja täytyy myöntää että kynsilakkoja tuli sen vuoksi hieman hamstrattua... Löysin yhen merkin, mikä on tosi pigmenttistä, peittää ekalla kerroksella, levittyy ku unelma ja kaiken lisäks vielä kuivuuki nopsasti. Ja niitä sai kolme kappaletta kahta euroo vastaavalla summalla paikallista rahaa. He-he. Eikä oo mitää Mavalan viiden millin purkkeja!
Mut sit niitä kuvia niille, jotka ei jaksanu lukea tekstiä. :--DD
Tel Aviv, taiteilijoiden iäkäs kaupinginosa.
Tel Avivin rannikkoa.
Gennesaret-järvi.
Leonadro Club Hotel Tiberias. Asuttiin 7. kerroksessa, josta oli varsin hulppeat näköalat!
Lämmin lähde, jonka vesi oli kristallinkirkasta. Se +28 oli miulle kyl viel vähän turhan viilee uimalämpötila mut kävin siel molskuttelemassa silti. Ja muistin taas kuinka paljon inhoon uimista... :D
Näköala joltain vuorelta Tiberiaksen lähettyviltä. Kalankasvatusaltaita ja peltoja.
Vaaaanha vanha synagoga.
Gennesaret Autuuksien luostarilta katsottuna.
Tyypillistä maisemaa bussin ikkunasta.
Kuolleen meren lähimaastossa oli vielä karumpaa.
Jeesuksenaikasen Jerusalemin pienoismalli, mittakaava 1:50.
Jerusalemiin vanhan kaupungin muuri.
Nää basaarit oli jotain niin silmänruokaa!! Miksei tällasii oo Suomessa?!
Taiteilijasielu, joka elää unelmaansa sirkusopintojen parissa. Intohimona nuorallatanssi ja suurimpana haaveena artistinura ulkomailla valmistumisen jälkeen. Toimii opintojen ohessa yrittäjänä keppihevosia näperrellen.
.jpg){kind=link}